Hyvinvointi

Verenluovutus — Näin sinäkin voit auttaa!

Teksti: Anna.fi

Suomessa tarvitaan joka päivä noin 1 000 verenluovuttajaa. Tälläkin hetkellä Veripalvelussa on pulaa luovutetusta verestä. Sinäkin voit auttaa.

Verenluovutus

– Verestä tehtäviä valmisteita ja lääkkeitä tarvitaan muun muassa leikkauksiin, anemian ja syövän hoitoon sekä verenvuototautia sairastaville, SPR:n aluepäällikkö Tiina Leppänen sanoo.

Vuosittain Suomessa saa verivalmisteilla hoitoa noin 60 000 potilasta. Verta voi luovuttaa periaatteessa kuka tahansa täysi-ikäinen ja terve 18–65-vuotias mies tai nainen.

– Verenluovuttajat mahdollistavat joka viikko monen potilaan elämän pelastamisen.

Mitä verenluovutuksessa tapahtuu?

Verenluovutus alkaa aina ilmoittautumisella ja luovuttajan henkilöllisyyden toteamisella. Luovuttaja saa täytettäväkseen henkilötietoja ja omaa terveydentilaansa kartoittavan kyselyn, joka käydään läpi sairaanhoitajan kanssa ennen verenluovuttamista. Hoitaja mittaa myös luovuttajan hemoglobiinin, jonka on oltava miehillä 135–195 g/l ja naisilla 125–175 g/l.

– Luovuttajan terveydentilan kartoittamisella varmistetaan, ettei luovutuksesta ole haittaa luovuttajalle eikä luovutettua verta saavalle potilaalle, Leppänen sanoo.

Verenluovutus kestää noin 10 minuuttia. Luovuttaja asettuu verenluovutuspedille, jossa voi olla joko makuu- tai puolimakuuasennossa. Verta otetaan neulalla laskimosta 450 millilitraa, mutta verenluovutuksen voi keskeyttää missä vaiheessa tahansa, eikä sitä tarvitse perustella.

– Verenluovutus on terveelle ihmiselle turvallista, eikä se satu. Ainoastaan neulan pisto aiheuttaa kirpaisun. Jos luovutuksen aikana tulee huono olo, siitä pitää sanoa heti hoitajalle.

Luovutuksen jälkeen pistoskohta sidotaan tukevalla sidoksella, ja luovuttajan kannattaa levätä hetki.

– Jos ensimmäisen luovutuskerran jälkeen tuntee lievää pahoinvointia, sitä ei kannata pelästyä. Se voi johtua ensimmäiseen kertaan liittyvästä jännityksestä ja menee yleensä nopeasti ohi. Huonovointisuutta voi ehkäistä ennen luovutusta juomalla tavallista enemmän vettä tai mehua.

Luovutuksen jälkeen

Verenluovutukseen on hyvä varata aikaa noin tunti. Luovutus perustuu vapaaehtoisuuteen, ja siitä ei saa rahallista korvausta, mutta luovuttajalle tarjotaan luovutuksen jälkeen teetä, kahvia ja pientä purtavaa, kuten sämpylää tai pullaa.

– Käsivarren sidos on hyvä pitää paikoillaan ainakin neljä tuntia, jottei pistoskohta ala vuotamaan ja aiheuta mustelmaa. Luovutuspäivänä kannattaa juoda normaalia enemmän ja välttää liikuntaa ja saunomista.

Moni saa kipinän tulla luovuttamaan verta, jos on itse saanut verta tai tietää läheisensä saaneen verivalmisteita. Verenluovuttaminen voi olla tapa, joka siirtyy vanhemmilta lapsille heidän tullessaan täysi-ikäisiksi. On myös niitä, jotka tulevat luovutukseen, koska haluavat tietää oman veriryhmänsä.

– Oma veriryhmä ei selviä vielä ensimmäisellä luovutuskerralla, koska se tutkitaan vasta luovutusta seuraavana päivänä. Noin kuukauden kuluttua toisesta verenluovutuksesta luovuttaja saa kotiinsa verenluovuttajakortin, jossa on maininta veriryhmästä.

Veriryhmiä on yhteensä kahdeksan. Suomalaisten yleisimmät veriryhmät ovat A+ ja 0+, harvinaisimmat A–, 0– ja AB–. Kaikkien veriryhmien luovuttajat ovat tärkeitä, sillä potilas saa pääsääntöisesti oman veriryhmänsä verta.

– O–ryhmän verta on vain neljällä prosentilla suomalaisista, ja tämän veriryhmän veri käy hätävereksi eli hätätilanteessa kenelle tahansa. Esimerkiksi onnettomuudessa loukkaantuneille annetaan usein aluksi tätä verta ennen kuin heidän veriryhmänsä on saatu selville.

Pari kertaa vuodessa

Verta ei voi luovuttaa joka viikko tai kuukausi, ja osittain siksi verenluovuttajia tarvitaan paljon, jotta vuosittainen veren tarve suomalaisissa sairaaloissa tulee katetuksi. Vuonna 2006 verta luovutti yhteensä 163 670 luovuttajaa ja verenluovutuksia oli kaikkiaan 278 220.

– Verenluovuttaminen on hyvä tapa muutaman kerran vuodessa, jolloin se on turvallista myös luovuttajalle, eikä esimerkiksi hemoglobiini laske normaalia alemmaksi verenluovutuksen takia.

Naiset voivat luovuttaa verta 90 vuorokauden välein, miehillä kahden luovutuskerran välinen tauko on oltava vähintään 60 vuorokautta. Naisten verenluovutusväli on miehiä pidempi, koska naiset ovat alttiimpia raudanpuutteelle.

Suomalaisista luovutusikäisistä verta luovuttaa vain noin 4,7 prosenttia. Tyypillinen verenluovuttaja on keski-ikäinen nainen. Myös nuoret naiset ovat aktiivisia verenluovuttajia, sen sijaan 20–30-vuotiaat miehet luovuttavat verta laiskasti.

– Pyrimme madaltamaan verenluovutuskynnystä esimerkiksi erilaisilla työpaikkakampanjoilla. Pääkaupunkiseudulla monet yritykset ovat perustaneet omia työpaikkaryhmiään, jotka käyvät säännöllisesti luovuttamassa verta. Muualla Suomessa tapa on harvinaisempi, mutta toivomme sen yleistyvän.

Ei sairaana eikä toipilaana

Luovuttajan verenluovutuskelpoisuus määritellään ennen jokaista luovutuskertaa. Se varmistetaan aina myös verestä tehtävin laboratoriokokein.

– Verenluovutusprosessi tähtää potilaan auttamiseen. Yksi tärkeä osa sitä on huolehtia verivalmisteiden turvallisuudesta.

Verta ei voi luovuttaa sairaana. Luovuttamisen pysyviä esteitä ovat esimerkiksi sepelvaltimotauti, epilepsia, diabetes ja syöpä, sen sijaan kolesterolilääkkeet eivät ole enää automaattisesti este verenluovutukselle.

Väliaikaisia esteitä luovutukselle ovat erilaiset arkiset tilanteet ja sairaudet, kuten uusi seksikumppani, flunssa tai matkustaminen malaria-alueelle.

– Esimerkiksi tatuoinnin tai lävistyksen ottamisen jälkeen verta ei voi luovuttaa puoleen vuoteen, uusi seksikumppani siirtää verenluovuttamista 3 kuukautta ja varsinkin syksyllä yleinen flunssa kaksi viikkoa. Verta ei voi luovuttaa myöskään silloin, jos on raskaana.

Luovuttajalta potilaalle

Veren matka luovuttajalta potilaalle alkaa, kun verenluovuttaja tulee luovuttamaan verta esimerkiksi johonkin Veripalvelutoimistoon, joita on Suomessa 16 eri paikkakunnalla.

Verta luovutetaan kerralla aina 480 g eli 450 ml. Luovutuksen jälkeisenä yönä veri kuljetetaan Veripalvelun valmistusosastoille Helsinkiin, Tampereelle tai Ouluun. Aamulla alkaa valmistusprosessi, jossa muun muassa punasolut, plasma ja verihiutaleet erotellaan toisistaan. Jokaisen verenluovuttajan veri päätyy lopulta kolmeen eri pussiin. Kun laboratoriotulokset ovat varmistaneet veren olevan luovutuskelpoista, pusseihin kiinnitetään etiketti, josta selviää luovutuspäivämäärä ja veriryhmä. Tämän jälkeen veri matkaa eri sairaaloihin, ja on valmista käytettäväksi esimerkiksi leikkauspotilaiden hoitamiseen.

– Potilaalle annetaan aina sitä verenosaa, jota hän kulloinkin tarvitsee. Koska luovutettu veri jaetaan osiin, luovuttaja voi auttaa yhdellä luovutuskerralla kolmea potilasta.

Lisätietoja verenluovutuksesta: Veripalvelu ja Haaste

Asiantuntijana Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun aluepäällikkö Tiina Leppänen, Tampere.

Teksti: Tiina Laaninen

X