Avustajasuhde muuttui rakkaussuhteeksi, ja Katri Niemen elämän suunta vaihtui täysin: ”Ilman Karia olisin jäänyt onnettomaan elämään”

Kuvataiteilija Katri Niemi löysi rakkauden ja sen kautta itsensä. Iso ikäero ja puolison liikuntarajoitteisuus ovat paljastaneet ympäristön ennakkoluulot, joista osa on kirpaissut syvältä. Nyt Katri käsittelee niitä taiteessaan.

Ihan varmasti rahan takia, mies mahtaa olla todella rikas. Tai sitten isäsuhde on ongelmallinen, lapsuudessa täytyy olla jokin trauma, joka täytyy paikata.

Kuvataiteilija Katri Niemi, 36, pyörittelee päätään. Juuri nämä kaksi ennakkoluuloa ovat yleisimmät, joita hän kohtaa kertoessaan olevansa naimisissa itseään 31 vuotta vanhemman Kari Niemen kanssa. Ja koska Kari on ollut suurimman osan elämästään neliraajahalvaantunut ja istuu pyörätuolissa, niin eihän se silkkaa rakkautta voi olla.

– Ihmisillä tuntuu olevan voimakas tarve pystyä jollakin tavalla selittämään ja perustelemaan parisuhteemme, koska se poikkeaa totutuista normeista, Katri kertoo työhuoneellaan Helsingissä.

Mutta niin vain kävi kesällä 2008, että rakkaus roihahti. Katri ja Kari tapasivat toukokuussa, kun lähihoitajana työskennellyt Katri etsi itselleen uutta työpaikkaa. Yövuorossa vanhainkodissa hänen silmiinsä osui netti-ilmoitus, jossa Kari haki itselleen henkilökohtaista avustajaa. Työhaastattelussa kemiat kohtasivat. Katri sai paikan.

Vielä tuolloin hän oli naimisissa oleva neljän lapsen äiti. Ja lestadiolainen.

Rakkaus syttyi pikkuhiljaa

Urheilullisen Karin elämä muuttui 18-vuotiaana, kun hän kaatui polkupyörällä. Niskanikama murtui. Seurauksena oli osittainen neliraajahalvaus. Hänen kätensä toimivat hieman, ruokailu sekä tietokoneen ja puhelimen käyttäminen onnistuvat. Siirtymiseen, pukemiseen ja päivittäisiin toimiin hän tarvitsee apua.

Onnettomuutensa jälkeen Kari opiskeli juristiksi, perusti oman yrityksen ja teki alalla pitkän uran ennen kuin jäi pari vuotta sitten eläkkeelle.

Karin elämänkokemus, valoisa asenne ja kyky kuunnella tekivät Katriin heti vaikutuksen. Tapa, jolla mies oli läsnä.

– Ihan alkuun tunsin valtavaa kunnioitusta Karia ja kaikkea hänen kokemaansa kohtaan. Hiljalleen huomasin, että minulla oli myös toisenlaisia tunteita.

Katri oli pohtinut avioeroa jo pitkään, sillä hän koki liittonsa onnettomaksi. Päätös syntyi, ja Katri haki eroa. Kari tuki Katria eroprosessissa, kuunteli ja oli läsnä. Hiljalleen Katri havaitsi pieniä merkkejä siitä, että mies oli kiinnostunut hänestä. Ohi mennessään tämä kosketti kevyesti, katsoi pitkään. Halasi, jos huomasi, että Katri oli surullinen.

– Kari puhui aina meistä, ei hänestä yksin. Se oli minusta aluksi outoa, kunnes ymmärsin hänen tunteidensa heränneen.

Kari soitti usein Katrille Ahti Paunun herkkää musiikkia cd-levyiltä. Kun Katrin auto jäi erossa ex-miehelle, Kari osti uuden ja antoi sen Katrin käyttöön, jotta tämä pääsi helpommin töihin hänen luokseen.

– Emme koskaan käyneet varsinaista keskustelua siitä, että aloitamme seurustelun. Asiat vain soljuivat siihen suuntaan.

Niihin aikoihin Kari rakennutti omakotitaloa. Jossain vaiheessa tuli puheeksi, että Katri ja hänen lapsensa muuttaisivat sinne. Niin tapahtui syksyllä 2009.

Karin vierellä oli hyvä olla. Katrin oli aika ryhtyä etsimään itseään.

Katri erosi myös lestadiolaisuudesta

Katrin koko elämä meni kertaheitolla uusiksi: avioeron yhteydessä hän erosi myös lestadiolaisuudesta.

– Karista sain voiman ja rohkeuden lähteä sekä liitostani että uskonnollisesta yhteisöstä. Jos en olisi tavannut häntä, olisin jäänyt onnettomaan elämään.

Oma lähipiiri ymmärsi ja tuki Katria hänen päätöksissään, mutta monet ystävät kaikkosivat ja käänsivät selkänsä.

Se ei haitannut. Karin kanssa Katrille oli auennut toisenlainen maailma.

– Kari on opettanut minulle todella paljon ihmisyydestä. Olin elänyt koko ikäni ahdasmielisissä ja mustavalkoisissa piireissä, joissa esimerkiksi homoutta pidettiin iljettävänä syntinä. Kari sai minut käsittämään, että rakkaudella ja sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Rakkaus on annettu ihan jokaiselle ihmiselle.

Uskonnollinen yhteisö oli varsin patriarkaalinen. Ajattelutavasta irtautuminen otti henkisesti oman aikansa. Pitkään Katri kyseli Karilta lupaa ostaa asioita.

– Karin kanssa olin yhtäkkiä samanarvoinen ja tasavertainen. Se tuntui valtavan hyvältä. Mutta melko monta vuotta Kari sai hokea minulle, että saan käyttää omat rahani miten haluan, eikä se kuulu hänelle. Itsenäistyin ja kasvoin ihmiseksi hänen kanssaan.

Pariskunta meni kihloihin juhannuksena 2010, vaikka Kari ei suhteen alkumetreillä uskonutkaan avioliittoon. Tuona kesänä hän kuitenkin lähetti Katrille sähköpostin: ”Pitäisikö meidän kuitenkin mennä naimisiin?” Häitä vietettiin vuonna 2011 lähipiirin seurassa.

Katri oli eronsa jälkeen opiskellut meikkaaja-maskeeraajaksi ja suoritti aikuislukiossa kesken jääneitä lukio-opintojaan. Ylioppilaaksi hän ei koskaan kirjoittanut, sillä lapset olivat vielä tuolloin pieniä ja voimat vähissä.

– Olin hukassa ja etsin itseäni. En tiennyt, kuka olen.

Salaa hän haaveili taiteilijan urasta. Ajatus tuntui kaukaiselta, sillä lestadiolaisuudessa monet luovaan työhön ja taiteeseen liittyvät asiat olivat olleet syntiä: television katsominen, teatteri, tanssiminen, kaikki muu musiikki paitsi klassinen.

Puoliso kannusti taidetta opiskelemaan

Jo pikkutyttönä Katri rakasti piirtämistä ja maalaamista. Hän ihaili Tove Janssonia ja piirteli erilaisia haltijoita. Katri kävi kuvataidekursseilla koko lapsuutensa ajan, kunnes murrosiässä harrastus jäi.

Perhekiireet vyöryivät päälle. Hän meni naimisiin 18-vuotiaana ja sai esikoisensa vuotta myöhemmin. 23-vuotiaana Katri oli neljän lapsen äiti. Satunnaisesti hän kävi aikuisopistossa öljyvärikursseilla. Elämä pyöri arjen ympärillä, eikä omille urahaaveille jäänyt tilaa.

Vuosien ajan Katri piirteli paperinkulmiin ja kauppalistoihin. Kari kannusti Katria intohimonsa pariin.

– Kari kysyi minulta monesti, miksi vain töhertelen, kun osaisin enemmänkin.

Vaikka puolison heitto kutkutti, Katri arveli, ettei hänestä olisi taiteilijaksi. Hänen uskonsa omiin kykyihin oli heikko, sillä ensimmäisen avioliiton aikana puhjennut masennus oli romuttanut itsetunnon kehnoksi. Katri ei arvostanut itseään.

Kesällä 2014 maalauskurssilla Suomenlinnassa Katri päätti lopettaa jahkailun. Hän aloitti seuraavana vuonna opinnot Vapaassa taidekoulussa. Karsintajärjestelmä oli kuitenkin armoton, ja tunneilla oli läsnäolopakko. Se osoittautui haastavaksi, sillä Katri sairastui keuhkojen ja imusolmukkeiden sarkoidoosiin. Sairaus aiheuttaa tulehduksellisia muutoksia ihmisen elimissä, eikä sen aiheuttajaa tunneta.

Katrin sairautta ei osattu heti diagnosoida. Se oireili rajuna väsymyksenä ja jalkojen kipuina. Toisinaan Katri joutui kävelemään kyynärsauvojen varassa. Hän putosi taidekoulusta jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.

– Se oli kova paikka. Itkin itkuni, ja sen jälkeen päätin, että tämä ei ole ainoa tie unelmani saavuttamiseksi.

Seuraavana syksynä Katri aloitti opinnot taidekoulu Alfassa Helsingissä. Hän valmistuu sieltä kuvataiteilijaksi tammikuussa ja työskentelee koululla nyt myös opettajana. Hänen päättötyönäyttelynsä on nimeltään Elämän nälkä Pave Maijasen samannimisen kappaleen mukaan. Teokset kertovat fyysisesti vammautuneiden ihmisten kohtaamista ennakkoluuloista. Ajatus syntyi omakohtaisista kokemuksista, joita Katrilla ja Karilla on paljon.

Yli 30 vuoden ikäero ei ole koskaan häirinnyt

Katria ja Karia luullaan melko usein isäksi ja tyttäreksi. Silloin Katri korjaa napakasti heidän olevan aviopari. Yli 30 vuoden ikäero ei ole ikinä häirinnyt heitä.

– Sillä ei ole koskaan ollut meille merkitystä, välillämme ei ole minkäänlaista kuilua.

Toki Kari vanhenee nyt nopeammin, koska ei pysty liikuntarajoitteidensa vuoksi pitämään fyysisestä kunnostaan huolta. Fyysinen puoli juuri tuntuu monia uteliaita pohdituttavan.

– Ihmiset ovat valtavan kiinnostuneita seksielämästämme. Jos joku kyselee Karin kyvykkyydestä, saatan joskus kysyä saman kysymyksen utelijalta itseltään. Totta kai ymmärrän, että asia kiinnostaa, mutta se ei kuulu muille. Jostain syystä kynnys udella näitä asioita madaltuu, kun toinen osapuoli on halvaantunut tai liikuntarajoitteinen.

Usein Katri heittää vitsiksi tilanteet, jotka tuntuvat hyvin ahdistavilta. Välillä tökeröt kommentit herättävät raivoitkunkin. Erityisesti silloin, jos joku kysyy, onko hän Karin kanssa rahasta. Ja usein siihen on turha vastata, koska monesti kysyjällä on asiasta jo vahva ennakkoasenne.

Ennakkoluuloihin he törmäävät myös ravintoloissa. Tarjoilija saattaa kysyä Katrilta, mitä Kari haluaisi syödä. Jos Kari tilaa viinilasillisen tai oluen, tarjoilija kääntyy toisinaan Katrin puoleen ja kysyy kuiskaten, saako puolisolle tuoda juoman. Välillä ruokaillessa joku seurueesta ryhtyy kysymättä pilkkomaan ruokaa Karin lautasella, vaikka tämä pystyy tekemään sen itse.

Erään kerran taidegalleriassa Katri harmitteli ääneen sitä, ettei tila ollut esteetön, koska Karikin olisi halunnut päästä paikalle. Omistaja oli sitä mieltä, ettei liikuntarajoitteisten tarvitse ihan joka paikkaan päästäkään.

– Ihmisten tökerö käytös satuttaa. Karin ja monien liikuntarajoitteisten ystävieni kokemukset herättivät minussa halun nostaa vammautuneiden kohtaamat ennakkoluulot esille taiteessani. Fyysisesti vammainen ihminen elää rajoitteistaan huolimatta ihan samanlaista elämää kuin kuka tahansa, oli kyse sitten arjesta, parisuhteista, rakkaudesta tai intohimoista.

”Satutti ymmärtää, että en saanut valita elämäni kulkua”

Taiteen tekemisellä on ollut Katrille myös valtava terapeuttinen merkitys. Joskus hän on itkenyt ja maalannut. Lähes aina kyyneleet ovat kääntyneet hymyksi työskentelyn aikana.

– Taiteeseen pystyy purkamaan kaiken, ja se on antanut valtavasti keinoja käsitellä asioita. Saatan aloittaa työskentelyn kipeä asia mielessäni, mutta tunne voi kasvaa ja teos muuttua kauniiksi. Tunteeni muokkaavat taideteostani, mutta vastaavasti myös teos muokkaa tunteitani.

Erityisesti hän on viime vuosina käsitellyt ajatuksiaan, jotka liittyivät ensimmäisen avioliiton aikana puhjenneeseen masennukseen. Aikaan, jolloin elämä tuntui merkityksettömältä ja sängystä oli vaikea nousta: päivän tärkeimmät etapit olivat päiväunet ja yöunille meno.

Psykoterapia ja suhde Kariin auttoivat. Katri katsoo parantuneensa kokonaan pari vuotta sitten.

Käsittelemistä on vaatinut myös ristiriita, jota hän koki äitiyteen liittyen.

– Lestadiolaisuudessa lapsia pidetään Jumalan lahjana ja ehkäisy on kielletty. Oli kova paikka myöntää, että minulla on neljä lasta, joista en ollut ehtinyt edes haaveilla.

Katri kipuili asian kanssa täytettyään 30 vuotta. Silloin hän oli irtautunut uskonnollisesta yhteisöstä.

– Rakastan lapsiani aivan valtavasti enkä ikinä luopuisi heistä. Satutti silti ymmärtää, että en saanut valita elämäni kulkua. Olisin voinut rakentaa omaa uraani ja elämääni jo aiemmin, jos olisin saanut itse suunnitella oman perheeni perustamiseen liittyviä asioita.

Silti juuri nyt Katri on onnellinen neljästä teinistään, jotka ovat 13–17-vuotiaita.

– He ovat kaikki aivan huipputyyppejä.

Vaikeinakin hetkinä elämä on jännittävää

Tällä hetkellä Katrin mielestä elämässä on parasta se, että hän saa olla oma itsensä.

– Karin kanssa olen aina saanut toteuttaa haaveitani. Hän on päästänyt minut kasvamaan juuri sellaiseksi kuin olen.

Katri sanoo oppineensa paljon elämästä neliraajahalvaantuneen puolisonsa avustajana.

– Jokaisen on itse tehtävä omasta elämästään hyvä. Ihailen sitä intohimoa, jolla Kari on seurannut omia urahaaveitaan raskaasta vastoinkäymisestä huolimatta.

Katrin sarkoidoosi ei ole edennyt. Satunnaisia kipukausia varten hänellä on lääkitys helpottamaan fibromyalgian kaltaisia, pitkin kehoa kulkevia kipuja.

Katri arvelee, että positiivinen elämänasenne on ollut hänelle haastavissakin paikoissa eteenpäin vievä voima.

– Elämä on vaikeinakin hetkinä tuntunut minusta jännittävältä. Olen aina syvimmän masennuksenkin aikana halunnut nähdä, mitä huomenna tapahtuu.

Katri uskoo yhä Jumalaan, mutta ei ankaraan ja tuomitsevaan vaan lempeään ja anteeksiantavaan. Sitä hän on nykyään myös itselleen.

– Olen oppinut, että olen ihana. Pidän itsestäni ja nyt viihdyn omissa nahoissani. Se tunne on kasvanut taiteen myötä. Luulen, että jos tapaisin itseni, niin meistä tulisi tosi hyvät kaverit.

Katrin päättötyönäyttely Elämän nälkä on esillä taidekoulu Alfan tiloissa Helsingissä 14.–26.1.2020.