Ihmissuhteet

Alkoholin vuoksi työnsä menettänyt Riitta Castrén: ”Muistelen viiniä kuin mennyttä rakastettua”

Alkoholi valtasi Riitta Castrénin elämän, kun hän alkoi lääkitä sillä ahdistustaan. Hän menetti työnsä ja lopulta myös terveytensä. Juomisen jättämisessä auttoi terapia. – Terapeutti löysi minusta osat, joilla rakensin särkynyttä sieluani ehjäksi.

Teksti:
Pirjo Kemppinen
Kuvat:
Sampo Korhonen/Otavamedia

Riitta Castrén, 62, on tehnyt pitkän uran naistenlehdissä. Päästyään romahduksen jälkeen jaloilleen hän on jatkanut töitään toimittajana. – Halusin kirjoittaa kirjan naisille, jotka kamppailevat alkoholiongelman kanssa. Toivon, ettei kenenkään enää tarvitsisi tuntea häpeää.

Alkoholi valtasi Riitta Castrénin elämän, kun hän alkoi lääkitä sillä ahdistustaan. Hän menetti työnsä ja lopulta myös terveytensä. Juomisen jättämisessä auttoi terapia. – Terapeutti löysi minusta osat, joilla rakensin särkynyttä sieluani ehjäksi.

Riitta Castrén istui kotinsa parvekkeella juomassa Jägermeisteria. Riittävän monen lasillisen jälkeen hän pääsisi hetkeksi uneen ja pakoon mielessä kalvavaa katkeruutta.

Oli 28. syyskuuta 2014. Riitta oli jatkanut järjetöntä juomistaan kaksi viikkoa.

Illalla serkku oli soittanut ja kysynyt vointia. Riitta ei ollut peitellyt pahaa oloaan. Serkku oli alkanut itkeä ja kehottanut Riittaa menemään terveyskeskukseen.

Seuraavana aamuna Riitta pelkäsi kuolevansa, ellei hae apua. Hän lähti lääkäriin.

– Miten näin on päässyt käymään? lääkäri kysyi.

Riitta kertoi. Alkoholi oli vallannut hänen elämänsä vähitellen.

Viini oli aluksi palkinto hyvin tehdystä työstä

Epämääräinen ahdistus hiipi Riitan mielen sopukoihin jo lapsena. Hän oli vasta viiden viikon ikäinen, kun hänen äitinsä palasi sairaanhoitajan työhönsä äitiysloman päättyessä. Se jätti Riittaan äidin sylin kaipuun.

Äiti oli feministi. Hän toivoi Riitalle ammattia, jota tämä intohimoisesti rakastaisi. Se oli äidistä tärkeämpää kuin avioliiton solmiminen.

Äidin toive toteutui. Riitta löysi kutsumuksensa naistenlehden toimittajana. Lähes 30 vuoden aikana hän ehti kokea journalistisen työn koko kaaren, ensin toimittajana, sitten toimituspäällikkönä, päätoimittajan sijaisena ja erikoistoimittajana samassa aikakauslehtitalossa.

– Minussa on vahvana haltioitumisen kyky. Se koskee yhtä hyvin työtäni toimittajana kuin asennettani elämään. Sen vuoksi nautin niin paljon kohtaamisista ihmisten kanssa.

Viini korosti haltioitumista, elämän nautittavimpia puolia. Se toi esille myös Riitan parhaat puolet.

– Minut kutsuttiin kaikkialle, koska olin hyvä seuranpitäjä. Luulin pitkään, ettei hauskanpito onnistu ilman alkoholia.

Riitta vältti väkeviä alkoholijuomia, koska ei halunnut olla humalassa.

– Olin hifistelijä. Viinistä nauttiminen oli kuin liplatusta.

Viini oli myös palkinto hyvin tehdystä työstä.

– Minulla oli tapana istua parvekkeella, kaataa lasiin valkoviiniä ja katsoa, kuinka auringonsäteet kimalsivat sen pinnalla. Kävin mielessäni läpi kohtaamiani ihmisiä ja heidän ajatuksiaan, Riitta kuvaa.

– Työssä olin mieli kirkkaana, hän korostaa.

Työuupumus ja läheisten sairastuminen painoivat

Muutos alkoi, kun Riittaa pyydettiin esimiehensä sijaiseksi syksyllä 2009. Se ei miellyttänyt kaikkia. Pitkään yhdessä toiminut työyhteisö oli vastikään hajonnut, kun Riitan pitkäaikaisia työkavereita oli siirtynyt eläkkeelle. Tilalle tulleilla oli uusia näkemyksiä, joiden joukossa Riitta ei kokenut tulevansa kuulluksi. Hän ei löytänyt paikkaansa muuttuvassa yhteisössä.

Jälkeenpäin on helppo todeta, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

– Kutsumuksen huono puoli on se, että siihen jää helposti kiinni. Minun olisi pitänyt lähteä heti, kun tunsin oloni epämukavaksi. Olin hyvä työntekijä, joten olisin varmasti löytänyt uuden työpaikan.

Samoihin aikoihin Riitan äiti sairastui paksusuolensyöpään ja lapsuudenystävä ensin rintasyöpään ja siitä toivuttuaan leukemiaan.

– Olisi pitänyt jäädä sairauslomalle, mutta sairastuinkin itse vahvuuteen.

Riitta ei kyennyt kertomaan tuntemuksistaan ja uupumuksestaan työpaikalla.

– Pelkäsin, että heikkouden ilmaisemista käytetään vahingokseni.

Lapsesta saakka Riitan on ollut vaikea kestää riitoja.

– Riidankylväjät ja pahansuovat ihmiset ovat aina ahdistaneet minua.

Raskasta aikaa kesti useita vuosia. Jossain vaiheessa Riitta alkoi kärsiä unettomuudesta. Lääkkeeksi siihen ja ahdistukseen löytyi viini. Ensin lasillinen, sitten pari ja lopulta yhä useampi ennen nukkumaanmenoa.

– Ajattelin, että alkoholi on väliaikainen apu rankassa elämäntilanteessa. Olin sinisilmäinen.

Olisiko hän voinut valita toisin vielä siinä vaiheessa?

– Todennäköisesti, jos olisin tiedostanut ongelmani. Ehkä olisin puhunut, jos työpaikan ilmapiiri olisi ollut salliva. Jos minulta olisi vaikkapa kysytty, miksi olen niin surullinen. Ehkä silloin minulle olisi myös ehdotettu sairauslomaa.

Juominen johti potkuihin

Riitta oli huolissaan juomisensa lisääntymisestä. Hän kävi keskustelemassa siitä A-klinikalla sekä työpaikan psykologin vastaanotolla, mutta ei kokenut saavansa riittävästi apua.

Hän alkoi pitää työssä mukanaan kahta olutpulloa. Niiden avulla hän selvisi iltaan saakka. Kyse ei ollut halusta tulla irtisanotuksi, vaikka hän olikin jo saanut varoituksen.

– Miten surkuhupaisalta se nyt tuntuukaan! Loppuun saakka uskoin, että kaikki järjestyy.

Vuoden 2011 alussa Riitta sai potkut. Hänet puhallutettiin ja irtisanottiin. Hän ei kokenut saavansa riittävästi aikaa edes tyhjentää työpöytäänsä. Muistot tapahtumista ahdistavat yhä.

Työ oli ollut Riitan elämän perusta. Siihen tukeutuen hän oli selviytynyt kahdesta erostakin.

– Sementoin itseni työhön, mutta en ymmärtänyt, että se on kaksiteräinen miekka. Kun työ otettiin pois ja urani sai nöyryyttävän lopun, jäljelle ei tuntunut jäävän mitään.

Ensin Riitta vaimensi katkeruuttaan viinillä. Muutaman kuukauden kuluttua hän lopetti juomisen ja hakeutui Kalliolan kuntoutuskeskukseen, jossa sai palautettua uni- ja ruokailurytminsä. Seuraavat kahdeksan kuukautta hän kokeili raittiutta. Hän teki päivisin freelancerina toimittajan töitä ja istui iltaisin vertaistukiryhmien tapaamisissa.

Riitta koki vieraantuvansa elämästä.

– En halunnut elää niin. Pelkäsin joutuvani katumaan kuolinvuoteella elämätöntä elämääni. Päätin ottaa riskin ja kokeilla, oivallanko jotain uutta nauttimalla viiniä kohtuullisesti.

Riitta osti viinipullon, jonka seuraavana iltana avasi.

– Ensimmäinen siemaus maistui taivaalliselta.

Alkoholi alkoi hallita ajatuksia

Monta viikkoa hän tunsi jälleen hallitsevansa viininautinnon. Vähitellen katkeruus alkoi kuitenkin nousta pintaan ja uupumus palasi. Viinistä tuli jälleen niiden torjuntakeino.

Riittaa pelotti.

– Arjessa mielihyvää tuottaneet asiat, kuten kahvihetket, keskustelut ystävien kanssa, tuoksut ja kävelyt meren rannalla menettivät merkityksensä. Alkoholi alkoi vaivihkaa hallita ajatuksiani.

Sitten tuli kerta, jolloin Riitta osti viinin sijasta vahvaa likööriä, Jägermeisteria.

– Ajattelin kai, että sen avulla tuska poistuu ja pääsen uneen.

Seuraavat kaksi viikkoa hän istui parvekkeella juomassa.

– Loppu oli aivan kamalaa, mutta myrkky oli juotava loppuun. Nyt tiedän, minkälaista on tuhoava alkoholinkäyttö.

Lääkäri kielsi alkoholin kokonaan

Serkun soitto pelasti Riitan hengen.

– Se tuntui johdatukselta.

Terveyskeskuksessa otetuissa kokeissa todettiin niin korkeat maksa-arvot, että hänen oli lähdettävä välittömästi sairaalaan.

Riitta kiittää tapaa, jolla häntä kohdeltiin.

– Minulle osoitettiin myötätuntoa, ja tunsin olevani tavallinen potilas. Tulin kuulluksi ja kunnioitetuksi.

Viikon hoitojakson jälkeen lääkäri totesi, ettei Riitta voi juoda pisaraakaan alkoholia enää koskaan.

– Palasin kotiin, jossa kaikki oli ennallaan. Jääkaapin sisältökin oli sama kuin lähtiessäni. Vain minä olin muuttunut.

Riitta aloitti terapian, jossa hän edelleen käy silloin tällöin. Hän käsitteli muun muassa katkeruutta, häpeää, ahdistusta ja pelkoa uudelleen sortumisesta.

– Terapeutti löysi minusta osat, joilla rakensin särkynyttä sieluani ehjäksi. Pettymys ja katkeruus alkoivat murentua.

Hän tutustui itseensä aiempaa syvemmin.

– Näin itsestäni paremman painoksen, jonka päästin valloilleen. Se oli vapauttavaa.

Houkutukset voi torjua toiminnalla

Alussa helpotus henkiin jäämisestä oli niin suuri, ettei Riitta kaivannut alkoholia. Hän nautti päivärytmin löytymisestä ja painon putoamisesta. Ensimmäisen kerran hän kaipasi viinilasillista istuessaan jouluaterialla vanhempiensa luona. Jotain oleellista puuttui, kun pöydässä ei ollut tuttua punaviinipulloa, jonka kaulassa roikkui musta härkä. Joulusta jäi haikea muisto.

Heinäkuisena iltana, oltuaan lähes vuoden raittiina, Riitta istahti tutun ravintolan terassille. Musiikki soi ja nousuhumalaiset huojuivat sen tahdissa.

– Tilasin soodavettä ja mietin, että näinkö ulkopuoliseksi voin itseni tuntea.

Riitta oppi vähitellen torjumaan houkutukset toiminnalla.

– Ostoskeskus on ollut yksi pelastusrenkaistani. Kun mieli teki viiniä, en mennyt parvekkeelle, vaan katsomaan kauniita vaatteita, elokuviin, kuntosalille tai taide-elämysten pariin.

Ratkaisevia olivat myös lääkärin ehdottomat sanat.

– En tiedä, olisinko ollut yhtä vahva, jos hän olisi vain kehottanut välttämään alkoholia.

Kiusauksen hetkiä on yhä, mutta ne ovat kerta kerralta haalistuneet.

– Muistelen viiniä kuin mennyttä rakastettua.

Aistinautinnot palasivat elämään

”Saat sen, mistä luovut.” ”Päästä irti, jotain tulee tilalle.” Tällaisten sanontojen totuutta Riitta epäili, mutta ne osoittautuivatkin paikkansapitäviksi.

Ensimmäisen raittiusvuoden jälkeen elämään alkoivat palata aistinautinnot, tuoksut, värit ja äänet.

– Kun viini hallitsi mieltä, en pysähtynyt haistelemaan kielon tuoksua tai kokemaan kesätuulen kosketusta.

Hän haltioituu jälleen:

– Itken ilosta musiikki- ja teatterielämyksissä, halatessani kummityttöä hänen häissään ja nähdessäni koiranpennun.

Ystävät kutsuvat Riitan edelleen mukaan rientoihin ja illanviettoihin. Kun toiset juovat viiniä, hän tilaa kahvia, limsaa tai soodavettä.

– Ystävät pitävät nykyisestä minästäni enemmän kuin siitä, mikä olin suurkulutuksen loppuvaiheessa. Silloin he näkivät pohjattoman suruni, nykyään ihmisen, joka olen aina ollut.

Riitan tytär, 23, ja poika, 32, ovat niin ikään onnellisia hänen raittiudestaan. He eivät tienneet, kuinka pahaksi riippuvuus äityi, vaikka välillä ihmettelivätkin jatkuvaa viinin siemailua.

– He olivat jo nuoria aikuisia ja usein omissa menoissaan.

Viimeisiä viikkoja lukuun ottamatta Riitta ei valvonut parvekkeella viinilasin ääressä yötä myöten. Hän myös piti kodin kunnossa, laittoi ruokaa ja kuntoili.

Tuore kirja kertoo Riitan selviytymistarinan

Riitta on kertonut lapsilleen avoimesti kokemuksistaan. Hän on kirjoittanut niistä myös viime vuonna pitämässään blogissa Pullopostia kunnon naiselta.

– Blogia kirjoittaessani luovuin lopullisesti häpeästä. Häpeässä vellominen on turhaa.

Merkittävin käännekohta tapahtui kesällä 2015, jolloin Riitan isä kuoli.

– Isän kuolema näytti elämän mittasuhteet. Se avasi näkemään, että työtä tärkeämpiä asioita ovat itse elämä ja rakkaus lapsiin.

Viime syksynä Riittaa pyydettiin kirjoittamaan kirja. Juuri ilmestynyt Läpivalaisu on selviytymistarina, mutta siinä pohditaan myös suomalaista alkoholikulttuuria, työelämän raadollisuutta ja vanhenemista.

– Kirjaa kirjoittaessani katosivat viimeisetkin katkeruuden rippeet. Menetin työni, mutta sain tilalle enemmän kuin osasin uneksia. Löysin kertojan ääneni.

”Mielen kirkkaus on ihana asia”

Riitta käy lääkärintarkastuksessa puolen vuoden välein. Joskus hänen mielessään vilahtaa kysymys, voisiko hän kuitenkin joskus nauttia lasin kuohuvaa.

– Entä jos löydän elämäni miehen ja menen naimisiin? Enkö saisi nostaa häämaljaa?

Sitten hän vastaa itselleen:

– Mielen kirkkaus on aika ihana asia. En halua heittää pois sellaista, mitä olen huolella rakentanut ja mikä tuottaa suurempaa tyydytystä kuin entinen elämäni. En enää koskaan halua kaventaa elämääni. En halua kokea samanlaisia ahdistuksen hetkiä kuin kolme vuotta sitten parvekkeella.

Alkoholiriippuvaisena hän ei itseään pidä. Holtittoman juomisen kausi kesti vain kaksi viikkoa.

– Jos sairastaa saman ajan kuumetta, ei ole loppuelämäänsä kuumeinen, Riitta vertaa.

Tulevaisuudessa hän haluaa haltioitua muusta kuin viinistä:

– Haaveilen tasapainoisesta parisuhteesta, henkisesti vahvasta kumppanista, jonka kanssa voisin matkustella. Umpirakastumista en kaipaa, sillä sellainen tekee ihmisen aika hulluksi.

Kirjojakin ilmestyy toivottavasti lisää. Yksi aihe kutkuttelee jo:

– Minulla olisi aika paljon kerrottavaa rakkaudesta.

Lue myös:

Äidin alkoholismin takia huostaan otettu Kreetta Onkeli: ”Olen kokenut äitinä valtavaa epävarmuutta”

Tiinan lapsen isä asuu kadulla: Poika tietää, että isiä ei voi tavata, koska isi juo alkoholia

Alkoholiongelman selättänyt Ira Koivu: ”Yksin juominen oli oma salaisuuteni”

Mira Luoti kävi eron partaalla: ”En olisi voinut jatkaa suhdettamme, jos Mika olisi jatkanut juomista”

X