Ihmiset ja suhteet

AD/HD – kilowattikaupalla ylimääräistä virtaa

Teksti: Anne Slåen

”Sori mä en tarkoittanut, se vaan tapahtu ku mulla on AD/HD”, puolustautui pieni koululainen Otto MTV3n esittämässä neliosaisessa sarjassa Veljet.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö AD/HD on onneksi tullut yhä tutummaksi ja siten apuakin AD/HD-lapsille ja heidän perheilleen löytyy paremmin. Kuvattiinko AD/HD-lapsen arkea sarjassa todenmukaisesti?

”Kyllä siinä mielestäni oli paljon tutunnäköistä. Jokainen lapsi on kuitenkin oma persoonansa. Minusta sarjassa oli hyvää, että siinä tuotiin esiin Oton kokonaista persoonaa. Ei pelkästään negatiivisia asioita, vaan myös sitä, että AD/HD-lapsellakin on tunteet. Hänellä voi olla paha mieli omasta käytöksestään”, sanoo seitsemänvuotiaan Mikan äiti Katri.

Lapsellanne on AD/HD

Mika sai pari vuotta sitten sairaalajakson päätteeksi epämääräisen diagnoosin, jonka mukaan hänellä on kehityksen neurologisia erityisvaikeuksia sekä kielellisellä että ei-kielellisellä puolella. Tänä talvena diagnoosi tarkentui: Mikalla on AD/HD.

Mikan käyttäytymisessä AD/HD näkyy tyypillisesti: pojan on vaikea pysyä paikallaan, hänen toimintansa on usein kovaäänistä ja keskittyminen on vaikeaa. ”Ylivilkkautta on Mikalla sekä toiminnassa että puheessa. Hän on yleensä aina äänessä ja äänenvoimakkuutta täytyy jatkuvasti rajata”, Katri kertoo. Välillä rauhoittumaan on mentävä omaan huoneeseen.

Diagnoosi helpotti

Mikan ollessa nuorempana päiväkodissa Katri pohti yhdessä Mikan päiväkodin henkilökunnan kanssa, ettei Mikan kohdalla kaikki ole aivan niin kuin pitäisi. Neljävuotiaana Mika aloitti käynnit neuvolapsykologilla ja viisivuotiaana hän oli sairaalassa tutkimuksissa, minkä jälkeen ensimmäinen diagnoosi tehtiin.

AD/HD-diagnoosi toi kuitenkin perheelle enemmän helpotusta kuin ahdistusta. ”Nyt asiasta on voinut puhua oikealla nimellä”, Katri kertoo.

Kaikki eivät silti ymmärrä. Päiväkodin henkilökunnankin suhtautuminen Mikan vaihteli paljon. Jotkut hoitajista ymmärsivät ja näkivät Mikassa myös positiiviset puolet. He jaksoivat yrittää etsiä erilaisia toimintatapoja, jos jokin ei toiminut. Toiset eivät halunneet edes yrittää tehdä yhteistyötä.

Kouluunlähtö viivästyi

Mika käy nyt kolmatta vuotta koulun esiopetusryhmää. Viisivuotiaana hän kävi pikkueskaria ja viime lukuvuonna päiväkodin yhteydessä tavallista esikoulua. Pikkueskarin piti jo valmistaa koulunkäyntiin, mutta kouluunlähtöä lykättiin silti ensi syksyyn. Katri itse olisi toivonut, että Mika olisi jo päässyt kokeilemaan pienryhmässä koulunkäyntiä. Esiopetus ei ole ollut edelleenkään kouluopetuksen tapaista.

Mika on kokeillut yhteistyötä koulun erityisryhmän kanssa, mutta yhteistyö lopetettiin. ”Ikäjakauma ryhmässä oli hyvin suuri, ja Mika tuntui imuroivan siitä enemmän huonoja malleja kuin hyviä”, Katri kertoo.

Mopot ja tietokonepelit kiinnostavat

Mikan kiinnostuksenkohteet ovat kuin kenen tahansa pikkupojan: autot, mopot ja mönkijät ovat kivoja. Pyöräilemään Mika on jo oppinut ja ensi kesänä alkaa ajamisen harjoittelu omalla pienellä mopolla. Mikalla on ongelmia myös motoriikan kanssa. Katri toivookin, että ajamaan harjoitellessaan Mika huomaamattaan kehittyy myös siltä osin.

