Hyvinvointi

Ethän anna uteliaisuutesi näivettyä – tunnista 4 uteliaisuutta jarruttavaa ajatusmallia

Uteliaisuus on opeteltavissa oleva taito. Mieli voi kuitenkin jarruttaa uteliaisuutta. Psykologi kertoo, mitkä mielen neljä jarrua helposti näivettävät uteliaisuuden.

Teksti:
Lotta Pellas
Kuvat:
Istock

Uteliaisuus häviää, kun mieli jarruttaa.

Uteliaisuus on opeteltavissa oleva taito. Mieli voi kuitenkin jarruttaa uteliaisuutta. Psykologi kertoo, mitkä mielen neljä jarrua helposti näivettävät uteliaisuuden.

Miksi kannattaa olla utelias? Mitä uteliaisuus voi tuoda elämään?

Psykologi Hanna Siefen sanoo uteliaisuuden olevan kysymisen ja kuuntelemisen taitoa. Hän myös toivoo, että tiedostaisimme, kuinka paljon oppimisen iloa uteliaisuus tuo elämään.

– Puhun heräävän uteliaisuuden taidosta. Tällöin tunnistaa ympäristöstään mahdollisuuksia oppia ja näkee vaihtoehtoja, irrottautuu omasta automaattisesta tavastaan suhtautua, ajatella ja toimia.

Siefenin mukaan utelias ihminen hakee tietoisesti oivalluksia ja haluaa oppia uutta. Uteliaisuuden taitoa voi käyttää jutellessaan ihmisten kanssa tai lukiessaan kirjaa – kysyä lisää ja pysähtyä pohtimaan.

Lue myös: Resilienssi on kykyä selviytyä muutoksista, ja nyt jokainen meistä tarvitsee sitä: 6 faktaa, jotka sinunkin on hyvä tietää resilienssistä

Ensimmäinen askel uteliaampaan mieleen on huomata omat ajatusuransa.

– Emme usein edes tajua, kuinka kiinni olemme omissa ajatusmalleissamme ja toimintatavoissamme, Siefen sanoo.

Jokaisella meistä on Siefenin mukaan mieleemme rakentuneita psykologisia esteitä, jotka pitävät meidät kiinni pinttyneissä ajatusmalleissa. Vaikka haluaisi olla utelias, laiska mieli, varovainen mieli, vino mieli ja minäkeskeinen mieli ovat tiellä.

Uteliaisuus koetuksella: Mieli ja sen neljä jarrua

1. Laiska mieli

Laiska mieli on ihmiseen sisäänrakennettu mekanismi. Jo vauva tekee havainnoi ympäristöään ja päättelee miten hänen kannattaa toimia, jotta hän selviää. Tätä havainnointia jatkamme koko elämän ajan, paitsi selvitäksemme myös ymmärtääksemme maailmaa. Pohjimmiltaan pyrimme siihen, että asioista alkaisi tulla automaattisia.

Laiska mieli on paradoksaalisesti tavoite ja haaste: vaikka moni arkemme automatisoitunut tehtävä sujuvoittaa elämää, mieli ei saa automatisoitua liiaksi. Tällöin ihmisen ajattelusta häviää joustavuus ja samalla sen uteliaisuus.

Meissä jokaisessa on laiskuuden ja uteliaisuuden tarpeet, joiden välillä tasapainottelemme. Kysymisen ja kiinnostumisen taitoa voi opetella. Laiskaa mieltä voi herätellä olemaan utelias. Kannattaa tietoisesti valita, mihin omia resurssejaan käyttää, esimerkiksi millaiseen keskusteluun työpaikan kahvihuoneessa osallistuu.

2. Varovainen mieli – myös uteliaisuus pelkää, kun mieli pelkää

Häpeää kutsutaan usein sosiaaliseksi kivuksi, häpeä estää tekemästä hallaa ihmissuhteillemme. Evoluutio on rakentanut meidät niin, että meidän kannattaa pyrkiä pysymään osana laumaa, sillä se luo turvaa.

Niinpä pyrimme monissa tilanteissa välttämään sitä, että näyttäytyisimme huonossa valossa. Sopeudumme ympäristöömme nopeasti – opimme, mitä tietyssä porukassa kannattaa sanoa ja mitä ei. Osa meistä on oppinut sietämään häpeän pelkoa paremmin. Heillä on positiivinen ajatusmalli itsestään, jolloin myös uteliaisuus kukoistaa helpommin.

Vastaavasti uteliaisuus ja pelko sopivat huonosti yhteen. Jotta uteliaisuus voi herätä, täytyy ympäristön olla turvallinen. Tässä mieliimme iskostuneilla ajatusmalleilla on suuri merkitys – minkälainen oman ajatuksen mukaan kuuluu itse olla.

Vaikka ympäristö olisi turvallinen, ihmisestä voi silti tuntua, ettei hän uskalla tai halua olla utelias. Myös kokemukset aiemmista ympäristöistä vaikuttavat.

3. Vino mieli

Vino mieli on varmasti monille tuttu, sillä etenkin vahvistusvinoumasta puhutaan jonkin verran. Suurin osa ihmisistä kuvittelee olevansa vahvistusvinouman yläpuolella, mutta kaikki sortuvat siihen. Haemme ajatuksillemme  ja toimintatavoillemme todistusaineistoa ja vahvistusta ympäristöstä.

Jos suljemme pois ajatuksiemme kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet tai tiedot, ajattelumme vinoutuu. Sen lisäksi, että ajaudumme helposti kauas totuudesta, myös uteliaisuutemme kärsii, koska ajattelu kapenee.

Vinouma syntyy kuin huomaamatta. Vaatii pysähtymistä, jotta huomaa, millaisiin asioihin kannattaisi erityisesti kiinnittää huomiota, jotta mielen vinouma oikenisi.  Usein tunteet kuitenkin ottavat vallan, jolloin omaa ajattelua avartavia huomioita on vaikea tehdä. Jos tulee sellainen olo, ettei toista ymmärrä yhtään, siinä on mahdollisuus oppia. Samalla se herättelee uteliaisuutta.

4. Minäkeskeinen mieli

Minäkeskeisyys liittyy myös muihin mielen jarruihin, sillä minäkeskeisyys näkyy kaikessa. Vuorovaikutussuhteissa se ilmenee usein niin, että omaa näkemystä pidetään kaikista tärkeimpänä ja olennaisimpana.

Esimerkiksi työpaikalla voi olla vaikea suhteuttaa, mikä oman ratkaisun ja osaamisen merkitys on suhteessa muiden taitoihin. Lisäksi elämme niin valtavan yksilökeskeisessä kulttuurissa, että uteliaisuus näivettyy. Oman tunteensa vahvuudesta voi myös sokaistua: kun itsestä tuntuu, että oma idea on ylivertainen, muiden mielipiteet tulee herkästi sivuutettua.

Silloin tarvitaan malttia ja pyrkimystä nähdä itsensä ja muut ihmiset osana kokonaisuutta. Ennemminkin sen pohtimista, että mikä on ratkaisu kuin että kuka on ratkaisu. Näin myös uteliaisuus saa tilaa.

Lue myös: Puoli seitsemän -juontaja Susani Mahadura: ”Koen monesti ahdistusta siitä, että elämme niin yksilö- ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa”

X