Älä neuvo sinkkuystävääsi näin
Kyllä. Olemme huomanneet, on kevät. Melkein kesä jo. Jopa peräkammareiden pojat seisovat tötterö tanassa jäätelökioskijonossa. Ihanaa, ilma on tulvillaan lupauksia romantiikasta.
Mutta sitten saapuvat pariutuneet, ne onnelliset (omahyväiset) ihmiset, jotka kulkevat käsikynkkää ympäri kaupunkia. Aivan kuin ei riittäisi, että he pelkällä olemassaolollaan muistuttavat sinkkuja parittomuudestaan, he ottavat asiakseen myös neuvoa muita lemmenpulmissa. Jos on aivan välttämätön tarve levittää parisuhteen evankeliumia syntisille sinkuille, kannattaa karttaa seuraavia opinkappaleita. Ne on kuultu jo.
1. Täytyy vain tehdä rohkeasti aloitteita
Kyllä, mutta rohkea aloite on helposti myös tehokas karkoite. Tämä nyt erityisesti mieslukijoille: jos on iskureissulla ravintolassa, ei kannata sarjatulittaa yhtä pöytäseuruetta. Useimmat naiset tietävät kyllä, etteivät ole aivan korvaamattomia, mutta on aika nihkeä aloittaa toiseen tutustuminen kuultuaan lauseen: ”No, toi sun kaveris ei lämmenny. Läheksää mun mukaan?”
2. Ei saa olla niin nirso
Ensiksi pahoittelut mieslukijoille. Tämä ei varmaankaan kosketa teitä aivan samalla tavalla kuin naisia. Mieshän ei ole nirso; hän on kenties läheisyyskammoinen (usein tällöin myös uskoton), hän on kenties vaativa (pitää haasteista! kuinka kunnianhimoista) tai ehkä poikamainen seikkailija (kuinka söpöä).
Kun nainen sanoo ”ei kiitos” poikaystäväkandidaatille, hän on mielivaltainen nirppanokka. Kuninkaallisilla ja julkkiksilla saa ehkä olla tiettyjä vaatimuskriteereitä miesseuransa suhteen (joita heillä lööpeistä perustellen ei kyllä ole), mutta muiden siskojen on parasta tyytyä siihen, että kumppaniehdokkaalta löytyy pulssi ja penis.
3. Aloita jokin harrastus
Niin, viedään siitä vapaa-ajastakin ilo. On se sitten ihanaa hikoilla spinning-tunnilla, kun samalla pitäisi vahtia potentiaalisia prinssejä. Ensinnäkin, kuka haluaa iskeä ketään niissä vermeissä ja siinä hiessä? Uskon, että kaikki maailman ihmiset näyttävät paremmilta ilman kireitä pyöräilyshortseja.
Sen sijaan en usko, että vähemmän hikisistä harrastuksista kannattaa ehdoin tahdoin tehdä Amorin taistelutannerta. Saa varmasti sekä epäilyttävän että epätoivoisen ihmisen maineen, jos ranskan kielen iltakurssilla haluaa vain harjoitella suutelemista. ”Mä olen kielellisesti lahjakas” – on muuten sivun mennen sanoen todella heikko vitsi.
Eri asia on, että usein tuleva puoliso löytyy yhteisten kiinnostusten kohteiden parista, eikä kotona istuen tapaa muita kuin Jehovan todistajia, mormoneja ja televisiolupatarkastajia.
4. Suhde vaatii työtä
Tämä on kiertoilmaus, jolla koitetaan välttää toisen henkilökohtaisten ominaisuuksien ikävä arvostelu. Lause tarkoittaa: ”Sinä et vain yritä tarpeeksi”. On aivan totta, että suhde vaatii työtä. Vaadittua työtä ei ole se, että pakottaa itsensä jatkamaan sellaisen ihmisen tapailua, jonka seuraan verrattuna peruskoulun historian tunnit olivat jännittäviä extreme-elämyksiä. Vaadittu työ on sitten sitä, että kestää sen, että kumppani on aamuisin kuin kaikkiin raajoihin ammuttu karhu tai että puolison kaverit tunnistaa sadan metrin säteellä heidän ominaishajustaan.
5. Haluatko viettää loppuelämäsi yksin?
Tämähän ei ole enää mikään hyvää tarkoittava neuvo, vaan silkkaa uhkailua. Tämä pahaenteisen yksinäistä ja murheellista tulevaisuutta maalaileva kysymys vain pakataan huolestuneisuuden muotoon, jolloin sinkun omanarvontunnon puolustusmekanismi ei tunnista sitä itselleen haitallisena. Seurauksena on usein syvä itsesäälin ja itseinhoon vaipuminen, äärihädässä luostariin hakeutuminen tai ex-puolisolle soittaminen. Siksi tätä kysymystä ei saa esittää kuin äärimmäisessä hädässä sellaiseen sinkulle, joka itselleen sokeana tuhoaa kaikki mahdollisuutensa kestäviin ihmissuhteisiin. Useimmat sinkut ovat jo viettäneet satoja unettomia öitä tämän kysymyksen kanssa – eivätkä ne ole olleet mitään intohimoisia huviajeluja lakanoiden välissä.
Rakkaus on ihana asia, ihanin kaikista (muistaakseni itse Raamatussakin lukee kutakuinkin näin). Jos tahdot saada parittoman toverisi osalliseksi tästä elämän eliksiiristä, tarjoa hänelle kuluneiden neuvojen sijaan omaa seuraasi. Parhaiden ystäviensä seurassa ihminen on itsekin parhaimmillaan ja kun ystäväsi on parhaimmillaan, ehkä joku muukin laittaa merkille kuinka erityisen upea hän on.
Teksti: Tua Harno
Kommentit
Sinkkuna saa todellakin monesti kuulla kaikenlaisia typeriä neuvoja ja näkemyksiä. Kirjoittaja osui artikkelissa naulan kantaan!
Kommentit
Nämä vakineuvot tosiaan ärsyttävät. Niitä tarjoillaan kaiken maailman akkainlehdissä ja ihmissuhdeoppaissa. Pitää mennä paikkoihin ja tapahtumiin ja harrastaa…juupa, kokeiltu on. Kirjakaupassa hyllyjen välissä juttusilleni on tosiaan yhden kerran tullut mies, tapahtui ulkomailla ja lähestyjä jenkki. Helsinkiin tarvitaan siis ulkomainen kirjakauppa jossa on paljon jenkkimiehiä asiakkaina, niin tämä elokuvista tuttu tilanne voisi joskus toteutua Suomessakin.
Harrastus? Olen harrastanut kaikkia mahdollisia asioita ja yhdistyksiä, mukaanluettuna budolajeja, joissa miehiä on paljon. Ei ole kukaan osoittanut väärintehdyn ukemin korjaamista kummempaa kiinnostusta.
Kaikenmaailman kissanristiäisissäkin on rampattu. Sielläkin kaikki puhuvat jo ennestään tutuille. Uusia tuttavuuksia ei tule. Sitäpaitsi olen todella huono keksimään puheenaiheita muille kuin ihmisille, jotka tunnen jo vuosien takaa.
Kirjoittaja osui niin naulan kantaan! Olen itsekin kyllästynyt nuihin samoihin iänikuisiin, muka-tehokkaisiin neuvoihin. Tai lähinnä sen takia että niiden lausuja luulee tietävänsä kaiken paremmin, onhan hän löytänyt itselleen puolison….. no, kukin tavallaan. Toiveikkaana tulevaisuutta kohti ^^ ehkä sieltä taivaanrannan takaa vielä prinssi valkealla ratsullaan suuntaa miun ovea kohti.
Budolajeihin ei kannata menna seuraa etsimaan. Miehet nakevat budolajit miehekkaana harrastuksena, jossa he voivat kehittaa itseaan. Kamppailu urheilu : vaikeaa, itsensa ylittamista, omistautumista, hikea ja adrenaliinia. Kukaan miespuolinen kamppailulle omistautunut ei halua paapoa treeneissa tyttoja, etta ”jos nyt potkisit vahan kovempaa”, ”ei kai tama vaan satu”? Mita treenia se semmoinen on? Tallakin hetkella treenaan thainyrkkeilya thaimaassa toista kuukautta 8 tuntia paivassa, 5 paivaa viikossa, ja toiminta on paljon mielekkaampaa kun ei tarvii paapoa lemmenkipeita tyttoja treeniaikana, vaan saastaa sen touhun vapaapaiville. Nytkin on deitit tiedossa ja baarista/klubista/diskosta/tanssilattialta/kaupasta/kadulta/mista tahansa saa juuri niin monta numeroa nateilta tytoilta kun kehtaa pyytaa. Ihan mielekasta kun paasee treeneissa tytoista eroon ja treenien jalkeen voi sitten harrastella muita juttuja. Mutta takaisin asiaan. Alkaa menko sinne kamppailuseuraan nyhjaamaan, sielta ei sulhoa saa sen enempaa kuin intistakaan. Sielta ei saa kuin saalia ja inhoa. Tehkaa sita mita tytot tekee, alkaa ankeko poikien reviirille.
Hyvä kirjoitus, niin totta! ”Sulla taitaa olla aika korkeat kriteerit, taidat olla vähän nirso” – kommentit sanotaan aina siinä yhteydessä, kun ensin päivitellään, että miten sinä et voi seurustella – luulis, että sulla olis miehiä rivissä odottamassa… Ehhehe.., että ärsyttää. Minunhan vika se on, että en seurustele.
Totuus on kuitenkin se, että niitä ihmisiä jotka ”oikeasti tuntuvat jossain” ei kasva joka oksalla. Ja hyvä niin.
Sitäpaitsi, vaikka rakkaus onkin ihanin asia kaikista, ei sinkuus ole mikään huono olotila, tai parisuhde ainoa oikea päämäärä ja onnellisuuden lähde. Minä nautin kesästä ja sinkkudesta, ainakin pulssiin ja penikseen luulis törmäävään jossain vaiheessa! Ilman neuvojakin.
Miten totta. Hyvää tarkoittavia neuvoja on kuultu täälläkin – suvun nuoriso on onnellisesti pariutunut jo yläasteelta lähtien, ja on joskus ilmaissut ihmetyksensä ja huolensa vanhaksipiiaksi jääneen sukulaisensa suhteen…
Onnellisen parisuhteen ilman sen suurempaa ponnistelua löytäneet eivät todennäköisesti pysty ottamaan huomioon, että se onni ei lankea niin automaattisesti jokaisen kohdalle. Suoraan sanoen, sinkkunäkökulmasta tuntuu korkeammalta matematiikalta, että niinkin moni on löytänyt mielenkiintoisen kumppanin – joillakin on päällä katkeamaton seurusteluputki, vaikka mies on ehtinyt moneen kertaan vaihtua…
On parempi olla yksin ja onnellinen, kuin yhdessä jonkun kanssa, joka ei vähääkään kiinnosta…
Kesä on sinkun unelma aikaa syksyllä voi taas laskea kaikki ihanat ”kaadot”mikäs sen mukavampaa!!!
”Nytkin on deitit tiedossa ja baarista/klubista/diskosta/tanssilattialta/kaupasta/kadulta/mista tahansa saa juuri niin monta numeroa nateilta tytoilta kun kehtaa pyytaa.”
Muista käyttää kondomia ja tuo vaimo tuliaisiksi 😀 😀
Juu tuttuja neuvoja! Sukulaiset on niitä pahimpia neuvon jakajia,ainakin minun kohdalla. On sanonutkin takaisin että kyllä hän jostain kulman takaa tupsahtaa vastaan,älkää hätäilkö. Mikäs tässä sinkkuna olossa on vikaa,olen onnellinen näinkin vaikka välillä sielun kumppania kaipaankin. Nauttikaamme kauniista suvesta ja kuljeskellaan mielin avoimin. Hyvää helluntaita kaikille! :O)
Tule meidän nyrkkeilyseuran treeneihin. Siellä sitä on toinen toistaan komeampia uroksia. Ikähaitariakin löytyy skaalan täydeltä. Meillä voi treeniajan käyttää sosiaaliseen seurusteluun jos siltä tuntuu.
Muuten ihan asiaa, mutta tuota ”Ensinnäkin, kuka haluaa iskeä ketään niissä vermeissä ja siinä hiessä? ” en allekirjoita missään nimessä! Mitä etua on näyttäytyä ulkona vain paksussa sotamaalauksessa, joka kuitenkin paljastuu ensimmäisen yhteisen yön jälkeen? Ja älkää käsittäkö väärin, en ole mikään luomuintoilija. Nainen on kaunis myös (ja usein juuri) sporttisessa varustuksessa, silloin kun hänen suojakilpensä ei ole niin tuhottoman korkealla.
Jos joku sinulta (sinkulta) kysyy, miten on nais/miesasiasi, niin hyvä vastaus on mielestäni: ”Miksi kysyt asiaa?” Ehkä tällöin kyselyt loppuvat. Mutta jos ne jatkuvat, niin voisi heittää kysyjälle rohkeasti: ”Mitä jos hankkisit oman elämän?” Ehkä tällöinkin kyselyt loppuvat, mutta tietysti voi menettää samalla yhden ihmis/sukulais/ystävyyssuhteen. Mutta tällöin ainakin TODELLISET ystävät erottuisivat! Mielestäni em. hyvä neuvo huolestuneille sinkun ystäville oli se, että tarjoa hänelle omaa seuraasi! Siis Raamatullisesti: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi! Uskon että se saa sinkun tuntemaan hyvää oloa ja se ’eliksiiri’ varmasti vaikuttaa positiivisesti myös hänen pariutumismahdollisuuksiin!
Hyviä näkemyksiä kyllä. Oma kokemukseni on juuri toiselta kantilta. Pariuduttuani 36-vuotiaana fiksun ja tyylikkään ukon kanssa, ystäväni eivät kyselleet hänestä mitään. En sitten halunnut kertoakaan mitään, jollei asia tule puheeksi. Joten suhteemme ”on olemassa” mutta siitä ei puhuta. Kun menimme naimisiin kaikessa hiljaisuudessa ja sormus ilmestyi sormeeni, ystäväni huomasivat sen vasta viikkojen kuluttua ja mutisivat onnittelu ja vaihtoivat puheenaiheen.
Tuntuu kuin olisin pettänyt sinkkuystäväni. Minun kuulteni he eivät enää puhu omista miesjutuistaan kuin pinnallisesti. En ole heitä arvostellut, vaan kuten koko ikäni kuunnellut ja tukenut, iloinnut ja surrut sen mukaan miltä heistä on tuntunut. Kuten hekin minua – paitsi nyt kun olen vaimo. En ole niin urautunut vaimo vielä, etten muistaisi millaista on olla sinkku ja niitä juttuja.
Minua ei haittaa miesten arvostelu sinkkusilmällä, enää en vain kelpaa ystävilleni kaveriksi kuin pinnallisissa ”mitä kuuluu” asioissa. Tätä on jatkunut jo neljättä vuotta ja epäilen erinäisten ystävyyksien olevan katkolla.
”Parhaiden ystäviensä seurassa ihminen on itsekin parhaimmillaan ja kun ystäväsi on parhaimmillaan, ehkä joku muukin laittaa merkille kuinka erityisen upea hän on.”
Just joo, kokeiltu on. Kaikkina osapuolina. Ystävän olisi parempi sitten olla samaa sukupuolta, ’auttajan’ valmis viettämään loppuilta yksin ja merkille panijan liikkeellä ystävän kanssa. Eikä se silti tee asiaa helpoksi.
Ainahan se ystävien seura kelpaa, mutta varattuna iskuseuraksi lähteminen on kovin turhaa.
Raivostuttavaahan tuollainen neuvominen on. Varsinkin kun siinä on taka-ajatuksena juuri se, että sinkkuus olisi ehdottomasti sellainen ominaisuus tai elämänvaihe, johon ei voisi olla tyytyväinen ja josta pitäisi kaiken keinoin pyrkiä pois. Ikävänä on mieleen jäänyt eräs tyttökavereitten illanvietto. Olin väsyksissä työviikosta ja aloin tehdä lähtöä melko aikaisin. Illan emäntä puuskahti ihan kauhuissaan: ”Kotiinko nyt jo??!! Sinkkunainen!!” Eli olisi siis pitänyt notkua baarissa vasten tahtoani valomerkkiin asti, että tulisi vaan jokainen miehenmetsästystilaisuus hyödynnetyksi.
Toinen ongelma on kyllä sitten se, että seurustelun aloitettuaan tyttökavereista ei kuulu enää mitään, vaan ajanvaraus pitää tehdä viikkoja etukäteen, ja silloinkin se käy vain niinä iltoina kun suhteen toisella osapuolella on työporukan saunailta tai muuta vastaavaa. Oli kyllä mielenkiintoista lukea ”vaimo ilman ystäviä” kommentti, että asiat saattaa mennä (tai ne voidaan kokea) myös toisin päin.
Itselleni ei ole seurasta puutetta, treffejä riittää kyllä (vaikken kyllä kaunotar olekaan!), mutta hyvin harvan kanssa tunteet on molemminpuoliset. Sitä paitsi kadulla vastaantulevat mielenkiintoiset urhot on aina varattuja. N. 30-vuotiaitten parhaimmisto on jo vakiintunutta ja jäljellä on vain murusia. Nyysk.
Olin aikanaan sinkku yli 30:ksi. Sitten käveli Se mies vastaan, joka vei sydämeni. No, nyt vajaa 14 v myöhemmin olen sitten taas sinkku, yh-äiti. Sen miehen elämänsä suuri rakkaus oli alkoholi. Ja se vei hänet lopullisesti mennessään keväällä. Koska asia oli jo vuosia hautunut, ei eron tullessa ollut surupuserossa kovinkaan pahasti.
Nyt jo pariutuneet työkaverit ym. kaverit haikailevat kuinka lystiä olisi olla kesä-sinkku (?). Mitä erikoista siinä on? Varsinkin, kun eroon liittyvät asiat ovat kesken, järjestämistä vaativat, ei todellakaan tule mieleen, että nyt baanalle ja lujaa, miehiä iskemään(?). Otan ihan rauhallisesti. Nyt on koettu jo paljon. Sinkkuna oloa, seurustelusuhteessa, raskausx2, keskenmeno, synnytys, alkoholistin puolisona olo, hyljättynä olo ja nyt tämä erovaihe. Saa nähdä, mitä tämä sinkku yh-äidin rooli tuo tullessaan, kun tuota ikää ei kuitenkaan niin kamalasti ole. Jään odottelemaan…
Pieni vinkki;Tehkää mitä haluatte,Omalla vastuulla.
I do what I want I don’t care! 🙂
Eikö kukaan voisi keksiä HYVIÄ neuvoja, kuinka fiksu ja kaunis, satunnaisia suhteita kaihtava nainen voisi tavata miehiä? baarit eivät kiinnosta ja netissä tapaa oikeasti vain hulluja.
Tähtisädetikulle tiedoksi, että sellaista paikkaa ei ole! Jos joku tietää, niin kertokoon minullekin. Itse olen mies ja kyllästynyt samaan. Olen yrittänyt loma-aikana viettää aikaa päivisin toreilla ja kaupoissa kierrellen, mutta onhan se tosi vaikea lähestyä sielläkään tuntemattomia…
Sinkkuna saa todellakin monesti kuulla kaikenlaisia typeriä neuvoja ja näkemyksiä. Kirjoittaja osui artikkelissa naulan kantaan!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous