Asiakas tuli psykoterapeutti Sarianna Virpikarin luo tekemään kuolinsiivousta ja opetti katseellaan kokeneelle terapeutille paljon: ”Samalla tavalla yritän katsoa asiakkaitani”
Psykoterapeutti Sarianna Virpikari uskoo, että terapeutin on uskallettava riisua itsensä aseista.
Psykoterapeutin työ vaatii epävarmuuden sietämistä, sanoo Sarianna Virpikari.
Psykoterapeutti Sarianna Virpikari uskoo, että terapeutin on uskallettava riisua itsensä aseista.
Kognitiivinen terapia vaatii terapeutilta suurta epävarmuuden sietämistä
Ratkaisukeskeinen ja kognitiivinen psykoterapeutti Sarianna Virpikari, 56, sanoo, että ihminen tarvitsee toisen ihmisen vastatakseen omiin kysymyksiinsä.
”Minulla oli jumalaton palo psykoterapeutin työhön. Koin vahvasti, että se on kutsumukseni ja tieni.
Olen äärettömän kiinnostunut siitä, mikä saa ihmisen tekemään tietynlaisia valintoja, mistä ihmisen kokema kärsimys syntyy ja mistä se kertoo. Syyt löytyvät yleensä kaukaa omasta historiasta, mutta ne vaikuttavat vahvasti tässä hetkessä.
Ennen kuin aloitin psykoterapiaopinnot Ratkaisukeskeisen Lyhytterapiainstituutin koulutuksessa vuonna 2003, työskentelin psykiatrisena sairaanhoitajana ja alan opettajana.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen yhä sitä mieltä, että tämä on minun tieni. Parasta psykoterapeutin työssä ovat ihmiset ja heidän kohtaamisensa. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen ja jokaisella ihmisellä on oma ainutkertainen elämäntarinansa.
Tehtäväni psykoterapeuttina on kulkea osan matkaa mukana asiakkaan elämänpolulla ja hänen kärsimyksessään. Se on minulle luontevaa.
Kun olin hyvän ystäväni kanssa vaeltamassa Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitillä, kannoin välillä hänen reppuaan. Hän totesi silloin, että sinä olet aina ollut toisten taakkojen kantaja.”
On oltava ymmärtävä ote toisen kärsimykseen
”Olen erikoistunut syömishäiriöiden hoitoon, mutta vastaanotollani käy kaikenlaisia ja kaikenikäisiä asiakkaita, jotka tarvitsevat apua erilaisiin mielenterveyshäiriöihin ja elämän kriiseihin.
Minun tehtäväni on sopeuttaa itseni tilanteisiin, ja jos jokin tuntuu terapiasuhteessa hiertävän, on se terapeutille itsetutkiskelun paikka.
Ihminen tarvitsee toisen ihmisen vastatakseen omiin kysymyksiinsä. Psykoterapeutin työ perustuu vuorovaikutussuhteeseen, kahden ihmisen kohtaamiseen ja dialogiin.
Terapeutinkin on uskallettava riisua itsensä aseista ja olla auki.
On oltava tunneälyä, empatiaa ja ymmärtävä ote toisen kärsimykseen. Vaikka teen työtä tunnetasolla, myös aivoissani käy koko ajan hurja surina, kun prosessoin kuulemaani.
Joka hetki on oltava terävä, kuunneltava sekä asiakasta että itseään.
Se on raskasta. Lisäksi olen tehnyt hurjasti – aivan liikaa – töitä. Työskentelen myös kouluttajapsykoterapeuttina ja työnohjaajana. Onneksi olen onnistunut välttämään työuupumuksen ja myötätuntouupumuksen.
Kun läheinen ystäväni menehtyi äkisti viime talvena, se pysäytti. Olen vihdoin hidastanut tahtia.”
Kognitiivinen terapia on kuin sanoilla silittämistä
”Tämä työ vaatii suurta epävarmuuden sietämistä. Ei ole olemassa käsikirjoitusta, jonka mukaan toimia, vaan on luotettava intuitioon.
Jos alkaa olla liian varma siitä, että pystyy auttamaan asiakasta, työn vaatima herkkyys katoaa.
Psykoterapia on vähän kuin sanoilla silittämistä. Esittämällä oikeita kysymyksiä autan asiakasta havahtumaan. On hienoa nähdä, kun asiakas alkaa voimaantua. Se näkyy muuttuneena olemuksena, ilmeissä ja eleissä.
Myös minä opin asiakkailtani. Vuosia sitten vastaanotolleni tuli vanha rouva tekemään ikään kuin kuolinsiivousta. Hän kävi elämäänsä läpi ja opetti samalla minulle tosi paljon.
Elämään kuuluu kärsimys, mutta silti sen ei tarvitse olla lohdutonta. Hän katsoi minua lempeästi ja hyväksyvästi. Samalla tavalla yritän katsoa asiakkaitani.”
Kommentit
Niin kivalta, kuin Sarianna vaikuttaakin, on syytä muistaa, että kyseessä on psyykebisnes, joka muuttuu ihmiskauppaksi, kun ihmisiä tekemällä tehdään köyhiksi, oikeusturvattomiksi, eli pistetään taloudellisen väkivallan keinoin, voimaan huonosti.
Tärkeintä olisi ensin, toteuttaa ne aidon oikeusturvan rakenteet, alkaen Pohjoismaiden tasoisista minimieläkkeistä ym, ettei pahoinvointia tehtäisi, toisten taloudellisen hyötymisen tavoitteella.
Se keventäisi myös psykologien taakkaa, kun ihmisten avuntarve, perustuisi aitoon tarpeeseen, eikä pakkoon. Tekisi työstä mielekkäämpää ja järkisyistä haastavaa.
Kommentit
Niin kivalta, kuin Sarianna vaikuttaakin, on syytä muistaa, että kyseessä on psyykebisnes, joka muuttuu ihmiskauppaksi, kun ihmisiä tekemällä tehdään köyhiksi, oikeusturvattomiksi, eli pistetään taloudellisen väkivallan keinoin, voimaan huonosti.
Tärkeintä olisi ensin, toteuttaa ne aidon oikeusturvan rakenteet, alkaen Pohjoismaiden tasoisista minimieläkkeistä ym, ettei pahoinvointia tehtäisi, toisten taloudellisen hyötymisen tavoitteella.
Se keventäisi myös psykologien taakkaa, kun ihmisten avuntarve, perustuisi aitoon tarpeeseen, eikä pakkoon. Tekisi työstä mielekkäämpää ja järkisyistä haastavaa.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous