Kaksinaista: Lähdetään vai laitetaan vaihtoon?
”Minusta olisi tosi kiva lähteä vaihtoon opiskeluaikana, mutta kun minä olen tällainen parisuhdeihminen”, totesi opiskelijakaverini lounaalla. Minulta meinasi mennä haarukka väärään kurkkuun. Hyvänen aika! Aikooko äärimmäisen fiksu nuori nainen jättää ulkomaankomennuksen väliin, koska puoliso tykkäisi kyttyrää moisesta? Teki mieli pakata laukku ystäväni puolesta ja kuskata lentokentälle. Ei kai nainen 2000-luvulla jää suojelemaan parisuhdetta oman elämänsä kustannuksella? Sitten mieleen tuli Katin kanssa käyty keskustelu unelmista ja siitä, millä hinnalla niitä toteutetaan parisuhteessa.
Tyrmistykseni syyt löytyvät omasta toiminnastani – kuten yleensä on. Lähdin itse vaihtoon kolme vuotta sitten ja vuosi Espanjassa muutti elämäni. Vaihtovuosi antoi aikaa ja uuden näkökulman, jonka pohjalta vaihdosta palattuani pyrin toiseen opiskelupaikkaan, jossa nyt opiskelen unelmieni ammattiin. Menin lukiosta suoraan yliopistoon opiskelemaan jotain ”josta saa varmasti ammatin” – ja masennuin pahasti kahden ensimmäisen vuoden aikana. En tajunnut missä ahdistuksen syy piili: olihan minulla arvostettu opiskelupaikka, oma kämppä, työ ja ystäviä. Vasta kun olin vieraassa maassa ilman asuntoa, kielitaitoa tai yhtäkään tuttua, ja silti hyvin onnellinen, tajusin että ahdistus Suomessa kumpusi siitä, että opiskelin väärää alaa. Kuitenkin oli vähällä käydä niin, että en olisi koskaan lähtenyt. Miehen vuoksi.
Samoihin aikoihin kun vastaanotin tiedon saamastani vaihtopaikasta – reilut kolme kuukautta ennen lähtöä – olin tavannut ihanan miehen, jonka kanssa ajattelin että ”nyt tästä viimein tulee jotain”. Kun hän kuitenkin sai tiedon siitä, että olin lähdössä vaihtoon, hän muuttui hyvin etäiseksi ja kertoi viimein, että hänen edellinen tyttöystävänsä oli myös lähtenyt vaihtoon ja jäänyt sille tielleen. Hän ei aikonut enää ryhtyä suhteeseen, jossa toinen lähtee pois. Mietin tuskaisena olisiko orastava suhde arvokkaampi kuin vaihtokokemus? Minkälaiset paineet aiheutuisivat suhteelle, jos tekisin tällaisen uhrauksen heti sen alkuvaiheessa? Mitä jos lähden, eikä kukaan enää sykähdytä sydäntäni ja saa oloani täysin ihastuneen höperöksi kuten tämä mies? Toisaalta olemme tunteneet aivan hävyttömän vähän aikaa – tiedänkö tästä ihmisestä tarpeeksi, jotta voisin tehdä näin suuren päätöksen hänen vuokseen? Vakuuttelin miehelle, että minä en ole sellainen tyttö, joka sekoilee ja pettää, mutta hän vain pudisteli päätään. Kaipa hän oli kuullut tällaisia vakuutteluja aikaisemminkin.
Välillemme tuli tarkkailua ja vieraudentuntua. Lopulta lähtöpäätös oli hyvin yksinkertaista tehdä, emmekä enää nähneet toisiamme. Lähtiessäni vaihtoon ajattelin kuitenkin, että kertomukset Erasmus-vuoden löyhästä moraalista ja uskomattomasta juhlimisesta ovat varmasti vain puolittain totta – sitä paitsi olin päättänyt että opiskelen kieltä. Näin teinkin – opin tosin espanjan sijaan ruotsia ja englantia, jota puhuin toisten vaihtareiden kanssa.
Yksikään niistä vaihtareista, jotka olivat parisuhteessa kun saapuivat eivät olleet enää, ainakaan samassa, parisuhteessa kun palasivat. Useimpien suhteet rikkoutuivat jo ennen joulua. Nekin, jotka eivät varsinaisesti soittaneet kotiin tehdäkseen eroa, viettivät intiimejä hetkiä toisten vaihtareiden ja paikallisten kanssa. Miksi niin käy? Ja onko mahdollista lähteä vaihtoon ja pysyä uskollisena? Kyllä – mutta se vaatii parilta suurta panostusta ja kypsyyttä.
Helpottaa huomattavasti jos molemmat lähtevät samaan aikaan, vaikka suosittelen eri maita tai ainakin eri kaupunkeja. Kun molemmat ovat tahoillaan keskellä vaihtovuoden myllerrystä, ei synny kokemusta siitä, että toinen ei ymmärrä. Varmaa nimittäin on, että vaihtokohteessa on ihmisiä, jotka ymmärtävät ja ymmärretyksi tulemisen kokemus johtaa väistämättä läheisyyteen. Tämän läheisyyden ei tarvitse olla seksuaalista, mutta kun on kuukausikaupalla selibaatissa, sekin tulee mieleen.
Lisää haasteita muodostuu siitä, että vaihdossa olija luultavasti muuttuu ihmisenä vaihdon aikana. Vieraassa ympäristössä oma identiteetintaju korostuu, ja toisaalta se, että selviää uudella kielellä vieraassa kaupungissa, selättää byrokratian kiemuroita ja elää ilman aikatauluja, saa ihmisen näkemään itsensä vahvempana ja vapaampana. Tämä on sitä rikkautta, jonka saa palatessaan kotiin vietäväksi. Olen huomattavasti rohkeampi nykyään, sillä tiedän että ”hei olen selvittänyt näitä asioita espanjaksi, suomeksi tämä aivan lastenleikkiä”.
Mitä siis tehdä vaihdon suhteen, jos sattumoisin on parisuhdeihminen eikä haluaisi laittaa puolisoaan vaihtoon? Ensinnä on tärkeää ettei lykkää vaihtohaaveita jollain haihatteluilla siitä, kuinka voi sitten opiskelujen jälkeen lähteä vaikka ulkomaille töihin yhdessä. Kuinka todennäköistä on, että molempien työtilanne tulee sen sallimaan? Entä minkälaisia töitä ulkomailta saa, jos kielitaito on Suomessa istuttujen oppituntien varassa? Haluaako valmistumisen jälkeen lähteä tarjoilijaksi ja halvimpaan vuokraluukkuun, jonka saa? Jos mieli tekee ulkomaille, sinne on hyvä lähteä opiskeluaikana – joko vaihtoon tai matkalle. Viiden viikon lomailu on mahdollista opiskeluaikana, mutta tuollaisia lomamääriä ei työsuhteessa ihan heti tipu.
Kaukosuhteeseen on panostettava kaksin tai kolminkertainen määrä aikaa ja energiaa kuin normaaliin. Molempien osapuolten on huomioitava tämä, niin lähtijän kuin jääjän. Paitsi aikaa ja energiaa, suhteen ylläpito vie rahaa: puhelinlaskut ja vierailut. On todella tärkeää, että puoliso saapuu suhteellisen pian vaihtoonlähdön jälkeen katsomaan paikan, jossa toinen on. Sen jälkeen paikoista ja ihmisistä toiselle kertoessa on jotain mieltä kun molemmat tietävät, mistä puhutaan.
Lähtijän on hyvä tarkentaa itselleen se, että vaikka toinen ei koskaan saisi tietää siitä, mitä vaihdossa ollessa tapahtui, itse ei harhailujaan unohda. On upeaa ja nautinnollista heittäytyä nuoruuteen ja ihanaan elämään, mutta on myös mahtavaa kun on joku jonka luokse palata kotiin, ja pystyä katsomaan tätä ihmistä silmiin ja sanoa: ”Minä en ole koskaan pettänyt sinua”.
Kommentit
Itsestään selvästi ei kuitenkaan kannattaisi ajatella, että reissaamisten väliin jättäminen johtuisi siitä, että joku pidättelee lähtemästä tai uskallus ei riitä. Joskus sitä ehtii elämässään jo aiemmin kokea heitteleviä tilanteita ja turvattomia ajanjaksoja, ja silloin voi olla, ettei onnea löydykään enää vapauden tunteen etsimisestä. Joskus onni löytyy juuri siitä, että saa kerrankin löytää itselleen kodin, joka tuntuu omalta. Ei paikallaan pysyminen automaattisesti tarkoita vapaudesta luopumista; joillekin se on pitkään kaivattu tilaisuus käyttää vapauttaan ja valita itselleen tyydyttävä paikka elämässä.
Kommentit
eka
Itse tapasin nykyisen mieheni muutama viikko ennen kuin olin lähdössä syksyksi vaihtoon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, mutta ei olisi tullut mieleenkään peruuttaa lähtöä. Loppujen lopuksi syksy oli elämäni paras – toisaalta sain nauttia huumaavasta vapaudentunteesta uudessa ympäristössä (siihen saakka olin käytännön syistä asunut vanhempieni luona), toisaalta lämmitellä juuri alkaneen suhteen hehkussa. Minulla on siitä syksystä muistona iso pino valokuvia paikasta, johon ihastuin täysin, ja valtava pino kirjeitä mieheltäni. Olimme molemmat vähissä varoissa, joten puheluihin ja henkilökohtaisiin vierailuihin ei ollut varaa ja kirjeet olivat oikeastaan ainoa kunnon yhteydenpitokeino. Toisaalta kirjeenvaihto ei ollut mitenkään hullumpi tapa tutustua toiseen.
Alkuperäisissä suunnitelmissani oli ollut vielä toinenkin vaihtojakso, mutta se jäi toteuttamatta. Kyse ei ollut siitä, että puolisoni olisi jotenkin estellyt minua tai että olisin pelännyt pahoittavani hänen mielensä. Jotenkin vaihtoon lähteminen ei vain enää tuntunut yhtä houkuttavalta ajatukselta kuin aiemmin. Päätin, että se yksi vaihtojakso saa riittää minulle. Ei ole ainakaan vielä kaduttanut, etten lähtenyt toista kertaa.
Tassa ollaan jo kolmatta kertaa eri maissa opiskelujen ja toiden vuoksi, yhdessa ollaan oltu 7 vuotta. Kun molemmat nakevat vaihdon samalla tavalla pystytaan ongelmilta valttymaan. Ja joka kerta on suhde vahvistunut samalla kun on myos itse kasvanut. Ehka viela jonain paivana lahdemme yhdessa, mutta kuten artikkelissa on mainittu, se etta molemmilla tyot ja muu elama sen mahdollistaisivat ei ole kovinkaan todennakoista. Joten reippaasti matkaan, jos toinen sinua todella rakastaa, han tietaa mika on sinulle tarkeaa, ja sen mahdollistaa.
Olin itse opiskeluaikana kesätöissä ulkomailla, kulta jäi Suomeen. Olimme tavanneet n. puoli vuotta aiemmin. Puhelinlaskut olivat mahtavat ja ikävä kova, kirjeitäkin kirjoiteltiin, silloin ei vielä tekstiviesteistä tiedetty mitään. Kesä meni ja suhde jatkui palattuani, jos mahdollista entistä tiiviimpänä. Olemme yhä yhdessä ja luottamuspulaa ei ole ollut myöhemminkään. Nyt jo melkein 20 yhteistä vuotta takana.
Itsestään selvästi ei kuitenkaan kannattaisi ajatella, että reissaamisten väliin jättäminen johtuisi siitä, että joku pidättelee lähtemästä tai uskallus ei riitä. Joskus sitä ehtii elämässään jo aiemmin kokea heitteleviä tilanteita ja turvattomia ajanjaksoja, ja silloin voi olla, ettei onnea löydykään enää vapauden tunteen etsimisestä. Joskus onni löytyy juuri siitä, että saa kerrankin löytää itselleen kodin, joka tuntuu omalta. Ei paikallaan pysyminen automaattisesti tarkoita vapaudesta luopumista; joillekin se on pitkään kaivattu tilaisuus käyttää vapauttaan ja valita itselleen tyydyttävä paikka elämässä.
Salettiin vaihdossa petetään jollain asteella! Kotipoikien on turha elellä muussa uskossa.
”Salettiin vaihdossa petetään jollain asteella! Kotipoikien on turha elellä muussa uskossa.”
Jostain syystä pettäjien on mahdotonta uskoa, etteivät kaikki ole samanlaisia. Ehkä se on jonkinlainen itsesuojelureaktio – ei tässä mitään pahaa ole, kun kaikki muutkin tekevät näin.
Olin itse vaihdossa puoli vuotta seurustellessani nykyisen mieheni kanssa. Ei tullut kyseeksikään ,että en olisi lähtenyt, eikä mieheni yrittänytkään estellä. Hän tiesi, että jos hän pistäisi vastaan ja minä olisin lähtemättä vaivaisi se suhdettamme niin paljon, että se voisi jopa rikkoa sen.
Minulla ei ollut minkäänlaista pelkoa, että jompikumpi pettäisi ulkomailla ollessani. Mies hieman stressasi, mutta tajusi, että minuun on pakko luottaa. Suurin osa muitten suhteista kariutui, mutta meillä ei ollut mitään ongelmia. Mieheni tuli moikkaamaan pari kertaa (lomalle kun oli muutenkin menossa).
Ehkä ulkomaille meneminen ei ollut minulle niin erikoinen juttu, sillä olen puolet elämästäni asunut ulkomailla, eikä siksi aiheuttanut ongelmia.
Tulevaisuudessa aion myös lähteä töihin ulkomaille jos sellainen tilaisuus tulee eteen. Toki en vuotta pidemmäksi ajaksi, sillä mieheni ei työnsä takia voi lähteä mukaan.
”Salettiin vaihdossa petetään jollain asteella! Kotipoikien on turha elellä muussa uskossa.”
Onkohan tämä nyt turhan yleistävä kommentti? Sanot asian niin satavarmaksi ja ehdottomaksi, että et varmaankaan ole ajatellut asiaa loppuun asti. Itse olin vaihdossa, enkä pettänyt lainkaan. En millään asteella. Piste. Jo tämä kumoaa toteamuksesi, joten se siitä.
harmi kyllä vaihdossa yleensä petetään
Vaihto voi olla epäonnistunutkin.
Aika provosoivaa.. ei kaikkien tarvitse haluta ulkomaille löytämään itsensä. Jos oma koti ja parisuhde tuntuu hyvältä, miksi viettäisi puoli vuotta ikävässä. Tuskin kyse on siitä että puoliso tykkäis kyttyrää, vaan että itse ei halua.
Ihminenhän on sama vaikka paikka muuttuisi.
Minä olin menossa vuodeksi vapaaehtoistyöhön, olin jo hakenut paikkaa kunnes tapasin erään pojan. Seurusteltiin puolisen vuotta ja jamppa jätti sitten vähän enne lähtöäni. Kuulemma olin itsekäs paska, kun jätän hänet Suomeen. No, täällä ollaan toista vuotta töissä ja opiskelemassa ja olen hyivn onnellinen. Suomeen en ole muuttamassa näillä näkymin enää. Ei ole kaduttanut hetkeäkään tänne lähtö!
Vaihtoon vaan jos täällä pitää kysyä?
vaihdossa petetään, siitä on kenekään ihan turha mitään inistä.
miettikääs nyt(poislukien jotkut 3kk-9kk ”vaihdot”) jos sinne oikeasti lähdetään suorittamaan 3 vuoden tai huonolla tuurilla, pidempikin tutkinto.
siinä jos ei se oma kumppani muuta mukana sinne paremmille laitumille ulkomaille, tulee ihan yhtä varmasti kuin yö, jokaiselle se seksuaalinen himo. jos olet mies, on pakko saada pesäkettä, jos olet nainen, on pakko saada parrua. miettikääs kenen lompsa riittää sen 3-5 vuoden aikana käydä parin kuukauden välein moikkaamassa sitä omaa kultaa????
tuskin kovin monen, kestääkö se niinsanottu tosirakkauskaan tuota aikaa, epäilen suuresti, ja tiedän sanoa ettei kestä, koska puhun kokemuksesta.
oma rakas tyttöystäväni muutti opiskelemaan pois suomesta, 5v siellä jossain ja ero tuli hyvin pian, ei ollut hänellä pokkaa kertoa että vieras mela oli mekossa uinut, sain kuulla serkultani koska opiskeli myös samassa kaupungissa.
tämä teksti on sitten kirjoitettu mitensattuu, ja siitä on ihan turha inistä
minkää suomenkielenopiskelijoiden, koska ehkä se pointti tuli ilmi muutenkin.
No pettää voi vaikka kotonakin, jos on pettäjä.
Jarkko uhkaa haastaa poliisin oikeuteen , vaikka on ATK-asiantuntija ja ideoija, entinen nokialainenkin.
suomi24 rules
”Jos mieli tekee ulkomaille, sinne on hyvä lähteä opiskeluaikana – joko vaihtoon tai matkalle. Viiden viikon lomailu on mahdollista opiskeluaikana, mutta tuollaisia lomamääriä ei työsuhteessa ihan heti tipu.”
oi kuinka masentavia te suomalaiset olette. Hanki identiteetti nuoruudessasi parin kuukauden vaihdolla ja muistele sitä sitten Penan kanssa rivitalon sohvalla koko loppu elämä. Ja sitten ollaan niin matkustavaisia että huh huh
Kamalin hetki lyhyillä suomen visiiteillä on se kun pitkästä aikaa törmää täpinöissään oleviin suomalaisiin lentokentillä.
Itse olen ollut kaksi kertaa vaihdossa. Ehkä puolet suomalaisista, joihin tutustuin siellä, seurusteli. Nyt, joitakin vuosia vaihtojen jälkeen, puolet tästä puolikkaasta seurustelee vielä saman henkilön kanssa.
Itsekin seurustelin. Puhuin poikaystäväni kanssa Skypessä tunnin joka ilta. Näimme 1-2 kuukauden välein. Joko minä tulin Suomeen tai hän tuli luokseni.
Yhden kerran petin, juuri ulkomaanjaksolla. Sitä en ole tähän päivään mennessä tunnustanut. Suhteeni kesti viisi vuotta ja hajosi sitten, mutta en usko että näillä vaihtoasioilla olisi ollut mitään vaikutusta eroon.
Toisaalta voi olla, että suhde oli niin väljähtynyt, että juuri siksi se kesti. Minulle ainakaan kun ei tullut sellaista tulenpalavaa ikävää, joka olisi sekoittanut kuviot. Nyt seurustelen taas enkä haluaisikaan kuvitella enää lähtemistä pois tämän rakkaani luota. Se ei tuntuisi sopivalta ainakaan tällä hetkellä, kunnolla rakastuneena ensimmäistä kertaa elämässäni.
Jos toinen pettää sillä aikaa, kun kumppani lähtee vaihtoon, saa pettääkin. Silloin rakkaus ei ole ollut aitoa. Kumppanien välinen luottamus on tärkeää, jos luottamus on kunnossa, pettämistä ei tarvitse edes pelätä. 🙂 Tämä on minun mielipiteeni asiaan.
Itse en ole juuri ikinä haaveillut vaihtoon lähtemisestä, vaikka surkealle kielitaidolleni se varmasti tekisi todella hyvää. Avomieheni on sanonut suoraan, että suhteemme ei kestä, jos toinen lähtee vaihtoon, koska hän ei kestä sitä. Se satutti hieman, koska itse en näe asiaa noin. No omaa vaihtoon lähtöäni rajoittaisi tällä hetkellä myös koira, joten jää varmaan käymättä. Enkä kuitenkaan halua luopua miehestäni.
Vaikka ajattelen näin, en koe olevani epäitsenäinen tai vanhanaikainen nainen. Asia olisi eri, jos vaihtoon lähteminen olisi todella tärkeä haave minulle. Parisuhde on kumminkin kompromisseja molemmilta ja ehdimme matkustaa vielä tulevaisuudessakin, ehkä työmme vie meidät vielä ulkomaille ja lomallakin voi aina käydä.
Fakta: ainakin suomalaiset naiset pettää vaihdossa AINA. Suomitytölle on joku aikuistumisriitti hypätä Cecilin tai Pierren sänkyyn ja, let’s face it, suomalaiset naiset ovat muutenkin vähän taunoja ulkkismiesten suhteen.
Suomimiehet pettää harvemmin, mutta tämä lähinnä siksi kun tilaisuuksia tarjoutuu vähemmän (yllättäen blondit, seksiin halukkaat naiset saavat maailmalla helpommin seuraa kuin seksinhaluiset miehet 😀 ).
Maailmankansalaiselle sanoisin, että toivottavasti toi sun juttus oli vitsi, ainakin nauroin itteni kipeeks. 😀
Hei!
Jätin ex-poikaystävän takia lähtemättä vaihtoon lukioikäisenä, ja se kadutti ja kauan. Sittemmin yliopistossa tapasin uuden ihanan miehen, ja muutimme yhteen. Olen häntä nuorempi, ja kerroin haaveestani asua ulkomailla. Hän kannusti lähtemään, kun löytyi unelmieni koulu ulkomailta. Lupasi pitää kotia pystyssä ja odottaa. Olen nyt asunut ulkomailla 8kk, ja vielä muutama jäljellä. Olemme olleet koko sen ajan suhteessa, ja ihan hyvin on mennyt. Suhde tietenkin on ihan erilainen, kun emme näe usein. Mutta tieto siitä, että tämä on väliaikaista auttaa jaksamaan erossa oloa. Kaukosuhde on vaatinut runsaasti ymmärrystä, luottamusta ja rahaa. Olemme tavanneet vähintään kolmen viikon välein, yleensä useammin. Olen superkiitollinen poikaystävälleni, että hän kannusti lähtemään. Olen oppinut paljon itsestäni, opiskelusta ja myös suhteessa olemisesta. En keksi juuri mitään negatiivista asiaa lähdössäni. Jos suhde ei yhtä ulkomaanvuotta kestä, ei se kestä mitään muutakaan – kunpa sen olisi jo nuorempana tajunnut… Älkää missään nimessä jättäkö lähtemättä poika-/tyttöystävän takia! Se on tahdosta kiinni. Tsemppiä!<3
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous