Terveys

Vyötärörasva ja jenkkakahvat piinaavat monia, mutta kumpi niistä on vaarallisempaa? Kysyimme asiantuntijalta 10 kehon rasvaan liittyvää kysymystä

Rasvaa kertyy kehossa peppuun, vatsaan, vähän sinne sun tänne. Missä se on vaarallisinta? Esitimme asiantuntijalle 10 kehon rasvaan liittyvää väitettä.

Teksti:
Virve Järvinen
Kuvat:
Istock

Kumpi on vaarallisempaa vyötärörasva vai jenkkakahvat?

Rasvaa kertyy kehossa peppuun, vatsaan, vähän sinne sun tänne. Missä se on vaarallisinta? Esitimme asiantuntijalle 10 kehon rasvaan liittyvää väitettä.

1. Jenkkakahvat ovat pienempi paha kuin vyötärörasva, totta vai tarua?

Totta, vyötärörasva on haitallisempaa. Kun ihminen lihoo, rasvan määrä kehossa lisääntyy. Eniten rasvaa kertyy ihon alle. Ihonalainen rasva näkyy vyötäröllä poimuna, josta saa sormilla kiinni. Ihonalaisesta rasvastakin tulee vaarallista, jos sitä on liikaa. Sitä on liikaa, kun lihavuus on vaikea-asteista ja painoindeksi yli 35.

Pinkeä vatsakumpu puolestaan kertoo vatsaontelossa olevasta vyötärörasvasta. Se ympäröi sisäelimiä, ja sitä voi kertyä niiden sisälle, esimerkiksi maksaan. Sisäelinrasva on ihonalaista rasvaa vaarallisempaa, sillä se häiritsee veren rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa ja altistaa matala-asteiselle tulehdukselle. Matala-asteinen tulehdus lisää esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien ja dementian riskiä.

2. Vyötärörasva on naiselle vaarattomampaa kuin miehelle.

Tarua. Sisäelinrasva on vaaraksi kaikille. Joidenkin tutkimusten mukaan se voisi olla naisille jopa suurempi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä kuin miehille.

Vatsakkuus on noin viiteenkymmeneen ikävuoteen asti enemmän miesten kuin naisten ongelma, mutta vaihdevuosien jälkeen se on yhtä tyypillistä molemmilla. Syynä lienee estrogeenihormonin erityksen väheneminen.

3. Jos paino on normaali, vyötäröllä voi olla vähän ylimääräistä.

Tarua. Vyötärölihavuuden riskit koskevat myös painoindeksiltään normaalipainoisia. Vaikka ihminen ei olisi silminnähden ylipainoinen, hänellä voi olla sisäelinrasvaa. Jos painoindeksi on tosi pieni, lihakset voivat olla olemattomat. Jos lihasmassa on onneton, kehonkoostumus muuttuu haitalliseksi. Lihakset polttavat rasvaa.

Tupakoijat painavat usein vähemmän kuin tupakoimattomat ikätoverinsa. Silti heillä on vatsaontelossaan saman verran rasvaa kuin vastaavan ikäisillä tupakoimattomilla henkilöillä.

Vyötärörasva paljastuu usein mittanauhan avulla. Mittanauha kertoo monesti vaakaa ja painoindeksiä paremmin terveysriskeistä. Naisella on todennäköisesti liikaa sisäelinrasvaa, jos vyötärönympärys on yli 80 senttimetriä. Tällöin kannattaa mittauttaa veren rasva-arvot.

4. Rasvan paikkaan kehossa ei voi juuri vaikuttaa.

Totta. Elintavat vaikuttavat vain osaltaan siihen, minne rasva kertyy, sillä usein perimä määrittelee pitkälti rasvan paikan. Elimistön rasvan määrä sen sijaan on enimmäkseen elintavoista kiinni.

Jos sattuu kuulumaan sukuun, jossa ongelmana on vyötärörasva, kannattaa tsempata elintapojen kanssa ja lisätä liikuntaa. Vaikka paino ei laskisi, liikunta vähentää vatsaontelorasvaa.

5. Vyötärörasva häviää hulavanteen pyörittelyllä.

Totta. Vyötärölihavuus nostaa veren triglyseridiarvoja ja vähentää hyvää HDL-kolesterolia. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan hulavanteen pyörittäminen saa niissä aikaan hyviä muutoksia jo kuudessa viikossa, jos jaksaa pyöritellä vannetta päivittäin 13 minuuttia. Myös tutkittavien vyötärönympärys pieneni.

6. Haitallinen rasva lähtee vain tietyllä sykkeellä liikkumalla.

Tarua. Liikunta auttaa aina, oli se teholtaan millaista tahansa, ja erityisesti silloin, kun liikkumisen lisäksi syö terveellisesti. Pitkäkestoinen, matalalla sykkeellä tehty kestävyysliikunta, kuten kävely ja hiihto, häätää rasvaa pois sisäelimistä. Sellainen liikunta sopii jokaiselle.

Korkealla sykkeellä tehty HIIT-harjoitus tehostaa elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa. Kun harjoittelu on hyvin intensiivistä, lyhyt treeni riittää. HIIT-harjoittelu sopii kuitenkin vain taatusti terveille.

Vyötärölihavan kehon koostumus on epäterveellinen, eli kehossa on liikaa rasvakudosta ja liian vähän lihaskudosta. Kuntosaliharjoittelulla voi parantaa kehon koostumusta tehokkaasti.

7. Laitehoidot purevat vyötärörasvaan.

Tarua. Esimerkiksi rasvaimulla, laserilla ja jäädytys- eli kryo-hoidolla vaikutetaan ihonalaiseen rasvaan, vatsaontelon sisällä olevaan vyötärörasvaan ne eivät pure.

Ihon alla olevat rasvasolut ovat ihmisen energiavarasto, ja niiden määrän vähentäminen voi olla terveydelle haitallista. Tällöin ylimääräinen rasva saattaa ajautua herkemmin vatsaontelon sisälle ja sisäelimiin.

8. Jos vyötäröllä on rasvaa, ruokavaliossa sitä ei saa olla lainkaan.

Tarua. Rasva kuuluu tasapainoiseen ruokavalioon, jossa valtaosa rasvasta on pehmeää.

Kasvisten ja marjojen lisääminen ruokavalioon kannattaa aina. Suomalaisten tutkijoiden tutkimustulos kannustaa syömään puolukkaa: rotilla puolukkalisä vähensi vyötärörasvaa 25 prosentilla kontrolliryhmään verrattuna.

Runsaasti alkoholia käyttävillä ihmisillä on kohtuukäyttäjiä enemmän vatsaontelon sisäistä rasvaa.

9. Laihduttajan voi olla järkevä seurata omaa rasvaprosenttia.

Totta. Vaaka ja mittanauha kertovat, milloin kehossa on liikaa rasvaa. Mutta jos laihduttaa, voi olla järkevä seurata myös rasvaprosenttia ja varmistua, että pudotetut kilot ovat rasvaa eivätkä lihasta. Jotta laihtuminen ei tapahtuisi lihasten kustannuksella, täytyy ruokavalion noudattamisen lisäksi liikkua.

Rasvaprosentin mittaaminen onnistuu luotettavasti bioimpedanssiin perustuvilla laitteilla, joita on saatavissa myös kotikäyttöön. Ne mittaavat sähkönjohtavuutta kehossa ja laskevat sen perusteella rasvaprosentin.

Jos tavoitteena on kasvattaa lihasmassaa, kannattaa seurata rasvaprosenttia. Siinä tapahtuvat muutokset kertovat, onko ihminen syönyt ja liikkunut tavoitteen kannalta oikein.

Rasvaprosentille ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyjä, kansainvälisiä normaaliarvoja ja suosituksia. Lukemat ovat suuntaa-antavia, ja esimerkiksi ikä vaikuttaa niihin. Naisella normaali rasvaprosentti on 25–33.

10. Kaikki rasva on kehossa vaarallista.

Tarua. Rasvakudoksella on elimistössä energian varastoinnin lisäksi muitakin tärkeitä tehtäviä, esimerkiksi kehon lämmön eristäminen ja hormonien ja entsyymien tuottaminen.

Ruskeat rasvasolut muistuttavat rakenteeltaan lihaskudosta. Ne aktivoituvat kylmässä ja polttavat tehokkaasti rasvaa ja vapauttavat sitä lämpöenergiana. Aikuisen elimistössä on hyvin vähän ruskeaa rasvaa, sitä on lähinnä solisluiden yläpuolella, kaulalla sekä selkärangan vieressä. Koska ruskeaa rasvaa on vain vähän, esimerkiksi avantouinti ei tehosta aineenvaihduntaa niin paljon, että se laihduttaisi merkittävästi. Kaikilla ruskeaa rasvaa ei ole lainkaan.

Asiantuntijana sisätautien erikoislääkäri Sanna Kaye

X