Ikuiset kihlat? Mirka kertoo, mikä jumitti parisuhteen yhteen sormukseen
Mirka ajatteli, että kihlat kestäisivät pari vuotta. Aika on vierinyt 10-vuotisessa parisuhteessa nyt suurimmaksi osaksi yhdellä sormuksella.
Kihlat ovat perinteisesti lupaus avioliitosta. Tarvitsisiko näin olla? Kuvituskuva.
Mirka ajatteli, että kihlat kestäisivät pari vuotta. Aika on vierinyt 10-vuotisessa parisuhteessa nyt suurimmaksi osaksi yhdellä sormuksella.
Vuonna 2016 Mirka sai joululahjaksi kosinnan. Kihlat oli mainittu jo aiemmin ääneen, joten jouluaattoaamuna paketista paljastunut sormus ei tullut täytenä yllätyksenä.
Mirkan ainut toive kosintaan liittyen oli, että se ei saa tapahtua synnytyssalissa. Pariskunnan ensimmäinen lapsi oli juuri syntynyt reilu viikko aikaisemmin, joten aika oli oikea.
Tutun kaavan mukaan kihlojen jälkeen seuraavaksi vuorossa on avioliitto.
– Itsellä oli alitajuinen ajatus, että parin vuoden sisään olisi häät, Mirka sanoo.
Yhdessä on oltu kuitenkin jo kohta kymmenen vuotta ja siitä kuusi vuotta on hurahtanut kihloissa. Naimisiinmeno on vain jäänyt.
Naimisiinmeno ei ole enää yhtä itsestään selvää kuin aikaisemmin
Suomessa kihlat jäävät tilastoimatta täysin, eikä kihlatuilla ole lakiin liittyviä oikeuksia tai velvollisuuksia. Helsinkiläinen Mirka, 34, ja hänen miehensä ovat siis yhteisen osoitteensa vuoksi avopari.
Tilastokeskuksen mukaan avopari muodostuu samassa asunnossa vakituisesti asuvista täysi-ikäisistä, jotka ovat eri sukupuolta ja eivät ole sisaruksia. Sen lisäksi heidän tulee olla puolisottomia ja parin ikäeron on oltava alle 16 vuotta.
Muutos avoparien määrässä Suomessa on ollut merkittävä. Tilastokeskuksen tilastoissa on avoparien kohdalla tyhjää vielä 50- ja 60-luvuilla. 70-luvulla avopareja, joilla oli lapsia, oli alle 1000 ja lapsettomia avopareja oli 19 000. Samaan aikaan aviopareja oli suunnilleen miljoona – niitä joilla oli lapsia, oli 720 000, ja lapsettomia aviopareja puolestaan oli 260 000.
Avoparien määrä on kasvanut tasaisesti 70-luvulta eteenpäin. Naimisiinmeno on lakannut olemasta itsestäänselvyys. Suuret avioeroluvut voivat myös hillitä halua mennä naimisiin.
Avioliiton tärkeimmäksi järkipuoleksi nostetaan sen tarjoama lain suoja erossa tai kuolemassa. Romantikkoa tämä ei puhuttele. Miksi mennä naimisiin, jos sen ainut tehtävä on suojata osapuolia, kun liitto loppuu?
Ilmeisen moni ei ole kokenut lain suojaa tarpeeksi riittäväksi motiiviksi mennä naimisiin: Viime vuonna 2022 solmittiin toiseksi vähiten avioliittoja sataan vuoteen. Se vielä hiljaisempi vuosi puolestaan oli edeltävä 2021. Tällä haavaa aviopareja on silti viimeisimmän tilastotiedon mukaan yli 900 000.
Mirkan elinpiirissä kihlat kestivät muilla alle vuoden
Vaikka välissä olisi pari koronavuotta, yli viiden vuoden kihlaus saattaa nostattaa kulmakarvoja.
Lähes vuosikymmenen yhdessäolon aikana Mirka ja hänen kumppaninsa ovat saaneet kolme lasta. Mirka puolisoineen kuuluu nykyään niiden 126 000 avoparin joukkoon, joilla on lapsia. Kotihoidossa olevat lapset ovat yksi syy sille, miksi Mirkan häitä ei ole tanssittu.
Toinen syy on hyvin yksinkertainen. Kynnys mennä naimisiin ja järjestää häät on noussut sitä korkeammaksi, mitä pidempään kihlauksesta on kulunut aikaa.
Mirka kasvoi uskonnollisessa yhteisössä, jossa elämän etapit edetään tietyssä järjestyksessä. Kihlautumisen jälkeen naimisiin on menty yleensä vuoden sisällä.
Ensin kihlat, sen jälkeen naimisiin, jonka jälkeen vasta muutetaan yhteen ja hankitaan lapset.
Mirka on eronnut yhteisöstä jo vuosia sitten, mutta hänen äidilleen nämä asiat ovat yhä valtavan tärkeitä. Siitä Mirka on tuntenut kieltämättä pientä häästressiä vuosien varrella.
Oli perusluterilainen, toista kirkkokuntaa tai uskonnoton, oletus kihlaparista on melkein lähtökohtaisesti häät lähivuosien aikana. Mirka on kuitenkin päättänyt kulkea omaa polkuaan, eikä enää anna ulkoapäin tulevien paineiden vaikuttaa.
Heitäkin on, jotka jäävät kihloihin – jättääkseen menemästä naimisiin.
Somessa voi törmätä tunnisteeseen #foreverengaged, ikuisesti kihloissa. Sitä käyttävät vuosikausiksi kihloihin ”unohtuneet” rakastavaiset sekä parit, joilla ei kihlautumisen päälle ole aikomustakaan virallistaa suhdetta.
Vielä joskus naimisiin
Päätös mennä naimisiin ”sitten joskus tulevaisuudessa” on ollut Mirkan ja hänen kumppaninsa yhteinen.
– Se ei ole ollut prioriteetti tässä arjessa. Kumpikaan vain ei ole saanut aikaiseksi lähteä sitä suunnittelemaan, Mirka kertoo.
Alun perin Mirkan puoliso ei kokenut naimisiinmenoa kovin tärkeänä asiana. Vuosien saatossa myös hänelle on kuitenkin vahvistunut ajatus siitä, että haluaisi päästä juhlimaan häitä.
Mitä jos häiden hetkeä ei koskaan tulisikaan? Kun Mirka miettii sitä, vastaus on selkeä.
– Kyllä se jäisi harmittamaan, hän sanoo.
Yhteistä elämää on jo takana sen verran, että avioliitto ei tulisi enää muuttamaan pariskunnan arkea tai ajatusmaailmaa suhteen pysyvyydestä. Mirka kokee kuitenkin, että avioliitto on lopullinen merkki siitä, että haluaa olla toisen kanssa.
Alun perin piti mennä yllätyksenä naimisiin lapsen ristiäisissä. Ajatus on kuitenkin lopullisesti haudattu. Ristiäiset ovat lopulta lapsen juhla, ja pariskunta haluaisi viettää häät erikseen.
Nyt kun jo kolmannen lapsen kaste on kohta edessä, häät ovat nousseet jälleen parisuhteen puheenaiheeksi. Tarkoituksena on mennä jossain kohtaa virallisesti naimisiin maistraatissa. Vaikka Mirka ei pidä itseään enää kovin uskonnollisena, hän haluaisi silti perinteisen siunauksen avioliittoon.
– Kuulun kirkkoon ja jotenkin näen, että kirkkohäät olisi kaunis tilaisuus.
Virallisen seremonian jälkeen Mirka järjestäisi erikseen kavereille vielä kunnon juhlat.
Mutta se, milloin nämä suunnitelmat todella toteutuvat – sitä ei tiedä Mirka kumppaneineen eivätkä muutkaan kihlat solmineet parit, joilla on vuosikausia ollut yksi sormus nimettömässä.
Mirkan nimi on muutettu ja hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous