Ihmissuhteet

Huono suhde pahensi Piian, 33, masennusta: ”Pelkäsin usein, että tapan itseni”

Koulukiusaaminen, huono itsetunto ja onneton parisuhde ajoivat Piia Tuomisen, 33, syvään masennukseen. Häntä hoidettiin sairaalassa ja lääkittiin. Lopulta hän päätyi sairauseläkkeelle. Sitten tapahtui jotakin, mikä muutti hänen elämänsä.
Teksti: Eveliina Lauhio Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia

Kaikki on toivotonta. Siltä Piia Tuomisesta tuntui, kun hän syöksyi ensimmäistä kertaa masennuksen syövereihin. Elettiin vuotta 2000, ja Piia oli 18-vuotias lukiolainen.

Kun ikätoverit suunnittelivat tulevaisuuttaan, Piia painiskeli synkkien ajatusten kanssa. Ylipainon takia alkanut koulukiusaaminen oli nakertanut itsetuntoa. Sitä heikensi entisestään seurustelusuhde, joka oli huono, koska Piia oli alun perinkin päätynyt yhteen vääränlaisen miehen kanssa.

– Koin, että minun pitää olla kiitollinen, jos joku ylipäätään huolii minut. Pidin itseäni arvottomana, hän sanoo.

Yksi masennuksen oire oli tolkuton väsymys. Arkitoimet tuntuivat ylivoimaisilta. Piia sai suoritettua lukion loppuun hyvin arvosanoin, mutta koulupäivien jälkeen hänellä ei ollut voimia ystäville tai harrastuksille. Aika kului yksin kotona. Masennus tuntui fyysisenä kipuna.

– Rintaani puristi jatkuvasti, Piia sanoo.

 ”Jo silloin minun olisi pitänyt tajuta”

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Piia muutti Juvalta Jyväskylään ja aloitti yliopistossa psykologian opinnot. Haaveena oli valmistua psykologiksi, joka auttaisi työkseen muita.

Hän oli tehnyt paljon töitä sen eteen, että sai opiskelupaikan mieluisalle alalle. Psykologian opinnot olivat olleet haaveena jo kahdeksan vuotta.

Opiskeluaika oli vaikeaa. Hän käytti energiansa tentteihin lukemiseen ja toimimattoman parisuhteen hoitamiseen.

Piia oli tavannut poikaystävänsä nettitreffeillä lukioiässä. Hän ei ollut ollut ihastunut eikä edes fyysisesti kiinnostunut miehestä mutta oli alkanut silti seurustella.

– Näin jälkeenpäin ajateltuna huijasin itseäni ryhtyessäni parisuhteeseen. Minulla oli niin kova tarve saada hyväksyntää, että aloin seurustella miehen kanssa, jota kohtaan en tuntenut oikeastaan mitään.

Hälytyskellot eivät soineet silloinkaan, kun hänelle valkeni, miten erilaiset arvot heillä oli. Parin ensimmäinen riita koski naispappeutta.

– Toisin kuin minä, hyvin uskovainen mieheni oli tiukasti naispappeutta vastaan. Jo silloin minun olisi pitänyt tajuta, että emme sovi yhteen.

Lääkkeistä ei ollut apua

Jyväskylässä pari muutti yhteen. Tilanne pahensi Piian masennusoireita. Nyt, vuosia myöhemmin, hän pitää huonoa parisuhdettaan yhtenä suurimmista sairastumiseen vaikuttaneista syistä.

– Arkeni oli raskasta. Minun piti sietää poikaystäväni lapsellista kiukuttelua, joka lähenteli henkistä väkivaltaa.

Piiasta tuntui siltä kuin hän olisi ollut ainoa aikuinen suhteessa.

– Silti halusin pysyä yhdessä, sillä ajattelin, että ei minua kukaan muukaan huoli.

Lääkäri määräsi Piialle masennuslääkityksen, mutta siitä ei ollut apua. Vuonna 2004, kun hän oli opiskellut muutaman vuoden, hänen kuntonsa romahti. Hänellä on sumuisia muistikuvia hetkestä, jolloin paha olo vyöryi toden teolla päälle. Piia oli kotonaan Jyväskylässä kahdestaan avopuolisonsa kanssa.

– Istuin nojatuolissa, tuijotin eteeni ja heijasin itseäni. Minulla oli niin paha olo, että en osannut enää sanoa, mikä minua vaivasi. Tunsin suunnatonta ahdistusta, ja aina välillä purskahdin itkuun. Minusta tuntui siltä, että olin sulkeutumassa omaan maailmaani.

Piian poikaystävä huolestui tilanteesta ja soitti Piian äidille. Äiti kehotti viemään tyttärensä saman tien sairaalaan.

– Muistikuvani sairaalasta ovat hieman utuiset. Minut laitettiin lepäämään sängylle, ja eteeni tuotiin valkoisia pillereitä. En muista vastustelleeni tai kauhistelleeni sairaalaan lähtöä. Olin niin turta, että mikään ei tuntunut miltään.

”Pelkäsin usein, että tapan itseni”

Sairaalasta tuli toinen koti. Piia vietti siellä useita muutaman viikon tai kuukauden jaksoja vuosien 2004 ja 2007 välillä. Pisin yhtämittainen sairaalajakso kesti kolme kuukautta.

Sairaalahuone oli riisuttu. Seinät hohtivat valkoisina, ja sängyn päälle oli pedattu vaaleanvihreä peitto. Aika kului televisiota katsoen ja piirtäen. Kirjojen lukeminen olisi vaatinut liikaa keskittymistä.

Välillä hänen vointinsa oli niin huono, että kaikki aika kului lääketokkurassa.

Sopivan lääkityksen löytyminen oli vaikeaa.

– Minulle syötettiin niin psykoosia estäviä lääkkeitä kuin rauhoittavia pillereitäkin. Lääkkeet aiheuttivat monenlaisia sivuoireita, kuten painonnousua ja puheen puuroutumista. Pahinta oli niiden aiheuttama pöpperöinen olo. Käydessäni lomalla kotona saatoin kävellä päin ovea, koska olin niin tokkurassa.

Piia sai sairaalassa jonkin verran keskusteluapua, mutta terapiaa ei ollut hänen mielestään riittävästi. Jos hoitajille valitti pahaa oloa, sai pillerin. Piia saattoi syödä päivässä jopa kuusi tablettia rauhoittavaa lääkettä.

Joskus hoitajat töksäyttelivät tylyjä kommentteja.

– Yksi hoitaja sanoi suoraan, että yritä ryhdistäytyä. Sellaista ei koskaan pitäisi sanoa masentuneelle, sillä se voi lisätä masentuneen jo valmiiksi syyllistä oloa, Piia sanoo.

Sairaalajaksot ja yritykset elää avopuolison kanssa tavallista arkea rytmittivät parikymppisen naisen elämää. Hän palasi välillä kotiin mutta joutui kerta toisensa jälkeen takaisin sairaalaan.

Sairaalaan palaaminen tuntui turvalliselta.

– Pelkäsin usein, että tapan itseni. Sairaalasta tuli minun turvapaikkani, jossa olin vahdittavana. Tuntui hyvältä myös päästä kauemmas poikaystävästäni.

Sitten voimat loppuivat

Nuoruudessa alkanut parisuhde tuli tiensä päähän, kun yhteiselo oli enää lähinnä riitelyä. Piia tajusi, ettei koskaan toipuisi masennuksesta, jos jatkaisi huonossa suhteessa. Hän jätti miehensä, vaikka masentuneelle eropäätöksen tekeminen oli kova ponnistus.

Mutta eron jälkeen ei alkanut parempi aika. Kuntoutustuella ollut nuori nainen ei käynyt töissä eikä enää opiskellutkaan. Päivät kuluivat sängyssä televisiota katsellen. Oli päiviä, joina hän ei puhunut kenenkään kanssa. Joskus hän jäi vain tuijottamaan seinää pitkäksi aikaa.

Välillä lääkitystä muutettiin – toiveena oli löytää yhdistelmä, joka toimisi hyvin. Mutta silloin tuli ikäviä vieroitusoireita, kuten tärinää ja mielialavaihteluita.

Sitten Piian voimat loppuivat. Vuonna 2008 masennus otti ylivallan.

”Ainoa järkevä ratkaisu ongelmiini olisi itsemurha”

Piia istui keittiön lattialla ja itki. Sylissään hän piti lääkelaatikkoa.

– Ajattelin, että otan kerralla kaikki lääkkeeni. Minusta tuntui siltä, että elämäni oli tullut päätepisteeseen ja että ainoa järkevä ratkaisu ongelmiini oli itsemurha.

Kuononsa syliin tunkenut koira ja kaksi keittiössä kiipeillyttä kissaa kuitenkin estivät Piiaa tekemästä mitään peruuttamatonta. Eläinten pyyteetön ystävyys sai hänet luopumaan suunnitelmastaan, ja hän laski kourassaan olleet pillerit takaisin laatikkoon.

Myös vanhemmat auttoivat Piiaa jaksamaan. Oikein huonoina hetkinä Piian isä tuli tyttärensä luo yöksi sohvalle nukkumaan vain ollakseen läsnä.

– Isäni lohdutti minua sanomalla, että opintojen kesken jääminen ei ole luovuttamista vaan uuden vauhdin hakemista.

– Tietenkin vanhempani olivat hädissään. He soittelivat minulle usein ja tarkistivat, miten voin. Minulle oli tärkeää, että he eivät jättäneet minua yksin.

Eläkkeelle 26-vuotiaana

Masennuksestaan huolimatta Piia yritti pysytellä elämässä kiinni. Hän muutti takaisin Juvalle asumaan, jotta hän olisi lähempänä vanhempiaan. Nuoren eläkeläisen päivät kuluivat kotona. Mielialalääkkeet nostivat painoa.

– Lihominen masensi minua entisestään. Jumppasin välillä jopa kolme tuntia päivässä, mutta silti painoni nousi.

Piia kävi keskustelukäynneillä mielenterveystoimistossa. Kelan korvaamaa terapiaa hänelle ei tarjottu, sillä lääkärin mukaan Piian masennukseen tehoaisi parhaiten lääkehoito.

– Psykiatri sanoi minulle suoraan, että noin vakavalla diagnoosilla ei terapiaa saa.

Vuonna 2009 tuli päätös työkyvyttömyyseläkkeestä. Eläkkeelle jääminen 26-vuotiaana tuntui epäonnistumiselta mutta myös helpottavalta. Enää ei tarvinnut esittää vahvaa.

Ilon pilkahduksen elämään toi uusi rakkaus. Tammikuussa vuonna 2009 Piia tutustui netin kautta Jesseen. Hän ihastui mieheen jo ennen ensimmäisiä treffejä.

– Esimmäinen puhelumme kesti seitsemän tuntia. Minulle tuli Jessen äänestä tuttu ja turvallinen olo. Tuntui ihan siltä, kuin olisimme tunteneet toisemme aina.

Kun Jesse tuli ensimmäistä kertaa käymään Piian luona Juvalla, tapaaminen kesti koko viikonlopun. Maanantaina Piia lähti Jessen mukaan tämän kotiseudulle Varsinais-Suomeen – ja hän on sillä samalla reissulla edelleen.

Lopulta masennuslääkkeet jäivät pois

Jessen kanssa Piia tutustui NLP-menetelmään. Kyse on mielenhallintamenetelmästä, jonka avulla yritetään päästä eroon negatiivisista uskomuksista.

Niitä Piialla riitti: olen ruma, arvoton, epäonnistuja, muita tyhmempi… Piia ilmoittautui Espoossa järjestetylle NLP-kurssille elokuussa vuonna 2014.

– Siellä ymmärsin, että kaikki olennainen tapahtuu oman pääni sisällä ja että voin hallita itse omia ajatuksiani.

Painokin alkoi pudota, kun hän pääsi eroon vuosia kestäneestä tunnesyömisestään.

Piia alkoi hahmottaa syitä, jotka olivat sairastuttaneet hänet masennukseen.

– Ala-asteella alkanut koulukiusaaminen oli musertanut itsetuntoni. Huonon itsetunnon takia taas ajauduin vääränlaiseen parisuhteeseen, sillä koin, että minun oli otettava ensimmäinen mies, joka huoli minut. Kiusaamistaustan, huonon itsetunnon ja toimimattoman parisuhteen yhdistelmä laukaisi masennukseni.

Piia päätti jättää pois masennuslääkkeet.

Oma masennus auttaa ymmärtämään muita

Nykyään masennus on Piian mukaan jäänyt taakse. 33-vuotias entinen eläkeläinen aloittelee uraa NLP-valmentajana ja opiskelee Helsingin Psykoterapiainstituutissa, josta hän on valmistumassa ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Piia uskoo siihen, että masennuksesta voi toipua muutoinkin kuin syömällä lääkkeitä tai käymällä pitkiä terapioita.

Piia viihtyy miehensä ja eläinlaumansa kanssa Yläneellä ja on tulevaisuutensa suhteen hyvin toiveikas. Vuosien rankka taistelu masennuksen kanssa on kääntymässä positiiviseksi voimavaraksi.

– Uskon, että oma kokemukseni masennuksesta antaa hyvää pohjaa terapeutin työlle. Haluaisin auttaa ihmisiä, jotka ovat menettäneet toivonsa.

Lue lisää:

Tuomas Juntunen joutui hyvästelemään pienen tyttärensä lopullisesti: Isi on tässä, älä pelkää

Kirjailija Pauliina Vanhatalo masentui: Mietin, saako masentunut äiti luopua lääkkeistä

Tiinan lapsen isä asuu kadulla: Poika osaa kertoa, että isiä ei voi tavata, koska isi juo alkoholia

Miksi nainen jää suhteeseen, jossa mies pettää?

X