Mika pitää myös tietokonepeleistä. Hän pelaisi mielellään milloin vain. ”Pelaamista on täytynyt rajata. Meillä oli aikaisemmin yksi pelipäivä viikossa, mutta silloin koko viikko meni odottamiseen, eikä Mika oikein osannut ryhtyä puuhaamaan muuta. Kun pelaaminen pelipäivänä piti lopettaa, hän hermostui. Nyt pelipäiviä on viikossa kaksi, ja se on toiminut hyvin.”

Kiusaaminen on vaikuttanut itsetuntoon

Kotona Mikalla on kaksivuotias pikkuveli, jonka kanssa hän on oppinut toimimaan koko ajan paremmin. Aluksi Mika oli mustasukkainen veljestään, eikä poikia voinut jättää lainkaan kahdestaan. Katri joutui pitämään vessan ovenkin auki, ettei vaaratilanteita tulisi. Mika ja veli ovat kasvaneet, ja nyt pojat leikkivät jo hienosti yhdessä.

Mika on joutunut myös kiusaamisen kohteeksi, mistä on seurannut itsetunto-ongelmia. ”Mikalla on tosi huono itsetunto, ja teemme sen parantamiseksi paljon työtä perheneuvolan kanssa. Kun naapurin lapset tulevat hakemaan Mikaa pihalle leikkimään, on heillä monesti kiusaaminen mielessä.”

Katri on puhunut naapurin lasten vanhemmille, mutta yhteistyötä ei ole syntynyt. ”Toivoisin, että hekin seuraisivat lasten leikkiä ja ohjaisivat sitä. Mutta ei kai ketään voi pakottaa yhteistyöhön”, Katri kertoo. ”Mika on kyllä aluksi ollut se, joka on leikkinyt raisumpia leikkejä ja oli temperamenttinen. Minä olen kuitenkin puuttunut siihen ja ohjannut Mikaa leikkimään muiden kanssa.”

Ystävien ja vertaisten tuella tulevaisuuteen

Tukea ja apua Mikan perhe on saanut perheneuvolasta ja ADHD-liitosta. Viime kesänä perhe osallistui liiton järjestämälle sopeutumisvalmennusleirille. Katri kertoo, että mukava olisi saada myös kunnan järjestämä tukiperhe, mutta siihen on pitkät jonot. Sukulaiset ja ystävät ovat kuitenkin mukana arjessa tukemassa.

Arjen apuna käytetään myös kuvia, joilla Mikalle on helppo näyttää, mitä milloinkin tehdään ja miten. ”Käytimme jonkin aikaa myös painoliiviä. Se vaikuttaa lapsen syvätuntoaistimuksiin ja auttaa siten rauhoittumaan ja keskittymään. Mika itse kertoi esimerkiksi askarrellessaan, että hänen on helpompi keskittyä liivi päällään.” Liivistä jouduttiin luopumaan, kun Mika alkoi reagoida siihen negatiivisesti.

Puoli vuotta sitten Mika aloitti lääkehoidon, josta on ollut suurta apua keskittymiseen. Lääkityksen myötä esimerkiksi Mikan piirustustaidot ovat kohentuneet, kun keskittyminen on tullut helpommaksi. Katri kertoo, ettei lääkitys ole vaikuttanut Mikan persoonaan.

Arki AD/HD-lapsen kanssa edellyttää säännöllisyyttä ja ennakoitavuutta. ”Mukavia juttuja ei Mikalle kannata kertoa kovin paljon etukäteen, ettei kaikki aika mene kyselemiseen ja odottamiseen. Toisaalta äkillisiä lähtöjä on vältettävä, koska ennakoimattomat muutokset ja siirtymät hermostuttavat Mikaa.”

Tulevaisuuteen Katri katsoo odottavin mielin. ”Näen Mikan tulevaisuuden positiivisena. Olen kuullut paljon hyviä tarinoita, ja aikuisiälläkin voi selvitä, kun itse oppii elämään AD/HDn kanssa.”

ADHD-liitto

X