Tiina, 40, ja Miki, 47, elävät parisuhteessa erillään lastensa vuoksi ja kääntävät kaipuun eduksi: ”Jos toinen olisi ihan koko ajan vieressä, suhde saattaisi mennä huonompaan suuntaan”
Jos lotossa tulee täysosuma, Tiina Arponen ja Miki Leskinen saattavat muuttaa saman katon alle. Nyt kahden kodin välillä kulkeminen on yhteinen järkipäätös, ja on se niin romanttistakin. Asiantuntijan mukaan erillissuhteessa kipinän ylläpito voi olla perinteistä parisuhdetta helpompaa.
Jos lotossa tulee täysosuma, Tiina Arponen ja Miki Leskinen saattavat muuttaa saman katon alle. Nyt kahden kodin välillä kulkeminen on yhteinen järkipäätös, ja on se niin romanttistakin. Asiantuntijan mukaan erillissuhteessa kipinän ylläpito voi olla perinteistä parisuhdetta helpompaa.
Kai te jo nyt muutatte yhteen? Teidän olisi paljon järkevämpää asua yhdessä. Tuttavia ja tuntemattomia Tiina Arposen ja Miki Leskisen asumiskuvio kummastuttaa. Pari on tottunut selittämään kahden ja puolen yhteisen vuoden aikana ratkaisuaan muille, Tiina välillä kyllästymiseen asti.
– Kuinka monelta saman katon alla asuvalta parilta kysytään, miksi he asuvat yhdessä? Tiina miettii.
Tiina ja Miki elävät erillissuhteessa. Se on vakiintunut parisuhde, jossa osapuolet asuvat eri osoitteissa tai asunnoissa. Noin kymmenen prosenttia suomalaisista miehistä ja naisista elää erillissuhteessa tai eli ainakin viitisen vuotta sitten, kun FINSEX-raporttia kirjattiin. Siihen liittyvään kyselyyn vastanneista osa eli kumppaninsa kanssa etäsuhteessa, jossa välimatka pakottaa kumppanit asumaan erillään.
Raportin mukaan erillissuhteita on muita useammin alle kolmekymppisillä. Heillä erillissuhde on usein etappi perinteistä parisuhdetta kohti. Se tarjoaa mahdollisuuden tutustua rauhassa kumppaniin ja parisuhteeseen ennen vakiintumista.
Tiina ja Miki asuvat toisistaan 14 kilometrin päässä. Tiina on 40- ja Miki 47-vuotias. Eikä heillä ole aikomustakaan muuttaa saman katon alle – ei ainakaan vuosiin.
Erillissuhde on Tiinalle ja Mikille taloudellisesti järkevä vaihtoehto
Viisipaikkainen farmariauto meni vaihtoon, kun Tiina ja Miki alkoivat seurustella. Tiinan kolmen ja Mikin kahden lapsen kuskaamiseen tarvittiin isompi menopeli – ja mitäpä sitä vanhemmat eivät lastensa eteen tekisi. Lasten hyvinvointi on kummallekin niin tärkeää, että juuri se saa parin asumaan erillään.
– Lapsilla oli jo ennestään kaksi kotia, koulunsa ja ystävänsä, ja ainakin koulu- ja päiväkotikuviot menisivät muutossa uusiksi. Erillään asuminen kuormittaa meitä aikuisia vähemmän kuin muutto kuormittaisi lapsia, Miki sanoo.
Erillään asuminen on taloudellisestikin järkevää. Seitsenhenkistä perhettä ei tungeta ihan mihin tahansa asuntoon. Pääkaupunkiseudulla lasten elämän kannalta sopivalta paikalta, riittävän suuresta kodista saa pulittaa melkoisen summan. Niin ison, että siihen verrattuna auton vaihto ei tunnu missään.
– Lotto on vetämässä, Tiina kuittaa parin mahdollisuudet yhteiseen kotiin.
Mutta kun parin nyt yläasteikäiset lapset aikuistuvat ja muuttavat aikanaan omilleen, kotiin jää pari teiniä. Silloin Tiina ja Miki saattavat asua yhteisessä kodissa – jos haluavat.
– Erillään asumiseen liittyy paljon myönteistä. Voi olla, ettemme ehkä halua luopua asumismuodostamme koskaan, Tiina toteaa.
Tiinan ja Mikin lapset viettävät joka toisen viikon toisen vanhempansa kanssa. Lapsettomat viikot osuvat yksiin, ja ne pari viettää tiiviisti yhdessä.
– Jos toinen olisi ihan koko ajan vieressä, suhde saattaisi mennä huonompaan suuntaan. Nyt meidän on tosi ihana olla yhdessä juuri näin ja niin on lapsillakin, Tiina toteaa.
Lapsiviikoilla parin lapset voivat vaihtaa halutessaan paikkoja keskenään. Viikonloppuisin ja lomilla nuoret tykkäävät valvoa, ja silloin he majoittuvat toiseen ja pienemmät lapset toiseen kotiin.
– Kaikki ovat tyytyväisiä, Miki sanoo.
Yhteistä arkea on vähemmän
Kokemusta perinteisestä parisuhteestakin Tiinalla ja Mikillä on. Siihen verrattuna erillissuhde ei ole yhtään sen huonompi tai parempi. Mutta se on erilainen.
– Yhteistä arkea on luonnollisesti vähemmän, ja se harmittaa. Haaveilen yhteisistä, tavallisista päivistä, jolloin meidän ei tarvitse tehdä mitään erityistä, Miki sanoo.
Niinä päivinä Miki voisi nukkua kaikki yöt ja herätä aamulla oman rakkaan vierestä. Nyt se ei onnistu. Kun lasten harrastukset tai oma työ toisaalla venyvät myöhään ja seuraavana aamuna on aikainen herätys, on järkevämpää olla omassa asunnossa.
– Tai pikemminkin Tapiolan- tai Vallilan-kodissa. Vaikka kummallakin meistä on juridisesti oma kotinsa, ajatuksissa, puheissa ja teoissakin ne ovat yhteisiä, Tiina korjaa.
Miki esimerkiksi huolehtii kummassakin kodissa tiskeistä ja poraa Tiinalle hyllyjä seinään. Jos Mikillä on pölyistä, Tiina imuroi. Tiina on uusinut Mikin kodin sisustusta – miehen luvalla.
Koronakeväänä kahden kodin hyvät puolet korostuivat. Kun harrastukset olivat tauolla ja museot ja kahvilat kiinni, siirtyminen kodista toiseen virkisti.
– Kummassakin kodissa on oma tunnelmansa ja omat juttunsa. Mikin luona leivomme ja saunomme ja minun luonani katselemme elokuvia, Tiina sanoo.
Erillissuhde voi lisätä vipinää
Tiina ja Miki kävelevät usein käsi kädessä. Kotona paikka toisen kainalosta löytyy nopeasti. Niin nopeasti, että Mikin teini-ikäinen tytär kutsuu paria rakastavaisiksi.
– Lapsen suusta kuultuna se tuntui tosi hyvältä. Rakkautemme saa näkyä, Tiina sanoo.
Erillissuhteissa rakkautta riittää. Yhteisen ajan laatu korostuu, ja tavatessa päästään nauttimaan suhteen tuoreudesta ja siihen liittyvästä kaipaamisen tunteesta.
– Toisen ikävöiminen on ihanaa, kun tietää, ettei se kestä ikuisesti. Jokailtainen puhelu ja joskus lounastreffit helpottavat lapsiviikoilla ikävää, Tiina sanoo.
Erillään asuminen voi vahvistaa suhdetta. Ainakin siinä elävillä on ihan tutkitustikin avio- ja avoliittoa enemmän seksiä, ja seksihän on parisuhteen liima.
– Onhan meillä sitäkin ihan mukavasti ja kaikkea romanttista! Meistä kahdesta säteilee ulospäin vaaleanpunaisia sydämiä, Tiina kihertää.
Lähteenä käytetty: Lemmen paula. Seksuaalinen hyvinvointi parisuhdeonnen avaimena. Väestöntutkimuslaitos, Perhebarometri 2016.
Kommentit
13 vuotta eri paikkakunnilla. Hyviä ja huonoja aikoja, kuten muissakin parisuhdemuodoussa, mutta niin vaan yhdessä yhä. Hyvä on ollut vahvempaa.
Kommentit
Viidettä vuotta etäsuhteessa ja voin kertoa ettei tämä juttu tuntunut yhtään tutulta, päinvastoin tuntui kun veistä käännettäisiin haavassa. Juuri tuommoista se ehkä voisi olla mutta meillä mies teki yksipuolisen päätöksen etäsuhteesta kun ei muuttanutkaan luokseni lupauksista huolimatta. Koko suhde on ollut köydenvetoa ja riittämättömyyden tunnetta, 48h pitäisi sisällyttää kahden viikon asiat. Välimatkaa 150 km, tavataan pari kertaa kuussa. En suosittele!
Oliskohan tarinan parilla sekin etu, ettei välimatka ole pitkä..
Itse seurustelen toista vuotta etäsuhteessa, välimatka 70km. Tässä ei tapailla lounailla kesken viikkoa.
Alkuun oli hyvä, sai tutustua toiseen rauhassa ja molemmilla vaikeat erot takana niin senkin vuoksi etäsuhde turvallinen. Kesän vietimme yhdessä, asuin viisi viikkoa hänen luonaan ja suhde syveni.
Arki se tulee etäsuhteeseenkin ja välillä tuntuu että tämä arki erottaa meidät. Kumpikin väsynyt töiden jälkeen ja kummallakin täysin omat juttunsa illalla hoidettavana. Välillä niin ikävä, että sattuu ja välillä turhauttaa. Viikonloppuisin olemme yhdessä vuorotellen toistemme luona. Silloin läheisyyttä paljon, juuri parasta se, että toinen on siinä ja läsnä.
Joulun tuloon saakka nyt koittaa jaksaa, silloin aikaa enemmän yhdessä.
Rakastan häntä enemmän kuin mitään, silti pelottaa että tää välimatka koituu kompastuskiveksi vielä.
En kyllä ymmärrä tätä erillissuhde-nimitystä. Eikö tuo nyt ole ihan tavallinen seurustelusuhde tai parisuhde, kumpaa nyt haluaa käyttää.
Itsellläni sattuu olemaan etäsuhde mutta vaikka asuisimme lähempänä toisiamme, tuskin asuisimme yhdessä vaikka vain mulla asuu lapsia kotona. Välimatkaa 3 h ajomatkan verran, nähdään joka toinen viikonloppu. Lempi kukoistaa vaikka lähitulevaisuudessa ei ole näkyvissä muutosta, voihan se olla et vasta eläkkeellä voidaan viettää enemmän aikaa yhdessä.
Etäsuhteessa tietty se etu, että kukaan ei kysele milloin muutetaan yhteen.
Ei noin vanhoina enää yhteen kannata muuttaakaan. Elämän ehtoopuolella pitää punnita asioita.
Kannattaa aina tehdä ratkaisut sen mukaan, mikä on lapsille parhaaksi. Minusta kuulostaisi parhaalta asuminen kävelymatkan päässä, jolloin lapsetkin voisivat mielensä mukaan käydä siellä toisessa kodissa. Aina ei tämä tietysti ole mahdollista, riippuu asuntojen saatavuudesta ja lasten kouluista muun muassa.
Tavallinen seurustelusuhde. Miksi pitää olla erilissuhde-nimitys?
2,5 v.on vielä lyhyt aika. Meidän suhde on kestänyt 13 v. ja asutaan erillään ja näin tulee olemaan jatkossakin. Ja olemme tilanteeseen erittäin tyytyväisiä , kipinä on säilynyt.
13 vuotta eri paikkakunnilla. Hyviä ja huonoja aikoja, kuten muissakin parisuhdemuodoussa, mutta niin vaan yhdessä yhä. Hyvä on ollut vahvempaa.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous