Vesijumpalla fiiliksiin
Suomi on paitsi tuulipukujen, myös vesijumppaajien luvattu maa. Jumppatunnit keräävät täysiä altaallisia vuodesta toiseen, eikä into vaihtele vuodenaikojen mukaan. Monet tahot tarjoavat ohjattuja jumppahetkiä ainoastaan talvikauden aikana, mikä aiheuttaa kauden lopussa loputonta nurinaa innokkaiden jumppareiden keskuudessa.
Kesällä vedessä pääsee voimistelemaan ohjatusti maauimaloiden sekä kuntokeskusten harjoittelualtaissa. Mikään ei tietenkään estä jumppaajaa siirtämästä talven oppeja kesäaikana myös luonnonvesiin. Mikä tekee vedessä telmimisestä niin houkuttelevaa?
Vesi tekee liikkujista tasavertaisia
Kun liikutaan veden pinnan alla, ruumiin rakenteeseen tai toimintakykyyn liittyvät eroavaisuudet tasoittuvat, koska veden noste keventää kehon painon lähes olemattomaksi. Ihminen painaa vedessä ainoastaan noin viitisen kiloa.
Tällöin harjoituksista pystyy saamaan tehoa irti ilman, että kuormittaa kestämättömästi tuki- ja liikuntaelimistöä. Esimerkiksi voimakkaan ylipainoinen tai nivelvaivoista kärsivä henkilö voi yleensä hypätä vedessä turvallisesti, vaikka kuivalla maalla samasta liikkeestä voi vain uneksia.
Veden alla on myös turvallista, koska kukaan ei näe tarkkaan, mitä siellä puuhaat tai minkä muotoinen vartalosi on. Ei ole ahdistavia peilejä, eikä vertailevia katseita. Liikkeet voi huoletta tehdä omaan tahtiin: tunnin kulku ei häiriinny eri rytmiin jumppaavista ihmisistä.
Vesijumppaajan ei tarvitse murehtia rytmitajun perään. Joillakin tunneilla käytetään toki musiikkia, mutta maailma ei kaadu, eikä kukaan huomaa, jos ponnistelee vastarytmiin. Liikkeet voi myös soveltaa itselle sopiviksi. Juoksun voi aina keventää marssiksi tai päinvastoin, hypyn voi muuttaa polven nostoksi jne.
Vesijumpat sopivat monenlaisille harjoittelijoille. Vesiliikunta on loistava kuntoutusmuoto esimerkiksi vammoista toipuville huippu-urheilijoille tai tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsiville henkilöille. Vesijumppa sopii toisaalta myös ihan terveelle perusjumppaajalle ja moni onkin löytänyt vedestä liikuntansa ykköselementin.
Laji sopii hyvin myös ihmiselle, joka ei osaa uida: se on turvallinen tapa tutustua elementtiin, joka on monelle uimataidottomalle jäänyt aiemmin vieraaksi.
Vedestä voimaa ja terapiaa
Vesijumpassa haastetaan monipuolisesti koko kehoa. Altaassa keskivartaloa joutuu aktivoimaan ja asennon hallitsemiseksi täytyy tehdä töitä.
Veden nostetta, vastusta ja virtausta voidaan hyödyntää liikesuorituksissa sekä lisävastuksen saamiseksi että liikkeiden keventämiseksi: hypyn alastulon voi tehdä kevyesti tuomalla jalat pohjaan hitaasti tai sitten sen voi tehdä erityisen dynaamisesti ja voimakkaasti, jolloin liikkeestä tulee raskaampi.
Veden terapeuttiset vaikutukset ovat myös tunnetut. Vesi hieroo kehoa kauttaaltaan ja painottomuuden tunne tuo hyvän olon lisän kaikkeen vesiliikuntaan. Iho tulee ”veden käärössä” kauttaaltaan kosketetuksi ja tuntoaisti hemmotelluksi.
Laineiden liplatus, oli se sitten altaassa tai luonnonvedessä, on rentouttavaa musiikkia korville. Vedessä näköaistin dominanssi hieman hellittää ja moniaistinen, nautinnollinen kokemus tulee mahdolliseksi.
Vesijumpan trendejä
Vesiliikunta on käynyt läpi nopeaa kehityskaarta kuten maalla tehtävät jumpatkin. Viisitoista vuotta sitten Suomen Voimisteluliitto Svoli ry, silloinen Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto, Suomen Uimaliitto ja Kuntourheiluliitto kehittivät HydroBicin.
Altaissa oli toki jumpattu jo ennen HydroBicin tuloa, mutta uutta oli musiikin käyttö sekä aerobicmaisen liikunnan ja tuntirakenteen tuominen veteen. Lajista tuli nopeasti suosittu. Se on kehittynyt ja muuntunut vuosien varrella yhä uusiin ulottuvuuksiin.
Jumppaa on viety milloin syvään päähän ja milloin matalampaan. Tunneilla vilisee roima määrä erilaisia apuvälineitä lötköpötköistä väppiin, hanskoista smileihin.
Tällä vuosituhannella vesiliikunnan ilosanomaa on, Svolin rinnalla, vienyt ahkerasti eteenpäin yritys nimeltä Suomalainen vesiliikuntainstituutti. Instituutti tarjoaa koulutusta, konsultaatiota, ohjausta ja ohjelmia monenlaisiin tarpeisiin.
Erityisen ahkerasti Eevaliisa Anttilan luotsaama instituutti on kehittänyt erilaisia vesiliikuntalajeja. Lajien kirjo on perusjumppaajan silmin huikaiseva. Alla pieni vilkaisu muutamaan 2000-luvun tulokkaaseen:
Lisätietoja:
Suomen Voimisteluliitto
Vesiliikunta
Kuvat: Eeva-Liisa Anttila
Teksti: Katja
Kommentit
Vesijuoksu on juur hyvä jumppamuoto, näkee vaan hallissa usein että mammat menee etukenossa, uintityyliin. Ruoto suoraksi ja kunnon juoksudraivi päälle niin tehoaa.
Kestää kroppa tätä jopa selkäleikkauksen jälkeen.
Kommentit
Käyn vesijumpalla kerran viikossa ja nautin suunnattomasti.
Käyn vaan kaljajumpassa. Joka viikonloppu ja joskus viikollakin. Nautin litroittain.
Kunnollinen ja ammattitaitoisesti ohjattu vesijumppa/vesijuoksu on hyvin kaloreita kuluttavaa ja hikistä hommaa – vaikka vedessä tapahtuukin. Ei todellakaan mitään artikkelin mukaista ”telmimistä” tai puutteiden piilottelua ja laiskottelua veden suojissa. Aina parempi, jos vesijumppaan/ vesijuoksuun yhdistää reippaan uimisen. Sopii kokeilla!
Kovin on vaikeaa löytää vesijumpparyhmää. Vain eläkeläisille päiväsaikaan?
Varmasi ihan hyvä liikuntamuoto,olisi mukava kokeilla joskus.Olen tosiaan kuullut että vesiliikuntaryhmät ovat tosiaan huippusuosittuja ja monen ihmisen kunto on kohonnut kovasti juuri näissä ryhmissä.
Vesijuoksu on juur hyvä jumppamuoto, näkee vaan hallissa usein että mammat menee etukenossa, uintityyliin. Ruoto suoraksi ja kunnon juoksudraivi päälle niin tehoaa.
Kestää kroppa tätä jopa selkäleikkauksen jälkeen.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous