Ihmiset ja suhteet

Homoseksuaalisuus puhuttaa

Teksti:
Anna.fi
Homoseksuaalisuus puhuttaa

Elleille suunnatun seksikyselyn vastauksista kävi ilmi, että moni nainen haaveilee seksistä toisen naisen kanssa. Oman homoseksuaalisuuden tiedostaminen ja hyväksyminen voi myös olla vaikeaa ja hämmentävää. Pyysinkin kahta homoseksuaalia kertomaan heidän ajatuksistaan ja kokemuksistaan rakastumisesta samaan sukupuoleen.

Homoseksuaalisuus on muutenkin nyt ajankohtainen aihe Alma Media -tapauksen vuoksi. Tapasin Jyväskylän SETA ry:n hallituksen puheenjohtajan Petri Janhusen ja keskustelin hänen kanssaan homoseksuaalisuudesta. Seuraavassa on Petrin vastauksia eri kysymyksiin, jotka tavalla tai toisella liittyvät homoseksuaalisuuteen.  

Homoseksuaalisuus on tänä päivänä muoti-ilmiö. Moni julkkis esim. tuo yleisön tietoisuuteen homoseksuaalisuutensa, ja usein tv-ohjelmissa on mukana ainakin yksi homoseksuaali. Esimerkiksi Sinkkuelämää-sarjassa naisilla on homoystävä. Mistä se johtuu?

– Homoseksuaaleja on ollut aina ja tulee olemaan riippumatta maasta, rodusta, heimosta tai maanosasta. Yksi syy julkkisten ulostuloon on yhteiskunnan suvaitsevaisuuden lisääntyminen. Lisäksi ajatellaan, että televisio-ohjelmissa on oltava mukana tietty prosentti seksuaalivähemmistöjen edustajia. Halutaan jollakin tavalla kalastella seksuaalisten sukupuolivähemmistöjen edustajia katsomaan sarjaa. Ehkä tuotantoyhtiöt nostavat aiheen esiin, koska se on raflaava ja myy.

Jotkut nuoret tytöt haluavat homoystävän, koska se on trendikästä. Minkä arvelet sen syyksi?

– Nuoret tytöt ehkä kokevat, että he voivat luottaa homoon ystävänä, sillä homolla ei ole seksuaalisia odotuksia tyttöjä kohtaan. Se on turvallista. Ehkä se on myös muoti-ilmiö.

Ovatko ennakkoluulot homoseksuaaleja kohtaan vähentyneet vai onko kyse vain ns. päälle liimatusta ilmiöstä? Varsinkin nuoriso tuntuu pitävän homoseksuaalisuutta normaalina tai vähän ihailtavana. Nuoret naiset saattavat hakeutua homomiesten seuraan ja tehdä tuttavuutta heidän kanssaan saadakseen homoystävän eikä niinkään, että he olisivat kiinnostuneita juuri tästä kyseistä henkilöstä.

– En usko, että nuoret mitenkään ihailevat homoseksuaalisuutta. Paljon on kiinni siitä, missä päin Suomea asuu. Ovathan esim. Helsinki, Tampere ja Turku sekä muut suuremmat kaupungit täynnä niin sanottuja seksuaalipakolaisia, jotka ovat muuttaneet maakunnista pois ahdasmielisen ympäristön vuoksi. Suurinta muuttovirta on luonnollisesti Helsinkiin, jossa homoseksuaalinen henkilö voi kadota massaan. En usko, että kukaan vain homoystävän saadakseen hengailee homoseksuaalin kanssa, jos henkilökemiat eivät kohtaa.

– Ennakkoluulot ovat ehkä jonkin verran vähentyneet. 37 vuotta sitten vuonna 1971 homoseksuaalisuutta pidettiin vielä rikoksena. Sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistettiin vuonna 1981. Siihen nähden ennakkoluulot ovat vähentyneet.

Onko homoseksuaalien määrä kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana vai onko ilmapiiri homoseksuaalisuuden tunnustamiselle vain vapautunut?

– Ei se ole kasvanut. Kyllä se on pysynyt vakiona. Enemmänkin ilmapiiri on vapautunut, ja sen vuoksi ihmiset ovat uskaltaneet niin sanotusti tulla kaapista ulos. Ehkä ympäristö kokee siksi, että homoseksuaalisuus olisi lisääntynyt. Lainsäädäntö on parantunut, ja se turvaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman yhteiskunnassa ja työelämässä.

Voiko työpaikalla kertoa homoseksuaalisuudesta rehellisesti niin, että siitä ei tule epätoivottuja seurauksia?

– Se riippuu työpaikasta, työstä, paikkakunnasta ja siitä, onko työpaikka mies- vai naisvaltainen.

1. lokakuuta 2008 julkisuuteen tuli tieto Lapin Kansan päätoimittajan Johanna Korhosen irtisanomisesta, jonka syyksi Alma Media ilmoitti, että Korhosen puoliso on poliittisesti aktiivinen. Korhonen puolestaan kertoi, että häntä painostettiin vetäytymään päätoimittajan pestistä, koska hän elää parisuhteessa naisen kanssa. Jokainen voi itse vetää johtopäätökset tästä tapauksesta.

Miten kouluissa tulisi käsitellä homoseksuaalisuutta?

– Koulussa tulisi käsitellä homoseksuaalisuutta yhtenä osana ihmisen seksuaalisuutta. Koululaitoksen pitäisi pyrkiä käyttämään entistä enemmän asiantuntija- tai kokemuskouluttajia kertomassa koululaisille seksuaalisuuden ja sukupuolen monipuolisuudesta. Paikalliset SETAt tarjoavat koulutuksia ympäri Suomen.  

Saavatko nuoret tukea ja apua helposti? Murrosikäisestähän voi tuntua hämmentävältä tiedostaa, että hän on ehkä homoseksuaali. Murrosiässä kun on muutenkin tunne-elämän myllerryksiä.

– Olen pohtinut, saavatko nuoret, jotka esim. asuvat pienellä tai uskonnollisella paikkakunnalla tarvittaessa opettajilta, nuorisotyöntekijöiltä tai muilta aikuisilta asiantuntevaa keskusteluapua omasta seksuaali-identiteetin hämmennyksestä. Uskallan väittää, että eivät saa. Ajatellaan esimerkiksi, että murrosikäinen Matti huomaa, että ”se oikea” onkin Mikko eikä Maija, vaan tunteiden kohde on samaa sukupuolta. Jos Matti ei saa silloin tietoa ja vertaistuellista keskusteluapua siitä, että hänessä ei ole mitään vikaa, vaikka ihastuksen tai rakastumisen kohde onkin samaa sukupuolta, niin kuinka suuri on sitten riski ajautua myös jopa itsemurhaan? Yhteiskunnan pitäisi miettiä syrjäseutujen suuria itsemurhalukuja myös siltä kannalta. Jokainen itsemurhaan ajautunut nuori, oli syy mikä tahansa, on suuri menetys.

Miten suhtautuminen mies- ja naispareihin on muuttunut aikojen myötä?

– Oman kokemuksen mukaan uskallan väittää, että naispareihin suhtautuminen on ollut aina myönteisempää. Miespareista pohditaan usein sitä, kumpi heistä on nainen ja kumpi mies. Ei mietitä parisuhteen kokonaisuutta. Suhtautuminen on varmasti muuttunut ajan myötä aiempaa avoimemmaksi.

Homoseksuaalit voivat nykyään rekisteröidä parisuhteensa. Kuinka moni homo- tai lesbopari rekisteröi parisuhteensa vuosittain?

– Tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta suuri osa rekisteröidyistä on naispareja. Parisuhteita rekisteröidään joitakin satoja vuosittain.

Miten ennakkoluuloja homoseksuaaleja kohtaan voisi vähentää?

– Valistus ja koulutus jo peruskoulusta lähtien on tärkeää. Nuorten ja lasten parissa tulevaisuudessa työskenteleville tulisi jo opiskeluaikana antaa tietoa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta koskevista asioista, jotta heidän valmistuttuaan asioista kertominen ja asioiden käsittely olisi luonteva osa heidän työtään. Siten lisääntyisi avoimuus ja hyväksyntä kaikkia vähemmistöjä kohtaan.

Millaisia stereotypioita homoseksuaaleista on? Entä mitkä ovat tyypillisimmät ennakkoluulot, joita homoseksuaalit joutuvat kuulemaan?

– Stereotypioista hyvä esimerkki on Big Brotherin Niko. Stereotypioina homomiesten ajatellaan olevan hyvin naisellisia pikkurilli pystyssä heiluvia bimboja, kun taas lesbonaisten oletetaan olevan ns. rekkiksiä (rekkalesboja), miehekkäitä, isokokoisia ja lyhythiuksisia karjuja. Todellisuudessa asia ei ole niin. Itselläni on kauniita naisellisia lesboystäviä, joista miehekkyys on hyvin kaukana. Minulla on myös homoystäviä, joiden harrastuksiin kuuluu metsästys tai kalastus, jotka eivät ole niitä naisellisia puolia korostavia asioita. Tyypillinen ennakkoluulo on esimerkiksi se, että jotkin heteromiehet kuvittelevat, että kaikki homomiehet ovat kiinnostuneita heistä. Ei kannata luulla liikoja itsestään. Toinen ennakkoluulo on se, että kaikkien homomiesten oletetaan käyvän sivarin.

Mitä neuvoja antaisit henkilölle, joka huomaa olevansa homoseksuaalinen, mutta kokee ehkä häpeää, eikä uskalla tulla kaapista ulos?

– Kaapista ulos tuleminen on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu. Itselläni esim. kaapista ulos-tuleminen paransi henkistä hyvinvointia, koska salailu omasta seksuaalisuuntautumisesta on pidemmän päälle hyvinkin raskasta. Vertaistuellista keskusteluapua voi hakea tarvittaessa paikallisten Setojen puhelinpäivystyksestä.

Mitä jos homoseksuaalisten tunteiden tiedostaminen tapahtuu elämäntilanteessa, jossa nainen tai mies elää ehkä jo kauankin kestäneessä heteroparisuhteessa? Tilannehan koskettaa paitsi omaa seksuaalisuuttaan pohtivaa osapuolta myös puolisoa.

– Silloin jokaisen pitää itse pohtia oman henkisen hyvinvoinnin ja parisuhteen kannalta, minkä hän kokee olevan oikea ratkaisu itselleen. Jos parisuhde jollain tasolla kärsii siitä, niin on mietittävä miten ja milloin ottaa asia puheeksi puolison kanssa. Jos parisuhteessa elävä haluaa käsitellä asiaa tasapainoisesti, niin hän voi käydä itsensä kanssa keskustelua ja pohtia, onko hän onnellinen nykyhetken tilanteessa vai haluaako hän jatkaa edelleen entisellään ja torjua oman seksuaali-identiteettinsä. Puolisoa ei tulisi syyllistää.

– Tänä päivänä on esim. paljon 1950- ja 1960-luvulla syntyneissä heterosuhteissa tullut avioeroja, koska silloin on ympäristön odotusten mukaisesti menty naimisiin. Yhteiskunta oli (tai on) hyvin heteronormatiivinen, ja erilaisuutta ei hyväksytty. Toisin sanoen haluttiin miellyttää sukulaisia ja ympäristöä eikä haluttu tuottaa heille pettymystä oman erilaisuuden vuoksi. On jokaisen henkilökohtainen ratkaisu, haluaako hän olla itsekäs oman henkisen hyvinvoinnin kannalta vai pohtiiko hän asiaa puolison kanssa.

Sateenkaariperheet – samanlaista arkea kuin muissakin perheissä

Perheen käsite on muuttunut nykyaikana. Ydinperheessä ei välttämättä ole äitiä, isää ja lasta.

On erilaisia perhemuotoja – uusioperheitä, yksinhuoltajaperheitä, sateenkaariperheitä jne. Sateenkaariperheellä tarkoitetaan perhettä, joka rakentuu jonkin muun kuin heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille. Sateenkaariperheessä voi esim. olla kaksi äitiä tai kaksi isää. Oli perhemuoto sitten mikä tahansa, on tärkeää, että lasta rakastetaan ja että perheen sisäinen ilmapiiri on lämmin ja turvallinen. Pyysin valtakunnallisen Sateenkaariperheet ry:n jäsentä Niina Simanaista vastaamaan muutamaan kysymykseen sateenkaariperheistä. Seuraavassa on hänen ajatuksiaan sateenkaariperheisiin liittyvistä asioista.

Ns. sateenkaariperheitä on jonkin verran. Millaisia neuvoja antaisitte näiden perheiden lasten kanssa työskenteleville tai heidän kanssaan muuten oleville ihmisille? Lapsethan esimerkiksi voivat kuulla toisten lasten tai näiden vanhempien suusta kuultuja kommentteja vanhemmistaan.

– Mielestäni kaikkien lasten kanssa työskentelevien tai lasten kanssa tekemisissä olevien tahojen (esim. neuvolat, päiväkodit ja koulut) tulisi huomioida perheiden moninaisuus ja ns. sateenkaariperheet yhtenä näistä perhemuodoista. Tämän vuoksi olisi tärkeää tarjota sateenkaariperheisiin ja seksuaalivähemmistöihin liittyvää koulutusta kaikille lasten kanssa työskenteleville tahoille. Kaikilla lapsilla ei välttämättä muutenkaan ole molempia vanhempia arjessaan tai ylipäätään kahta vanhempaa. Monet elävät erilaisissa uusperheissä tai vanhemmat voivat olla. esim. yhteishuoltajia, jolloin lapsi käy vuoroin vanhempiensa luona.

– Sateenkaariperheiden vanhempien olisi tärkeää puhua avoimesti omasta perhemuodostaan eri tahoilla ja käydä lastensa kanssa pienestä asti keskusteluja, joissa käydään lapsen kehitysasteelle sopivalla tavalla läpi omaa perhemuotoa ja ylipäätään sitä, että on erilaisia perhemuotoja. Lapset suhtautuvat yleensä tällaisiin asioihin luontevasti ja avoimesti. Ennakkoluuloja on yleensä aikuisilla, ei lapsilla. Sateenkaariperheiden lapsista tuppaa yleensä tulemaan suvaitsevaisia, ja he myös puolustavat tarpeen tullen omaa perhemuotoaan, joka heille ei arjessa ole mitenkään outo tai poikkeava. Sateenkaariperheissä eletään samanlaista arkea kuin muissakin perheissä.

Mitä sateenkaariperheiden vanhempien tulisi ottaa huomioon lastensa kasvatuksessa? Lapset esim. voivat jossakin iässä kysellä, miksi heillä on vaikkapa kaksi äitiä eikä isää ja pohtia, miksi toisissa perheissä on äiti ja isä.

– Näistä asioista pitää olla hyvin avoin ja kuten yllä totesin, on hyvä keskustella jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsen kehitystasolle sopivalla tavalla erilaisista perhemuodoista. Lapsi ei automaattisesti odota elävänsä heteroydinperheen jäsenenä. Nämä paineet tulevat ulkoapäin, jos tulevat. On toki luonnollista, että lapset ihmettelevät jossain vaiheessa omaa perhemuotoaan, esim. kahta äitiä, jos tästä ei ole koskaan puhuttu mitään perheen sisällä ja jos kaverit alkavat ihmetellä asiaa esim. päiväkodissa tai koulussa. Nykyisin on myös lastenkirjoja, joissa käsitellään sateenkaariperheitä ja perheiden moninaisuutta. Niitä voi esim. käyttää apuna keskustelussa lapsen kanssa. Oma kokemukseni asiasta on, että keskustelu ja lapsen kuunteleminen näissä asioissa on kaiken a ja o.

Tuetaanko sateenkaariperheitä tarpeeksi yhteiskunnan taholta?

– Yhteiskunnan taholta sateenkaariperheitä ei todellakaan tueta mitenkään erityisesti. Yhdenvertaisuuteen on vielä pitkä matka. Samaa sukupuolta olevat eivät voi adoptoida toistensa biologisia lapsia tai adoptoida yhdessä lasta. Mielestäni yhteiskunnan tunnustus sateenkaariperheitä kohtaan ei ole kovinkaan hääppöistä. Monia muitakin epäkohtia on.  Esimerkiksi erotilanteessa ei-biologisella vanhemmalla ei ole tapaamisoikeutta lapseen, eikä siis myöskään lapsella tähän vanhempaan. Tämä voi toteutua vain biologisen vanhemman siihen suostuessa. Ei-biologisella vanhemmalla tai toisaalta myöskään lapsella suhteessa ei-biologiseen vanhempaansa ei ole mitään juridisia oikeuksia.

Homoseksuaalit äänessä – millaisia tunteita oman homoseksuaalisuuden tiedostaminen herättää?

Pyysin kahta homoseksuaalia kertomaan muun muassa siitä, millaisia tunteita homoseksuaalisuuden tiedostaminen herätti heissä ja miten ihmiset ovat reagoineet heidän ulostuloonsa. Seuraavassa on heidän vastauksiaan eri kysymyksiin.

Milloin tulit tietoiseksi tunteistasi samaa sukupuolta kohtaan?

Nainen 31 v: ”Joskus teininä.”

Mies 24 v: ”Virallisesti hyväksyin itseni vasta 23-vuotiaani; sen että pidän ainoastaan miehistä. Epävirallisesti olen ihaillut miehiä heti murrosiän alettua. Muistan esim. viidennellä luokalla olleen pojan, jonka rintakehää tuijotin haaveillen paidan läpi. Seitsemännellä luokalla taas tuijotin erästä porkkanapäistä poikaa. Rippikoulussa silmä mieltyi poikiin, jotka hyppivät pelkissä tiukoissa boksereissa. Tiesin koko ajan valehtelevani itselleni ja muille sanomalla olevani hetero, vaikka sitä kysyttiin.”

Miten reagoit tunteisiisi? Hyväksyitkö asian vai oliko se vaikea pala sulateltavaksi?

Nainen 31 v: ”Ajattelin aluksi, että se on ohimenevää enkä oikein tunnustanut asiaa itsellenikään, saati että olisin puhunut kenellekään siitä mitään. Pikkuhiljaa kuitenkin hyväksyin asian.”

Mies 24 v: ”Kuten totesin edellisessä vastauksessa, hyväksyin itseni vasta vuosi sitten 23-vuotiaana. Pikkukaupungin pojan, joka ei tuntenut siinä iässä muuta homoksi tunnustautunutta, oli vaikeaa hyväksyä olevansa itse sellainen. Jälkeenpäin olen kyllä saanut selville, että kaveripiirissäni oli lukioaikana ainakin yksi, joka piti myös pojista.”

Oletko kertonut tunteistasi perheenjäsenillesi tai ystävillesi?

Nainen 31 v: ”Kerroin ystävilleni vasta kun aloin seurustella naisen kanssa. Perheenjäsenille en ole kyllä kertonut mitään siskoani lukuun ottamatta. He kyllä varmaan tajuavat asian, mutta siitä ei vain puhuta.”

Mies 24 v: ”Siskolleni olen kertonut. Äidilleni en ole vielä kertonut. Koko kaveripiirini tietää jo asiasta.”

Millaisia kysymyksiä ihmiset ovat esittäneet sinulle saadessaan tietää seksuaalisesta suuntautumisestasi? Olen kuullut, että homoseksuaaleille esitetään yllättävän intiimejäkin kysymyksiä, vaikka heteroilta ei esim. työpaikalla kahvipöydässä ruveta kysymään seksuaalisista mieltymyksistä tai seksikumppanien määrästä.

Nainen 31 v: ”Minulta ei ole onneksi kysytty mitään intiimejä asioita. Lähinnä minulta on kysytty sitä, kauanko olen tiennyt tästä suuntautumisestani.”

Mies 24 v: ”Poikamakua ihmiset vain kysyvät. Mitään sitä arkaluontoisempaa minulta ei ole kysytty, mutta en oikeastaan häpeä enää kertoa ihmisille seksiin liittyvistä asioista.”

Miten suhtautumisesi itseesi ja seksuaalisuuteesi on muuttunut homoseksuaalisuutesi julkistamisen myötä?

Nainen 31 v: ”Ei mitenkään. Tai no ehkä minulla on vähän vapautuneempi olo…”

Mies 24 v: ”Olin todella angstinen ja masentunut ihminen. Minulla on ollut heikko itsetunto, joka on vasta kaapista ulostulon jälkeen alkanut vahvistua ja rakentua identiteetin myötä. Olen rohkaistunut ostamaan itselleni vihdoin niitä vaatteita, joita olen kuolannut muiden päällä, enkä piittaa enää, mitä mieltä ihmiset ovat selkäni takana. Joskus ehkä vieläkin otan itseeni jostakin, mutta enimmäkseen elämäni on heittänyt häränpyllyä angstisesta pessimististä elämäniloiseksi ja positiiviseksi.”

Millaisiin ennakkoluuloihin olet törmännyt?

Nainen 31 v: ”Jotkut ihmiset lähipiirissäni ovat varoitelleet, ettei kaikille ehkä kannata kertoa asiasta. Kai se on jonkinlaista suojelemista. Muihin ennakkoluuloihin en ole vielä törmännyt henkilökohtaisesti.”

Mies 24 v: ”No en kai oikeastaan ole törmännyt ennakkoluuloihin. Enimmäkseen taidan olla vain se stereotypian vahvistaja käytökseltäni. Ainakin tytöt sanovat minua tosihomoksi.”

Oletko tullut kaapista ulos myös työpaikalla? Onko tieto seksuaalisesta suuntautumisestasi vaikuttanut siihen, miten työtoverit suhtautuvat sinuun?

Nainen 31 v: ”Tällä hetkellä en ole vakituisesti missään töissä. Edellisessä työpaikassani en kertonut suuntautumisestani, koska minusta asia ei kuulu työkavereille. En ylipäätään puhu työkavereille henkilökohtaisista asioistani. Eri asia olisi, jos työkavereissa olisi hyviä ystäviä – sellaisille voisin kertoakin.”

Mies 24 v: ”En ole tullut ulos kaapista työpaikallani eli en ole kertonut kenellekään. Epäilen kyllä, että työkaverini aavistavat ja tietävät suuntautumisestani silti. Postissa on muitakin homoja töissä, joten eivätköhän heidän ”gaydarinsa” ole jo ajat sitten sanoneet minusta, että olen heikäläisiä. Lisäksi viihdyn naispuolisten työntekijöiden seurassa mieluummin kuin äijämäisten miesten.”

Muuttuiko ystäväpiirisi, kun tulit kaapista ulos?

Nainen 31 v: ”Uusia ystäviä on tullut viime aikoina, mutta ihan muista syistä. Vanhatkin ystävät ovat säilyneet, mutta jotkut eivät ole jostain syystä pitäneet kovin paljon yhteyttä…”

Mies 24 v: ”Ei.”

Ovatko ihmiset tuppautuneet seuraasi vain saadakseen homoseksuaalisen ystävän, koska se tuntuu nykyään olevan joistakin trendikästä?

Nainen 31 v: ”En ole huomannut sellaista.”

Mies 24 v: ”Eivät. Kaveruus tyttöpuolisten kavereiden kanssa on ehkä syventynyt.”

Miltä sinusta tuntui rakastua samaan sukupuoleen?

Nainen 31 v: ”Pelottavalta, jännittävältä ja ahdistavalta, mutta erittäin ihanalta siinä vaiheessa, kun sain tunteilleni vastakaikua. Aiemmat ihastukset samaan sukupuoleen eivät olleet johtaneet mihinkään, joten silloin oli aika raskasta.”

Mies 24 v: ”Minusta on ihanaa tuntea itseni täysin teiniksi. Ehkä parhaiten oloani kuvaa Sound of Music -musikaalin kohtaus, jossa päähenkilö (en muista häneen nimeään) laulaa niityllä Sound of Musicia.”

Seurusteletko tai oletko rekisteröidyssä parisuhteessa? Jos olet rekisteröinyt parisuhteesi, oletko törmännyt arjessa ennakkoluuloihin sen vuoksi?

Nainen 31 v: ”Seurustelen ja asun yhdessä tyttöystäväni kanssa. Emme ole rekisteröidyssä parisuhteessa.”

Mies 24 v: ”Olen sinkku, mutta yritän saada koko ajan säännöllistä suhdetta päälle.”

Millaisia ajatuksia Lapin Kansan päätoimittajan Johanna Korhosen irtisanomistapaus herättää? Korhosen mukaan irtisanomisen syynä olisi ollut se, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa.

Nainen 31 v: ”Se on käsittämätöntä ”muka tasa-arvoisessa” nyky-Suomessa. Tapaus herättää sellaisia ajatuksia, että todellakin joutuu miettimään, mitä ja kenelle puhuu. Toisaalta on hyvä, että asia on noussut pääuutiseksi ja herättänyt niin paljon keskustelua ja että suurin osa suomalaisista vaikuttaisi kuitenkin olevan suvaitsevaisia.”

Mies 24 v: ”En olisi uskonut, että tämän päivän Suomessa voi vielä tapahtua tällaista.”

Teksti: Sanna Toikkanen

X