Testissä osteopatia

Säännöllisin väliajoin niska-hartiaseutuni jumiutuu oikein kunnolla. Seurauksena on viikkoja kestävä päänsärky, joka alkaa jomottaa yleensä viimeistään puolilta päivin.

 

Totuus tietysti on, että syytä pitäisi hoitaa eikä seurausta: jokapäiväiseen ohjelmaan täytyisi sisällyttää taukojumpat tietokoneen ääressä sekä iltaiset venyttelyt. Kun säryt ovat kuitenkin jo alkaneet, niin silloin on viimeistään pakko alkaa hoitaa itseään. Apua olen hakenut niin perinteisiltä hierojilta kuin fysioterapeuteiltakin. Nyt työkaverini suosituksesta päädyin osteopaatin vastaanotolle.

Nikamien naksautteluako?

Hieman epäilevänä, mutta avun toivossa kolkuttelin rekisteröidyn osteopaatin ovea. En ollut oikein varma, olisiko hoitomuoto lähellä vyöhyketerapiaa, kansanparannusta vai oikeasti jotain tutkittua, lääketieteellistä käsittelyä.

Tunnelma hoitohuoneessa oli leppoisa. Seinillä oli kuvia hermoradoista ja lihaksistoista ja tukirangan nikamamallit koristivat pöytää. Päättelin, että tarkoituksena olisi varmaankin availla nikamalukkoja.

Osteopaatti aloitti hoidon selkärankani tarkastelemisella. Suoritin jo koulun lääkärintarkastusajoilta tutut eteen- ja sivutaivutukset, jonka jälkeen osteopaatti tunnusteli lantion asentoa. Toinen lonkkaluu oli kuulemma hiukan korkeammalla kuin toinen ja syyksi löytyi lantion kiertyminen eteenpäin. Osteopaatti selvensi, kuinka lantion asento on talomme pohja; jos pohjarakenne on vinossa, niin ylemmätkin kerrokset kiertyvät. Tämä voi aikaansaada jumiutumia niskaan.

Siirryin selinmakuulle hoitopöydälle. Käsittely aloitettiin kaikeksi yllätyksekseni jaloista. Jalkoja veivattiin ja pumpattiin ja lonkkaan haettiin liikettä. Osteopaatti selvensi, kuinka tarkoituksena on tuoda liikettä sinne, missä se on vähentynyt ja samalla alueen verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuvat. Välillä hän laittoi käden alaselän alle ja kohdisti liikettä myös sen alueelle. Hoito tuntui pehmeältä ja rentouttavalta. Jaloista edettiin hiljalleen kohti lantiota ja sieltä siirryttiin käsiin. Käsiä ”vispattiin” ja pyöriteltiin samalla tavalla kuin jalkoja ja nyt rintarangan alueelle haettiin liikettä. Tämän jälkeen siirryttiin niskaan ja päähän. Niitä ei sentään vispailtu, vaan tässä otettiin käyttöön hellemmät otteet. Niskanikamista kuului muutama naksahdus, kun päätä käännettiin venytyksiin.

Täydellistä rentoutumista

Seuraavaksi pyörähdin ympäri vatsalleni ja käsittely jatkui. Tässä vaiheessa minun oli jo miltei mahdoton pysyä hereillä. Rauhallinen ja miellyttävä käsittely sai silmät painumaan kiinni ja välillä huomasin säpsähtäväni hereille. Viimeisenä vuorossa oli muutamien nikamien naksautukset. Yläselän muutama tiukka nikama paukahti voimakkaasti käsittelyssä. Lopuksi osteopaatti tarkasti jälleen ryhtini ja sanoi, että nyt lonkkaluuni olivat samalla korkeudella. En tiedä, oliko näin todella käynyt, mutta oloni oli rentoutunut ja miellyttävä, irtiotto päivän töistä oli ainakin onnistunut.

Vielä ennen lähtöäni hoitaja valaisi minua seuraavan päivän olotilasta: hoito saattoi joko tuntua hyvältä tai huonolta tai sitten se ei tuntuisi miltään. Ehkä tämän viimeisen lauseen olisi voinut jättää kertomatta; tämän ennusteen olisin kyllä osannut itsekin veikata, ja pieni epäilys hoidon ammattimaisuudesta pääsi valtaamaan mieleni.

Seuraavan päivän oloni oli edelleen jumiutunut. Hartioita kolotti vieläkin, mutta eihän hierontakaan yhdellä kerralla auta. Käsittelyä täytyisi ehdottomasti kokeilla useamman kerran, ennen kuin siitä voisi kertoa varmuudella kokemuksensa. Olo kuitenkin kaiken kaikkiaan oli hyvä ja hoito miellyttävä!

Teksti: Sanna Mönkkönen / tuuli.net 23.11.2005