Ero voi olla elämäsi paras päätös

Jatkuvaa riitelyä, seksiä tuskin koskaan. Moni nainen riutuu huonossa parisuhteessa liian pitkään, sanoo psykologi Ilona Rauhala. Mistä tietää, milloin suhde on loppu?

Eilen ajattelit näin: Ero on ainoa järkevä ratkaisu. Tästä ei yksinkertaisesti vain tule mitään. Ongelmamme ovat liian suuria, liian paljon on jo mennyt pilalle.

Mutta tänään muisteletkin hyviä hetkiänne ja eiliset eroajatukset tuntuvat radikaaleilta. Lähtisinkö minä tästä turvallisesta elämästämme? Onhan tässä tähänkin asti pärjäilty.

Soutaminen ja huopaaminen eroratkaisua mietittäessä on tyypillistä, sanoo psykologi Ilona Rauhala. Se on myös ymmärrettävää ja tarpeellista

– Eihän tietenkään ole järkeä lähteä heti, kun saa ensimmäisen eroaikeen päähänsä. Äkkipikaista eroratkaisua saattaa katua myöhemmin. Mutta pitkittyessään edestakaisin vellominen on repivää, ja jossain vaiheessa sille pitäisi laittaa stoppi.

Tv-psykologi Rauhala, 41, on itse eronnut kahdesti, ja häneltä on ilmestynyt tietokirja Eron keskellä. Ensimmäisen kerran hän erosi parikymppisenä nuoruudenliitosta, toisen kerran viisi vuotta sitten kahden poikansa isästä. Jälkimmäinen ero otti kovemmalle, ja hän oli harkinnut sitä pitkään.

Ensimmäisistä eroajatuksista kului yli kolme vuotta ennen lopullista eropäätöstä. Niiden aikana pariskunta kävi myös pariterapiassa, ja lopulta päätöksen teki Rauhalan mies – joka alun perin ei ollut halunnut erota.

– Olin itse siinä vaiheessa päättänyt jäädä ja sitoutua suhteeseen, mutta mies oli alkanut nähdä ne suhteen alueet, joilla emme voineet hyvin. Ensimmäiset viikot minusta tuntui pelkästään kamalalta, mutta parin kuukauden kuluessa aloin tuntea myös helpotusta.

Rauhala kirjoitti kirjansa osin siksi, että hänen mielestään moni nainen riutuu huonossa suhteessa liian pitkään.

Mutta mikä on liian pitkään? Ja mistä tietää, onko suhde niin huono, että kannattaisi erota?

Ei ole hyvää hetkeä

Moni asettaa erolle deadlinen: sitten kun lapset ovat vähän isompia, kun ne menevät lukioon, muuttavat pois kotoa… Eroa haudotaan jopa kymmeniä vuosia.

Mutta tämä tulee tietää: erolle ei tule hyvää hetkeä, vaikka päätöstä hautoisi kuinka pitkään. Eroaminen on vaikeaa, koska kaikissa parisuhteissa on myös hyviä puolia ja toimivia osa-alueita – ethän muuten olisi mennyt kyseisen tyypin kanssa yhteen.

– Joskus ajatellaan, että ihmisen pitäisi olla täydellinen, jotta voisin olla hänen kanssaan. Ja samoin ajatellaan, että en voi erota, koska suhde ei ole kokonaan paska, Rauhala sanoo.

– Suhteen monia puolia pitäisi katsoa realistisesti järjellä, tunteella ja intuitiolla. Moni pohtii vain sitä, millainen toinen on ja voisiko hän muuttua, mutta asiaa kannattaisi katsella ennemmin oman hyvinvoinnin kannalta: onko minulla hyvä olla tässä suhteessa?

Huonossa suhteessa sinnittelyyn on monta inhimillistä syytä, kuten lapset, raha ja suhteen tuoma status. Jääminen on turvallisempaa kuin lähteminen: sanonnan mukaan tuntematon paratiisi on pelottavampi kuin tuttu helvetti.

Joskus jäämällä välttää myös vastuun ottamisen huonosta suhteesta ja omasta elämästä. On turvallisempaa valittaa puolison surkeutta vuodesta toiseen kuin tehdä tilanteelle jotain.

– Voi olla pyhä ihminen, joka ei eroa, vaikka ei omalta puoleltaan myöskään pyri parantamaan suhdetta. Sekin on vähän kaksinaamaista, henkisesti on ikään kuin jo eronnut, mutta fyysisesti vielä olevinaan suhteessa.

Tarvitset voimaa

Oma hyvinvointi on tärkein syy lähteä toimimattomasta suhteesta, Ilona Rauhala sanoo. Rakkaussuhteen kuuluu olla elinvoimainen, tai se on turha suhde.

– Kuluttava suhde, joka vie energiaa enemmän kuin tuo, alkaa näkyä ihmisen energiassa ja saa hänet vanhenemaan ennen aikojaan. Parisuhteen kuuluisi hoitaa sielua ja mieltä ja pitää ihminen nuorena, Rauhala sanoo.

Mutta milloin suhde on niin huono, että eroa kannattaa harkita? Jos olet suurimman osan ajasta sitä mieltä, että suhde on pahasti miinuksella, eroa kannattaa miettiä realistisesti, Rauhala sanoo.

Hän kehottaa käymään eron läpi mielessään mahdollisimman yksityiskohtaisesti, vaikka se hirvittäisi. Joskus nimittäin huomaa, että mitään kauheaa ei tapahtuisikaan.

Joskus kuvitelma taas auttaa tajuamaan, että ei haluakaan erota tai että omat erofantasiat ovat olleet epärealistisia.

– Joillakin on hörhöfantasioita, että kaikki asiat ratkeavat eron myötä. Tai että otan lapsen ja lähden hänen kanssaan maailmanympärysmatkalle ja olen todella vapaa. Kun miettii kaikki yksityiskohdat, huomaa, että eihän se nyt niin mene.

Lapsellisille pareille lopullista eroa ei edes ole olemassa.

– Yhteishuoltajuudessa elämä on entistäkin sidotumpaa yhteisiin päätöksiin, asuinpaikkaan ja aikatauluihin.

Perusteellinen harkinta ja ehkä pariterapiassa käyminen ovat hyvä pohja tulevaisuudelle, eronneena tai ei.

– Kun on kääntänyt jokaisen kiven ja silti tullut siihen tulokseen että lähtee, niin pystyy todennäköisemmin elämään ratkaisunsa kanssa.

Sängyssä ryppyjä

Väkivalta tai alkoholismi ovat yleisesti hyväksyttyjä syitä erolle, ehkä piittaamattomuus ja jatkuva riitelykin. Mutta entä seksi? Onko sen toimimattomuus tai olemattomuus hyväksyttävä syy erota?

– Seksin takia eroamista paheksutaan, mutta minä sanon, että juuri sen takia kannattaa erota, Ilona Rauhala sanoo.

Toimimaton seksielämä on syy moneen eroon, vaikka sitä ei juuri kukaan myönnä. Rauhalan mielestä siitä koetaan liikaa syyllisyyttä.

– Jos ihminen voi seksuaalisesti hyvin, se tuottaa paljon hyvinvointia muuhun elämään. Minusta on painava syy erota, jos se osa-alue toimii huonosti tai ei toimi ollenkaan, Rauhala sanoo.

– Parisuhde on kuitenkin nimenomaan seksuaalinen suhde. Kaikkia muita elämän osa-alueita pystyy toteuttamaan ystävienkin kanssa.

Tässäkään tapauksessa äkkipikainen ero ei kannata. Esimerkiksi lapsen syntymä on iso muutos, ja jos seksi on ennen lapsia ollut hyvää, parempaa vaihetta kannattaa jaksaa odottaa.

– Mutta joillain se ei ole toiminut aikaisemminkaan ja lasten myötä alkaa tuntua, että ”nyt tää arkikaan ei enää toimi, ei ole mitään toimivaa”.

On myös ihmisiä, jotka eivät halua tai saa aikaiseksi eroa, ennen kuin ovat löytäneet uuden suhteen. Puolisosta tuntuu epäreilulta, että toinen ei ensin eronnut reilusti, vaan katseli muita jo suhteen aikana tai piti sivusuhteita.

– On onnellista, jos pystyy eroamaan ilman kolmatta osapuolta. Mutta jotkut tarvitsevat uuden rakkauden voiman pystyäkseen tekemään niin ison päätöksen. Joissain huonoissa suhteissa voi olla pelastus, että jompikumpi löytää toisen, Ilona Rauhala sanoo.

Löytyykö onni?

Ilona Rauhala ei halua, että hänen kirjansa tulkittaisiin kannustuskirjaksi eroamiselle. Hän painottaa, että eroaminen ei ole oikotie onneen.

– Mutta ero voi olla oikea ratkaisu, jos elämä on riutumista siitä huolimatta, että on tehnyt oikeita asioita. Ihan samoin kuten työpaikkakin pitäisi ymmärtää vaihtaa, jos ponnisteluista huolimatta voi huonosti ja ajautuu krooniseen valittamiseen. Ihmisen elämäntehtävä on käyttää elämänsä hyvin.

Milloin sitten ei kannata erota? Traumaperäisessä eroamisessa ihmisellä on omia ongelmia tai menneisyyden traumoja, joihin hän etsii ratkaisua eroamalla. Seksikään ei parane eron myötä, jos taustalla on oma seksuaalinen trauma.

Lasten syntymän aiheuttamiin muutoksiin suhteessa ja ajankäytössä kannattaa antaa aikaa sopeutua. Saattaa kestää vuoden tai useammankin ennen kuin uudenlainen arki ja roolit loksahtavat kohdalleen.

– Perhearkea ei pääse pakoon eroamalla. Uuteen suhteeseen mennessä on vastassa uusperheen arki tai uusi lapseton puoliso voi haluta lapsia.

Ihan pohjalla

Rauhala kertoo kirjassaan, kuinka pohjalla hän kävi eron jälkeen: hän häpesi eroa niin, että piti sormusta vielä vuoden sen jälkeen. Lasten ollessa isänsä luona yksinäisyys tuntui musertavalta, ja kerran hän joutui pyytämään äitinsä luokseen keskellä yötä, koska hänestä tuntui, ettei hän selviä.

Mutta vaikeista hetkistä huolimatta hän alkoi melko pian voida paremmin.

– Psyykkinen ja fyysinen oireilu, josta olin kärsinyt, alkoivat hävitä. Minusta tuli aktiivisempi, nuorruin fyysisesti, ja elämänhaluni voimistui. Työni alkoi sujua paremmin, ja minusta tuli valtavan tuottelias. Jotakin energiaa oli ollut sidottuna suhteen loppuaikoina.

Rauhala ei ole sitä mieltä, että hän eläisi eron takia parempaa elämää vaan että hän elää hyvää elämää erosta huolimatta.

– Elin hyvää elämää suhteessa ollessanikin, mutta jos se olisi jatkunut, olisin menettänyt itseäni. Minun täytyi seurata tätä polkua.

Hän ajattelee, että koska nuorempi lapsi on vasta kymmenvuotias ja yhteistä huoltajuusprojektia edessä vielä kahdeksan vuotta, ero on tavallaan yhä kesken.

– Eron lopullinen merkitys punnitaan yhteisvanhemmuudessa ja siinä, kuinka onnistumme saattamaan lapsemme maailmalle.

Teksti: Matilda Katajamäki
Kuva: Colourbox

Anna 13/2014