Ihmiset ja suhteet

Ihastuminen – Koukussa rakastumisen tunteeseen

Teksti:
Anna.fi

Tainalla on ongelma. Hän on naimisissa oleva 41-vuotias kahden lapsen äiti – ja sarjaihastuja.

Ihastuminen

– Ihastun herkästi toisiin miehiin, flirttailen heidän kanssaan ja haaveilen seksistä, vaikka rakastan miestäni. Silti olen pettänyt häntä lukemattomia kertoja, Taina kertoo.

Hänestä tuntuu, ettei hän voi ihastumisilleen mitään, vaan toimii kuin riivattu.

– Asia masentaa minua. Pettämiseen kuluu liikaa aikaa ja energiaa. Pelkään, että joku päivä vielä jään kiinni ja rikon perheeni. Perhe on kuitenkin minulle kaikki kaikessa.

– Toisaalta ajattelen, että minulla on vain tämä yksi elämä ja ehkä minun pitäisi elää se kuten haluan. Ehkä minulla on vain toisia suurempi seksuaalivietti. Jopa niin suuri, etten sitä itse voi oikein hallita. Olen myös miettinyt, olenko jotenkin sairas ja voitaisiinko minut parantaa.

Samanlaisia tarinoita olet kuullut aiemminkin, vai mitä? Lööpeistä saamme lukea jatkuvasti julkisuuden henkilöiden kumppaninvaihdoista ja pettämisistä, mutta kyllä taviksetkin – kuten Taina osoittaa – taitavat. Annan lukijapanelisteistakin yli neljännes kertoo pettäneensä puolisoaan. Saman verran panelisteista arvelee olleensa jossain elämänsä vaiheessa koukussa rakastumisen tunteeseen.

Ihastuminen

Jotkut ihastuvat muita helpommin

Mistä tuollainen käytös oikein johtuu?

– Ei vaikuta siltä, että Taina olisi sairas. Ihmiset, kuten muutkin eläimet, ovat luonnostaan erilaisia myös seksuaalisten halujensa suhteen, sanoo ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Jotkut ihastuvat ja rakastuvat muita helpommin, useita kertoja elämänsä aikana. Toisten taas on vaikea rakastua edes yhtä kertaa. Tämä saattaisi Partosen mukaan selittyä sillä, miten aivot toimivat kemiallisesti.

Maailmalla on tehty kymmenkunta tutkimusta, jossa on yritetty selvittää rakastumisen tunnetta ja sen syntyä. Niissä on mitattu rakastuneiden veren hormonipitoisuuksia ja kuvattu heidän aivojaan. Mitä on saatu selville?

On pakko puhua hetki mantelitumakkeista, jotka ovat aivojen vanhimpia osia. Muinaiset esi-isämme tarvitsivat mantelitumakkeiden hermosoluja tulkitakseen, uhkaako heitä jokin vaara ja päättääkseen, kannattaako hyökätä vai paeta. Nykyihminen käyttää niitä tunteidensa tulkitsemiseen.

Ihmisen ”päätös” ihastumisesta syntyy siis mantelitumakkeissa, joiden hermosolut käyttävät välittäjäaineenaan serotoniinia. Mitä enemmän serotoniinia solut saavat, sitä vilkkaammin ne toimivat. Toisilla serotoniinia on muita runsaammin.

– Heillä tunteita tulkitsevien solujen toiminta käynnistyy muita herkemmin ja tunnetila, mikä siitä seuraa, on hyvin voimakas. He myös ihastuvat muita herkemmin ja voimakkaammin, Partonen sanoo.

Ihastumisen tunne on vahva

Harva pystyy analysoimaan, miksi hän tuntee vetoa toiseen ihmiseen. Tunne on usein vahva, mutta epämääräinen.

– En usko, että kukaan hakee ihastumis- tai rakastumiskokemusta tietoisesti, vaan syynä siihen on juuri mantelitumakkeen ja sen solujen vahva toiminta, Partonen sanoo.

Voiko rakastumisen tunteeseen jäädä koukkuun?

– Ainakin seksuaaliseen mielihyvään voi. Ja rakastunut ihminen alkaa usein nopeasti haluta seksiä.

Hollantilaisessa tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että rakastuneen ja seksiä harjoittavan ihmisen aktiiviset aivoalueet sijaitsevat lähellä toisiaan, mutta ne eivät ole samat. Aivokuvista pystyy solujen muutoksia tarkkailemalla näkemään, kuka tutkituista nauttii seksistä toista enemmän. Juuri heillä voi olla muita suurempi vaara tulla riippuvaiseksi seksistä saadusta nautinnosta.

Ihastuminen

Seksistä saatu mielihyvä näkyy aivokuvissa samassa paikassa kuin vaikkapa tupakasta, alkoholista tai liikunnasta saatu nautinto. Siksi on päätelty, että seksiaddikteja voidaan hoitaa samoin periaattein kuin muistakin riippuvuuksista kärsiviä. Paikka, jossa nautinnot aivokuvissa näkyvät, on mantelitumakkeen lähellä sijaitseva mielihyväkeskus, jossa hermosolujen välittäjäaineena on dopamiini.

Onko ihminen siis tuomittu halujensa orjaksi, jos hänen mantelitumakkeensa ja mielihyväkeskuksensa sattuvat olemaan äärimmäisen aktiivisia?

– Ei suinkaan. Ihmisellä on paljon määräysvaltaa omaan käyttäytymiseensä, vaikka elimistö viestittäisikin kaavamaisesti mielihyvän tunnetta ihastumiseen ja rakastumiseen, Partonen sanoo.
Ihminen voi myös vältellä tilanteita, joiden tietää ruokkivan addiktiota tai opetella uusia tapoja käyttäytyä niissä.

Tainaa ja muita sarjaihastujia voisi auttaa psykoterapeuttinen hoitomuoto, jossa vahvistetaan sen tapaista käyttäytymistä, että ihminen saa mielihyvää muustakin kuin seksistä.

– Ja jos ihminen ei yrityksistä huolimatta onnistu muuttamaan käytöstään, kannattaa ehkä selvittää, ajaako jokin psykologinen seikka häntä yhä uusien seksikumppaneiden syliin.

Millaiset kokemukset sitten voivat tehdä ihmisestä sarjarakastujan?

Hahmoterapeutin ja kliinisen seksologin Heidi Valasti-Lindgrenin mielestä media ruokkii vääristynyttä ajatusta, että ihminen tarvitsee runsaasti seksiä tunteakseen elävänsä. Lehdissä on paljon seksijuttuja, jotka keskittyvät siihen, tuleeko orgasmi ja miten se tulee.

– Nuorten naisten lehdissä neuvotaan 25 asentoa päästä orgasmitaivaaseen. Ei heidän kuulu sellaisia asioita pohtia. He vasta tutustuvat kehoonsa ja siihen, miltä tuntuu olla toista lähellä, Valasti-Lindgren sanoo.

Hän on hoitanut ihastumispakkoisia ihmisiä ja havainnut, että he kaikki ovat kärsineet lapsena vakavasta hoivan tai hyväksynnän puutteesta. Vanhemmat ovat ehkä eronneet, kun lapsi on ollut 4–6-vuotias. Siinä iässä, oidipaalivaiheessa, lapsi tarvitsee erityisen paljon vanhempiensa ihailevia katseita ja kokee valtavana hylkäyksenä sen, ettei toinen vanhempi olekaan aina läsnä.
Ongelmat ovat voineet alkaa myös siitä, että lapsi ei ole saanut arvostusta sellaisena kuin hän on.

– Jos lapsen perustemperamenttia ei arvosteta, hänelle tulee tunne, että hän on jotenkin vääränlainen. Kiukkua ei pidä kieltää eikä ujon lapsen tarvitse katsoa vierasta silmiin. Hän tekee niin sitten kun uskaltaa. Lapsen sisäiseen, omaan kasvuun kannattaa luottaa.

Aikuisiän ongelmien syynä voi olla myös se, ettei lapselle ole muodostunut riittävän vahvaa tunnesidettä vanhempiinsa.

– Lapsia voi hoitaa yllättävän teknisesti. Ei riitä, että vanhempi on aina kotona, jos hän vain katselee televisiota.

Sitoutumiskammoisilla on usein huono itsetunto. Jatkuva kumppanin vaihto voikin olla keino vältellä syvempää suhdetta, jotta saisi mahdollisimman paljon huomiota mahdollisimman monelta ihmiseltä.

Huono itsetunto on voinut syntyä myös koulukiusaamisesta.

– Puolet asiakkaistani, tulivat he vastaanotolle minkä ongelman vuoksi tahansa, ovat koulukiusaamisen uhreja. Se on yksi tuhoisimpia asioita ihmisen mielelle.

Miten ihmisen sitten käy, jos hän seikkailee suhdeviidakoissa aina vanhuuteen saakka? Ei kovin hyvin, Valasti-Lindgren arvelee. 35-vuotiaasta kumppanin vaihto kahden vuoden välein voi vielä tuntua makealta elämältä, muttei enää viisikymppisestä.

– Elämäntapa on hyvin kuluttava, se lisää masennusriskiä ja aiheuttaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Mutta siitä voi päästä eroon, Valasti-Lindgren vakuuttaa.

Sarjaihastuja voi kokeilla sitä, että hyväksyykin itsensä sellaisena kuin on. Hyväksynnän puutteestahan koko ongelma on saanut alkunsa. Ja kun hyväksyy itsensä, voi alkaa muuttua.

Teksti: Miia Saari
Kuvat: iStock ja Colourbox

X