Hylkääminen ilman selityksiä on henkistä väkivaltaa ja passiivis-aggressiivista julmuutta – näin toivut ghostaamisesta
Katoaminen ja suhteen yllättävä katkaiseminen ilman selityksiä ovat henkisen väkivallan muotoja. Yllättävä hylätyksi tuleminen voi aiheuttaa jätetylle syvää häpeää. Jätetty voi onneksi toipua ”ghostaamisesta”, kun hän ymmärtää, mistä yllättävä katoaminen johtuu.
Katoaminen ja suhteen yllättävä katkaiseminen ilman selityksiä ovat henkisen väkivallan muotoja. Yllättävä hylätyksi tuleminen voi aiheuttaa jätetylle syvää häpeää. Jätetty voi onneksi toipua "ghostaamisesta", kun hän ymmärtää, mistä yllättävä katoaminen johtuu.
Sovitte Tinder-matchin kanssa treffeistä, mutta tapaamisen lähestyessä hän ei enää vastannut viesteihisi. Tai ehkä tapasitte ja vietitte ihanat treffit, joiden jälkeen jäit odottamaan seuraavaa kohtaamista – jota ei koskaan tullut.
Vielä kivuliaampaa on se, kun rakastettu tai ystävä lopettaa suhteen aivan yllättäen ja selittämättä, mitä tapahtui.
Ennen treffikumppani jätettiin langalle roikkumaan, nykyään puhutaan ghostaamisesta, eli katoamisesta ja suhteen päättämisestä ilman selityksiä. Ghostaaja katoaa kuin aave, ei vastaa viesteihin tai puheluihin ja poistaa hylätyn usein somekanavistaan. Hän jättää jälkeensä myös aavemaisen epävarmuuden. Miksi hän lähti? Miksi hän ei vastaa? Mitä minä tein väärin?
Näille ilmaan nousseille kysymyksille on olemassa inhimillinen selitys.
Katoaminen on tuskallisempaa kuin rehti välirikko
Psykologi Jennice Vilhauer kirjoittaa Psychology Today -julkaisussa, että ghostaaminen on huomattavasti tuskallisempaa kuin suhteen rehti lopettaminen. Hän kutsuu ghostaamista passiivis-aggressiiviseksi henkiseksi julmuudeksi.
Katoamistempun tehnyt ei anna jätetylle mahdollisuutta ymmärtää tapahtunutta ja vastata siihen. Ghostaaminen on jättäjälle helppo, mutta äärettömän itsekäs toimintatapa.
Ghostaaminen on jättäjälle helppo, mutta äärettömän itsekäs toimintatapa.
Katoamisen synnyttämät kysymykset ovat normaali psykologinen reaktio. Sosiaalinen kanssakäymisemme perustuu siihen, että peilaamme muiden käytöstä omaamme. Kun toinen vetäytyy, suuri osa ihmisistä miettii, johtuuko tämä minusta, teinkö jotain väärin ja miten omaa toimintaa pitäisi muuttaa.
Hylätyksi tullut voi myös hävetä sitä, ettei hän osannut lukea toisen viestejä eikä nähnyt vaaran merkkejä. Mitä läheisemmästä ja pidemmästä suhteesta on kyse, sitä pahemmalta ghostaaminen tuntuu. Pahimmillaan hylätylle tulee vainoharhainen olo. Kuvittelinko kaikki nämä vuodet, että olimme läheisiä, rakastuneita, ystäviä?
Itsesyytökset ja hämmennys eivät kuitenkaan ole aivan turhaa märehtimistä tai takertumista. Ne kertovat hylätyn herkkyydestä, moraalista ja sosiaalisesta omastatunnosta.
Ghostaaminen voi aiheuttaa masennusta ja pelkoa
Lähipiiri voi kehottaa hylätyksi tulleen unohtamaan ghostaajan ja menemään elämässään eteenpäin. Psykologi Jennice Vilhauerin mukaan on kuitenkin normaalia, että toipumisessa kestää. Mitä pidemmästä ja syvemmästä suhteesta on kyse, sitä enemmän toisen katoaminen vaivaa mieltä.
Ghostaaminen voi vahingoittaa minäkuvaa enemmän kuin suorat, jopa tökeröt pakit. Ihmiset, joilla on heikompi itsetunto, ovat erityisen haavoittuvaisia ghostaamiselle. Toistuvat hylkäämiset eivät myöskään välttämättä kasvata vahvaa suojapanssaria – päinvastoin.
Vilhauerin mukaan reaktio liittyy aivokemiaan. Hänen mukaansa heikkoitsetuntoisten ihmisten aivot tuottavat hylkäystilanteissa keskimääräistä vähemmän suojaavia mielihyvähormoneja. Nämä hormonit auttavat kestämään henkistä ja fyysistä kipua.
Toistuvat hylkäämiset voivat masentaa, ja depressio häiritsee mielihyvähormonien tuotantoa entisestään. Ihmisen kognitiivinen järjestelmä voi ylivalpastua ja nähdä uhkaavia merkkejä myös turvallisissa suhteissa. Toipumisessa voikin kestää jokaisen hylkäyksen jälkeen entistä pidempään.
Netissä on helppo hylätä – mikä ajaa ihmisen ghostaamaan?
Miksi ihmiset sitten ghostaavat?
Koska he eivät osaa käsitellä omia tunteitaan. Koska he eivät pysty kohtaamaan vaikeita tilanteita tai kumppaniaan. Koska nettideittailun maailmassa se on helppoa.
Psykologi Loren Soeiro kertoo Psychology Todayn artikkelissa potilaastaan, jolle ghostaamisesta oli tullut tapa. Nainen kertoi menettävänsä kiinnostuksen miehiin seksin jälkeen. Hän tiesi, että ghostaaminen on väärin, mutta ajatus toisen syytöksistä tuntui vielä pahemmalta. Katoaminen oli hänen mielestään tyylikäs tapa lopettaa pinnallinen seksisuhde.
Soeiron potilaan toimintapa on erityisen häijy, koska se on tarkoin harkittu. Nainen kertoi tapailevansa miehiä, joilla ei ole sidoksia hänen ystäväpiiriinsä. Miehistä oli helppo päästä eroon, eikä naisen toiminta paljastunut ja aiheuttanut paheksuntaa kaveriporukassa. Uudet ihastukset – ja hylättävät – odottivat Tinderissä hipaisun päässä.
Elle-lehden nettikyselyn mukaan jopa puolet nuorista naisista ja miehistä on kokenut ghostaamista. Loren Soeiro selittää ilmiön yleisyyttä sillä, että Tinder-maailmassa suhtaudumme toisiin enemmän someprofiileina kuin oikeina ihmisinä tunteineen.
Lue myös: Näin erotat tosissaan olevan kumppaniehdokkaan ja pelimiehen Tinderissä
Unelmakumppanin metsästäjä voi olla julma
Myös kärsimättömyys ja ihmissuhteita koskevat vaatimukset lisäävät ghostaamista. Jos ihminen ajattelee, että kumppanin tulee vastata heti täydellisesti hänen haaveitaan, hän ghostaa toisen herkemmin.
Journal of Social and Personal Relationships -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan taas ne, jotka sietävät paremmin ihmisten erilaisuutta ja suhteiden muuttumista, ghostaavat vähemmän. Ajatus yhdestä oikeasta voi kuulostaa romanttiselta ja kunniakkaalta. Se voi kuitenkin aiheuttaa lyhytjänteistä suhteesta toiseen pomppimista.
Katoaminen kertoo enemmän jättäjän ongelmista
Ghostaaminen voi jättää itsetuntoon syvät arvet, joiden parantumisessa voi kestää jopa vuosia. Selittämättömästä hylkäämisestä voi kuitenkin toipua, kun jätetty ymmärtää, että vika ei ollut hänessä.
Jätetyksi tullut on voinut tehdä jotakin loukkaavaa, mutta terveessä suhteessa hänellä on mahdollisuus kuulla tämä ja pyytää anteeksi. Ja oli ghostaamisen syy mikä tahansa, se kertoo enemmän jättäjästä kuin jätetystä.
Ghostaaminen kertoo enemmän jättäjästä kuin jätetyksi tulleesta.
Ghostaaja ei pysty puhumaan tunteistaan ja haluistaan. Hän ei pysty kohtaamaan toisen negatiivisia tunteita, vaan pakenee laput silmillä. Tällaisen ihmisen kanssa on mahdotonta rakentaa kypsää rakkaus- tai ystävyyssuhdetta, sanovat psykologit Vilhauer ja Soeiro.
Vaikka ghostaaminen jättää jälkeensä kysymyksiä, hylkääjältä on yleensä turha penätä vastauksia. Hän katoaa, koska ei ymmärrä ehkä itsekään ajatuksenjuoksuaan, saati että pystyisi puhumaan siitä. Terapeuttien mukaan perään soittelu johtaa pahimmillaan siihen, että ghostaaja katoaa uudelleen, ja tuska sen kun kasvaa.
On tärkeää, että hylätty ymmärtää olevansa rakkauden arvoinen ghostaamisesta huolimatta. Hylkäyksen aiheuttama kipu ei ole säälittävää tai turha tunne, eikä jätetyksi tullut ole ollut tyhmä. Traumaa voi olla tarpeen käsitellä terapiassa. Tämä ei kuitenkaan ole merkki hylätyn heikkoudesta, vaan herkästä tunne-elämästä.
Lue myös: Laura Honkasalo: ”Sinkku, sinä olet tähti”
Lähteet: Elle, Journal of Social and Personal Relationships, New York Times, Psychology Today
Kommentit
”Ja oli ghostaamisen syy mikä tahansa, se kertoo enemmän jättäjästä kuin jätetystä.”
Tämän tyyppiset yleispätevät tekevät ehdottomasti enemmän hyvää kuin haittaa. En pidä ghostaamista hyvänä tapana, mutta kuten moni muukin kommentoija täällä totea, ymmärrän myös miksi se on yksi tarpeellinen keino muiden joukossa.
Jos oikein haluaa viilata pilkkua, voi se toki kertoa jättäjästä enemmän. Esimerkiksi, että häntä on jo käytetty liikaa, että ihmissuhteissa ei ole ollut tilaa puhua omista tunteista tai rakentaa ihnissuhdetta yhdessä.
Ja on todella haitallista kannustaa ihmisiä itsereflektion puutteeseen. Itseään ei ole pakko syytellä, mutta on terveellistä miettiä mikä meni pieleen ja miksi. Toista ei voi koskaan muuttaa, vain omaa käytöstään voi arvioida uudelleen.
Toivon, ettei ghostaamisesta tule samanlaista muotisanaa kuin narsismista. Artikkelissa voidaan miettiä asioita usealta näkökannalta uhriuttamatta ketään. Ghostaaminen voi johtua niin loputtoman monista asioista, että olisi hyödyllisempää ohjata vaikka laajempien resurssien ääreen, kuin kirjoittaa tällaisia pintaraapaisuja vakavasta aiheesta.
Lopuksi suosittelen kaikkia googlaamaan termin ”missing missing reasons”. Vaikka se liittyy paljolti vanhempisuhteisiin, siinä on myös pointti. Monesti ihminen on itse sitä mieltä, että mitään syitä ei ollut nähtävissä, ja kuitenkin, jos itsereflektio toimii, syitä oli paljonkin ja ne on ehkä jopa kommunikoitu.
Kommentit
Tuo on todella julmaa. Mutta tuotakin vakavampaa ja julminta on tulla parisuhteessa fyysisesti pahoinpidellyksi. Jälkimmäinen voi johtaa jopa kuolemaan.
Aivan, juuri tuon vuoksi lähdin suhteesta; kenenkään ei tarvitse hyväksyä väkivaltaa parisuhteessaan vaikka kuinka toinen väittäisi rakastavansa.
Näin se on.
Ehkä toinen on halunnut eroon jo kauan, ja sanonutkohan, mutta tässä tapauksessa hylätty on yrittänyt yhä uudelleen takertua toiseen kiinni, ja jatkaa suhdetta mm.ostoksilla ja muilla lahjomisilla. Matkoilla, ja arvokkailla tapahtumilla kun on tiennyt toisen olevan heikkona niihin, ja liian vähävarainen itse ostamaan niitä (lue; pihi). Toinen on ollut ostettavissa, ja aikuisen ”lelu”, josta toinen on pyristellyt epätoivoisesti irti jo kauan. Ainoa keino on hävitä jälkiä, ja selityksiä vailla. Nähnyt tämän tapahtuvan.
Mulle on kahdesti käynyt niin, että kuukausien seurustelun jälkeen mies on yhtäkkiä lakannut vastaamasta puheluihin/tekstareihin. He vain päättivät yksipuolisesti lopettaa seurustelun, mutta eivät kokeneet tarpeellisena ilmoittaa asiasta minulle.
Minut jätettiin kuuden vuoden jälkeen ilman selitystä, ilmoitettiin kuukausi aikasemmin, että toinen on saanut asunnon. Missään vaiheessa ei annettu mitään syytä sille miksi suhde päättyi. Siitä on nyt 1,5vuotta ja edelleen sattuu ja tuntuu pahalle. Tunteet ovat jyllänneet laidasta laitaan. Pahinta oli se, että hänellä oli heti uusi nainen. Emme ole missään tekemisissä keskenään. En usko, että voin koskaan antaa anteeksi mutta opin elämään ja unohtamaan hänet, ajan kanssa.
Hei Lumikki!
Tiedän niin mistä puhut.
Minäkin olen ollut 6 vuotta yhdessä miehen kanssa ja asuimme yhdessä ( toista kertaa) tämän vuoden. Hän lähti isänpäivän jälkeisenä maanantaina töihin eikä tullut enää kotiin. Koko hänen omaisuutensa vaatteita myöten on luonani. Hän siirtyi suoraan jatkamaan elämäänsä toisen naisen luokse. Tämä katoaminen oli ehkä n. 6 tai 7. kerta. Ja aivan totta – joka kerta tämä sattuu pahemmin ja luulen että toipuminen kestää todella pitkään. Narsistia ja heidän tekojaan on ns. tavallisen ihmisen vaikea ymmärtää. Heitä pitää vain oppia välttämään ja pitämään poissa lopullisesti omasta elämästä.
Voimia sinulle! Normaaleja miehiäkin on olemassa.
Olen ghostannut siinä vaiheessa, että olen jo kertonut suoraan ettei meistä ole pariksi. Ja seuraavana päivänä vielä jaksetaan laittaa samaa viestiä, kuin väsyttämistaktiikalla suostuisin vaihtamaan mielipidettä. En jaksa kauhean monta kertaa sanoa, joten lopulta jätän vastaamatta. Olen itse joutunut tavallaan ghostatuksi. Mies ilmoitti viikonlopun päätteeksi että tämä oli tässä ja heippa. En toki jaksanut enää itse miettiä, että olisin ollut syypää tähän eroon. Jos sen tekee noin tökerösti on itse syypää.
Pari naista tehnyt minulle tempun, että tuosta vaan on ghostattu ilman selityksiä. Toinen vielä oli henkisesti epävakaa, joka keksi päästään toinen toistaan utopistisempia valheita ja loi asioista oman totuuden. Toinen jätti vielä parin kolmen tonnin velat pystyyn. Sellaiset narsistinaiset saivat mennäkin.
Vaan eipä se ex-vaimokaan selitellyt kunnolla, että miksi halusi erota. Syyttelyä vaan ja mustamaalauskampanjaa. Minun syytä olivat kaikki maailman sodatkin. Ensin piti monen vuoden avoliitosta kiireesti päästä naimisiin ja tehdä 70 tonnia asuntovelkaa, ennen kuin pystyi eroamaan. Kovat oli puheet, kuinka oli halunnut minusta ottaa eron jo vuosia sitten. Olisi eronnut sitten, ei siihen olisi enää tarvittu naimisiin menoa ja velkaista kämppää.
Olen 30v nainen ja monien mielestä olen ghostannut heidät, omasta mielestäni olen ollut kiireinen elämään omaa elämääni ja priorisoinut ajankäyttöni.
Olen aina lopulta vastannut enkä ole vielä ikinä perunut sovittua tapaamista.
En kuitenkaan arvosta jos päiviä aletaan sopimaan itsekseen lyhyellä varoitusajalla minulta kysymättä ja ihmetellä sitten miksi en vastaa 2 päivän sisällä.
#$%, vastaan sitten kun minulle sopii. Olen ollut aina se joka tanssii muiden pillin mukaan, ollut henkisesti väkivaltaisissa suhteissa oikeiden narsistien kanssa, käynyt terapiassa pitkän aikaa ja kerrankin kun elän itselleni ja lähtenyt luomaa polkua yrittäjänä niin on se niin väärin vaikka joka tuutissa kuuluu sanoma ”elä omaa elämääsi”.
Joskus niiden perään surkuttelijoiden kuuluisi elää omaa elämäänsä ja mennä vaikka ulos vaeltamaan, perustaa oma yritys siis uppoutua ihan omaan elämäänsä eikä tuijottaa jotain ruutua 24/7 kuin oma henki riippuisi siitä.
Minua ei vain aina yksinkertaisesti kiinnosta ja sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen ihmisen kanssa, olen vain tajunnut miten ihanaa on elää vapaana ..ja kaiketi vähän jo pelkään sitoutua väärän ihmisen kanssa, haluan nimittäin seuraavan olevan se viimeinen.
Joskus tuntuu vain uskomattoman typerältä tuhlata aikaa johonkin turhaan nutisemiseen kun henkilöstä lähtee niin vahvat viestit ettei oikeasti kiinnosta.
Esim. olin sopimassa kuvauksia, ehdotin sopivia aikajaksoja.. sain vastauksen ”ilmoitan ensi viikolla ”. Ensi viikolla kysyn uudestaan ja ehdotan uusia päiviä, saan vastauksen ”katsotaan”.
No sitten katsottiin ja katsottiin ja kuvaaja ehdottaa jo uuden aiheen kuvaamista, sanoin ”katsotaan” ja annoin olla..
Sain haukut ghostaamisesta.
Joskus kannattaa katsoa omaa napaansa ennenkö alkaa haukkumaan ghostaajaksi eikä vain heti syytellä.
Lisäksi ghostaamisesta on tulossa uusi narsisti, sanaa viljellään muotimielessä eikä ymmärretä mihin se oikeasti liittyy.
Kyllä se haukkuminenkin ilman syytä sattuu etenkin jos vielä tekijästä väritetään narsistin kaltaista ihmishirviötä.
Hämmentävää kyllä, kuulostat itse todella negatiiviselta ihmiseltä.
En tiedä olitko vain kirjoitushetkellä kiukkuinen vai oletko todella oikeasti noin negatiivinen. Ainakin tekstistäsi päätellen et oikein edes pidä muista ihmisistä tai halua viettää aikaa juuri kenenkään kanssa.
Muista nyt kyitenkin se, että vataosa muista ihmisistä on sosiaalisia ja herkkiäkin ihmisiä, eläviä ja tuntevia sieluja.
Ei ole muiden ihmisten vika eikä ne muut ihmiset ole mitään tyhmiä, vaan sinä itse et oikein ole sovelias toimimaan ja olemaan muiden ihmisten kanssa.
Ehkä tosiaan kannattaa keskittyä siihen omaan itseensä ja olla itsensä kanssa, eikä turhaan satuttaa muita.
Sen lisäksi kertomasi kuvaaja käyttäytyi kyllä typerästi mutta et sinä saa kyllä mitään pisteitä siitä että alennut samalle tasolle, olisit vain mennyt rehellisesti ja asiallisesti sanomaan että yhteistyötä ei tule koska hän käyttäytyi tökerösti. Jos itse käyttäydyt tyhmästi, voi siitä olla haittaa myös omalle urallesi jos esim. ko. kuvaaja kertoo käytöksestäsi eteen päin muille yhteistyökumppaneilleen ja tuttavilleen.
Se on todella inhottavaa että olet joutunut kokemaan väkivaltaa ja toipuminen varmasti kestää kauan. On itsellänikin kokemusta ja vielä on toipuminen kesken.
Ehkä sinunkin kannattaisi vielä käydä terapiassa ja miettiä uudestaan tuota negatiivisuuden määrää.
Pitkä ystävyyssuhteeni päättyi ilman selityksiä. Se tuntui oudolta, koska olisin halunnut kiittää niistä monista vuosista, jotka ystävyytemme ja avunantomme kesti. En saanut enää mitään yhteyttä ghostaajaan. Hän ei vastannut yhteydenottoon. Olen täysin vakuuttunut, että suurin ongelma on ghostaajalla, ei henkilöllä, jonka hän hylkää. On itsestään selvää, ettei yksikään ystävyyssuhde ole tarkoitettu jatkuvaksi loppuikää. Olen täysin hyväksynyt sen. Ymmärrän, että ystävyyssuhde voi päättyä milloin vaan. Se saa mennä niin. Siinä ei välttämättä mitään väärää. Mutta ystävyyssuhteen voi myös päättää tyylikkäästi. Kiittäen kaikesta. Onhan vuosikymmeniä jatkunut ystävyyssuhde aina kiitoksensa puolin ja toisin ansainnut.
Joskus on pakko jättää ja kadota. Yllättävän moni on joutunut jättämään ilman selitystä, että jäisi henkiin tai minuus säilyisi. Mielen häiriöt on kasvava trendi ja vain harva siitä kärsivä hakee apua itselleen kun on niin paljon helpompaa ulkoistaa omat heikkoutensa toiseen ja heittäytyä uhrin rooliin.
”Ja oli ghostaamisen syy mikä tahansa, se kertoo enemmän jättäjästä kuin jätetystä.”
Tämän tyyppiset yleispätevät tekevät ehdottomasti enemmän hyvää kuin haittaa. En pidä ghostaamista hyvänä tapana, mutta kuten moni muukin kommentoija täällä totea, ymmärrän myös miksi se on yksi tarpeellinen keino muiden joukossa.
Jos oikein haluaa viilata pilkkua, voi se toki kertoa jättäjästä enemmän. Esimerkiksi, että häntä on jo käytetty liikaa, että ihmissuhteissa ei ole ollut tilaa puhua omista tunteista tai rakentaa ihnissuhdetta yhdessä.
Ja on todella haitallista kannustaa ihmisiä itsereflektion puutteeseen. Itseään ei ole pakko syytellä, mutta on terveellistä miettiä mikä meni pieleen ja miksi. Toista ei voi koskaan muuttaa, vain omaa käytöstään voi arvioida uudelleen.
Toivon, ettei ghostaamisesta tule samanlaista muotisanaa kuin narsismista. Artikkelissa voidaan miettiä asioita usealta näkökannalta uhriuttamatta ketään. Ghostaaminen voi johtua niin loputtoman monista asioista, että olisi hyödyllisempää ohjata vaikka laajempien resurssien ääreen, kuin kirjoittaa tällaisia pintaraapaisuja vakavasta aiheesta.
Lopuksi suosittelen kaikkia googlaamaan termin ”missing missing reasons”. Vaikka se liittyy paljolti vanhempisuhteisiin, siinä on myös pointti. Monesti ihminen on itse sitä mieltä, että mitään syitä ei ollut nähtävissä, ja kuitenkin, jos itsereflektio toimii, syitä oli paljonkin ja ne on ehkä jopa kommunikoitu.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous