Hyvinvointi

Vesijuoksulla kestävyyttä

Teksti: Anna.fi

En tiedä onko aikakäsitykseni sumentunut, mutta mielestäni vielä kymmenen vuotta sitten vesijuoksija oli suhteellisen harvinainen näky uimahalleissa. Heitä kyllä näki, mutta useimmiten kysymys oli kuntouttavasta harjoittelusta. Kymmenen vuotta sitten ei ollut omia ratoja vesihölkkääjille, vaan muutama joukossa juoksija sai puikkelehtia ärtyneiden uimareiden välissä.

Toisin on nykyään. Kutakuinkin kaikissa isoissa halleissa näyttäisi olevan omat radat juoksijoille. Ja nämä radat ovat välillä täydempiä kuin uimareiden radat.

Vesijuoksun ovat löytäneet sittemmin paitsi kuntoutujat, niin ihan perusliikkujatkin. Innoissaan lajista ovat olleet erityisesti ihmiset, jotka eivät osaa uida tai kokevat uintitekniikat muuten turhan haasteelliseksi.

Moni moittii, että rintauintiversiossa, missä päätä ei viedä välillä veteen, saa niskan enemmän kipeäksi kuin notkeaksi. Jollekin sattuu polviin ja lonkkiin erityisesti rintauinnin rajut sivupotkut. Koiraa ei enää kehdata uida ja vapaauinnin tekniikka on jäänyt opettelematta tai olkapää ei anna myöten käsivarren pyörähdykselle. Joku ei halua uhrata kampaustaan kloorivedelle.

Vesijuoksu tarjoaa keholle pehmeän, mutta silti tehokkaan vaihtoehdon vesiharjoitteluun.

Vesijuoksua ovat harjoitelleet viime vuosina myös urheilijat. Erityisesti alaraajojen vammoista palautumista on edistetty ahkerasti altaissa. Toisaalta urheilijat ovat löytäneet vesijuoksusta paitsi palauttajan myös pehmeän keinon ylläpitää suorituskykyä ja vähentää maa-harjoittelun rasituksia. Siitä on tullut monelle tasapainottava osa kokonaisharjoittelua.

Koska vesi on miltei tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma, se antaa loistavan vastuksen haastavaankin makuun rasittamatta silti liikaa niveliä.

Etsi luontevia ja taloudellisia liikeratoja

Vesijuoksuharjoitteluun ei tarvita paljoa välineitä. Juoksu tehdään syvässä vedessä, niin että jalat eivät kosketa pohjaa. Asentoa tukemaan ja kannattelemaan käytetään vesijuoksuvyötä. Tämä on eräänlaisesta solumuovista valmistettu kelluttava vyö, joka kannattelee mukavasti juoksijan asentoa.

Vyö kiinnitetään ennen altaaseen menoa tukevasti vyötärölle. Kiristyksen täytyy olla tuntuva, koska vedessä vartalo litistyy sen verran, että liian varovaisesti kiristetty vyö nousee altaassa kainaloihin. Vesijuoksuvöitä saa lainaksi useimmista uimahalleista, mutta ahkerat juoksijat ostavat useimmiten oman vyön.

Vesijuoksutekniikassa pyritään hakemaan, kuten maalla juostessakin, mahdollisimman taloudellisia ja luonnollisia liikeratoja. Perusasento on miltei pystysuora, vain hieman etukeno, niska pidetään pitkänä.

Olkapäät ja lonkat sijoittuvat persusasennossa samalle linjalle ja vatsalihakset pidetään kevyesti aktivoituina. Polvet nousevat noin 45 astetta eteen ja ylös, jalalla työnnetään tehokkaasti taakse alas ja potkun lopussa nilkka ojentuu.

Kädet rytmittävät liikettä sivuilla. Perustekniikassa pidetään sormet auki ja kämmenet keskustaa kohden tai kädet nyrkissä. Käsivarret ovat mukana aktiivisesti, muttei liioitellusti. Vastakkainen käsi ja jalka ovat samanaikaisesti edessä kuten kuivalla maalla juostessakin.

Vaihtelua harjoitteluun saa vaikkapa harppomalla tai tekemällä välillä tasaponnistuksia paikallaan.

Vesijuoksu on hitaan etenemisen taidetta

Veden hydrostaattinen paine lisää sydämen iskutilavuutta eli yhdellä sydämen lyönnillä kehoon siirtyvää verimäärää. Tämän vuoksi vastaavasti sydämen lyöntitiheys alenee, koska sama verimäärä saadaan liikkeelle vähemmillä lyönneillä. Sanotaan, että vedessä syke laskisi vastaavaan maaharjoitteluun nähden noin 10 lyöntiä minuutissa matalammaksi.

Toisaalta tämä kanta ei ole ihan yksiselitteinen, koska esimerkiksi erot harjoitteiden teknisessä toteutuksessa vaikuttavat mittaustuloksiin. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan sykkeessä ei olisi eroa vastaavissa maa- ja vesiharjoitteissa, mikäli juoksutekniikka vedessä on koko ajan täsmällinen.

Useat tutkimukset vakuuttelevat, että vesijuoksu on erittäin tehokasta kuntoilua ja rasittaa sopivasti hapenkuljetuselimistöä. Vesijuoksu on myös rentouttavaa ja lajin parissa voi helposti upota kiireettömyyden rauhalliseen saarekkeeseen: vesijuostessa eteneminen on väkisinkin verkkaista. Nopeasti ei pääse, vaikka kuinka haluaisi. Mikäpä sen parempi rauhoittumiskeino meille kiireen kyllästämille arjen sprinttereille?

Vesiliikunta

Kuvat: Eeva-Liisa Anttila
Teksti: Katja

X