Hyvinvointi

”Polkujuoksu ei tunnu suorittamiselta, vaan se on ennemminkin elämys” – asiantuntijan vinkit polkujuoksun aloittamiseen

Polkujuoksussa juostaan nimensä mukaisesti metsäpoluilla, hypitään juurakoiden ja pienten ojien yli, kiivetään kallioille ja hypähdellään alas kiviltä. Kysyimme asiantuntijalta vinkit polkujuoksun aloittamiseen.

Teksti:
Elisa Hurtig
Kuvat:
Istock

Polkujuoksussa juostaan nimensä mukaisesti metsäpoluilla, hypitään juurakoiden ja pienten ojien yli, kiivetään kallioille ja hypähdellään alas kiviltä. Kysyimme asiantuntijalta vinkit polkujuoksun aloittamiseen.

Polkujuoksu, eli viralliselta nimeltään trail running, on Alpeilta lähtöisin oleva juoksulaji. Se eroaa perinteisestä maastojuoksusta siten, että siinä ei juosta tasaisilla hiekkateillä vaan pienillä metsäpoluilla. Juoksuaskeleiden lomassa poluilla hypitään juurakoiden ja pienten ojien yli, kiivetään kallioille ja hypähdellään alas kiviltä.

Juoksijapiireissä lajista on viime vuodet kohistu ja harrastajamäärät ovat nousseet. Polkujuoksun suosiosta kertoo se, että muutama vuosi sitten Suomessa oli pari polkujuoksutapahtumaa vuodessa, mutta nyt niitä voi olla jopa kolme samana viikonloppuna.

Lue myös: Näin aloitteleva juoksija pääsee vauhtiin – juoksuvalmentajan 5 vinkkiä

Miksi juosta metsässä?

Polkujuoksukonkari Janne Hietalan ei tarvitse miettiä, miksi polkujuoksu voittaa lenkkeilyn asfaltilla.

– Metsässä oleminen on rauhoittavaa. Polkujuoksu ei tunnu samalla tavalla suorittamiselta kuin perinteinen juoksu, vaan se on ennemminkin elämys.

Hänen mukaansa poluilla juokseminen ei myöskään rasita niveliä samalla tavalla, sillä maasto on pehmeää eikä iskutus ole niin kuluttavaa.

– Lisäksi juokseminen hyvin vaihtelevassa maastossa parantaa ketteryyttä.

Kenelle polkujuoksu sopii?

– Polkujuoksu sopii kaikille, jotka ovat juoksusta kiinnostuneita. Laji sopii myös niille, joiden nivelet eivät kestä asfaltilla juoksemista, Hietala kertoo.

Polkujuoksussa askellus poikkeaa tavallisesta juoksusta siten, että siinä jokainen askel on alustasta johtuen vähän erilainen. Jalan täytyy jatkuvasti mukautua pohjan pehmeyden ja epätasaisuuden vaihteluiden mukaan.

Laji tulisi siis aloittaa rauhassa, sillä mastossa juokseminen on lihaksille kuluttavaa: mäkien kiipeäminen ja hyppyjen vastaanottaminen vaatii hyvää lihaskuntoa.

– Aluksi kannattaa ottaa retkeilyn kannalta ja kävellä ainakin ylämäet, ja lenkin jälkeen olisi hyvä keskittyä pohkeiden venyttämiseen, Hietala sanoo.

Metsässä juokseminen on hitaampaa kuin asfaltilla ja samanmittaisen lenkin juoksemiseen kannattaa varata puolitoistakertaisen aika tavalliseen juoksuun verrattuna.

Onko polkujuoksussa vaaroja?

Aloittelijan isoin riski on Hietalan mukaan nilkan nyrjähtäminen, sillä nilkan alueen hermotus ja lihaksisto eivät ole tottuneet lajiin.

Polkujuoksukengät auttavat tässä, sillä niiden pohja on stabiilimpi, eivätkä ne pyörähdä niin helposti alta, Hietala sanoo.

Maastossa kengät kastuvat helposti, mutta tarkoituksenmukaiset kengät kuivuvat nopeasti.

– Kenkä pumppaa itsensä tyhjäksi vedestä, kun taas pehmustetut tielle tarkoitetut kengät muuttuvat märiksi, litiseviksi ja painaviksi.

Lue myös: Juoksijan lihaskuntojumppa: lisää voimaa, liikkuvuutta ja ryhtiä juoksuun

Entä jos eksyn?

Umpimetsään meneminen voi pelottaa monia, mutta Hietalan mukaan sen ei kannata antaa rajoittaa lajin kokeilua.

– Suosittelen ottamaan puhelimen mukaan, sillä älypuhelimista löytyy nykyään hyvät kartat. Joissakin sykemittareissa on myös track back –toiminto, joka näyttää reitin takaisin.

Jos metsä tuntuu pelottavalta, Hietala neuvoo juoksemaan tuttujen kuntopolkujen vieressä kulkevilla poluilla.

– Esimerkiksi Helsingin keskuspuistossa liikkuu paljon porukkaa, joten sieltä on turvallista aloittaa.

Polkujuoksijoiden Facebook-ryhmistä voi myös löytyä konkari juoksuseuraksi. Helsingin polkujuoksijat löytää Facebookista nimellä Helsinki Trail Running Club.

X