Kaksinaista: Epämääräiset suhteenalut
Hello.
Jäin miettimään mitä Kati kirjoitti perheistä ja niiden vaikutuksesta parisuhteeseen. Minulle kaikkein tärkeintä on Kaveriperheeni ja sen jäsentenmielipide puolisokandidaatista. Jos kyseinen kandidaatti ei osaa kohdella ystäviäni kunnioittavasti, hänen asemansa on saman tien vaakalaudalla. Omat välini vanhempiini ovat etäiset, ja siksikin ystävien merkitys korostuu.
Ajatellen tätä ystävyyssuhteiden tärkeyttä otin hyvin vakavasti Tuoksu-Miehen kutsun hänen työkaverinsa illanistujaisiin. Halusin ehdottomasti, että hän voi olla minusta ylpeä ja että olisin hänen ystäviensä mielestä mahtava. Ja kuinkas sitten kävikään…
Eräs hänen tuttavistaan kysäisi ruokailun lomassa olenko kenties Tuoksun tyttöystävä. Tuoksu kiirehti vastaamaan: ”NO EI TODELLAKAAN OLE”. Hän kaiketi oletti, että olen kuuromykkä debiili, jolla on norsunkokoinen itseluottamus, sillä hän oli hyvin yllättynyt, kun sanoin, että vastaus loukkasi minua. Tämän sanoin toki vasta kotimatkalla, enkä aiheuttanut kohtausta muiden ollessa paikalla. Illanistujaisissa minä hymyilin rauhallisesti kuin… no, kuuromykkä debiili, jolla on norsunkokoinen itseluottamus. Tuoksu-Mies kuvaili minua ”kaverikseen” ja vaihtoi puheenaihetta. Koko illan ajattelin, että tämän on loputtava, tämän ihmetapailun, jossa koen vain nonstop-torjuntaa.
”Mutta ethän sä ole mun tyttöystävä”, Tuoksu argumentoi kun olimme kulkemassa juhlista pois. Olin samaa mieltä, mutta koska asemani oli epäselvä, kysyin että mikä minä sitten olen. ”Mä en taas jaksa käydä tätä keskustelua”, oli herran aulis vastaus. TAAS? Olemme nyt tapailleet kolme ja puoli kuukautta ja tämä ’keskustelu’ on käyty kerran. ”Ethän ala kulta mököttää?”, hän sanoo sitten ja suutelee minua. Suutelee minua silloin, kun olen juuri ajatellut, että nyt tämä juttu loppuu ja siirretään siihen arkistojeni tursuavaan mappiin: Even epämääräiset suhteenalut.
Ensisuudelma siis, romanttisesti kotimatkalla, autiolla Senaatintorilla. Vastaan suudelmaan, mutta minusta tuntuu vatsassa haljulta. Suudelman jälkeen Tuoksu sanoo heippa. Menen kotiin yksin ja mietin, että en kyllä ymmärrä mitään.
Maanantaina yliopistolla kysyn vaihtari-Carlokselta miehen näkemystä asiassa. Carlos toteaa saman tien, että suhdetta jonka olemassaoloa joutuu miettimään, ei ole olemassakaan. Hän on myös sitä mieltä, että Tuoksun ristiriitainen käytös viittaa yleiseen kunnottomuuteen. Puolustan häntä ja sanon että monen blogin lukijan mielestä esimerkiksi seksistä pidättäytyminen on hyvä merkki. ”Niin no siltä kannalta, että ainakaan se ei tapaile sua pelkästään seksin vuoksi”, Carlos myöntyy ja nauraa, mutta sanoo silti että suhde on vähän kuin Loch Nessin hirviö. ”Se, että joitakin silminnäkijähavaintoja on, ei tee siitä todellista”.
Intän edelleen vastaan huomauttaen, että miksi Tuoksu ylipäänsä vei minua illanistujaisiin esiteltäväksi, jos hänellä ei ole vakaita aikeita minun suhteeni? Carlos jatkoi nauramistaan ja sanoi, että eivät kaikki vain ajattele ihmissuhteita niin paljon ja hartaasti kuin minä. ”Ei se ole edes kiinnostunut sinusta, kunhan viettää aikaa jonkun kanssa” on tämän espanjalaisfilosofin tyly tuomio.
Olen entistä enemmän hämmentynyt. Eikö rakkaus ollutkaan elämän tarkoitus? Ihan vain hyötynäkökulmastakin ajateltuna: onhan tutkittu, että parisuhde on ihmisen onneen ja hyvinvointiin eniten vaikuttava tekijä.
Miksi joku siis viettäisi hetkeäkään – saatikka sitten useita iltoja – tutustumassa ihmiseen, josta ei ole kiinnostunut? Ystävieni rakastumiset ovat olleet koulukirjaesimerkkejä siitä kuinka mennään aivan höperöiksi kun toinen on niin ihana. Tuoksu-Mies on kaiketi myös sekaisin, vaan ei minusta. Eikö hän ole koskaan kuullut siitä, miltä ihastumisen ja rakastumisen pitäisi tuntua?
Päätän, että minulla ei ole mitään menetettävää tässä konkurssissa ja kysyn Tuoksulta onko hän ihastunut minuun. Hän katsoo kämmeniään koettaen ehkä ennustaa niistä vastausta. Lopulta hän saa ähkäistyksi kieltävän vastauksen. Kysyn miksi hän tapailee minua. Siihen ei nähtävästi löydy vastausta hänen kehostaan, vaikka mies sulkee silmänsä ja rutistaa kasvojansa kurttuun. Lopulta hän vastaa, että ei tiedä.
Ilmoitan, että haluaisin tapailla ihmistä, joka saisi hiukan enemmän iloa seurastani. Tuoksu-Mies nyökkäilee.
Mahtavaa, olemme kerrankin samaa mieltä jostain. Kuten siitä, että tämä tapailu siirtyy siihen tursuavaan mappiin: Even epämääräiset suhteenalut.
Onkohan muilla samanlaista?
Eve
Kommentit
Ärsyttävä naisblogi mutta lukijoiden kommentit on mahtavia! Kiitos etenkin päivän epistolasta (kommentti nro 14), sen kirjoittajaan olis mukava tutustua.
Olen Doooriksen kastia, nainen joka tapailee miehiä haluamatta seurustella. Dooorikselle parasta kevättä!!
Kommentit
Tämä blogi on minulle hyvä muistutus naisten ajatusmaailmasta koskien ihmissuhteita ja auttaa minua pysymään niistä erossa. Aina välillä kun on heikko hetki ja kaipaa pidempää läheisyyttä ja romanttista rakkautta, niin tulen vain tänne lukemaan tämän, niin jopas alkaa ahdistaa oikealla tavalla!
Kiitos tästä.
Herramunjee. Jotkut ihmiset hengaavat muiden ihmisten kanssa siksi, että *pitävät* näistä. Pitävät, ihan ilman mitään romanttisia vireitä. Niin kuin varmaan kirjoittaja itsekin joskus hengaa kavereidensa kanssa.
No jaa, mielestäni on reilua olla selkeästi pelkästään kaveri kuin pitää toista epätietoisuudessa. Suutelevatko Paavo80 ja Kooh immeisiä, joiden kanssa vain hengataan? Pieni pusu Samin ja Antin välillä on normaalia miesten välistä ystävyyttä =D ?
Itse olen niin tyly tuomari alkavien suhteiden kanssa, että jos en tunnu saavan vastakaikua heti, toinen saa lähtöpassit. Miksi yrittää rakentaa heikolle pohjalle jotain etäisesti taloa muistuttavaa risukasaa? En usko lainkaan, että voi aloittaa tapailun epäkiinnostuneena mutta löytää todellisen onnen siitä suhteesta myöhemmin.
Näitä miehiä tuntuu löytyvän. Itse sain jokin aika sitten huomata, että mullakin on tällainen ystävä. Ollaan oltu ystäviä jo vuosia ja kuin paita ja peppu. Sanoo haluavansa olla vain ystäviä kanssani eikä siinä mitään, mutta kun koko ajan tuntuu kuin olisi muutakin aina vain puheista huolimatta. On alkanut tuntua, että tässä ollaan vähän kuin parisuhteessa, vaikka kyseinen ihminen ei edes asu samalla paikkakunnalla. Päivittäin yhteydessä nykytekniikan turvin. Välillä suorastaan vahtii, että mitäs oikein teen, jos ei heti saa yhteyttä. On alkanut tuntua, että olen nyt jokin korvike tässä, kun tietäisi mille. Alkaa välillä ahdistaa hirveästi, koska pidän tyypistä paljon. Niin ja mitäs nyt pikkupusut ystävien kesken, mutta ei mun tietääkseni ystävät suutele toisiaan niin, että toisen kieli on toisen osapuolen takaraivossa. On sekin tullut koettua tämän miehen kanssa. Ei siinä mitään, hyvä suutelemaan… ;)) mutta ei mun mielestä kuulu ihan ystävyyteen tuo.
Olen huomannut että hyvin monesti alkavat suhteet (kaikki) menevät jahkailuksi. Vähän tyyliin ollako vaiko eikö olla. Se on varmaan merkki siitä että jompikumpi tai kumpikaan eivät ole varmoja tai sitten vaaditaan aikaa kypsyttelemiseen. Se on hyvin pienistä asioista kiinni, ehkä sen sitten tietää kun se oikea sattuu kohdalle ja aika on sopiva, molempien täytyy täsmätä.
Juuri Bergmanin ”Talven valoa” katsottuani näin jotain samaa asetelmaa tässä ja siinä: nainen haluaa rakastaa, mies taas on sydän suljettuna.
Mitä siitä tulee; ei mitään. Lohdutonta kerrassaan.
Molemmillahan pitäisi olla sydän auki, tällä miehellä ei vaan ollut. Ehkä joskus askarruttaa, voiko tämänkin miehen sydän joskus aueta. Jos siis tällaisessa samanlaisessa tilanteessa nainen pystyy heti ottaa lungimmin, ei halua heti vakuutta siitä, mikä juttu tämä on. Aukeaako silloin miehen sydän jossain vaiheessa vai pitäisikö vaan tietää heti, miten asiat on. (Mielestäni kyllä.)
Toisaalta – jos olisin itse tämä nainen niin kai ajattelisin, että minun kanssani vaan pelehditään, kaikenlaiset moraaliset kysymykset alkavat pohdituttamaan…miksi hengata jos ei ole tosissaan.
Niin, on erittäin järkevää ajatella asioita subjektiivisesti keskustelematta toisen osapuolen kanssa kunnolla, nyppien epämääräisiä johtolankoja yksittäisten lauseiden perusteella jotka voivat johtua miehen paniikkireaktiosta äkillisessä tilanteessa yms.
Paavo 80 kaiketi kiteytti asian aika hyvin.
Joo, mut entäs toi ”Mä en taas jaksa käydä tätä keskustelua” -homma?
Miten siinä voisi tyttö sitten urkkia niitä sydämen saloja?
riolainen,
lukemalla ajatuksia tietenkin 😀
Huh ja tusen tack! Ei kannata edelleenkään edes aloittaa mitään kun pitää olla jo seuraavan ”vaiheen” valmistelut tehtynä.Siispä pysyn erossa.
Muutoin kiitokset kivasta blogista.Aurinkoa ja parempaa menestystä.
Naiset: Jos joku mies on oikeasti kiinnostunut teistä ja haluaa tutustua teihin, huomaatte sen kyllä. Ei silloin tarvi pohtia ja miettiä suhteen tilaa, sen tietää muutenkin.
Samaa mieltä siitä että aidon kiinnostuksen huomaa kyllä. Mutta: silti on olemassa juuri tuollaisia vätysmiehiä jotka ovat naisen seurassa tietämättä oikeastaan miksi sitä tekevät – ehkä koska kaveritkin tekevät niin tai koska ei ole muutakaan tekemistä. Selkärangatonta ja itsensä sekä toisen huijaamista.
Käsittämätöntä vatkausta ja venkaamista nämä nykyajan tapailu, deittailu, seukkailu jne. hommat. Mitään suoraselkäisyyttä ei tahdo löytyvän keneltäkään. Elämä näyttää olevan yhtä ajehtimista, epätietoisuutta itsestä ja muista sekä silkkaa välinpitämättömyyttä. Olisiko täysin mahdotonta noudattaa alla olevia itse hyväksi havaittuja teesejä:
– Jos on kiinnostunut niin ilmaisee kiinnostuksen. Hyvin suoraan, vihjailemalla tai väsyttämällä.
– Jos ei ole kiinnostunut niin senkin voi sanoa suoraan ja mahdollisimman kohteliaasti. Ei tarvitse suoraan pläjäyttää, että en ole kiinnostunut sinusta koska on imbelisilli plösö mutta jotain syytä voi kuitenkin valottaa.
– Jos haluaa syvempää suhdetta kuin pelkkää deittailua niin jokainen kertokoot kumppanilleen eikä vain pähkäile ystäväpiirissään tai omassa päässään odottaen, että toinen arvaisi.
– Jos haluaa lopettaa suhteen, niin istuttaa kumppaninsa saman pöydän ääreen keskustelemaan ennen kuin on ehtinyt kertoa vanhoille opiskelukavereille ja siskon tyttären tarhakavereille suhteen terminaalivaiheesta.
– Kaikenlainen tekstiviestin vastaamiskikkailu voisi myös jäädä. Jos vastaat niin vastaa heti, kun voit eikä mitään taktisia odotan nyt kaksi päivää ja vastaan vasta sitten ettei tule liian innokasta kuvaa.
– Tekstiviestipommitus on myös naurettavaa. Jos toinen ei vastaa niin luultavasti hän on estynyt vastaamaan juuri nyt ja vastaa myöhemmin tai ei aio vastata nyt eikä myöhemminkään.
– Kannattaa olla oma itsensä. Tietysti suhteen alussa oma itse on usein avoimempi, iloisempi, vastaanottavaisempi, energisempi ehkä seksikkäämpikin kuin myöhemmin mutta kannattaa kuitenkin pitää perusminä mielessä sillä eihän tässä mihinkään teatterikorkeaan olla pyrkimässä. Turha esittää lätkäfania sulhokanditaatin edessä, jos koko jäälipsuttelu on vastenmielistä.
– Sänkyyn ei kannata mennä koskaan sen takia, että pelkää kumppanin lähtevän livohkaan tai etsiytyvän anteliaammille kukkuloille. Jos seksiin tulee tämän tyyppinen julkilausumaton ultimatum, niin kuka siitä hommasta näin muodoin edes nauttii?
– Jos luvataan jotain niin se pidetään. Ei sanota, että soittelen, jos ei ole pienintäkään aikomusta nostaa luuria korvalle. Ei sanota, että soitan torstaina kuudelta, jos todellinen puhelun toteutumisaika onkin jo lauantain puolella.
– Jos aiotaan ottaa avioero niin ensimmäinen neuvottelukumppani on se oma puoliso eikä seuraavaksi pariutumiskumppaniksi katsottu henkilö. Ei kukaan muukaan, ei sen puoleen.
– Jos suhteessa mättää jokin asia niin ei ummisteta silmiä ja katsota lasin pohjaa tai haeta ymmärtäjää työpaikan pikkujouluista vaan keskustellaan oman kumppanin kanssa avoimesti.
– Jos suhteessa on käynyt niin onnellisesti, että on saatu lapsia niin silloin yritetään vaikka jonain päivänä toinen ei näytäkään maailman vertaseisauttavimmalta tai arki tuntuu vähä kauraiselta puurolta. Silloin on hyvä nukkua seuraavaan päivään ja, jos se ei auta niin sitten keskustellaan ja, jos sekään ei auta niin haetaan ammattiapua. Jos ammattiapukaan ei tuo autuutta niin sitten mietitään jatketaan kuitenkin vai erotaanko ja, jos päädytään eroon niin sitten mietitään miten ero hoidetaan lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
No, elämä ei tietysti ole ihan näin mustavalkoista mutta tähän voisi ainakin pyrkiä. Silloin elämä olisi mutkattomampaa ja suoraviivaisempaa. Ei mitään arvausleikkejä. Kun nämä ovat edes kutakuinkin kohdallaan niin sitten voikin elää ihan täysillä niin myrskyssä kuin tyvenessä, intohimolla ja elämän palolla.
–
–
Tosi hyvä kirjoitus, mutta fontti on kamalan pientä. Ihan vain vinkkinä, kun minulla ei ainakaan ole yleensä ongelmia nähdä tekstiä, mutta tässä siristellessä silmät rasittuivat.
Surullisen kuuloista, minullakin oli elämäni ensi rakkaus tuollainen meitä ei ole ihminen. Omalla kohdallani koen suhteessa tärkeäksi toisen tunnustamisen ja tiedostamisen. Törkeältä vaikuttaa tuo sinun poikaystäväehdokas. Olet varmasti paremman arvoinen!
http://idanblogi.com/
Jos joku ihmeen luuseri yrittää pyöritellä ja vatvoa toista ihmistä tollein edestakaisin niin se saa kyllä jäädä pyörittelemään keskenään. Sen verran hei selkärankaa siskot, ei tollasista miehistä kunnon aviomiehiä tule jos kaikki on alusta lähtien niin epäselvää ja ahdistavaa!! Varmaan kiire tulee itellekin siinä vaiheessa ku biologinen kello alkaa hoputtaa mutta en mäkään nyt ihan mihin tahansa nyhvöön tyydy. Itsekunnioitusta.
Mies otti Sinut mukaansa illanistujaisiin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei halunnut mennä yksin. Tämä on niitä hämmentäviä piirteitä, joita joissain miehissä on. Eli on suhteellisen paljon miehiä, jotka voivat hyvinkin hengailla jonkun naisen kanssa parempaa odotellessan, mutta aika paljon vähemmän naisia, jotka tekevät samoin.
Ja miksi osa miehistä ei suoraselkäisesti sano, ettei kiinnosta, niin Gregillä on siihen vastaukset kirjassaan ”He´s just not that into you”.
Hitsi että Gregin kirjan tapaiset jutut ärsyttävät – miksi ihmeessä naisten pitäisi alentua olemaan ”ehkä mua ei niin paljon kuitenkaan sittenkään kiinnosta” -miesten pyöritettävinä??
Niin siis Gregin kirjan viesti juurikin on, ettei kannata jäädä pyöriteltäväksi, vaan vetää luimistelusta johtopäätökset ja unohtaa koko kaveri.
Aargh!!!
Itse melko samanlaisessa tilanteessa elävänä ymmärrän hyvin. Mies osoittaa kaikin puolin olevansa kiinnostunut, mutta tyttöystävä statusta ei saa vaikka hän sanookin meidän elävän suhteessa. Tosin tämä ei ole tapahtunut ihan yhtä törkeällä tavalla kuin blogissa… Mikä on status siinä tapauksessa?
Ensin: lopeta miesten nimeäminen ”tuoksu” tms miehiksi… Herranjasta. Eihän toi anne millään tavalla edes mahdollisuutta, pitäisi olla sentään vähän jokin miehisempi, vaikka ”mekaanikko”, ”rokkari” tai jotain mikä viestisi siitä että sillä nimellä voisi olla jotain tekemistä miehen persoonallisuuden kanssa. Ei kukaan mies voi tunnistaa itseään ”Tuoksu-mieheksi” ellei ole töissä Sokoksen hajuvesiosastolla suihkuttamassa ohikulkijoiden päälle etovia kukkaistuoksuja ja etsi itselleen baarista miehistä seuraa.
Toisekseen: Siis, kuvittelit että te seurustelisitte – vaikka että olleet edes suudelleet? Kolme ja puoli kuukautta ja ei edes suudelmaa? Hitto, vaikka suhde ei olisi edes millään tavalla vakava, niin siinä vaiheessa ollaan jo ihan rennosti alasti toisen seurassa.
Kolmas: Oli miehen käytös hieman outoa. Jos kerran ei ole ihastunut ja voi sen noin sanoakin, niin miksi sitten oli yhdessä? Kyllä mun pitää olla ihastunut. Muutoin vietän aikani paljon mieluummin yksin tai kavereiden kanssa. Ei kenen vaan naisen kanssa.
Viimeiseksi: Vaikka ”Carlos” osittain oikeassa olikin, niin älä ota Välimeren ympäristön miehiltä mitään neuvoja kunnollistan pohjoismaalaisten tapaamiseen.
Hei, miehet, jotka puhuvat ihan liikaa, halailevat ja pussailevat myös toisiaan tavatessaan, kerääntyvät pakonomaisesti omankaltaistensa seuraan, kun ei ÄIDIN keittiö ole alle 100 km päässä ja kantavat mukanaan mahdollisesti katolisen kirkon koko kaksinaismoralistista arvomaailmaa sisällään eivät ole mitään hyviä tuntijoita kun puhutaan näistä oikeista miehistä, joita täällä on.
Ja nyt joku nainen varmaan älähtää, että kun ne on niin tulisia ja tempperamenttisia. Joo, kyllähän ne onkin. Samoin on monet muslimit. Ja se on kivaa niin pitkään kunnes oikeasti olet suhteessa sellaisen kanssa. Riittääpähän perheväkivallan tukipuhelimilla ja raiskattujen tukikeskuksilla töitä.
Minä olen varmaan sitten naispuolinen ”tuoksu”.
Piitkä parisuhde päättyi jokin aika sitten ja nyt sitä tapailee miehiä ilman pienintäkään aikomusta viedä juttua yhtään pidemmälle. Miehet on hyviä tyyppejä ja kiva hengailla yhdessä, mutta rakastuminen olisi viimeinen asia mitä haluaisin. Kai aikuiset ihmiset saa pitää hauskaa ja viettää aikaa toistensa seurassa ilman että on ajatusta mistään vakavammasta. Niin, eroan kyllä sun tuoksumiehestä siten että olen tehnyt alusta saakka kundeille selväksi että mitään häitä ei ole tulossa sitten iki-päivänä meidän kesken.
Ärsyttävä naisblogi mutta lukijoiden kommentit on mahtavia! Kiitos etenkin päivän epistolasta (kommentti nro 14), sen kirjoittajaan olis mukava tutustua.
Olen Doooriksen kastia, nainen joka tapailee miehiä haluamatta seurustella. Dooorikselle parasta kevättä!!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous