Unettomuudesta kärsivä toimittaja Leeni Peltonen väsyi valvomaan

Leeni Peltonen kantoi häpeällistä salaisuutta. Hän ei osannut nukkua. Hän vaikeni pitkään unettomuudestaan, kunnes päätti hakea apua. Pian hänen koko elämänsä muuttui.

Joskus aiemmin iltalenkki tarkoitti entiselle Kotilieden päätoimittajalle Leeni Peltoselle, 54, reipasta juoksua. Nyt se tarkoittaa maleksimistahtista kävelyä.

On marraskuinen keskiviikko. Kello on kymmentä yli seitsemän illalla Helsingin Kruununhaassa, kun Leeni vetäisee toppatakin päälleen ja kietoo liinan kaulan ympärille. Ja sitten ulos.

Reitti on aina suunnilleen sama: Meritullinkatua alas, ohi Liisanpuistikon kohti Tervasaaren rantaa.

Päivän hyörinä täällä kotikulmilla on jo hiljentynyt. Myös Leeni laskee kierroksiaan yötä kohti. Maratonejakin juossut nainen valmistautuu nukkumaanmenoon kuin huippu-urheilija suoritukseen. Siihen on syynsä.

Aamuyön tunteina ne aina iskivät. Pakokauhu, pelko ja häpeä.

Leeni pyöritti suvereenisti neljän aikakauslehden toimituksia ja kolmilapsisen perheen arkea. Mutta untaan hän ei pystynyt hallitsemaan.

Unettomuus oli kulkenut sitkeänä seuralaisena koko aikuisiän. Se syöksi Leenin väsymyksen kierteeseen, joka nakersi itsetuntoa ja imi elämästä ilon.

– Ajattelin, että mitään ei ole tehtävissä. Totuin elämään repaleisen unen, unilääkkeiden ja väsyneiden päivien karusellissa, hän toteaa.

Tarvittiin musta silmä, ennen kuin Leeni alkoi tosissaan etsiä ratkaisua ongelmaansa. Seurauksena oli radikaali elämänmuutos.

Seurasimme yhden illan ja yön ajan, miten Leeni nykyään nukkuu.

Lue myös: Paljonko unta tarvitsee?

Unettomuuden vaarallisuus havahdutti

Ulkoilun jälkeen Leenin posket punoittavat. Hän pesee meikit kasvoilta, vaihtaa farkut hiutuneisiin ruusukuvioisiin kotihousuihin ja sujauttaa jalkaansa villasukat. Asuvalinta ei ole sattuma. Villasukat lämmittävät jalkoja, mikä auttaa alentamaan kehon lämpötilaa ja lisää uneliaisuutta.

Iltapalaksi Leeni lusikoi omatekoista granolaa, joka koostuu kaurahiutaleista, auringonkukansiemenistä, manteleista, pähkinöistä ja kuivatuista karpaloista. Hitaat hiilihydraatit edistävät nukahtamista.

Leeni havahtui unettomuuden vaarallisuuteen pari vuotta sitten. Silmäluomeen oli yöllä ilmestynyt mustelma. Oliko se harmiton verenpurkauma? Vai merkki vakavasta sairaudesta? Hämmentynyt Leeni varasi ajan työterveyslääkärin vastaanotolle.

Mustelma osoittautui vaarattomaksi. Sen oli ilmeisesti aiheuttanut yöllä silmää vasten painunut sormus. Lääkäri alkoi tutkia tietokoneeltaan Leenin unilääkereseptihistoriaa ja kysellä nukkumisesta.

– Tuntui helpottavalta, että lääkäri oli huolissaan ja halusi auttaa. Toisaalta nolotti: aivan kuin hän olisi nähnyt jotakin sellaista, minkä olisin mieluummin pitänyt piilossa. Sillä olihan surkeaa, että ihminen ei hallinnut yötään, Leeni kertoo huuhdellessaan granola-kippoaan.

Unettomuus kiusasi jo lapsena

Jo alta kouluikäisenä Leeni muistaa pyöriskelleensä sängyssä unta odotellen. Vaiva paheni opiskeluaikoina: ennen tärkeätä tenttiä koko yö saattoi kulua valvoessa. Sitten koitti kiireinen lapsiperhearki imetyskriiseineen ja korvatulehduksineen.

Leeni oli juuri täyttänyt 30, kun hän sai kerrotuksi ongelmastaan lääkärille. Yöllisellä möröllä oli nyt nimi: unettomuus. Sen hoitoon Leeni sai unilääkereseptin.

Lääke toi jokailtaiseen piinaan armahduksen. Mutta Leeni oli lähipiirissään nähnyt, että se aiheutti myös riippuvuutta ja toleranssia: Keho alkaa vaatia lääkettä ja sietää sitä yhä suurempia määriä. Toivotun vaikutuksen saamiseksi annosta on lisättävä.

Siksi Leeni antoi itselleen luvan turvautua lääkkeeseen vain, jos takana oli monta huonosti nukuttua yötä tai jos seuraava päivä olisi erityisen vaativa.

