Tunnistatko veritulpan oireet? Lääkäri kertoo, miten laskimotukos voi oireilla ja miten sen riskiä voi pienentää

Laskimoveritulppa on verenkierron häiriö, jonka seuraukset voivat olla hoitamattomana vakavia. Miten verisuonitukoksen tunnistaa ja miten sen riskiä voi pienentää?

Veritulppa voi olla salakavala ja hankala tunnistaa. Verisuonitukokset ovat kohtalaisen yleisiä: syvään laskimotukokseen tai keuhkoveritulppaan sairastuu Suomessa vuosittain 1–2 henkilöä tuhannesta. Harvinaisia aivolaskimotukoksia esiintyy vuodessa vain noin 3–4 henkilöllä miljoonasta.

Laskimoveritulppa eli laskimotukos kehittyy, kun veri laskimon sisällä jostain syystä hyytyy ja tukkii suonen. Koska verenkierto on jalkojen syvissä laskimoissa hitaampaa kuin muualla, laskimoveritulppa kehittyy useimmiten alaraajoihin.

– Laskimotukos syntyy, kun veri jostain syystä hyytyy laskimoon tai johonkin laskimon osaan aiheuttaen tukoksen. Tyypillisimmin tukos kehittyy alaraajoihin, mutta toisinaan myös yläraajoihin ja joskus pään tai vatsan alueelle, sanoo tutkimusprofessori ja sisätautiopin dosentti Antti Jula Mehiläisestä ja Pihlajalinnasta.

Veritulppa: mikä tekee siitä vaarallisen?

Alaraajan syvän laskimotukoksen pelätyin seuraus on, että tukos irtoaa ja kulkeutuu verivirran mukana keuhkovaltimoihin aiheuttaen keuhkoveritulpan. Keuhkoveritulppa kehittyy suunnilleen joka toiselle laskimoveritulppaan sairastuneista.

– Laaja-alainen keuhkoveritulppa voi pahimmillaan aiheuttaa keuhkovaltimoiden tukkeutumisesta johtuvan äkkikuoleman. Suurin osa tukoksista on kuitenkin pieniä tai keskisuuria. Mikäli hoitoon pääsee tarpeeksi nopeasti, on myös keuhkoveritulppa yleensä hoidettavissa.

Laskimoveritulppa: nämä ovat yleisimmät oireet

Alaraajan syvän laskimoveritulpan tyypillisimmät oireet ovat jalan turvotus, arkuus ja kävellessä tuntuva kipu. Joskus alaraajassa voi esiintyä myös leposärkyä tai punoitusta. Osa tukoksista on erittäin lieväoireisia – tai pahimmillaan täysin oireettomia.

– Alaraajan syvän laskimotukoksen tyypillisin oire on pohkeen turvotus ja pingottava, pakottava tunne. Usein oireena on kuitenkin vain jokin näistä, ja joskus ensimmäinen oire on keuhkoveritulppa. Harvinaisempi aivolaskimotukos voi oireilla esimerkiksi päänsärkynä, huonovointisuutena tai näköhäiriöinä.

Jos tukos on edennyt keuhkoihin, tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus, sykkeen kiihtyminen ja suorituskyvyn aleneminen. Tukos voi aiheuttaa myös rintakipua, yskänärsytystä ja veriyskää. Joskus tukoksesta voi irrota verenkiertoon pieniä hyytymiä kerrallaan. Tällöin hengenahdistus lisääntyy vähitellen päivien kuluessa.

– Etenkin pienen keuhkoveritulpan oireet voivat olla hämäävän lieviä. Keuhkoveritulpan vaarallisuus riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa hyytymästä on edennyt keuhkoihin. Pahimmillaan oireeton hyytymä ehtii tukkia keuhkovaltimot molemmilta puolilta.

Jos epäilet keuhkoveritulppaa tai aivolaskimotukosta, hakeudu nopeasti päivystykseen

Kuinka pian hoitoon pitäisi hakeutua, jos epäilee laskimoveritulppaa?

– Esimerkiksi alaraajojen tukosta epäilevän kannattaa mennä tutkimuksiin saman päivän aikana, jotta hoito päästään aloittamaan nopeasti. Mikäli oireet viittaavat keuhkoveritulppaan tai aivolaskimotukokseen, päivystykselliseen hoitoon on hakeuduttava heti. Verikokeilla ja kuvantamistutkimuksilla selvitetään, onko kyseessä veritulppa tai hyytymishäiriö.

Potilaille aloitetaan yleensä veren hyytymistä estävä hepariinilääkitys. Pistoksina annosteltava lääke auttaa elimistöä tukosten liuottamisessa. Suun kautta otettava, veren hyytymistä estävä lääke aloitetaan valmisteesta riippuen joko samaan aikaan hepariinihoidon kanssa, sen jälkeen tai kokonaan ilman hepariinihoitoa.

– Vaikeiden tukosten ja keuhkoveritulppien hoitoon voidaan käyttää myös trombolyysi- eli liuotushoitoa. Tarvittaessa hyytymiä poistetaan myös katetrihoitojen tai kirurgisten toimenpiteiden avulla.

Lääkehoito kestää tyypillisesti noin 3–6 kuukautta. Jos tukoksen uusiutumisriski arvioidaan suureksi, voidaan tarvita pitkäkestoista tai pysyvää lääkehoitoa.

– Lievissä säären alueen laskimotukoksissa hoito voidaan yleensä toteuttaa pääosin kotona. Jos kyse on kuitenkin esimerkiksi laajasta, nivustaipeeseen ulottuvasta laskimotukoksesta tai keuhkoveritulpasta, hoito aloitetaan sairaalassa, Jula kertoo.

Pitkä istuminen, vuodelepo, ikä ja ylipaino lisäävät laskimotukoksen riskiä

Alaraajojen laskimoveritulppa kehittyy tyypillisesti pitkän liikkumattomuuden, kuten lento- tai ajomatkan seurauksena. Riskitekijöitä ovat myös esimerkiksi lentokoneen matala ilmanpaine, liian vähäinen nesteytys, syöpätaudit, vaikeat tulehdustaudit, diabetes, rasvamaksa, leikkaukset, vuodelepoon johtavat sairaudet, raskaus, hormonikorvaushoidot, tupakointi, ylipaino ja korkea ikä.

Estrogeenia ja progestiinia sisältävät yhdistelmäehkäisyvalmisteet kasvattavat riskiä saada veritulppa keskimäärin 3,5-kertaiseksi. Pelkkää progestiinia eli keltarauhashormonia sisältävät ehkäisyvalmisteet, kuten minipillerit, ehkäisykapseli ja hormonikierukka, eivät lisää tukosriskiä.

Riski tukoksille alkaa kasvaa neljänkymmenen ikävuoden jälkeen.

– Tukoksen riski kasvaa kaksin- tai kolminkertaiseksi jokaista kymmentä ikävuotta kohden. Lisäksi noin 10–15 prosentilla väestöstä on syystä tai toisesta tavallista suurempi tukosriski.

Geeneilläkin on väliä, mutta perinnöllisen alttiuden lisäksi tukoksen kehittymiseen tarvitaan Julan mukaan yleensä myös jokin laukaiseva tekijä.

– Esimerkiksi yhdistelmäehkäisyvalmisteiden käyttäminen perinnölliseen alttiuteen yhdistettynä voi kohottaa syvän laskimotukoksen riskin jopa 35-kertaiseksi.

Veritulpan riskiä voi pienentää hyvien elintapojen avulla

Julan mukaan parhaat keinot tukosten ennaltaehkäisemiseksi ovat liikunta, tupakoinnin lopettaminen, normaalipainossa pysyminen ja hyvästä nestetasapainosta huolehtiminen.

Perinteisesti kuuden tunnin yhtäjaksoista istumista on pidetty jonkinlaisena riskirajana verisuonitukosten kehittymiselle, mutta jo kahden tunnin istuminen voi lisätä riskiä.

– Useiden tuntien istuminen kannattaa keskeyttää säännöllisesti. Erityisesti pumppaavasta liikkeestä, kuten varpaille nousemisesta, on hyötyä, sillä pohjelihasten supistuminen saa alaraajojen laskimoiden veren liikkeelle.

Jula muistuttaa, että elimistön nestetasapainosta kannattaa huolehtia etenkin lentomatkojen aikana juomalla lasillinen alkoholitonta ja kofeiinitonta nestettä 1–2 tunnin välein.

– Alkoholia tulisi matkustuspäivinä välttää, sillä se lisää virtsan eritystä ja nopeuttaa siten kehon kuivumista. Jos tukosriski katsotaan suureksi, voidaan käyttää pistettävää, pienimolekyylistä hepariinia ennen pitkää lentomatkaa.

Asiantuntijahaastattelun lisäksi artikkelin lähteenä on käytetty Käypä hoito -suositusta ja Duodecim Terveyskirjastoa.

Lue myös: Jos jalkojasi turvottaa ja särkee, saatat kärsiä laskimoiden vajaatoiminnasta – lue lääkärin vinkit vaivan hoitoon