Hyvinvointi

Vyöhyketerapia auttaa kehoa parantamaan itse itsensä

Teksti: Anna.fi

Vyöhyketerapia on vuosituhansia vanha luontaislääketieteen muoto. Modernissa vyöhyketerapiassa hoidetaan jalkapohjien lisäksi koko kehoa.

Vuosi sitten välttelin tupakansavuisia baareja sekä parta- ja hajuvedentuoksuisia juhlia ja katsoin tarkasti, mitä söin. Kielsin vieraita tuomasta tuliaisiksi tuoksuvia kukkia. Olin allerginen.

Tänään bailaan jos siltä tuntuu, käytän hajuvettä ja ostan usein kukkia kotiin. Ruokavaliokin on laajentunut. Muutoksiin kuuluu myös se, että kuljen parin kuukauden välein pari päivää magneettinapit korvissani. Olen saanut allergiani kuriin modernin vyöhyketerapian avulla. Mistä on kyse?

”Perinteinen vyöhyketerapia on vuosituhansia vanha luontaislääketieteen muoto”, kertoo Anne Vuotari, koulutettu hieroja ja vyöhyketerapeutti. ”Moderni vyöhyketerapia, jota itsekin harjoitan, kehitettiin 20 vuotta sitten suomalaisessa Luontaislääketieteen Instituutti Kaironissa. Perinteisessä terapiassa keskitytään hoitamaan jalkapohjia painelemalla, mutta modernissa vyöhyketerapiassa hoidetaan jalkapohjien lisäksi myös korvat, pää ja koko keho.”

Hoito tapahtuu kehon vyöhyketasoja ja -ratoja painelemalla ja stimuloimalla. Akupainannassa on samankaltainen meridiaaniajatus. Hoidon päätteeksi asiakkaan korviin kiinnitetään kahdeksi vuorokaudeksi napit, jotka jatkavat stimulaatiota. Yleensä niissä ei ole magneettivaikutusta, ellei hoideta todella tuskallisia kipuja, kuten synnytyskipuja.

Asiakkaita vauvasta vaariin

Anne Vuotarista allergiakertomukseni kuulostaa tutulta. Hän on toiminut vyöhyketerapeuttina vuodesta 1995 ja tavannut paljon allergikkoja. ”Modernista vyöhyketerapiasta saa apua myös mm. lihas- ja muihin särkyihin, stressiin, immuunipuolustuksen vahvistamiseen, heinänuhaan, PMS-oireisiin, korkeaan verenpaineeseen, aknen hoitoon, virtsatietulehduksiin, virtsan karkailuun, vaihdevuosivaivoihin, laihduttamiseen ja koliikkiin”, Vuotari luettelee.

Vuotari kertoo, että alkuaikoina vastaanotolla kävi etenkin keski-ikäisiä ja sitä vanhempia. Nykyisin asiakkaita on kirjaimellisesti vauvasta vaariin. ”Erilaisten stressireaktioiden, kuten unettomuuden tai ärtyisyyden, vuoksi hoitoon hakeutuvat ovat nykyisin iso ryhmä, mutta hoidan paljon myös hormoni- ja aineenvaihduntahäiriöihin ja vatsan toiminnallisuuteen liittyviä oireita”,
Vuotari kertoo. Hän sanoo näkevänsä työssään myös sen, kuinka rankkaa nykyarki on lapsille.

”Lapsilla on paljon entistä enemmän niska- ja hartiaseudun ongelmia – kiitos tietokoneiden – mutta myös stressiä ja ahdistusta. Lapset nukkuvat liian vähän ja kärsivät esimerkiksi koulukiusaamisesta. Lisäksi esim. kilteillä tytöillä on paljon paineita. Joskus perheen vanhemmatkin ovat polttaneet itsensä loppuun. On hyvä, että silloin osataan hakea apua”, Anne Vuotari pohtii.

Varo ylihoitamista

Yksi vyöhyketerapiakerta kestää yleensä reilun tunnin verran, ja hoidoissa käydään tarvittaessa viikon välein, mutta yleensä parin viikon välein tai harvemmin. Vuotari suosittelee aluksi kolmesta viiteen hoitokertaa. ”Jos asiakas ei ole saanut apua kolmen hoitokerran jälkeen, on syytä miettiä hoitosuunnitelmaa”, Anne Vuotari huomauttaa.

Yleensä hoidoilla päästään hyviin tuloksiin, kunhan asiakas on rehellinen ja kertoo avoimesti sekä terveydentilastaan että mahdollisista muista hoidoistaan. ”On tärkeää, ettei ylihoida itseään ja käy liikaa samanaikaisesti erilaisissa hoidoissa”, Vuotari varoittaa.

Vyöhyketerapialle ei ole yleensä esteitä, mutta asiakkaan yleiskunto on aina huomioitava. ”On varottava liian rajuja reaktioita. Terapeutin on tiedettävä esimerkiksi asiakkaan sydänsairaudesta tai leikkauksesta. Jos kehossa on leikkauksen jäljiltä esimerkiksi ruuveja, tämä on otettava huomioon.
Vyöhyketerapia on aina puhdistava hoito ja se pyrkii ajamaan vieraat elementit pois kehosta”, Vuotari kertoo. ”Alkuraskauden aikana taas on vältettävä keskenmenoriskin takia kohdun alueen hoitoa. Sen sijaan esimerkiksi raskausajan pahoinvoinnin hoidossa on saatu hyviä tuloksia.”

Keho muistaa ja tuntee

Anne Vuotari kiinnostui vyöhyketerapiasta sen kokonaisvaltaisuuden takia: vyöhyketerapiassa hoidetaan aina sekä kehoa että mieltä. Moderni vyöhyketerapia perustuu ajatukseen, että keho heijastaa ihmisen elämänkaaren tapahtumia ja sitä kautta myös erilaisia tiedostettuja ja tiedostamattomia tunteita. Joskus tunne voi ilmetä vain fyysisenä oireena – tai ei edes sellaisena.

”Huomasin tunteiden ja kehon yhteyden henkilökohtaisesti, kun läheiseni kuoli yllättäen. En ehtinyt käsitellä surua heti, vaan ’lukitsin’ sen kehooni: selkälihakseni jumiutuivat”, Vuotari havainnollistaa. ”Joskus asiakas taas kertoo, että kaikki on periaatteessa hyvin, mutta ’mikään ei vain tunnu miltään’. Silloin vyöhyketerapia voi auttaa avaamaan tunnelukkoja. Näennäisen hyvän olon taustalta voi löytyä kipeitäkin tunteita ja kokemuksia.”

Lääkkeitäkin tarvitaan

Vuotari ei kuitenkaan edusta varsinaista psykologista vyöhyketerapiaa, ja hän sanoo, ettei halua varta vasten kaivella ja löytää ihmisten traumoja. ”Hoitoon voi tulla vaikka vain pienen väsymyksen tai muun ’mitättömän’ vaivan takia – joskus ihmisellä ei todella ole sen kummempaa ongelmaa. Toisaalta osa fyysisistä oireista todella on puhtaasti fyysisiä, rakenteellisia tai esim. kuormittavista työasennoista johtuvia”, hän sanoo. ”Olipa oire mikä tahansa, moderni vyöhyketerapia pyrkii aktivoimaan kehon omia parantumisprosesseja ja näin tasapainottamaan mahdollisia ali- tai ylitiloja.”

Kuulostaa hyvältä, mutta onko täysi tasapaino todella mahdollista saavuttaa? Joskus on, toisinaan taas ei. Itse turvaudun vuoden hoitojakson jälkeenkin silloin tällöin perinteisiin allergialääkkeisiin, ja vaikka yleiskunto tuntuukin kaikin puolin parantuneen, en ole silti välttynyt syysflunssalta. Päätäkin särkee lähes entiseen malliin.

Anne Vuotari ei hätkähdä. ”Vyöhyketerapia ei ole apu kaikkiin vaivoihin, vaan joskus keho tarvitsee esimerkiksi antibioottikuuria”, hän sanoo. ”Ajattelen että kummallakin, perinteisellä lääketieteellä ja luontaishoidolla, on oma paikkansa. Jos en saa ratkaistua esimerkiksi lapsiasiakkaani ongelmaa, kehotan menemään lääkäriin.”

Teksti ja kuvat: Jenni Saarilahti / A4 Media Oy
Kuva:

X