Terveys

Unten mailla: Vaikea herätä?

11.4.2012 Teksti: Anna.fi

Koen, että koska olen esittänyt tavoitteeni julkisesti, olen myös velvoitettu raportoimaan sen edistymisestä. Saatatte siis kysyä, miten herääminen aikaisemmin aamulla on onnistunut. Voi olla, ettei kovinkaan hyvin.

Aamuruska

Olen kyllä yrittänyt. Ensimmäisenä kahtena aamuna heräsin tavoitteeni kaltaisesti puoli seitsemältä. Aamu-uniselle itselleni tämä oli mieltä nostattava saavutus. Viikonloppuna herääminen hankaloitui, ja viimeistään maanantaiaamuna se oli jo mahdotonta.

Tiedän, että ongelma on pelkästään henkinen.

Haavekuvissani näen itseni levänneenä ikkunan äärellä, iso kahvikuppi kourassa nauttimassa heräävän kaupungin maisemasta. Ehkä olen jo venytellyt, lukenut aamun Hesarin ja katsonut aamu-uutisetkin – ja silti kello on vasta puoli kahdeksan.

Todellisuudessa tarina on huomattavasti suoraviivaisempi. Herätyskelloni soi, ja sammutan sen. Toinenkin herätyskelloni soi, ja sammutan senkin. Lopulta nousen paksusta unesta tukka sekaisin ja tyynyn kuva poskella, ja todennäköisesti olen myöhässä jostakin. Harvoin sovitusta tapaamisesta, mutta aina vähintäänkin henkisestä aikataulustani.

Tähän asti olen pitänyt itseäni uhrina: en voi tilanteelle mitään, sillä sammutan herätyskellot unissani. Luettuani tämän JP:n postauksen jouduin myöntämään, että siinäkin tapauksessa vika on itsessäni. Herätyskellon soidessa olen ehdollistanut itseni nukkumaan. Toisaalta en ole tehnyt heräämisestä itselleni houkuttelevaa.

Nainen haukottelee

Väitän, että sama ongelma on jossain mittakaavassa kaikilla niillä, jotka torkuttavat. Itse teen myös sitä – aina silloin, kun unohdan, kumpi napeista sammuttaa koko herätyskellon. Illalla varhainen herääminen saattaa tuntua hyvältä idealta, mutta aamulla nukkuminen houkuttaa enemmän. Sama ajatus toistuu teidän kommenteissanne – on niin ihana jäädä aamuisin sänkyyn makaamaan, kun tietää, ettei vielä tarvitse nousta.

On ilmeistä, että ratkaisu löytyy ajatusmallia kääntämällä. Entä, jos menisinkin illalla aikaisin nukkumaan ”koska on niin ihana mennä sänkyyn lepäämään”? Vastaavasti nukkumisesta ei yrittäisikään nauttia enää aamulla, kun se on jo myöhäistä. Sen sijaan voisikin nauttia heräämisestä – venyttelystä, hesarista, kahvista ja auringonpaisteesta.

Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä yksinkertaisemmalta se tuntuu. Tietenkään en pääse aamulla ylös sängystä, kun heräämisen sijaan haluan nauttia nukkumisesta. Ja se taas on täyttä itsensä kiusaamista siinä vaiheessa, kun unen aika on ohi.

Miltä ajatus teistä kuulostaa? Etenkin vastauksia odotellaan teiltä torkuttajilta ja aamumakoilijoilta, jotka olette jo paljastaneet itsenne kommenttiosion puolella.

Anne

 

 

Lue myös

Suosittelemme