Uniapneaa sairastavan Mirkka Harjun oireet alkoivat jo parikymppisenä. Uupumus syveni vuosi vuodelta, kunnes vähitellen koko elämä kaventui työn ympärille. Hän nitisti uniapnean aiheuttaman kroonisen väsymyksen CPAP-maskin avulla.
Apua, minä tukehdun! Tähän tunteeseen Mirkka Harju, 44, heräsi ensimmäisen kerran parikymppisenä.
– Tuntui, että happi loppuu. Sydämeni hakkasi hurjaa vauhtia ja olin hiestä märkä, Mirkka kuvailee.
Tämänkaltaiset heräämiset tulivat Mirkalle pian tutuiksi. Hän nukkui levottomasti ja välillä uudelleen nukahtaminen oli vaikeaa, jopa mahdotonta. Päivällä väsymys painoi.
1990-luvun lopulla Mirkan silmiin osui uniapneaa käsittelevä lehtiartikkeli. Hän tunnisti siitä oireensa.
– Mutta artikkeli ei täsmännyt minuun, koska olin normaalipainoinen, nuori nainen, en ylipainoinen, keski-ikäinen mies, Mirkka muistelee.
Elämä kaventui uniapneaan
Uupumus syveni vuosi vuodelta. Vähitellen koko elämä kaventui työn ympärille. Nelikymppisenä, työterveyshuollon ikätarkastuksessa, hän päätti puhua lääkärille. Uniapneasta oli ollut juliste odotusaulassa, ja kaikki siinä listatut oireet olivat Mirkalle tuttuja.
Jutteleminen johti tutkimuksiin. Tulos oli lopulta yksiselitteinen: vaikea, rakenteellisesta poikkeavuudesta johtuva uniapnea. Unirekisteröinnissä selvisi, että Mirkan leposyke oli aamuyöllä 180.
– Fysiikkani ei olisi luultavasti kestänyt enää kauan. Lähes 20 vuotta nukuin noin 4–6 tunnin yöunia.
”Fysiikkani ei olisi luultavasti kestänyt enää kauan.”
Mirkan uniapneaa alettiin hoitaa CPAP-laitteella, jonka kanssa hän pääsi sinuiksi vasta usean kuukauden harjoittelun jälkeen. CPAP-maski naamalla nukkuminen on vaikuttanut myös Mirkan naiseuteen.
– Laite vie romantiikan sängystä täysin. Romanttiset hetket on ajoitettava muualle kuin nukkumaanmenon yhteyteen. Onneksi minulla on rinnallani sellainen ihminen, joka ymmärtää.
Miinuspuolet ovat kuitenkin pientä siihen verrattuna, mitä laite on Mirkalle antanut. Kiitos CPAP-laitteen, Mirkka nukkuu kahdeksan tunnin yöunia. Oireiden helpottumisesta alkoi uusi elämä.
– Krooninen väsymys loppui. Jaksan töissä enkä ole aina väsynyt. Jaksan harrastaa ja olla aktiivinen, perhesuhteeni voivat paremmin. Näin jälkeenpäin tuntuu siltä kuin olisin elänyt 20 vuotta unessa. Elämä hoitamattoman uniapnean kanssa tuntui hyvin usvaiselta, kuin olisin katsonut kaikkea ohuen harson läpi.
Lue myös: Oletko jatkuvasti väsynyt? Nämä oireet voivat kieliä uniapneasta – lääkäri kertoo
Kommentit
On tosiaan yleinen tuo uniapnea. Minä olen varmaankin sairastanut sitä lapsesta asti. Olen nimittäin kuorsannut jo silloin ja se olikin ainainen vitsien ja tarinoitten aihe lähipiirissä. Aikuisena huomasin perineeni monia rakenteellisia juttuja isältäni, ja tajusin myös isäni sairastaneen pahaa uniapneaa, vaikka hän oli pitkä ja hoikka mies. Mutta tarvitsi aina päiväunet, tai meni nukkumaan jo iltakahdeksalta. Pahinta oli, että hän sairastui Alzheimerin tautiin joka vei hänet suht aikaisin. Olen varma, että tuo tauti oli seurausta kymmenien vuosien unenaikaisesta hapenpuutteesta aivoissa. Halusin uniapneatutkimuksiin itse, vaikka työterveyslääkäri epäili asiaa, mutta kirjoitti viimein lähetteen.
Pääsin tutkimuksiin, tosin odotin kuukausia. Sain diaknoosin, ja lupauksen että saan c-pap laitteen. Jostain syystä sain sen vasta lähes vuoden kuluttua, en osannut ajatella sen auttavan, niinpä tyhmyyttäni en kysellyt perään, kiirehtinyt asiaa. Mutta sen suurempi oli yllätys, kun kolmantena päivänä laitteeen saamisesta huomasin uuden elämän alkavan. Vaikka laite oli suuri kuin pölynimuri, hurisi kuin auto ja maski kova koppura joka painoi jäljet naamaan, lisäksi se pihisi.
Nyt 17 vuoden jälkeen, asiasta on tullut normaalia suurella joukolla ihmisiä ja laitteet sun muut ovat kuin toiselta taivaankappaleelta. Myös mieheni alkoi epäillä itsellään uniapneaa, vaikka ensin piti sitä täytenä huuhaana. Sai laitteen viikossa, eikä enää antaisi pois. Monella ihmisellä on apnea, vaikka he eivät sitä tiedä saati usko. Joku suuttuu jos rohkenee ehdottaa tutkimuksiin menoa. Mutta on useita ketkä ovat uskoneet puhetta ja myöhemmin kiittäneet saatuaan diaknoosin ja sitä myötä elämäänsä uuden sävelen.
Kommentit
Höh, ”laite vie romantiikan sängystä täysin”. Höpöhöpö, kuka sitä maskia käskee laittaa naamalle heti, kun sänkyyn kallistuu? Hoidetaan hommat ensin ja sitten kun on pesulla käyty, asetutaan nukkumaan, maski nenällä.
On tosiaan yleinen tuo uniapnea. Minä olen varmaankin sairastanut sitä lapsesta asti. Olen nimittäin kuorsannut jo silloin ja se olikin ainainen vitsien ja tarinoitten aihe lähipiirissä. Aikuisena huomasin perineeni monia rakenteellisia juttuja isältäni, ja tajusin myös isäni sairastaneen pahaa uniapneaa, vaikka hän oli pitkä ja hoikka mies. Mutta tarvitsi aina päiväunet, tai meni nukkumaan jo iltakahdeksalta. Pahinta oli, että hän sairastui Alzheimerin tautiin joka vei hänet suht aikaisin. Olen varma, että tuo tauti oli seurausta kymmenien vuosien unenaikaisesta hapenpuutteesta aivoissa. Halusin uniapneatutkimuksiin itse, vaikka työterveyslääkäri epäili asiaa, mutta kirjoitti viimein lähetteen.
Pääsin tutkimuksiin, tosin odotin kuukausia. Sain diaknoosin, ja lupauksen että saan c-pap laitteen. Jostain syystä sain sen vasta lähes vuoden kuluttua, en osannut ajatella sen auttavan, niinpä tyhmyyttäni en kysellyt perään, kiirehtinyt asiaa. Mutta sen suurempi oli yllätys, kun kolmantena päivänä laitteeen saamisesta huomasin uuden elämän alkavan. Vaikka laite oli suuri kuin pölynimuri, hurisi kuin auto ja maski kova koppura joka painoi jäljet naamaan, lisäksi se pihisi.
Nyt 17 vuoden jälkeen, asiasta on tullut normaalia suurella joukolla ihmisiä ja laitteet sun muut ovat kuin toiselta taivaankappaleelta. Myös mieheni alkoi epäillä itsellään uniapneaa, vaikka ensin piti sitä täytenä huuhaana. Sai laitteen viikossa, eikä enää antaisi pois. Monella ihmisellä on apnea, vaikka he eivät sitä tiedä saati usko. Joku suuttuu jos rohkenee ehdottaa tutkimuksiin menoa. Mutta on useita ketkä ovat uskoneet puhetta ja myöhemmin kiittäneet saatuaan diaknoosin ja sitä myötä elämäänsä uuden sävelen.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous