Ihmiset ja suhteet

Kaksikielisyys on valtava haaste, mutta mainio mahdollisuus

Teksti:
Anna.fi
Kaksikielisyys on haaste

Kun kaksikielinen perhe päättää ottaa useamman kuin yhden kielen haltuunsa, tälle tielle on hyvä lähteä heti lapsen synnyttyä. On opiskeltava kaksikielisyyden peilisäännöt, jotta päästään alkuun tällä pitkällä taipaleella. Kaksikielisyys on valtava haaste, mutta se on myös lapselle melkoinen voimavara, joten perheen kannattaa ottaa haaste rohkeasti vastaan!

Tavallisesti perheessä, jossa isä ja äiti puhuvat kahta eri kieltä äidinkielenään, kaksikielisyyteen päädytään lähes ilman neuvotteluja – aivan kuin automaattisesti. Onhan luonnollista, että kumpikin vanhemmista puhuu lapselle sitä kieltä, jonka itse taitaa parhaiten. Lapsen kielitaidolle voi olla jopa haitallista, jos vanhemmat alkavat puhua lapselleen kieltä, jonka ovat itsekin jossain vaiheessa oppineet, eivätkä hallitse sitä välttämättä tarpeeksi hyvin.

Kaksi kieltä käyttöön ensi hetkestä alkaen

Vanhempien on siis syytä puhua omaa äidinkieltään pienokaiselleen jo aivan ensimmäisestä hetkestä alkaen. Kun lapselle puhutaan paljon ja säilytetään sama johdonmukaisuus – isä puhuu yhtä kieltä ja äiti toista – kielten puhumisessa alusta alkaen, lapselle syntyy samalla turvallisuuden tunne ja tietoisuus siitä, kuka hänen vanhemmistaan puhuu mitäkin kieltä. Tältä johdonmukaiselta tieltä ei tulisi poiketa.

Tosiasia on, että lapsi ei ole lainkaan perillä alkuvaiheessa siitä, mitä vanhemmat hänelle sanovat. Tästä se kuitenkin alkaa: äänenpainojen ja kielen rytmin hahmottaminen ja myöhemmässä vaiheessa äänteiden ja sanojen ymmärtäminen. Vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana vanhemmista voi tuntua siltä, että kehitystä ei tapahdu suuntaan eikä toiseen, mutta odottavan aika on aina pitkä, kunnes alkaa tapahtua.

Sirpa ja Stefan ovat suomalais-saksalainen perhe. He asuvat Suomessa ja heillä on pian 3-vuotta täyttävä poika. Pariskunta on puhunut pojalleen aina pojan syntymästä saakka sekä saksaa että suomea.

-Minä olen puhunut pojalle aina suomea ja mieheni saksaa. Minä ja mieheni puhumme keskenämme suomea. Koska asumme Suomessa lapsemme kuulee luonnollisesti enemmän päivittäin suomea kuin saksaa ja näin ollen suomi on myös vahvempi kielistä ainakin tässä vaiheessa, Sirpa kertoo.

-On kyllä hienoa huomata, kuinka hyvin jo melko pienikin lapsi pystyy erottamaan kaksi kieltä toisistaan. Aluksi ajattelin, mahtaako lapsi oppia saksaa lainkaan, koska hän kuuli sitä ainoastaan isänsä suusta, mutta saksan osaamista on varmasti vahvistanut viime aikoina kovasti se, että poika käy nyt suomalais-saksalaisessa leikkikoulussa pari kertaa viikossa ja toki käymme myös mieheni kotimaassa muutaman kerran vuodessa.

Yksikielisten perheiden ja ulkosuomalaisten mahdollisuudet kaksikielisyyteen

On myös täysin yksikielisiä perheitä, jotka haluavat kasvattaa lapsistaan kaksikielisiä. Tämä saattaa olla varsin suuren luokan haaste, koska kielellisten valmiuksien on tultava tällaisissa tapauksissa yleensä kodin ulkopuolelta. Kielikylpypäiväkodit tarjoavat kuitenkin mainion mahdollisuuden kaksikielisyyteen kasvamiseen myös yksikielisten vanhempien lapsille.

Maarit ja Mauri Espoosta päättivät jo esikoisensa kohdalla, että he hakisivat lapselleen paikkaa kielikylpypäiväkodista. Nyt 5-vuotias Petra aloitti englanninkielisessä kielikylpypäiväkodissa vuosi sitten. Kielikylpypäiväkodissa aloittavat ovatkin yleensä neljän vanhoja.

-Petra ei osannut englantia sanaakaan kielikylpypäiväkotiin mennessään, mutta vuodessa on kyllä tapahtunut ihmeitä, Maarit ihastelee.

-Leikkien, laulujen, lukemisten ja askartelujen myötä lapsi tuntuu oppivan kieltä kuin itsestään. Aluksi Petra oli vähän arka toimimaan vieraalla kielellä, mikä johtui kaiketi epävarmuudesta, mutta itseluottamusta ja osaamista on tullut kyllä valtavasti vuoden mittaan.

Ulkosuomalaiset perheet sattavat johdattaa lapsensa kaksikielisyyden tielle melkein huomaamattaan saattaessaan lapsensa vaikkapa uuden asuinmaansa päiväkotiin tai kouluun. Vaikka vieraat kielet eivät olisikaan olleet lasten elämässä läsnä aivan heidän syntymästään lähtien, saa lapsi vieraskielisessä ympäristössä ja seurassa kielestä kiinni varsin pian.

Kaksikielisyys on haaste

Tamperelainen Koskisen perhe asuu Ranskassa perheen isän työkomennuksesta johtuen. 3- ja 5-vuotiaat lapset ovat päivisin paikallisessa lastentarhassa ja pikkuväki heittää huulta uusien ystäviensä kanssa jo varsin mallikkaasti.

– Olihan se alku hieman hankalaa. Nuorempi tytöistä alkoi tulla juttuun tarhassa jo kuukauden päivät siellä oltuaan, mutta vanhemmalle tytölle se otti kyllä koville. Meni kyllä useampi kuukausi, että tarhassa käyminen alkoi maistua ja homma luistaa. Tosin olihan siinä varmasti syynsä kaikella muullakin uudella, mitä elämään tuli kertarysäyksellä uuteen maahan muuton myötä, perheen äiti muistelee.

Kaksikielisyyteen kasvaminen

Kaksikielisessä perheessä lapsen kasvu kaksikielisyyteen alkaa tämän elämän ensi hetkistä. Kaksikielisyyteen ei suinkaan kasveta yhdessä yössä, vaan se vaatii runsaasti aikaa – useita vuosia – aivan kuin yhden kielen maailmaankin tutustuvalla lapsella. Kaksikielinen lapsi tosin saattaa tarvita aikaa vielä kaksin verroin tätäkin enemmän.

Kaksikielisyyteen kasvaminen ei myöskään käy tavallisesti aivan kivuitta. Eriasteiset ja erilaiset kriisit kielenkehityksen eri vaiheissa ovat mahdollisia ja tämä koskee niin kaksikielisyyteen totuttelevaa lasta kuin hänen vanhempiaankin. Myös vanhemmat voivat oireilla sellaisissa tilanteissa, joissa he huomaavat, että heidän oma äidinkielensä ei kuulukaan lapsen puheessa toivotulla tavalla. Silloin se vanhempi, jonka kielestä on kyse, saattaa kokea epäonnistuneensa, vaikka asia ei tietenkään olisikaan näin.

– Meillä molemmat kielet olivat hyvin tasapainossa siihen saakka, kunnes poika täytti 4-vuotta, kertoo Reija, joka asuu perheineen Suomessa ja jonka poika puhuu sekä suomea että isänsä äidinkieltä tagalogia.

– Sitten alkoi vaan sellainen erikoinen kapinavaihe. Poika sai päähänsä, että isä ymmärtää kyllä suomea ja alkoi kieltäytyä vastaamasta isälleen tagalogiksi. Siinä eivät ole auttaneet mitkään ilveilyt. Vaikka mies puhuukin omaa äidinkieltään pojalleen edelleen, hän tuskastuu kyllä välillä, kun poika kuuluu ymmärtävän häntä, muttei suostu vastaamaan isän kielellä alkuunkaan.

Kaksikielisyyteen kasvamisessa on tyypillistä, että kielet kehittyvät hieman eri tahdissa ja eri lailla.  Erilaiset tilanteet, kuten esimerkiksi ympäristötekijät ja perheolot yleensä saattavat vaikuttaa siihen, että lapsi tavallaan työntää toisen kielistä etäämmälle ja aivan kuin ryhtyy suosimaan toista kieltä.

Täytyy muistaa, että vanhempien läsnäolokaan lapsen maailmassa ei ole aina tasapuolista, eli aina lapsen ympäristössä ei ole edes tarjolla riittävästi virikkeitä, jotta kaksi kieltä voisivat vahvistua samanaikaisesti. Joskus lapsi voi myös reagoida eri tilanteisiin kielen kautta. Tuolloin toisesta kielestä tulee kenties enemmän tunteiden kieli ja toinen kieli kelpaa muuhun.

Kypsyminen kaksikielisyyteen tapahtuu aina hyvin yksilöllisesti. Turha kiirehtiminen ei auta asioissa, jos lapsi ei ole vielä valmis ottamaan kielellistä informaatiota kaikissa muodoissaan vastaan.

Kaksikielinen lapsi  ja vanhempien suuri vastuu
Kaksikielisyys on haaste

Kun vanhemmat tekevät päätöksen lapsen kaksikieliseksi kasvattamisesta, päätöksessa tulisi pysyä johdonmukaisesti lapsen ensi hetkistä alkaen. Kaksikielisyyteen kasvattaminen saattaa äkkiseltään tuntua vieraalta aihepiiriltä jopa kaksikielisessä perheessä, jos asiasta ei ole aikaisempaa kokemusta.

Tämä kaikki vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Vaikka kaksikielisyys on maailmassa varsin yleistä, voi hyvinkin olla, että lähipiirissä ei ole kuitenkaan ainoatakaan tuttavapariskuntaa, joka olisi lähdössä samalle tielle lastensa kanssa. Vanhempien on siis otettava vastuu kantaakseen ja suoriuduttava usein melkeinpä vaistonsa varassa tärkeästä tehtävästä.

Koska kaksikielisyys kypsyy lapsen kasvaessa ja vaatii oman aikansa, kielten hedelmät kypsyvät niin ikään verraten hitaasti ennen kuin varsinainen sato on vanhempienkin korjattavissa ja varsinaisia tuloksia voidaan nähdä. Lasta tulisikin jaksaa kannustaa monin eri tavoin. Vaikka kielen kehityksen kerran lähdettyä toden teolla käyntiin, saattaa vaikuttaa, että oppiminen on miltei ilmiömäisen helppoa, vaatii se kuitenkin lapselta aina kovasti keskittymistä ja työtä. Kriisejä tulee – se on lähes selvää – mutta ei mikään ole kuitenkaan ylitsepääsemätöntä. Vanhempien tehtävänä onkin auttaa lapsi kriisien ylitse ja vaikeuksien kautta voittoon.

Vanhempien on pidettävä ohjat käsissään ja muistettava, että lapsen tilapäiset puhumattomuuden kaudetkin kuuluvat yleensä kaksikielisellä lapsella asiaan. Välillä protestoidaan kenties toista kieltä ja välillä toista. Eri ikäkausina lapsen kielenkehitys joutuu ohittamaan kriisejä, mutta onpa tapauksia, joissa kaikki krisiikaudet on ylitetty kuin huomaamattaan.

Nina Pietiläinen

X