Terveys

Maarit, 47, nukkui koko viikon aikana vain 20 tuntia koiranunta – vasta pitkä sairausloma auttoi unettomuuteen

Lääkevieroitus suisti Maarit Haverisen pahoihin univaikeuksiin. Unettomuuden noidankehä vain vahvistui, kun Maarit mietti yöt läpeensä, miten selviäisi töistään väsyneenä. Lopulta pitkä sairausloma palautti kyvyn nukkua.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Sampo Korhonen

Maarit Haveriselle unilääkkeet eivät olleet vaihtoehto.

Lääkevieroitus suisti Maarit Haverisen pahoihin univaikeuksiin. Unettomuuden noidankehä vain vahvistui, kun Maarit mietti yöt läpeensä, miten selviäisi töistään väsyneenä. Lopulta pitkä sairausloma palautti kyvyn nukkua.

Maarit Haverisen unettomuus alkoi lääkevieroituksesta loppuvuodesta 2020. Yli kymmenen vuotta masennus- ja mielialalääkkeitä syönyt Maarit oli varautunut henkisesti siihen, että lääkkeiden lopettaminen vaikuttaa myös uneen.

Siihen hän ei ollut kuitenkaan varautunut, miten rajuna unettomuus iski. Hän rakasti työtään virastossa, mutta ei kyennyt enää lopulta suoriutumaan siitä. Unettomuuden lääkkeetön hoito oli ainoa vaihtoehto, koska Maarit ei historiansa takia halunnut unilääkkeitä.

Lue myös: Uusi iltapala toi avun Heidi Willmania piinanneeseen unettomuuteen: ”Älyttömän iso merkitys”

Unettomuus piinasi aamuyön sudenhetkinä

”Minun oli vaikea nukahtaa ja heräsin aamuyöstä valvomaan. Alussa en ottanut univaikeuksista stressiä. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, mutta meillä on onneksi joustava työaika. Jos yö oli ollut kovin takkuinen, pystyin aloittamaan työt vaikka vasta kello 10.

Unettomuus kuitenkin paheni koko ajan, ja viime vuoden helmikuussa hain apua lääkäristä. Erityisesti aamuyön sudenhetkinä minua oli alkanut piinata pelko siitä, että jos en nuku, menetän työkykyni ja työni. Ajattelin, että jos saisin taukoa töistä, iso stressitekijä poistuisi ja uni korjaantuisi.

Kävin kolmella eri lääkärillä, mutta kukaan heistä ei kirjoittanut minulle muutamaa päivää pidempää sairauslomaa. Unilääkkeitä en taustani takia halunnut. Yksi lääkäreistä sanoi suoraan, että hän ei voi kirjoittaa minulle pidempää sairauslomaa, koska en suostu ottamaan lääkkeitä.”

Unettomuuden lääkkeetön hoito alkoi fysioterapialla

”Sairausloman lisäksi toivoin lääkkeetöntä apua, jota sainkin. Kävin psykofyysisessä fysioterapiassa, jossa opin rentouttamaan kehoani. Fysioterapeutin kosketus ja keskustelut hänen kanssaan tekivät hyvää.

Lääkäri kirjoitti lähetteen myös HUSin uniterapiasovellukseen. Sovellus tarjoaa unenhallintaan hyviä työkaluja, kuten uni- ja huolipäiväkirjat. Sovelluksessa on myös tietoiskuja ravinnosta, liikunnasta ja unihygieniasta sekä mahdollisuus keskustella unihoitajan kanssa.

Mielestäni sovellus on hyvä tuki varhaisen vaiheen unettomuuteen, mutta oma tilanteeni oli jo kärjistynyt pahasti. Siinä eivät painopeitot tai vartalotyynyt enää auttaneet.

Viime keväänä saavutin pohjan: Koko viikon saldo oli 20 tuntia koiranunta. Lopulta valvoin kaksi vuorokautta yhteen menoon.

En kyennyt enää tekemään töitä, kun pää oli väsymyksestä turta. Pelko siitä, että menetän työni ja joudun kissan kanssa kodittomana kadulle, oli lamaannuttava.

Epätoivoisena suunnittelin jopa irtisanoutumista. Onneksi työnantajani oli tukenani ja puuttui tilanteeseen. Kesäkuun alussa järjestettiin hoitokokous ja työterveysneuvottelu. Työkyvytön pääsi vihdoin sairauslomalle.”

Lue myös: Meditointi lievittää stressiä, parantaa unta ja alentaa verenpainetta – näin sen harjoittamisessa pääsee helposti alkuun

Pitkä sairausloma ja terapia auttoivat – unettomuus väistyi

”Oli valtava helpotus jäädä sairauslomalle, jolla olin lopulta koko kesän. Kun työvelvoite katosi, poistui myös nukkumisen paine. Pystyin nukkumaan milloin vain, vaikka keskellä päivää. Ajattelin, että unirytmin voisin korjata myöhemmin.

Kun sain vähän nukuttua, voimat alkoivat palautua. Jaksoin taas laittaa ruokaa, harrastaa liikuntaa ja tavata ystäviä. Siitä lähti hyvä kierre.

Pääsin myös 15 kerran lyhytterapiaan. Se osoittautui todella hyväksi. Terapeutin avulla opin mielenhallintakeinoja ja tunnesäätelyä. Loin mielessäni turvapaikan, johon oli hyvä nukahtaa, sekä lempeän turvahahmon.

Opin, että tunteita tulee ja menee, mutta niihin ei tarvitse jäädä jumiin eikä niiden mukaan tarvitse toimia. Mielikuvaharjoituksessani tunteet ovat pilviä, jotka lipuvat ohitse taivaalla.

Terapiasta jäi käteen muitakin helppoja niksejä rauhoittumiseen, kuten palleahengitys tai se, että laittaa kädet rinnan päälle kuin perhoset ja taputtaa itseään rauhoittavasti.”

Unettomuuden lääkkeetön hoito ja sairausloma auttoivat Maarit Haverista, unettomuus väistyi.
Unettomuuden lääkkeetön hoito auttoi Maaritia. ”Nyt minulla on vahva usko siihen, että kyllä se uni taas tulee.”

Sairauslomalta paluu töihin osa-aikaisena

”Hiljalleen sain lisättyä unta ja korjattua unirytmiä. Aloin uskoa siihen, etten ole lopullisesti menettänyt kykyäni nukkua.

Alkusyksystä sairauslomani jatkui osa-aikaisena ja palasin osittain töihin. Samalla työnkuvaani kevennettiin. Töihin paluu aiheutti pientä takapakkia. Pelot siitä, että en kykenekään työhön, nostivat päätään. Sovelsin terapiassa saamiani apukeinoja, eivätkä katastrofiajatukset enää ottaneet valtaa.

Viime vuoden loppupuolella siirryin tekemään täyttä työaikaa ja helmikuussa normaalia työtäni.

Olin keväällä kokeillut kuntonyrkkeilyä, mutta totaalisen väsymyksen takia siitä ei tullut silloin mitään. Syksyllä aloitin harrastuksen uudestaan ja aloin käydä myös uimassa. Fyysinen rasitus luo unipainetta paljon tehokkaammin kuin sohvalla makoilu – vaikka kyllä sekin minulta onnistuu.”

Lue myös Kotiliesi.fi: ”Pelkäsin, että sydän pysähtyy tai että joudun psykoosiin.” Anu, 44, kärsi piinallisesta unettomuudesta – miten hän pääsi siitä eroon?

Uni vaatii luottamusta – ”Satunnainen unettomuus kuuluu elämään”

”Viime vuosi oli sanalla sanoen helvetin esikartano. Samalla se oli kuitenkin myös tunnesäätelyn oppikoulu, kun pitkän lääkityksen lopettamisen jälkeen tunteet palasivat.

Unettomuuden aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta opin nimeämään ja tunnistamaan tunteitani ja hallitsemaan ajatuksiani. Osaan katkaista haitallisten ajatusten noidankehän vaikkapa lähtemällä liikkumaan tai soittamalla kaverille.

Nykyään nukun 6–7 tuntia yössä. Unen määrää tärkeämpää on unen laatu. Herään useimmiten aamuisin virkeänä.

Saatan edelleen joutua odottamaan unta. Silloin nousen sängystä ja lueskelen tai silitän kissaa. Sänky ei ole pyöriskelyä varten.

Nyt minulla on vahva usko siihen, että kyllä se uni taas tulee. Satunnainen unettomuus kuuluu elämään. Kaikki kokemani on vahvistanut luottamustani siihen, että heittää elämä eteen mitä vain, selviän ilman lääkkeitä.”

Artikkeli on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 3/2022.

X