Ihmiset ja suhteet

Kaksinaista: Pelkuri ei kestä aikuisten murheita

Teksti: Kati

Ohoi Eve, kesälaitumet kutsuvat kohta! Ei ole mitään parempaa kuin herätä liian aikaisin kesäaamuna ja huomata, että koko päivä on aikaa vain itselle. Niin no, opettajan loma-ajoilla on tietysti helppo sanoa.

Polttaripirusta vielä sen verran, että myönnän avoimesti olevani kateellinen onnellisille äideille. Nähdessäni kaupungilla hymyilevän äidin lykkimässä vaunuja ja taluttamassa toisessa kädessä hieman isompaa ihmisentainta, jossain pallean seutuvilla alkaa tuntuu omituiselta. Toivon todella, että saan itse kokea saman joskus. Kunhan sen aika on.

Mutta – helkkarin iso mutta! En ole kateellinen kenellekään, joka osallistuu toisen juhlaan, olipa kyse sitten polttareista tai viisikymppisistä, ja hallitsee koko juhlaseurueen keskustelua omalla jutullaan, johon kukaan muu tai vain hyvin harva kykenee osallistumaan. En ole pätkääkään kateellinen ihmiselle, joka luulee olevansa muita parempi vain siksi, että hänellä on jotain, mitä muilla ei (sillä hetkellä) satu olemaan.

Olen ennemmin kateellinen ihmisille, jotka elävät omaa elämäänsä onnellisina ja kykenevät näkemään, että vaihtoehtoisten elämänpolkujen kirjo on paljon suurempi.

Omahyväiset, vain omista asioistaan puhuvat ihmiset pysykööt siis kotona!

Siirtyäkseni asiasta paljon kurjempaan, kuin polttarifiilikseni turmeltumiseen, tapasin muutama päivä sitten ystäväni Tiinan. En ole kuullut Tiinasta useampaan kuukauteen, mutta ajattelin sen johtuvan lähinnä työkiireistä, harrastuksista ja parisuhteesta.

Juttelimme niitä näitä: työkuulumiset, miesten kuulumiset (Tiina on naimisissa erittäin mukavan ja normaalin miehen kanssa, joka kohtelee häntä asiallisesti ja riitelee kohtuullisessa vain määrin) ja lähitulevaisuuden suunnitelmat.

Lähitulevaisuuden suunnitelmistaan Tiina sitten kertoi, että he ovat miehensä kanssa yrittäneet lapsentekoa heikolla menestyksellä. Ilmeisesti tämä lapsiprojekti on ollut ajankohtainen jo parin vuoden ajan, mutta kun vauva vihdoin oli ilmoittanut tulostaan, Tiina oli saanut keskenmenon.

Voi paska, Eve! Mitä siihen voi sanoa? Että otan osaa, olen todella pahoillani. No olen tietenkin, mutta mitä se auttaa? Istuin täysin avuttomana keskellä sitä kuuluisaa sanat eivät riitä -tilannetta.

Olisin tietenkin voinut sanoa, että kyllä se sitten tulee kun on aika. Että sille varmasti on jokin tarkoitus. Että onhan niitä hoitojakin. Pikaisen päättelyn tuloksena totesin, ettei mikään noista vaihtoehdoista ollut järin käyttökelpoinen, joten sitten istuimme vain hiljaa ja itkimme luultavasti molemmat.

Eve, elämä on nyt vielä niin kamalan kevyttä. En halua enää täyttää yhtään vuotta tästä eteenpäin (onneksi seuraavaan vuosienlisäykseeni on vielä useita kuukausia). Se ei todellakaan johdu siitä, etten haluaisi rypistyä tai ottaa vastuuta tai huolehtia taloudellisista velvoitteista. Voin hyvin ottaa ison asuntolainan ja miljoona ryppyä ja huolehtia vanhemmistani ja ihan mitä vaan, mutta en halua nähdä, kun ystäväni kohtaavat ihan aikuisten oikeita murheita. Se pelottaa oikeasti.

Toki murhe on sekin, että Kalle on minulle vihainen tai joku keskenkasvuinen juhlija antaa sinulle pakit. Sekin on murhe, kun opinnot tökkivät ja töissä sanotaan, että olet mokannut tämän jutun tosi pahasti.

Ne nyt vain ovat niin keveitä murheita, eivätkä jätä elinikäisiä jälkiä. Ne häipyvät siinä vaiheessa, kun Kalle leppyy, löydät elämäsi miehen, opinnot valmistuvat lopulta ja työpaikalla saadaan asiat kuntoon.

Ihan aikuisten oikeat murheet eivät häviä mitenkään. Mikään ei saa pyyhittyä sitä pois, ettei lasta lukuisista yrityksistä kuulu, vaikka sille olisi rakastavat vanhemmat. Ei kukaan pysty lohduttamaan naista, joka kulkee kaupungilla ja alkaa itkeä nähdessään saman lastenvaunuja lykkivän naisen, jota minä katsoin ihaillen ja toivoin saavani kokea saman joskus. Kalenterista ei saa pyyhittyä pois äitienpäivää, jolloin äideiksi valitut saavat kortteja ja lahjoja. Joka puolella on kouluja ja päiväkoteja, joiden pihalla kiipeilee ja nauraa lapsia. Lehdet kirjoittavat onnellisista perheistä ja vauvaonnesta ja avio-onnesta ja äitiyden onnesta ja kaikesta mahdollisesta onnesta, joka on tarkoitettu jollekin muulle.

Myönnetään kateuden lisäksi tämäkin: olen pelkuri. Pelkään aivan suunnattomasti näitä tilanteita, joissa minulle rakkaat ihmiset kertovat sellaisista asioista, joita ei mitenkään pysty korjaamaan. Olen tottunut tarttumaan tuumasta toimeen ja pistämään asiat kuntoon. Oikeita murheita pragmaattinen toimintatapani ei muuta suuntaan eikä toiseen.

Tunsin itseni kelvottomaksi ystäväksi, kun en kyennyt tarjoamaan Tiinalle minkäänlaista lohtua. Kaikki ajatukset juuttuivat kurkkuun, eikä niistä suoraan sanoen yhdestäkään olisi ollut mitään iloa vastaanottajalleen.

Tilataan pumpulia, jossa voi asua ja jonne oikeat murheet eivät yllä.

Tiina aikoo mukavan miehensä kanssa jatkaa lapsentekoa. Jos olisin kovin uskovainen, rukoilisin heidän puolestaan joka ilta ja pyytäisin yläkertaa harkitsemaan vielä kerran, olisiko tälle pariskunnalle sittenkin lähetettävissä yksi kappale pikkuisia.

On ihmisiä, joille onnen soisi niin kovin mielellään, mutta joita onni ei vain tunnu kohtaavan. En osaa ajatella, miltä Tiinasta ja hänen miehestään tuntuu, jos he yrittävät vuosikausia lasta onnistumatta puuhassa lainkaan. Käykö silloin niin kuin vanhempieni tuttavapariskunnalle, joka nuorempana oli tuloksetta yrittänyt vuosikausia saada lasta? Kun molemmat olivat täyttäneet 40, ilmoitti lapsi yhtäkkiä tulostaan. Kaikista yrityksistä ja kuluneista vuosista huolimatta he päätyivät tekemään abortin. Uuden perheenjäsenen vastaanottaminen ei enää tuntunutkaan yksinkertaiselta.

No, joka tapauksessa nyt on kesä ja kärpäsiä ja mansikoita ja herneitä ja kiljuvia lokkeja. Olen hyvin helpottunut suvivirren (vaikkei sitä enää saisikaan laulaa) kaiusta korvissani – se tarkoittaa LOMAA! Kallen loman ajaksi lähdemme maalle. Jos onnistun viettämään koneetonta mökkiheinäkuuta, kuulemme vasta elokuussa. Ehkä ne murheetkin lähtevät jonnekin lomalle pitkän kuuman kesän aikana.

Muista käyttää aurinkorasvaa.

Bisous.

Mikä on hyväksyttävin syy tehdä abortti?

Katso tilanne vastaamatta

X