Avoin suhde, polyamoria ja kumppanuusvanhemmuus ovat arkipäiväistyneet – tarvitsemmeko enää perinteistä parisuhdetta?

Televisio-ohjelmassa tehdään lapsi tuntemattoman kanssa. Uutuuskirjassa ylistetään avointa suhdetta. Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheet ovat jo arkipäivää, ja toisaalla eletään polyamorisissa suhteissa. Ovatko parisuhde ja perhe vielä koskaan olleet yhtä monimuotoisia kuin nyt?

Taide heijastaa aina aikaansa. Toimittaja Riikka Suominen julkaisi helmikuussa esikoisromaaninsa Suhteellisen vapaata. Se kertoo nelikymppisestä avioparista, jolla on niin sanottu avoin suhde. Rakastua ei saa, mutta parilla on toistensa lupa harrastaa seksiä suhteen ulkopuolella. Heillä on päiväkoti-ikäinen lapsi.

Riikka Suominen on kertonut, että hänellä on miehensä kanssa avoin suhde.

Ruotsiksi kirjoittava Philip Teir julkaisi maaliskuussa romaanin, jonka nimi suomeksi on Neitsytpolku. Se kertoo sopuisassa avioliitossa elävästä kahden lapsen isästä, joka ihastuu toiseen naiseen. Tarinassa yllättää lähes viattomuudelta vaikuttava helppous, jolla päähenkilö liukuu vanhasta rakkaudesta uuteen ja jatkaa uudessa suhteessa ulkoisesti suurin piirtein siitä, mihin edellisen puolison kanssa jäi. Kirjailija ei kuvaa avioeroa, eikä päähenkilö pohdi, voisiko vanhaan liittoon jäädä. Miehelle kumppanin vaihtaminen on osa muutosta, jota hän käy ihmisenä läpi. Kysymys ei ole edes intohimosta.

– Rakkaus on suurempaa kuin seksi, Philip Teir sanoo.

Myös Teirin tarinassa on paljon yhtymäkohtia hänen omaan elämäänsä.

Riikka Suomisen ja Philip Teirin romaanien tarinat ovat toisilleen lähes vastakohdat. Silti molemmat kuvaavat parisuhteen traditioiden muutosta ja aikamme perhe-elämän monimuotoisuutta.

Tätä juttua varten on haastateltu sosiologi Kitti Suorantaa, historioitsija Hanna Kietäväinen-Siréniä ja pariterapeutti Hedda Retua. Jokainen heistä sanoo, että vielä koskaan emme ole olleet parisuhteessa yhtä suvaitsevaisia kuin nyt.

– Parisuhteelle sallitaan monimuotoisuus, he sanovat.

Lue lisää: Kun puoliso pettää – uskottomuus koskee, mutta siitä voi selvitä

Avoin suhde ja muut uudet perhekuviot

Virallisesti se näkyy muun muassa samaa sukupuolta olevien oikeudessa solmia avioliitto ja adoptoida lapsia sekä nykyiseen hallitusohjelmaankin kirjatuissa tavoitteissa, joilla pyritään parantamaan erilaisissa perhekuvioissa elävien lasten oikeudellista asemaa.

Erilaisia perhekuvioita syntyy monimuotoisten parisuhteiden, niiden päättymisen ja uusien liittojen myötä. Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä voi olla mukana myös lapsen biologinen äiti tai isä. Polyamorisessa perheessä vanhempia tai tärkeitä aikuisia voi olla heti monta, kun taas normin mukaisessa heteroperheessä heidän määränsä kasvaa yleensä vasta silloin, jos eronneet vanhemmat tuovat kuvioon uudet puolisot.

Nykyisin puhutaan paljon myös kumppanuusvanhemmuudesta, jossa vanhemmat hankkivat lapsen ilman yhteistä pysyvää parisuhdetta. Suvaitsevaisuudesta kertoo paljon jo se, että kumppanuusvanhempia etsitään viihteellisessä tosi-tv-ohjelmassa.

Paljonko parisuhde vielä voi kestää? Mihin kaikkeen se venyy? Mitä jos unohtaisimme sen kokonaan? Päästetään siitä irti ja astutaan kokonaan vapaalle vyöhykkeelle, jossa kaikki on sallittua.

– Ei, ei! Parisuhde vaikuttaa vahvemmalta kuin koskaan. Todennäköisesti sen asema vain vahvistuu, huudahtavat sosiologi, historioitsija ja pariterapeutti kuin yhdestä suusta.

Miten tähän on tultu?

Parisuhde on joustanut aina

– Parisuhde on aina joustanut, sanoo Hanna Kietäväinen-Sirén.

– Entisaikojen vallanpitäjät ovat asettaneet parisuhteelle sääntöjä, joita kansa on jopa ankarien rangaistusten uhalla parhaan taitonsa mukaan kiertänyt, tulkinnut tavallaan ja rikkonut, historioitsija jatkaa.

Kitti Suoranta pohtii, että parisuhde on aina reagoinut yhteiskunnallisiin muutoksiin ja liikehdintään.

– Esimerkiksi suhtautuminen syrjähyppyihin ja pettämiseen on vaihdellut lyhyilläkin aikaväleillä. 1970-luvulla oltiin hyvin vapaamielisiä, mutta 1990-luvulla asenteet taas kiristyivät, sosiologi kertoo.

Pariterapeutti muistuttaa tunteista. Ne ovat olleet parisuhteissa aina arvaamattomin vaikuttaja.

– Tunteita on vaikea ennakoida. Ne aktivoituvat hetkessä ja voivat yllättää, Hedda Retu sanoo.

Nykyisin puhutaan myös eettisestä monisuhteisuudesta erotuksena ei-eettisestä. Se tarkoittaa, että kaikilla toisiinsa romanttisissa tai seksisuhteissa olevilla kumppaneilla on yhteinen ymmärrys siitä, mitä suhteiden avoimuudesta on sovittu.

Avoin suhde ja syrjähypyt ovat harmaata aluetta

Länsimaiseen moraaliperinteeseen on pitkään kuulunut ajatus, että ihminen on yksiavioinen. Perinteinen parisuhde on syntynyt kahden ihmisen, miehen ja naisen välille.

Parisuhteen ja sen edustamien perhearvojen isoja uhkia ovat olleet homoseksuaalinen rakkaus ja yksiavioisuuden kyseenalaistaminen. Edellisen kohdalla maailma on jo muuttunut selvästi. Samaa sukupuolta olevien oikeus avioliittoon on kirjattu Suomessakin lakiin.

Yksiavioisuuden vaatimus sen sijaan keskusteluttaa yhä. Vaikka yleinen moraalikoodisto on muuttunut sallivaksi, polyamorialta ja polygamialta puuttuu yhä virallinen siunaus. Avoimet suhteet ja syrjähyppyjen salliminen ovat tavallaan harmaata aluetta. Tiedekään ei ole selvittänyt aukottomasti, onko ihminen biologialtaan yksi- vai moniavioinen. Kysymys jakaa tutkijoita edelleen.

Parisuhteen iäksi lasketaan noin 11 000 vuotta.

Kun ihminen noin 9 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua alkoi viljellä maata, peltoalan puolustaminen ja sato loivat käsityksen omistamisesta. Naisesta tuli miehen omaisuutta ja parisuhteesta uusia yhteiskuntarakenteita ylläpitävä perusyksikkö. Avioliitosta tuli vaihdon väline. Perheitä, sukuja ja valtioita yhdistettiin, laajennettiin, vaurastettiin ja vahvistettiin suotuisilla avioliitoilla – naimakaupoilla.

Onko ihminen yksiavioinen

Yksiavioisesta avioliittomallista tuli vallan työkalu ja valtaa pitäneen katolisen kirkon sakramentti. Määräämällä avioliitosta ja seksuaalisista suhteista kirkko ja valtio pitivät kansaa tiukassa otteessa vielä uskonpuhdistuksen jälkeenkin. Esimerkiksi Ruotsin valtakunnassa, johon nykyinen Suomi kuului 1600–1700-luvuilla, sukupuolisuhteista ja avioliitosta määrättiin ankarilla laeilla. Esiaviollisesta seksistä sai sakkoja, ja jos tahoillaan naimisissa olleet mies ja nainen tekivät keskenään huorin, heidät tuomittiin kuolemaan.

– Sen ajan ihmiset tasapainoilivat jatkuvasti sallitun ja kielletyn rajalla. Esiaviollinen seksi oli rikos mutta myös maan tapa ja luonteva etappi matkalla avioliittoon, Hanna Kietäväinen-Sirén kertoo.

Hän tutki historian väitöskirjassaan suomalaisten rakkautta 1600-luvun lopulla. Lähteenä olivat juuri oikeuden pöytäkirjat. Väitöskirjan pohjalta on julkaistu kirja Rahvaan rakkaus – suomalaisen intohimon historia.

– 1700-luvulla ja sen jälkeen rangaistukset lievenivät. Maallistuminen, tieteen kehittyminen, poliittinen herääminen, siirtyminen agraarikulttuurista teol­listuvaan yhteiskuntaan, kaupungistuminen ja lukutaito muuttivat ihmisten arvoja ja elämää, historioitsija sanoo.

Seksi vapautui 70-luvulla

Omassa lähimenneisyydessämme parisuhdetta ravisteltiin erityisesti 1960–1970-luvuilla. Vietnamin sotaa vastustanut hippiliike kapinoi keskiluokkaisuutta ja konservatiivisia arvoja vastaan. Seksi vapautui. Ehkäisypilleri vapautti myös naiset nauttimaan vapaasta rakkaudesta.

– Seksuaalisesta vallankumouksesta tuli tuon ajan nuorten yhteinen sukupolvikokemus. Esiaviollinen seksi ja avoliitot yleistyivät. Kokemus näkyy yhä ikäpolvessa, joka oli nuori 1960-luvulla. Tutkimusten mukaan he suhtautuvat yhä muun muassa pettämiseen suvaitsevammin kuin nuoremmat ikäluokat, Kitti Suoranta kertoo.

Asenteet tiukentuivat taas 1990-luvulle tultaessa. Taustalla oli muun muassa Britanniassa Margaret Thatcherin ja Yhdysvalloissa Ronald Reaganin edustaman, perhearvoja korostaneen uuskonservatismin nousu mutta myös ajatus, että vapaan rakkauden aika ei ollutkaan tasa-arvoista. Sen synnyttämä laaja pornoteollisuus alisti naista.

– Seksi oli vapautunut lähinnä miesten käyttöön. 1970-luvun lopulla amerikkalaisten feministien keskuudessa syntyi liike, joka aloitti pornoa vastustavan sodan. Sen myötä naisasialiike jakautui kahtia. Vallalla olleita feministejä pidettiin seksikielteisinä, Kitti Suoranta kertoo.

Aids-kriisin myötä myös asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan kiristyivät. Homoista ja vapaasta rakkaudesta tuli uhka.

Kitti Suorannan mukaan 2000-luvulla on kuljettu jälleen kohti suvaitsevuutta.

– Vain asenteet pettämistä kohtaan ovat tiukentuneet. Syrjähyppy ei ole ok, jos siitä ei ole sovittu yhdessä. Monet muut seksiin liittyvät asenteet sen sijaan ovat vapautuneet.

Parisuhde ei välttämättä kestä avointa suhdetta

Niin naiset kuin miehetkin ovat seksisuhteissaan nykyisin hyvin seikkailunhaluisia, pari- ja seksuaaliterapeutti Hedda Retu sanoo.

– Ihmiset ovat uteliaita ja entistä rohkeampia kaikilla elämänalueilla. Seksissäkin halutaan tutkia uutta ja saada uusia kokemuksia. Kun uskonto ja kulttuuri eivät enää aseta rajoja sille, kenen kanssa ja miten seksiä harjoitetaan, rajoja uuden etsimiselle ei enää juuri ole. Parisuhteet monimuotoistuvat.

Pariterapeutin kokemuksen mukaan rajattomuus voi lyhentää parisuhteiden kestoa.

– Ensi-ihastuksen jälkeen kumppaneiden energiat kääntyvät helposti pois toisistaan ja siirtyvät parisuhteen ulkopuolella kiinnostaviin asioihin. Suhdetta ei enää synny. Tiet eroavat, kun rajat eivät velvoita jatkamaan yhdessä.

Avoimista suhteista Hedda Retu puhuu pohdiskellen. Ne ovat hänestä vielä aika uusi ilmiö.

– Kumppaneiden täytyy olla yhtä valmiita avaamaan suhteensa. Jos toinen haluaa sitä enemmän kuin toinen, miten toteutuu vähemmän haluavan tahto? Entä kestääkö suhde, kun ulkopuoliset kumppanuudet osuvat kohdalle toistuvasti eri aikaan tai niitä on toisella useammin kuin toisella?

Retu muistuttaa tunteista.

– Ei auta, vaikka olisi saanut tai antanut luvan ”syrjähyppyyn”, jos suru tai mustasukkaisuus iskee. Silloin tunne täytyy osata tunnistaa ja myös käsitellä.

Hedda Retun mukaan parisuhteissa näkyy se, että ihmiset ovat nykyisin entistä itseriittoisempia. Tarve kiintyä toisiin ihmisiin on vähäisempää kuin ennen. Sitä saatetaan suorastaan vältellä.

– Avoimessa suhteessa on oleellista, miksi sitä halutaan. Vastaako se itsenäisyyden tarpeeseen vai onko takana oidipaalinen halu olla yhä uudelleen haluttu ja valloittaja, pariterapeutti miettii.

Voisiko avoin suhde olla pian arkipäivää?

Miksi asiantuntijamme luottavat edelleen parisuhteeseen?

– Parisuhteet ovat yhteiskunnan hitaasti muuttuvaa syvärakennetta. Niiden malli muuttuu, mutta en usko parisuhteen häviävän. Sillä on pitkä evolutiivinen pohja. Itse uskon myös ihmisen kiintymyksen tarpeeseen, Hanna Kietäväinen-Sirén sanoo.

Kitti Suoranta katsoo Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimusta. Sen mukaan suomalaisten tapaamiset kasvokkain muiden kuin oman kumppanin kanssa ovat viime vuosina selvästi vähentyneet.

– Muutos liittyy todennäköisesti älylaitteisiin. Niiden käyttö vie aikaa muilta sosiaalisilta suhteilta. Kumppanin kanssa aikaa kuitenkin vielä halutaan viettää, hän sanoo.

Miten korona vaikuttaa parisuhteeseen?

Entä miten vaikuttaa koronaepidemia, joka nyt jo viikkoja on pakottanut pysymään puolison kanssa kotona ja vähentämään kaikkien muiden tapaamisten määrää?

– Lyhyellä aikavälillä tällaiset eristäydy kotiin perheesi kanssa -ohjeet voivat tukea normittavaa perhe- ja parisuhdekäsitystä, Kitti Suoranta sanoo.

Isoompaan muutokseen hän ei kuitenkaan tunnu uskovan.

– Katastrofin jälkeen ihmisillä on taas elämännälkä.

Lue lisää: Avoin suhde voi kestää monogaamista suhdetta paremmin parisuhteen kriisejä, sanoo asiantuntija – mutta kenelle avoin suhde sopii?