Ihmissuhteet

Filosofi Maija-Riitta Ollila: ”Meditoimalla saan itseni huikeaan onnellisuuden tilaan”

Onko siinä jotain väärää, jos yksinäinen vanhus saa hoivarobottia silittäessään myönteisen kokemuksen? Filosofi Maija-Riitta Ollilan mukaan ei. – En näe robottien käyttämisessä ongelmaa, jos ihmisellä säilyy valinnanvapaus: auttaako minua robotti vai ihminen.

Teksti:
Leeni Peltonen
Kuvat:
Mirva Kakko

Maija-Riitta Ollila haluaa marssia sinne, mitä on totuttu pitämään nuorten miesten alueena.

Onko siinä jotain väärää, jos yksinäinen vanhus saa hoivarobottia silittäessään myönteisen kokemuksen? Filosofi Maija-Riitta Ollilan mukaan ei. – En näe robottien käyttämisessä ongelmaa, jos ihmisellä säilyy valinnanvapaus: auttaako minua robotti vai ihminen.

Filosofi Maija-Riitta Ollilaa ärsyttää. Hän on valmis vallakumoukseen eli ottamaan tätien haltuun osan vallasta, jonka kaksikymppiset miehet ovat pitkälti omineet ja jonka avulla yhteiskuntaa muokataan. Tuo valta on teknologian ja tekoälyn hallintaa.

– Ikään kuin vain nuorilla miehillä olisi edellytykset pohtia, miten tekoälyä tulee käyttää tai luoda. Huomaan olevani kummajainen, kun puutun tähän keskusteluun – siitä on tullut kommentteja matkan varrella. Mutta ei se mitään, aion puuttua vastakin, Ollila sanoo.

”On hyvin tärkeää ymmärtää, miten tekoäly rakennetaan”

Filosofi, valtiotieteiden tohtori on tunnettu puhuja ja kirjoittaja. Hänelle ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia suunnistaa eettisten ja moraalisten keskustelujen kansainvälisissä virtauksissa, mutta arjen avuksi hän ottaa algoritmit.

– Suuntavaistoni on olematon. Tarvitsen älypuhelimen karttatoimintoa yksinkertaisillakin kävelyreiteillä, Maija-Riitta toteaa tyynesti.

Ja niin tarvitsee moni muukin ja muissakin tilanteissa kuin eksyksissä. Algoritmit eli tietokoneelle ohjelmoidut tehtäväketjut ohjaavat meitä kaikkialla. Ihan sama, käytämmekö pankkipalveluita tai teemme ostoksia verkkokaupassa.

– Ihminen ohjelmoi käskyt, ja ihminen käyttää koneohjelmoituja palveluita. Mutta konekin tekee siinä välissä pitkän päättelyketjun. Siksi on hyvin tärkeää ymmärtää, miten tekoäly rakennetaan, Ollila sanoo.

Siksi hän on kirjoittanut tekoälystä, tuosta kaikkialla läsnä olevasta mutta näkymättömästä ohjaajasta kirjan Tekoälyn etiikkaa.

Yksinkertaisimmillaan algoritmia voi ajatella ruokareseptinä. Siinäkin tietyistä aineksista päädytään erilaisten vaiheiden kautta tiettyyn lopputulokseen. Jos vaihtaa yhden ainesosan, päätyy vähän toisenlaiseen tulokseen.

Reseptit – siinäpä Ollilan toinen intohimo. Mutta palataan niihin myöhemmin. Puhutaan ensin vallankumouksesta.

”Naiset voivat suuntautua teknologiaan yhtä hyvin kuin miehetkin”

Maija-Riitta ei halua tyytyä vallalla olevaan roolijakoon. ”Tädit” eli keski-ikäiset ja vähän vanhemmatkin naiset, pyörittävät maailmaa monella alueella. Miksi teknologian pitäisi olla heille tuntematon territorio?

– Sukupuolittunut ammattien jakautuminen on saanut monet naiset ajattelemaan, ettei teknologiaan perehtyminen luonnu heiltä. Kahtiajako on turha: naiset voivat suuntautua teknologiaan yhtä hyvin kuin miehetkin. On myös päätelty, että luonnontieteiden ja humanististen alojen välillä ammottaa kuilu. Sekin on vanhentunut uskomus, koska ihmistä tutkitaan myös psykologiassa luonnontieteellisin menetelmin. Jos on kiinnostunut ihmisestä, kiinnostuu ennen pitkää teknologiasta, koska se muokkaa meitä ihmisinä.

Maija-Riitta usuttaa naisia ottamaan haltuun tulevaisuuteen olennaisesti vaikuttavan tekoälyn. Muuten on turha inistä, että maailmaa ohjataan väärään suuntaan.

– Kun suunnittelemme tekoälyä, suunnittelemme myös tulevia itsejämme ja tulevia yhteiskuntia.

Nyt näyttävin osa tekoälystä on suunniteltu viihteen ja markkinoinnin palvelukseen. Tietokone suosittelee meille salamannopeasti tuotetta, joka on laskettu aiempien valintojemme mukaan. Samaan aikaan ratkaisua odottavat oikeasti tärkeät asiat kuten ilmastonmuutos ja hoivapalveluiden saatavuus. Maailman mitassa keskeisin teko olisi köyhyyden poistaminen.

– Tekoälyinvestoinnit pitäisi saada suunnattua tekoihin, joilla maailma pelastuu. Tämä on todellinen vaikuttamisen paikka.

Juuri tästä on kysymys tekoälyn etiikassa: päätöksillä on aina moraali. Myös tekoälyn takana pitäisi olla oikeus ja kohtuus. Teknonörttien työ ei ole vain teknologiaa, se on myös politiikkaa. Siksi sen taakse tarvitaan eri-ikäisiä ihmisiä monenlaisista taustoista.

Maija-Riitta Ollilan äiti kuoli 48-vuotiaana. – Ohjenuorani on ollut elää niin, että vointini olisi joka vuosi vähän parempi kuin edellisenä.
Maija-Riitta Ollilan äiti kuoli 48-vuotiaana. – Ohjenuorani on ollut elää niin, että vointini olisi joka vuosi vähän parempi kuin edellisenä.

”Mikään ei estä mummoa koodaamasta”

Mitä on ihmisyys, mikä on ihmiskunnan rooli ja tarkoitus, kun teknologia helpottaa elämää ja täyttää tarpeemme yhä helpommin? Millaista tätien moraalia, ihmisyyttä Maija-Riitta Ollila kaipaa teknologian keskelle?

– Kaikki maailman tädit ovat niin heterogeeninen joukko, ettei tulisi mieleenikään ajatella, että tädeillä on oma, muista poikkeava moraalinsa. Koetan ylittää totunnaisia roolien rajoja kaikessa ajattelussani.

Hänen mielestään miesten ja naisten kannattaa hypätä välillä niihin maailmoihin, joita perinteisesti pidetään vastakkaisen sukupuolen reviirinä: miesten hoivaamaan ja naisten teknologiaan.

– Mikään ei estä mummoa koodaamasta. Saman tien hän voi opettaa konstin myös lapsenlapsilleen.

Teknologia on keskeinen yhteiskunnan muutosvoima. Kun mikä tahansa ryhmä yhteiskunnassa jää syrjään tästä kehityksestä, hukataan tärkeä resurssi.

– Joku muu saa pelastaa papat ja muut mahdolliset väliinputoajat. Itse keskityn tällä erää täteihin.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Maija-Riitta Ollila astuu tontille, jonne hänen ei katsota kuuluvan. Mynämäkeläisen pienviljelijäperheen tytär oli päässyt opiskelemaan psykologiaa Turun yliopistoon. Hän suoritti opintojaan puolitehoisesti, kunnes graduvaiheessa tajusi, että hänen sivuaineena lukemansa filosofia oli asia, jolle sydän oikeasti paloi.

Ennenkuulumatonta. Nuori nainen ja aikoo filosofiksi. Jopas jotakin, monet naureskelivat partaansa.

– Yleinen käsitys oli, että filosofin kuuluu olla pitkäsorminen, laiha mies. Nuoruus ja naiseus oli outoa. Olin kummajainen silloin, ja niin olen nytkin.

”En näe robottien käyttämisessä ongelmaa”

Seksirobotit. Hoivarobotit. Tappajarobotit. Jo pelkät sanat herättävät voimakkaita tunteita. Entä jos rakastut robottiin? Kuka antaa tappokäskyn, kone vai ihminen? Mitä sitten, kun itseohjautuva auto ajaa kolarin? Ollilan teos on täynnä kiinnostavia esimerkkejä elävän elämän ja tekoälyn kohtaamisista.

Hoivarobotti muistuttaa hyljettä. Onko siinä jotain väärää, että yksinäinen vanhus saa robottia silittäessään myönteisen kokemuksen?

– En näe robottien käyttämisessä ongelmaa, jos ihmisellä säilyy valinnanvapaus: auttaako minua robotti vai ihminen. Jos voidaan tarjota molempia, yksilön autonomia säilyy. Mutta jos säästösyistä tarjotaan osalle ihmisistä pelkkää robottia, teknologia tukee eriarvoistumista.

Hoivarobotit yleistyvät vähitellen laitoksissa, erityisesti vanhustenhoidossa. Jos vanhustenhoidon tulevaisuusvisiot pitävät paikkansa, robotteja todella tarvitaan, sillä hoitajia ei tule olemaan tarpeeksi vanhenevan väestön hoitamiseen.

– Voiko hoivarobotti välittää hoivattavasta, vaikka robotilla ei ole tunteita? Toisaalta voi kysyä, onko ihmisilläkään aina tunteita tai vaikka olisikin, ovatko ne aina myönteisiä? Kohdistaako kuormittunut hoitaja myönteistä energiaa potilaaseen, vai olisiko parempi, että vanhuksen perustarpeista huolehtisikin tunteeton mutta tunnollinen hoivarobotti? Ollila pohtii.

Myös seksirobottien tarjoamasta nautinnosta viriää monenlaista pohdintaa. Moni ihminen kärsii seksin puutteesta ja on siksi onneton. Jos robotti tarjoaa nautintoa ihmiselle, joka ei muuten voi sitä saada, onko siinä moraalista ongelmaa? Vai tekeekö robottiavusteinen seksi koko asiasta välineellisempää? Robottia voi kohdella miten tahtoo, ihmistä ei. Ja itse asiassa ihmistä ei tulisi kohdella ollenkaan vaan kohdata.

Robotit ovat ohjelmoituja koneita, mutta asennoidumme niihin toisin silloin, kun niille annetaan inhimillistäviä piirteitä tai ne puetaan eläinhahmoiksi. Näin robotteihin luodaan lämpöä.

Ongelmia voi koitua siitä, että ihminen suhtautuu robottiin kuin toiseen ihmiseen ja odottaa siltä myös emotionaalista vastakaikua. Niinhän ei voi olla, ja se on tavallaan petos kanssakäymisen pelisäännöissä.

– Jos roboteista tehdään ihmisten kaltaisia, ne pitää opettaa myös laskettelemaan valkoisia valheita, sillä niin ihmiset tekevät. Inhimilliseen kanssakäymiseen kuuluu se, että sosiaalisen tilanteen mukaan valikoimme, kuinka totta puhumme. Pitääkö siis robottikin opettaa sanomaan, että näytät hyvältä, vaikka olemuksesi olisi rähjäinen?

”Kuoleman ajatuksen konkreettisuus antaa rohkeutta elää tässä ja nyt”

Maija-Riitan ranteessa on rannesykemittari, joka mittaa askeleet ja kalorit, nukutut tunnit ja unen vaiheet. Sen avulla voi luoda henkilökohtaisen harjoitussuunnitelman ja tehdä kuntotestin.

Filosofi on täysverinen biohakkeri, joka haluaa seurata kehonsa toimintoja älykkään teknologian avulla. Tässäkin hän rikkoo roolirajoja, sillä tyypillisin biohakkeri on nuori mies.

Innostuksen taustalla on paitsi kiintymys teknologisiin härpäkkeisiin myös paljon vakavampi asia: elämisen himo.

– Olen kahden sairaan suvun perillinen. Pidän ihmeenä, että olen elänyt jo näinkin kauan eli lähes 63-vuotiaaksi. Minut tutkinut lääkäri kysyi kerran: kuinka te olette vielä täällä – eikä hän tarkoittanut vastaanottoaan vaan ylipäätään elämää.

Maija-Riitan äiti kuoli jo 48-vuotiaana. Se jätti tyttäreenkin syvän tietoisuuden elämän lyhyydestä.

– Olen aina ollut peruspelokas. Toisaalta kuoleman ajatuksen konkreettisuus antaa rohkeutta elää tässä ja nyt. Minun ohjenuorani on ollut elää niin, että vointini olisi joka vuosi vähän parempi kuin edellisenä.

Oman terveyden ylläpitäminen näkyy pitkäjänteisessä itsensä kehittämisessä. Hiljattain Ollila opiskeli sekä joogaohjaajaksi että personal traineriksi.

– PT-koulutuksen ohjaaja on syntynyt vuonna 1982. Kerroin hänelle, että olen aloittanut kuntosalilla treenaamisen vuonna 1977 eikä minulla ole mitään aikomusta lopettaa. On niin valtavan hauskaa kokeilla kaikenlaista.

Rakkain harrastus liittyy sekin terveyden vaalimiseen. Ollila tunnustaa harrastavansa ruokavalioita. Aivan oikein: ei ruoanlaittoa vaan ruokavalioita. Siinä sivussa tietysti tulee kokeiltua reseptejä ja keksittyä omiakin. Tällä hetkellä hän kehittää itselleen sopivaa kasvisvoittoista ja ketogeenistä ruokavaliota, jossa hiilihydraattien määrää rajoitetaan tiukasti.

Paras resepti on aina se, jota hän ei ole vielä kokeillut. Tällä hetkellä testauksessa ovat kesäkurpitsasta tehty ”omenapiirakka” ja vegaaniset ketoleivät.

Oikeus kokeilla onnen löytämistä

Onnellisuus on aihe, johon filosofeilta usein kysytään ratkaisuja. Onhan filosofia oppi viisaudesta – yksinkertaisesti kaikkien tieteiden äiti.

Maija-Riitta Ollilalle kysymys onnellisuudesta ei ole henkilökohtaisesti kovin kiinnostava. Koko elämän valjastaminen onnen tavoitteluun ei ole hänen juttunsa, sillä onnentunteen saavuttaminen on helppoa.

Hän ei tarkoita, että jokainen on oman onnensa seppä. Yhteiskunnan on hänen mielestään tarjottava sellaiset olosuhteet, että kansalaisen on mahdollista kokeilla onnen löytämistä. Mutta se riittää.

– Saan itseni huikeaan onnellisuudentilaan pikavauhtia ja yksinkertaisesti: joogaamalla ja meditoimalla. Joogaohjaajakoulutus antoi eväät omiin joogahetkiin, joihin en tarvitse saleja tai ryhmätunteja.

”Sataprosenttisen introvertiksi” itseään luonnehtiva Ollila latautuu yksin ollessaan. Ihmisten seurasta hän kaipaa nopeasti omaan rauhaan.

– Introvertin ja ekstrovertin ero on helppo tunnistaa siitä, mistä kukin saa voimansa. Kun olen ihmisten kanssa, käännän itsestäni esiin sosiaalisen puolen, olenhan kiinnostunut monista asioista ja ilmiöistä. Mutta hyvin äkkiä mittani tulee täyteen ja kipitän takaisin yksinäisyyteen. Kun saan olla kotona, on kuin töpselistä virtaisi minuun energiaa.

Ihmiskunnan akuuttien haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan teknologiaa

Kun tekoälystä kertova kirja tulee painosta, Maija-Riitan kärsimätön mieli on jo suuntautunut tuleviin hankkeisiin. Keskustelu tekoälystä ei todellakaan ole jäämässä tähän.

Nykyinen elämäntapamme on ekologisesti kestämätön. Olemme ongelmissa juuri siksi, että olemme olleet liian lyhytnäköisiä oman edun tavoittelussa.

Maija-Riitan suuri haave on, että ihmiskunta kykenisi etsimään henkisiä rikkauksia sisäisestä maailmastaan ja samaan aikaan toimimaan yhteiskunnallisen muutoksen hyväksi.

– Tällä hetkellä on edelleen nähtävissä kahtiajako. Sellaiset ihmiset jotka löytävät meditaatiossa tai rukouksessa maailman, joka on näkyvän maailmamme tuolla puolen, saattavat hyljeksiä teknologiaa. Kahtiajako tuntuu kaikessa karuudessaan ja köyhyydessään pienentävän ihmisenä olemisen syvyyttä ja korkeutta.

Ihmiskunnan akuuttien haasteiden ratkaisemisessa teknologia on välttämätöntä. Ympäristöongelmien ja köyhyyden poistamisessa tarvitaan uusia menetelmiä.

– Sisäisestä maailmastaan ihminen saa voimaa muuttaa ulkoinen maailma paremmaksi.

Tätä muutosta Ollila edistää omalla osaamisellaan: kirjoittamalla, ajattelemalla ja haastamalla muitakin ajattelemaan.

– Uhmaan kuolemaa sillä, että ilmoitan kirjoittavani tekoälystä trilogian. Tämä oli vasta alku. On vielä paljon oppimista.

Juttu on julkaistu Annassa 13/2019.

X