Adoptio, ikuinen ikävä?
Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret joutuvat liian usein laitoksiin
Jokainen lapsi tarvitsee kodin, jossa voi kasvaa ja kehittyä turvallisesti. Joskus omat vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsesta. Useimmiten syynä ovat vanhempien päihdeongelmat, mielenterveyteen liittyvät syyt tai lasten kaltoin kohtelu. Silloin lapsi voidaan sijoittaa hoitoon oman kotinsa ulkopuolelle.
Lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat lisääntyneet joka vuosi. Tuoreimpien tilastojen mukaan yksi prosentti (14 704) alle 18-vuotiaista on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Vain 38 % on päässyt sijaisperheeseen. Perhehoitoon sijoitettujen osuus kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista on Suomessa poikkeuksellisen matala verrattuna muihin Pohjoismaihin ja yleensäkin eurooppalaisiin maihin.
Perhesijoitus takaa lapselle mahdollisuuden kiintyä häntä pysyvästi ja turvallisesti hoitaviin vanhempiin. Turvallisen kiintymyssuhteen synty on edellytys lapsen kasvulle ja kehitykselle ja edellytys myös sille, että lapsi kykenee kasvaessaan solmimaan uusia pysyviä ihmissuhteita. Perhesijoituksessa lapsi myös saa mallin perhe-elämästä, jonka varaan hän voi omaa tulevaisuuttaan rakentaa. Näiden näkökulmien lisäksi perhesijoitukset ovat taloudellisesti yhteiskunnalle moninkertaisesti laitosmaisia hoitomuotoja edullisempia ratkaisuja.
Kuka voi alkaa sijaisvanhemmaksi
Jotta lapsi uskaltaa kiintyä ja juurtua, tarvitaan aikuisia, jotka ovat halukkaita sitoutumaan lasten elämään niin pitkäksi aikaa kuin tarvitaan. Tarvitaan koteja, joiden ovi avautuu ja alkaa merkitä lapselle turvapaikkaa maailmassa. Tarvitaan taitoa ja ymmärrystä, jotta lapsen kasvukolhuja osataan hoitaa. Tarvitaan lasten omien vanhempien merkityksen syvällistä ymmärtämistä ja halua ylläpitää jatkuvuuden tuntua lapsen elämässä. Tarvitaan motivaatiota ja arvomaailmaa, jossa lapsen oikeudella turvaan, rakkauteen ja kehitykseen on korkea sija.
Sijaisvanhemmaksi voi ryhtyä henkilö, joka on koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella sopiva antamaan perhehoitoa. Sijaisvanhemmuus on yksi perhehoidon muoto. Perhehoidossa on Suomessa myös kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia, mielenterveyskuntoutujia sekä vanhuksia.
Perheelle tai perhehoitajalle ei siis aseteta mitään erityisiä koulutusvaatimuksia, mikäli hoidossa ei ole enempää kuin neljä henkilöä. Perhehoitajaksi aikova arvioi omia valmiuksiaan toimia perhehoitajana etukäteisvalmennuksen aikana ja keskusteluissa yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Perhehoitajana voi toimia joko parisuhteessa elävä tai yksin asuva henkilö. Vaikka mitään erityisiä koulutusvaatimuksia ei ole, sijaisvanhemmaksi ryhtyvältä voidaan edellyttää joitain henkilökohtaisia valmiuksia, joita käydään läpi mm. ennakkovalmennuksessa.
Perhehoitoperheeksi ryhtyminen on koko perheen asia. Siitä tulee keskustella kaikkien perheenjäsenten kesken, ja kaikkien tulee hyväksyä perhehoidon aloittaminen. Sosiaalityön tehtävänä on hoitaa perheiden rekrytointi ja valmennus sekä huolehtia sijoitusprosessista niin, että kullekin sijoitetulle löytyisi hänen tarpeitaan vastaava perhe. Sosiaalityöllä on aina päätösvalta sijoitusta tehtäessä.
Mihin ottaa yhteyttä, kun sijaisvanhemmuus kiinnostaa
Sijaisvanhemmuudesta kiinnostunut voi ottaa yhteyttä oman kuntansa sosiaalitoimistoon tai eri puolilla Suomea toimiviin perhehoidon alueellisiin yksikköihin. Kehitysvammaisia lapsia tai aikuisia perhehoitoon haluava on yhteydessä kunnan tai erityishuoltopiirin perhehoidosta vastaavaan henkilöön, joka vastaa kehitysvammaisten perhehoidosta.
Lastensuojelualalla toimivat järjestöt Perhehoitoliitto ry, SOS-Lapsikylä ry ja Pesäpuu ry ovat aloittaneet yhteisen kampanjan, jotta perhehoidon merkitys ja sijaisvanhempien tarve saisivat julkisuutta sijaisvanhempien hakemisen taustaksi. Perhehoitoliitto ry tukee ja kehittää sijaisvanhemmuutta ja muuta perhehoitoa, Pesäpuu ry kouluttaa sijaisvanhempia ja muita lastensuojelun toimijoita ja SOS-Lapsikylä ry järjestää yhteisön tukemaa ammatillista perhehoitoa.
Nämä järjestöt ovat perustaneet yhteisen sijaisvanhemmaksi.fi-portaalin. Portaali avataan äitienpäivänä 2006. Sivuilla kerrotaan perustietoa sijaisvanhemmuudesta ja lapsikylävanhemmuudesta sekä esitellään vanhempia. Sivuilta löytyy myös yhteystietoja sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneille.
Kampanjan taustaksi teetettiin Taloustutkimuksella tutkimus sijaisvanhemmuuden tunnettuudesta ja kiinnostavuudesta. Tutkimukseen haastateltiin 1008 ihmistä, joista puolet tunsi sijaisvanhemmuutta, puolet ei. 35–44-vuotiaista yli kolmannes oli erittäin tai melko kiinnostuneita toimimaan sijaisvanhempina. Taustalla olevat järjestöt toivovat, että tämän kampanja auttaisi sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneita ihmisiä löytämään heille sopivan kanavan hakeutua sijaisvanhemman tehtävään. Tavoite on, että mahdollisimman moni perhehoitoa tarvitseva lapsi saisi tarvitsemansa uuden kodin.
Lasten ja nuorten perhehoitajalta edellytettävät valmiudet:
– Suojella ja hoivata lasta
– Tukea lapsen kehitystä ja ottaa huomioon hänen mahdolliset kehitykselliset viiveensä
– Tukea lapsen suhteita hänen syntymävanhempiinsa ja turvata lapsen muiden läheisten ihmissuhteiden jatkuminen
– Sitoutua lapseen ja toimia hänelle luotettavana aikuisena tarvittaessa koko elämän ajan
– Tehdä yhteistyötä lapsen asioissa ammatillisen tiimin jäsenenä
Lisätietoa:
Kommentit
Onko ihminen lainsuojaton.
Kerronpa tässä tositarinan nyky-yhteiskunnasta ja voiko ihminen vaikuttaa omaan elämiseensä.
Tyttäreni joka syntyi v.84 vakavasti sairaana sydänvikaisena joutui 2:den viikon ikäisenä
sydänleikkaukseen ja toipui siitä kohtuullisen hyvin.Lääkäri arvio voiko käydä normaalisti koulua.
Suoriutui kuitenkin hyvin peruskoulusta joskin oli koulukiusattu ylimmillä luokilla.
Opiskeli sen jälkeen merkonomiksi. Pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan ollut työtehtäviä.
