Ihmiset ja suhteet

Akateeminen ja ei-akateeminen deiteillä

Teksti:
Anna.fi

Yksi internetin deitti-ilmojen vakiovaatimuksista on akateemisuus. Varsinkin naiset hakevat usein yksinomaan akateemista seuraa. Ei-akateemiset ihmiset eivät tietenkään rajauksesta pidä. Heidän mielestään koulutus on pinnallinen ominaisuus, joka ei kerro meistä mitään aidosti tärkeää elämänkumppaneina. Mutta oikeasti akateemisuus voi näkyä jo ensideiteillä paljon enemmän kuin uskotaankaan.

Akateeminen nainen

Miten ero näkyy?

Tuloistahan ei enää ole kyse. Korkeakouluihin otetaan nykyään niin paljon ihmisiä, ettei kaikille yksinkertaisesti riitä poikkeuksellisen hyvin palkattua työtä. Pätkätöiden maailma tarkoittaa myös sitä, ettei rahantulon jatkuvuudesta ole varmuutta. Tulotason saa paremmin selville kysymällä ammattia tai katsomalla yksinkertaisesti joillain deittisivuilla olevaa tulot-saraketta.

Ei-akateemiset ihmiset kuvittelevat erottuvansa akateemisista lähinnä tiedon määrässä. Ajatellaan, että akateemisen ja ei-akateemisen merkittävin ero on pärjääminen Trivial Pursuitissa.

Itse en kuitenkaan muista juuri mitään edes lukion reaaliaineista. En silmän eri osia, en Ruotsin sotia, enkä sähkön syntyä. Hyvin todennäköisesti häviäisin Trivial Pursuit -ottelun monia parempimuistisia ei-akateemisia kavereitani vastaan.

Mutta korkeakouluissa ei olekaan kyse vain tiedonhankinnasta. Korkeakoulut ovat paikkoja, joissa opitaan puhumaan ja kirjoittamaan tietyllä tavalla. Enkä tarkoita tällä niinkään oman alan perussanastoa.  Ennen kaikkea korkeakouluissa perustellaan, argumentoidaan, analysoidaan viileästi, kehitellään ideoita, yritetään ymmärtää toisen pointteja, kokeillaan teorioita ja tehdään ajatusleikkejä, usein mihinkään konkreettiseen päätymättä.

Ei puheen asiasisältö vaan puhumisen tapa erottaa akateemiset ja ei-akateemiset.

Perustele se!

Yliopistoissa vaaditaan jatkuvasti näkemysten perustelemista.  Koko kansan nettipalstoilla tulee hyvin nopeasti vastaan klassinen repliikki ”No se nyt on vaan mun mielipide!”. Juuri tätä ei seminaarissa koskaan sanota.

Eikä mieluusti kotibileissäkään. Akateemiset ystäväni valittavat usein ei-akateemisten tavasta pelkästään hihkaista oma mielipide, ilman mitään perusteluja tai analyysejä. Siitä on vaikea jatkaa keskustelua minnekkään.

Muistan yhden deittini sanoneen, että seurustelukumppanilla saa olla melkein mitä  mielipiteitä tahansa, kunhan vain perustelee ne vain tarpeeksi hyvin. Deitilleni tärkeää ei ollut yksimielisyys politiikasta, kulttuurista tai elämänfilosofiasta, vaan keskusteluyhteys toisen kanssa.

Pelkkä mielipide ilman mitään muuta ei anna toiselle kovin paljon. Huumekauppiaat pitäisi panna linnaan. Gootit on tympeitä. Lapsen pitää kasvaa lähellä luontoa. Pakolaiset rikastuttavat kulttuuriamme. Ketä kiinnostaa?

Ironiaa eikä moralisointia

Kun mainitsin aiheen naispuoliselle akateemiselle ystävälleni, hän kertoi heti käymästään deittikeskustelusta, jollaista hän ei uskoisi voivan syntyä ei-akateemisen miehen kanssa.

Aiheena oli jätteiden kierrätys ja lajittelu. Kumpikin kertoi kierrättävänsä laiskasti ja potevansa huonoa omatuntoa asiasta. Aloimme ystäväni kanssa kelailemaan, mikä tästä teki tyypillisesti yliopistolaisten keskustelun. 

Ensiksikin, kumpikin puhui omista huonoista puolistaan ja ylipäänsä analysoi omaa käyttäytymistään. Myös huono omatunto kierrättämättä jättämisestä sopii tunteena koulutetulle ihmiselle. Ei-akateeminen olisi voinut ihmetellä, että jos kerran tunnet jotain, niin miksi et tee niin.

Toisekseen, koko keskustelussa oli lievästi itseironinen ja itselleen hymähtelevä sävy, jollaista on vaikea saada aikaan ei-akateemisten miesten kanssa. Kun kouluttamaton mies puhuu moraalisia, tuloksena on yleensä suorasukaisia kannanottoja, kuten ”minä en semmoista hyväksy” tai ”se on sen ihan oma asia”.

Juuri tiukat moraaliset kannat ovat deittikeskustelujen kannalta kaikkein hedelmättömiä. Itse olen esimerkiksi muutamilla deiteillä ottanut esiin sen, miten Suomesta puuttuu kunnon sarjamurhaajatraditio.Täällä ei ole anglo-amerikkalaisia, Uhrilampaat-tyyppisiä psykopaattisia sarjamurhaajia. Vähemmän koulutetun ihmisen kanssa puheenaihe olisi riski, koska hänen automaattireaktionsa saattaisi olla  ”Sarjamurhaaminenhan on väärin!” tai ”Et kai sä sitten ole mikään sarjamurhaaja?”. Ylipäänsä ei-akateemiset ihmiset eivät ymmärrä lämpimikseen puhumisen arvoa.

Yleistää täytyy

Usein kun aletaan puhua tämänkaltaisesta aiheesta, joku pomppaa esiin ja ilmoittaa jotain tyyliin ”Ei koulutustasolla ole väliä, tärkeintä millainen se ihminen on!”

Ja juuri tuossa kommentissa näyttäytyy korkeakoulutuksen luoma ero. Kyky puhua yleistyksin, esittää näkemyksiä jostain ihmisryhmästä noin yleensä, syntyy korkeakoulussa opiskellessa. Teoreettisempien asioiden opiskelu vaatii juuri yleistämistä ja yhteenvetoja.

Toisin kuin luullaan, yleistäminen luo rikkautta. Jos emme koskaan sanoisi mitään akateemisista/ kalliolaisista/ indiepopin kuuntelijoista/ naisista, meidän keskusteluistamme tulisi aika lailla köyhempiä.

Yleistys, jäsennys, analyysi, argumentointi – kuullostaa ehkä liian älylliseltä noin deittailuun. Mutta vaikka deittiä ei toki pidä muuttaa seminaariksi, niin kannattaa ehdottomasti puhua joskus muustakin kuin lapsuudesta, tunteista ja suosikkidrinkeistä. Jos halua tuntea toisen, pitää tutustua myös hänen älyynsä.

Ehkä voisi olla hyvä taktiikka poistaa ilmoituksesta sana akateeminen, mutta yrittää ottaa selvää toisen ajattelusta muulla tavoin. Itse ainakin olen tavannut netitse varsin älykkäitä ei-akateemisia ihmisiä.

Muistetaan myös poikkeukset

Kaikki edellä kerrottu sopii tietysti erityisen hyvin humanistisen ja valtsikan opiskelijoihin. Ihan samalla tavoin asiat eivät välttämättä ole asiat maatalouden tai lääketieteen opiskelijoiden kohdalla. Mutta vaikka opiskelu sinänsä ei auttaisi keskustelijana kehittymisessä, niin kyllähän jo opiskeluseurallakin on vaikutusta.

Toisaalta ironinen helsinkiläinen viestinnän tai grafiikan ammattikorkeakouluopiskelija on epäilemättä maussaan, puhetavassaan ja ajatuksissaan monin verroin lähempänä akateemisuutta kuin joku Joensuussa matematiikkaa opiskeleva Kummeli-fani. Kysy ensin mitä lehtiä ihminen lukee ja vasta sitten mitä hän opiskelee.

Kyösti Niemelä

Neuvoja deitteihin akateemisten kanssa:

1. Perustele mielipiteesi.

2. Älä moralisoi liiaksi. Keksi muitakin näkökulmia kuin tuomitseva.

3. Muista ironia.

4. Älä pelkää osoittaa älykkyyttäsi ja tietojasi.

5. Ei ole kiellettyä omaksua keskustelun ajaksi jotain näkemystä vain siksi että keskustelusta tulisi parempi ja sinusta itsestäsi kiinnostavampi.

Akateemista tai vähemmän akateemista seuraa voi etsiä Sinkuista!

X