Lääke auttoi tasaamaan väsymyshuiput, mutta sen tuoma lepo tuntui Leenistä siltä kuin elämästä olisi leikattu pala pois.

– Unilääke oli laastaria, jolla paikkasin repaleista untani.

Lue myös: Flunssakierre, masennus ja perheriidat – univajeen yllättävät oireet

Kohti uniremonttia

Nukahtaminen ei koskaan ole ollut Leenille vaikeaa. Nytkin, kello 20.30, television iltauutisten aikaan Leenin silmät lupsahtelevat ja hän melkein torkahtaa sohvalle. Leenin ongelma ovat aamuöiset heräämiset. Siksi hän sinnittelee hereillä. Tähän aikaan nukahtaminen tarkoittaisi sitä, että unta riittäisi tuskin edes yli puolen yön.

Vuonna 2003 Leeni päätti selvittää, löytyisikö unettomuuden taustalta jokin sairaus. Hän sai lähetteen neurologisiin tutkimuksiin ja vietti yön unipatjalla. Mitään fysiologista selitystä huonolle unelle ei löydetty.

– Pikku hiljaa huonosta nukkumisesta kasvoi minulle kuin toinen iho.

Leeni eli vaivansa kanssa, kunnes huolestuneen työterveyslääkärin kysymykset pari vuotta sitten saivat hänet havahtumaan. Lääkäri muistutti unenpuutteen vaaroista: kohonneesta riskistä sairastua masennukseen, diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, Alzheimerin tautiin. Hän kertoi myös, että oli muitakin hoitokeinoja kuin perinteinen unilääke.

Kyllähän Leeni tunsi unenpuutteen vaikutukset kehossaan. Tavarat putoilivat käsistä, tuttujen nimet unohtuivat, keskittyminen oli vaikeaa.

– Melkein kuulin, kuinka aivoissa rahisi, hän hymähtää.

Oli aika ryhtyä uniremonttiin.

Unettomuus sai epäilemään omaa osaamista

Leeni vetää makuuhuoneen ikkunan eteen paksut pimennysverhot. Hän teetätti ne osana uniremonttiaan.

Kello on yksitoista, yöpöydällä palaa himmeä valo. Leeni kömpii sänkyyn untuvapeiton alle ja ottaa kirjan esiin. Harper Leen romaani on rauhoittavaa iltalukemista. Kun luomet alkavat painaa, Leeni kytkee unta mittaavan Beddit-laitteen päälle, ruuvaa tulpat korviinsa ja sammuttaa valon. Muutaman minuutin kuluttua tulee uni.

Remonttiin meni myös lääkitys. Leeni päätti kokeilla kehon omaa pimeähormonia sisältävää valmistetta, melatoniinia, joka tahdistaa sisäistä kelloa. Ei apua. Hän testasi myös masennuslääkettä, jota käytetään pieninä annoksina unettomuuden hoitoon. Se pidensi parhaimmillaan yöunta peräti tunnilla, mutta aamupäivisin olo oli samea ja hidas.

Välillä oli parempia jaksoja, jolloin unta riitti ilman kemikaaleja. Silloin Leeni erehtyi luulemaan, että piina olisi ohi. Että hän olisi viimein oppinut nukkumaan.

– Kunnes jonakin yönä heräsin kello 3.47 ja tiesin, että taistelu alkaa taas.

Pahimpia olivat aamuyöt, sudenhetket, jolloin huolet hyökkäsivät kimppuun kuin isot mustat linnut.

– Vihasin tätä tautia. Se asui minussa kuin ahne loinen. Mädätti sisältä päin, imi kaiken voiman ja myrkytti elämäni. Olin väsynyt valvomaan ja kamppailemaan. Pahinta ei ollut väsymys, vaan epävarmuus, johon unenpuute minut suisti. Se sai minut epäilemään osaamistani ja koko olemistani. En osannut mitään, en jaksanut mitään, en pystynyt mihinkään.

Lue myös: Unettomuus – Työikäisten painajainen

Apua nukkumiseen muualta kuin lääkkeistä

Puoli kahden aikaan Leeni havahtuu ja hipsii miehensä vierestä olohuoneen sohvalle. Hän ei sytytä valoja, ettei virkistyisi liikaa, vaan tuijottaa katulamppujen seinille heittämiä outoja kuvioita. Puolen tunnin kuluttua uni voittaa taas.

Yhden yön valvominen laskee suorituskykyä yhtä paljon kuin yhden promillen humala, ja kertyvä univaje nakertaa vireystilaa. Valvomisen haittoja vastaan voi taistella jonkin aikaa mutta ei loputtomasti.

– Päätin, että jos unettomuus kerran on sitkeä seuralaiseni, yritän etsiä apua muualta kuin lääkkeistä.

Leeni alkoi ahmia tietoa. Hän kahlasi läpi pinon unta käsitteleviä kirjoja ja haastatteli huippuasiantuntijoita, kuten neurotieteilijä Tarja Stenbergiä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkijaa Erkki Kronholmia.

Kävi ilmi, että Leenillä on paljon kohtalotovereita. Ajoittaisesta unettomuudesta kärsii miljoona suomalaista. Naisilla sitä esiintyy 1,5 kertaa enemmän kuin miehillä, ja häiriöt yleistyvät vaihdevuosi-iässä.

Tutkijat arvelevat uniongelmien yleistyneen siksi, että ihminen ei ole biologialtaan sopeutunut nyky-yhteiskunnan elämänrytmiin: elektroniikan jatkuvaan valosuihkuun ja 24/7 tarjolla oleviin virikkeisiin. Sometukseen, tubetukseen, biletykseen.

Leeni oppi, että nukkuminen ei onnistu, ellei aivoihin menevien aistiärsykkeiden määrää säätelevä niin sanottu talamusportti sulkeudu. On siis mietittävä, millaisia ärsykkeitä aivokuorelle antaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Työmeilejä vai kaunokirjallisuutta?

Tieto auttoi Leeniä suhteuttamaan asioita, mutta unta se ei parantanut. Kävi oikeastaan päinvastoin:

– Pelkäsin yhä enemmän sitä, mihin unenpuute saattaa johtaa.

Leeni ymmärsi, että ongelman ratkaisemiseksi olisi uskallettava purkaa myös tunteita. Hän tilasi ajan Helsingin Uniklinikalta.

Diagnoosiksi toiminnallinen unettomuus

Puoli seitsemältä kännykän hälytys pärähtää soimaan. Leeni nousee heti ja menee suihkuun. Aamukahvia nauttiessaan hän tutkii Beddit-laitteen lukemia. Unta kertyi kuusi tuntia ja 14 minuuttia. Moni olisi tällaisen yön jälkeen väsynyt, mutta luonnostaan vähäuniselle Leenille tämä riittää. Unen tehokkuus on peräti 90/100, mikä tarkoittaa, että syvää unta tuli riittävästi.

Uniklinikalla Leeni tunsi heti olevansa oikeassa paikassa. Hoitava lääkäri, unitutkija Markku Partinen piti selvänä, että unettomuus voi olla myös oma erillinen sairautensa ja että siihen pitää etsiä hoitoa. Vastaanotolta palatessaan Leeni itki helpotuksesta.

– Joku osasi viimein kysyä oikeat kysymykset ja kuunnella minua. Tuntui, että minuun suhtauduttiin vakavasti ja ymmärtäen.

Partinen passitti Leenin unen laatua tutkivaan unipolygrafiaan. Se todensi, että heräilyä oli tavallista enemmän ja unen tehokkuus oli alentunut. Diagnoosiksi tuli toiminnallinen unettomuus. Se on unettomuuden tavallisin muoto, jonka aiheuttavat kova stressitaso ja autonomisen hermoston epätasapaino. Sitä hoidetaan parhaiten kognitiivis-behavioraalisella terapialla.

Leeni ilmoittautui unikouluun, unettomien ryhmään, jossa annettiin unihuoltoon liittyviä konkreettisia neuvoja, ja osallistui mindfulness-kurssille.

Lue myös: Vaivaako unettomuus? Erikoislääkäri Markku Partinen vastaa kysymyksiin unesta

Aika ryhtyä pitämään huolta itsestään

Ratkaiseva apu löytyi kuitenkin uniterapeutti Susan Pihlin vastaanotolta.

– Keskustellessamme aloin pohtia, miksi oikein valvoin. Mikä minua huoletti? Aloin ymmärtää, että pärjäämisen halu ja pakko on ollut minussa lapsuudesta asti. Isoveljeni vakavan sairauden vuoksi minusta oli tullut reipas ja vastuuntuntoinen tyttö, josta kasvoi vahva ja hillitty aikuinen. Suorittamisen tarve oli niin vahva, että aivot kävivät ylikierroksilla yölläkin. Unettomuuteni suurin syy olikin unettomuuden pelko.

Leenin, joka oli aina huolehtinut muista, oli aika ryhtyä pitämään huolta itsestään. Vanhojen ajatusmallien purkaminen ei ollut helppoa. Suurin ulkoinen muutos tapahtui viime keväänä, jolloin Leeni irtisanoutui päätoimittajan paikalta ja ryhtyi yksityisyrittäjäksi. Ensimmäinen iso työ on Valvomo, omakohtainen tietokirja unettomuudesta. Se ilmestyy tammikuussa.

Kirjoitusprosessin edetessä nukkuminen on käynyt helpommaksi.

Havahtuessaan aamuyöstä Leeni ei jää pyörimään huoliinsa vaan hätistää ne päättäväisesti pois: tätä ehtii miettiä huomenna.

–Olen oppinut ajattelemaan, että olen vähäuninen, en uneton. Siinä on iso ero. Lohdullista on, että vaikka uni katoaisi, sen voi löytää uudelleen.

Lue myös: Näin selätät unettomuuden – 6 uutta vinkkiä huippuasiantuntijalta