Oli jonkin aikaa työtön, ja määrättiin sitten työllisyyskursseille. Jossa pakotettiin itse etsimään
harjoittelupaikka. 6:en kielteisen vastauksen jälkeen sai työharjoittelupaikan joka ei soveltunut alkuunkaan
Olisi vaatinut erilaisen koulutuslinjan. Hän oli kärsinyt unettomuudesta ja lievästä masennuksesta
jo aiemminkin, nyt kait tehtävä oli liian ylivoimainen. Sitten suvussa tapahtuneen kuolemantapauksen johdosta
ajatukset varmaankin ja pitkä monen yön valvominen aiheuttivat sen, että hän selvästikkin ylirasittui.
Joutui niinsanotusti pois tolaltaan, ja kun oli opetettu luottamaan virkavaltaan soitti poliisille ja ambulanssin.
Ambulanssi tulikin ja vei sairaalaan ,jossa joutui odottelemaan vuoroaan n. tunnin. Määrättiin rauhoittava
lääke jota ei kuitenkaan suostunut ottamaan.Meni tyttöystävänsä luo josta edelleen pelkotilan aiheuttaamana
soitti poliiseille. Poliisit tarkistivat illalla tilanteen ja kävivät hakemassa hänet terveyskeskukseen,
Tyttö vastusti peloissaan lääkäriä eikä suostunut jäämään kyseiseen sairaalaan, jolloin lääkäri määräsi hänet
kuulematta ketään omaisia ensin suljetulle osastolle mielisairaalaan. siellä oltuaan noin 5 vkoa pääsi kotiin.
Koska silloinen lääke ei oikein tehonnut, määrättiin avokäynneillä uusia lääkkeitä jotka muutivat tilan hyvin uniseksi ja
toimintahaluttomaksikin ehkä. Paikallinen avoterapisti ilmeisesti kyllästyi tehtäviinsä, ja suositteli kyseisen
sairaalan kuntoutusosastoa. Menikin nuorten osastolle jossa oli hieman yli 3 kuukautta.
Sairaalaasa kuitenkin tietyt oireet hävisivät ja tilalle tuli pelkotiloja ja pakko-oireita. Pelkotilat vaativat soittamaan
vanhemmille jolloin puhelinlaskut nousivat parhaimmillaan n. lähelle 200 Euroa kuukaudessa. Lisäksi sairaala
maksut n. 250 euroa / kk. Kuntoutustuki joka n. 500 menee näiden maksujen maksamiseen.Koska ei pystynyt
olemaan viikonloppuja osastolla eikä kykene itse linja-autolla lomamatkoihin, lisäksi Vanhemmille noin
400 km viikossa ajoa että lapsi pääsee hoitoon. Jos lasketaan Vaikka n. 0,35 eur /km On kustannus viikossa
n140 euroa /vko. Eli yhteensä n 600 euroa/ kk. Lisäksi varmaankin tulevat kunnan maksuosuudet sairaanhoitopiirille.
Eli jos laskee yhteen, niin n. 1050 euroa pitäisi löytyä rahaa eli vanhempien pussista n. 500 euroa.
Jos sairaalahoito jatkuu yli 3 kk Kuntoutustuki putoaa puoleen eli n. 250 Euroon.
Nyt kuitenkin kun tyttö on ollut kotona ja saanut lepäillä, pakko-oireetkin ovat hiukka antaneet jälkeen.
Pyysimmekin lääkäriltä että vaihtaisi lääkkeen toiseen lääkkeeseen,Mutta vastaus oli että pitää
tapahtua osastolla tarkkailun alaisena , että voidaan ottaa verikokeet. Nyt kun hän taas joutuu osastolle
Isänä yritin tehdä kaikkeni ja keskustelin lääkärinkin kanssa etteikö se onnistuisi avohoidossa, mutta kuulemma ei.
Eli vanhempia eikä omaisia kuunnella näissä asioissa ollenkaan. Politiikotkiin suosittelevat avohoitoa, mutta
mielestäni se ei toimi. Niihin piti myöntää lisärahaakin. Tyttäreni masentui taas lisää jouduttuaan ko laitos.
Hän on erittäin yhteistyökykyinen ja hallitsee tietokoneet ym. nykyvempeleet. Ko osastolla näitä ei ole eli ilmeiseti
taantuu vain enemmän. Kysynkin päätäjiltä ja Pauniolta voidaanko näin tehdä eli tavallaan määrätä
pakkohoitoon. Tyttäreni ei ole itselleen eikä muille vaaraksi ja viihtyy hyvin kotonakin.
Mikä on ko. tapauksessa yhteiskunnan tarkoitus lisätä vanhempien tuskaa ja epätietoisuutta
asioden suhteen. Mummut ja muut sukulaiset rukoilevat lapseni puolesta, että kaikki olisi hyvin.
Kaikki varmaan menisikin hyvin , jos hiukka edes kuunneltaisiin asianomaisia.
Itse olen yrittäjä ja maksan arvonlisäverot ja muut verot säännöllisesti, lisäksi yhteiskunta määräsi
nämä lisämaksut lapseni sairastumisen johdosta, joihin en itse voi vaikuttaa. Onko päätäjillä
neuvoa mitä tässä toilanteessa pitäisi tehdä. Uskon että valitus hallinto-oikeuteen ei muutaisi tilannetta,
Eli loppupäätelmä : Ihminen on virkakoneiston edessä täysin voimaton, kansalaisoikeudet eivät toteudu.
Lisäki Kun eka kerta määrättiin pakkohoitoon vain yksi lääkäri teki oman ratkaisunsa. Ken haluaisi että
omalla kohdalla käy näin. Siksi Olen lukenutkin vataavaan tilanteeseen joutuneiden kirjoituksista,
että pitäisi olla heti lakimies joka voisi peruuttaa ko päätöksen. Asiakas kuten tyttärenikin järjenjuoksu
on ihan normaali ,mutta leimautuu heti kun viedään hoitoon. Sen jälkeen ei saa työtä ja
syrjäytyy yhteiskunnasta. Yhteiskunta ei tule mitenkään vastaa, sen jälkeen kun ko onnettomuus
on sattunut. Jos maksetaan veroa pitäisi ehkä hiukka paremmin palvellakin?
Vai oletetaanko että palkka juoksee teki mitä hyvänsä. Itsenäinen yrittäjä ainakin joutuu
palvelemaan asiakkaansa pysyäkseen hengissä.
Kuka valvoo mielenterveyshenkilöstön tekemisiä ,vai ovatko he ihmisen perusoikeuksien yläpuolella.
Voivat tehdä ihmisen tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja kuten tuomioistuimet konsanaan.
Kuitenkin sillä erotuksella ettei todistajia tarvi olla.
Nimimerkki Kaltoin kohdellun isä.
Kommentit
Sijaisvanhemmuus kiinnostaa. Itseasiassa haluamme mieheni kanssa alkaa sijaisvanhemmiksi ja olemmekin ottaneet jo pari kolme kuukautta sitten yhteyttä kotikuntamme sosiaalipuolelle, joka hoitaa sijaiskotiasiat. Yhteydenoton jälkeen kesti pari viikkoa, jolloin saimme hakupaperit, sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.
Me odotamme kärsimättöminä, että saisimme antaa kotia tarvitsevalle lapselle kodin, turvaa ja rakkautta. Samaan aikaan kuulemme, että lapsia on paljon, jotka tarvitsisivat sijaiskotia. Kuitenkin edelleen odotamme sitä ensimmäistä yhteydenottoa, jonka jälkeen kestää vielä kuukausia, kuukausia, ennen kuin pääsemme sijaiskodiksi.
Ihmetyttää jo tämä odotus, eikö ”kodittomien” lasten asioiden pitäisi olla sosiaalihuollossa aika korkealla arvoasteikossa? Eikö kannattaisi nopeuttaa näitä prosesseja, ettei lapset turhaan laitostu ja saa lisää traumoja, vaikka olisi ihmisiä jotka olisivat valmiita ottamaan vastuun lapsista?
Rahakaan ei voi olla syy tälle hitaalle toiminnalle; lapsen laitoksessa olo maksaa hurjia summia paitsi lapsen siellä ollessa, niin pahimmassa tapauksessa vielä myöhemminkin, kun psyyke ei ymmärräkään kaikkea (laitoksessakaan) koettua…
Mutta mitäpä tässä muutakaan voi, kuin ihmetellä ja odottaa…
Onko ihminen lainsuojaton.
Kerronpa tässä tositarinan nyky-yhteiskunnasta ja voiko ihminen vaikuttaa omaan elämiseensä.
Tyttäreni joka syntyi v.84 vakavasti sairaana sydänvikaisena joutui 2:den viikon ikäisenä
sydänleikkaukseen ja toipui siitä kohtuullisen hyvin.Lääkäri arvio voiko käydä normaalisti koulua.
Suoriutui kuitenkin hyvin peruskoulusta joskin oli koulukiusattu ylimmillä luokilla.
Opiskeli sen jälkeen merkonomiksi. Pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan ollut työtehtäviä.
Oli jonkin aikaa työtön, ja määrättiin sitten työllisyyskursseille. Jossa pakotettiin itse etsimään
harjoittelupaikka. 6:en kielteisen vastauksen jälkeen sai työharjoittelupaikan joka ei soveltunut alkuunkaan
Olisi vaatinut erilaisen koulutuslinjan. Hän oli kärsinyt unettomuudesta ja lievästä masennuksesta
jo aiemminkin, nyt kait tehtävä oli liian ylivoimainen. Sitten suvussa tapahtuneen kuolemantapauksen johdosta
ajatukset varmaankin ja pitkä monen yön valvominen aiheuttivat sen, että hän selvästikkin ylirasittui.
Joutui niinsanotusti pois tolaltaan, ja kun oli opetettu luottamaan virkavaltaan soitti poliisille ja ambulanssin.
Ambulanssi tulikin ja vei sairaalaan ,jossa joutui odottelemaan vuoroaan n. tunnin. Määrättiin rauhoittava
lääke jota ei kuitenkaan suostunut ottamaan.Meni tyttöystävänsä luo josta edelleen pelkotilan aiheuttaamana
soitti poliiseille. Poliisit tarkistivat illalla tilanteen ja kävivät hakemassa hänet terveyskeskukseen,
Tyttö vastusti peloissaan lääkäriä eikä suostunut jäämään kyseiseen sairaalaan, jolloin lääkäri määräsi hänet
kuulematta ketään omaisia ensin suljetulle osastolle mielisairaalaan. siellä oltuaan noin 5 vkoa pääsi kotiin.
Koska silloinen lääke ei oikein tehonnut, määrättiin avokäynneillä uusia lääkkeitä jotka muutivat tilan hyvin uniseksi ja
toimintahaluttomaksikin ehkä. Paikallinen avoterapisti ilmeisesti kyllästyi tehtäviinsä, ja suositteli kyseisen
sairaalan kuntoutusosastoa. Menikin nuorten osastolle jossa oli hieman yli 3 kuukautta.
Sairaalaasa kuitenkin tietyt oireet hävisivät ja tilalle tuli pelkotiloja ja pakko-oireita. Pelkotilat vaativat soittamaan
vanhemmille jolloin puhelinlaskut nousivat parhaimmillaan n. lähelle 200 Euroa kuukaudessa. Lisäksi sairaala
maksut n. 250 euroa / kk. Kuntoutustuki joka n. 500 menee näiden maksujen maksamiseen.Koska ei pystynyt
olemaan viikonloppuja osastolla eikä kykene itse linja-autolla lomamatkoihin, lisäksi Vanhemmille noin
400 km viikossa ajoa että lapsi pääsee hoitoon. Jos lasketaan Vaikka n. 0,35 eur /km On kustannus viikossa
n140 euroa /vko. Eli yhteensä n 600 euroa/ kk. Lisäksi varmaankin tulevat kunnan maksuosuudet sairaanhoitopiirille.
Eli jos laskee yhteen, niin n. 1050 euroa pitäisi löytyä rahaa eli vanhempien pussista n. 500 euroa.
Jos sairaalahoito jatkuu yli 3 kk Kuntoutustuki putoaa puoleen eli n. 250 Euroon.
Nyt kuitenkin kun tyttö on ollut kotona ja saanut lepäillä, pakko-oireetkin ovat hiukka antaneet jälkeen.
Pyysimmekin lääkäriltä että vaihtaisi lääkkeen toiseen lääkkeeseen,Mutta vastaus oli että pitää
tapahtua osastolla tarkkailun alaisena , että voidaan ottaa verikokeet. Nyt kun hän taas joutuu osastolle
Isänä yritin tehdä kaikkeni ja keskustelin lääkärinkin kanssa etteikö se onnistuisi avohoidossa, mutta kuulemma ei.
Eli vanhempia eikä omaisia kuunnella näissä asioissa ollenkaan. Politiikotkiin suosittelevat avohoitoa, mutta
mielestäni se ei toimi. Niihin piti myöntää lisärahaakin. Tyttäreni masentui taas lisää jouduttuaan ko laitos.
Hän on erittäin yhteistyökykyinen ja hallitsee tietokoneet ym. nykyvempeleet. Ko osastolla näitä ei ole eli ilmeiseti
taantuu vain enemmän. Kysynkin päätäjiltä ja Pauniolta voidaanko näin tehdä eli tavallaan määrätä
pakkohoitoon. Tyttäreni ei ole itselleen eikä muille vaaraksi ja viihtyy hyvin kotonakin.
Mikä on ko. tapauksessa yhteiskunnan tarkoitus lisätä vanhempien tuskaa ja epätietoisuutta
asioden suhteen. Mummut ja muut sukulaiset rukoilevat lapseni puolesta, että kaikki olisi hyvin.
Kaikki varmaan menisikin hyvin , jos hiukka edes kuunneltaisiin asianomaisia.
Itse olen yrittäjä ja maksan arvonlisäverot ja muut verot säännöllisesti, lisäksi yhteiskunta määräsi
nämä lisämaksut lapseni sairastumisen johdosta, joihin en itse voi vaikuttaa. Onko päätäjillä
neuvoa mitä tässä toilanteessa pitäisi tehdä. Uskon että valitus hallinto-oikeuteen ei muutaisi tilannetta,
Eli loppupäätelmä : Ihminen on virkakoneiston edessä täysin voimaton, kansalaisoikeudet eivät toteudu.
Lisäki Kun eka kerta määrättiin pakkohoitoon vain yksi lääkäri teki oman ratkaisunsa. Ken haluaisi että
omalla kohdalla käy näin. Siksi Olen lukenutkin vataavaan tilanteeseen joutuneiden kirjoituksista,
että pitäisi olla heti lakimies joka voisi peruuttaa ko päätöksen. Asiakas kuten tyttärenikin järjenjuoksu
on ihan normaali ,mutta leimautuu heti kun viedään hoitoon. Sen jälkeen ei saa työtä ja
syrjäytyy yhteiskunnasta. Yhteiskunta ei tule mitenkään vastaa, sen jälkeen kun ko onnettomuus
on sattunut. Jos maksetaan veroa pitäisi ehkä hiukka paremmin palvellakin?
Vai oletetaanko että palkka juoksee teki mitä hyvänsä. Itsenäinen yrittäjä ainakin joutuu
palvelemaan asiakkaansa pysyäkseen hengissä.
Kuka valvoo mielenterveyshenkilöstön tekemisiä ,vai ovatko he ihmisen perusoikeuksien yläpuolella.
Voivat tehdä ihmisen tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja kuten tuomioistuimet konsanaan.
Kuitenkin sillä erotuksella ettei todistajia tarvi olla.
Nimimerkki Kaltoin kohdellun isä.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous