Kaksinaista: Tyttöjen on oltava kilttejä
Ärsyttää! Eve, mikset juuri nyt ole langan päässä, kun ottaa päähään? Vaikka ihanaahan on, että saat nauttia kulttuurikaupungin annista, kun Suomessa sataa räntää.
Nimimerkki Alex_temp kehotti sinua ensitöiksesi nimeämään miehiä joksikin miehekkäämmäksi kuin Tuoksu-Mies, ja tarjosi vaihtoehdoiksi joko mekaanikkoa tai rokkaria. Anna mun kaikki kestää! Miksei miestä saisi kutsua tuoksun perusteella, jos hän tuoksuu hyvälle? Miksei mies saisi tuoksua hyvälle?
Minulle nimenomaan miehen tuoksu on ensimmäisiä asioita, joihin kiinnitän huomiota ja joista innostun. Sanottakoon nyt, etten lainkaan lämpene puoli litraa tommyhilfigeriä päälleen kaataneesta miehestä, jolla komeilee ralphlaurenin logo rinnuksissa. Sen sijaan innostun miehestä, joka tuoksuu omalle itselleen ja toisaalta jollekin erikoisemmalle, itse valitulle hajusteelle. Polveni pettävät edelleen alta, kun Kalle käyttää Sitä Tuoksua. Ja niin on tuleva käymään jatkossakin, minä rakastan tuoksuja, vaikka inhoan hajuja!
Tässä nimeämisasiassa on väittääkseni kyse jokaista parisuhdetta rasittavista iänikuisista sukupuolirooleista. Miestä ei saisi kutsua nimellä, joka viittaa johonkin hempeään, vaan miehen pitäisi aina olla Remontti-Reiskan kaltainen Jöötti-Jaakko tai Adonis-Arska. Miksi? Eivät kaikki naiset haaveile miehistä, jotka ovat joko talvisin rokkikeikan hiostamia tai kesäisin moottoripyörärasvan tummentamia. Parinvalinnassa on toki kyse niinkin eläimellisistä asioista kuin hajuista, mutta myös niistä paljon kehutuista keskustelutaidoista, lämmöstä ja huolehtimisesta.
Naisethan kaipaavat rinnalleen miestä, joka paijaa heidän päätään, osaa keskustella vaikeistakin asioista ja esittelee heidät ilomielin ystävilleen ja tapaamilleen uusille ihmisille tulevana vaimonaan. Tekeekö naisesta jotenkin huonomman saaliin, jos hän nimeää miehensä tunteiden ja tuoksujen mukaan?
Kun näistä sukupuolirooleista aloittaa, päätyy tietenkin lopulta sukupuolielämään. Minulle on kenenkään turha väittää, että seksin suhteen olisi saavutettu jonkinlainen tasa-arvo edes liberaalissa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa (jos sitä enää on olemassa).
Sinä odottelit Tuoksu-Miehen suudelmaa useamman kuukauden. Mitä, jos sinä olisitkin rohkaistunut illan päätteeksi antamaan ensimmäisen suukon? Tosiasia on edelleen vuonna 2008, että seksiä estottomasti ehdottavat, haluavat ja harrastavat naiset ovat kevytkenkäisiä, mutta seksiä estottomasti ehdottavat, haluavat ja harrastavat miehet ovat miehiä.
Katso nyt vaikka viraltapantua ulkoasiainministeriä. Eihän hän joutunut ongelmiin siksi, että on naistenmies, vaan siksi, että valehteli. Politiikassakin pärjäävät siis viriilit miehet, mutta kerropa minulle, kuinka monta miestennielijää mukaan mahtuu? Onhan meillä tietysti kulttuuriministeri, mutta hänhän saakin sitten kaikkien miestä vaihtavien naisten synnit kannettavakseen. Muut politiikan naiset ovat lähinnä sellaisia, ettei kukaan hyvällä tahdollakaan uskoisi heidän pyörittävän miehiä muualla kuin neuvottelupöydässä.
Meidän tyttöjen on edelleen oltava kilttejä. Nainen on äiti, sisar ja tytär, jonka ei voi kuvitella estottomasti ehdottavan, haluavan ja harrastavan seksiä. Me emme edes Suomen kaltaisessa vapaassa maassa hallitse täysin omaa seksuaalisuuttamme. Kun miehen aloitteesta lopulta sänkyyn pääsee, eikö meidän muka enää tarvitse miettiä, voimmeko ehdottaa asennon vaihtamista rakastelun aikana uskaliaampaan, jos siltä tuntuu? Onko meille naisille sopiva ikä estoista vapautumiseen 18, 28 vai 48 vuotta? Ja kuka tällaisia enää tasa-arvon kulta-aikoina kehtaa ajatella?
Nostan käteni ja viittaan – minä. Sorrun itse aivan ilmeisen helposti pyörittelemään vaivalla saavutettua tasa-arvoa romuttavia ajatuksia. En voi sille mitään, että minusta on normaalimpaa, jos minä naisena en jaksa seksiä. Jos Kalle ei jaksa, saatan hädissäni kysyä, eikö hän enää haluakaan minua. Ja minusta on luontevampaa, jos hän tekee ehdotukset, koska silloin minun ei tarvitse jäljestä päin miettiä, ehdotinko jotain liian rohkeaa.
Seksistä meillä ei silti riidellä, mutta kotityöt vavisuttavat suhteemme tasapainoa säännöllisin väliajoin. Arvostettu naistenlehti julistaa tänä keväänä, että siivoaminen on muotia. Onnittelut meille naiset, nyt ei tarvitse enää asua kodissa, jossa riisimurot raksuvat jalkojen alla ja koirankarvat leijuvat aamiaislautaselle!
Jos lehtijutussa olisikin komeita miehiä muodikkaat siivousessut päällä kuuraamassa kerrostalokaksion lattiaa, hyppisin innosta kattoon: Kalle huomaatko, sinulla on lupa siivota! Mutta vielä mitä, jutussa somat mallineidot keikistelevät tavalliseen tapaansa enemmän tai vähemmän onnistuneilla koiranpentuilmeillä söpöt siivoustakit yllään. Huomata sopii, että siivoustakitkin ovat nyt muotia. Minä siis siivoan kauniissa siivoustakissani kotona, ja Kalle tulee miehekkäästä työstään puhtaaseen kotiin?
Rakel Liekki kehottaa blogissaan siivoamaan vähemmän ja rakastelemaan enemmän. Vaan minkäs teet, kun alkaa tuntua siltä, ettei likaisessa kodissa enää huvita olla? Kallen vakiovastaus on, että hän kyllä yrittää huolehtia kotitöistä. Minä sanon siihen, että kyllä minä tiedän, että sinä yrität, mutta kun täällä on silti likaista. Siihen Kalle sanoo, että minä valitan aina samoista asioista. Silloin minä pahoitan mieleni, ja riita on valmis. Minkä verran voi vaatia toisen siivoavan, jos omasta mielestä kolme kertaa viikossa on hyvä ja toisen mielestä kerran kolmessa viikossa?
Tasa-arvoon kotitöissäkin tuntuvat pääsevän vasta myöhäisessä keski-iässä olevat parit, kun vaimo uskaltaa sanoa, että nyt on niin että hommat jaetaan tasan tai mies voi asua kodissa yksin. Vedän verkkarit jalkaan, laitan pesua kaipaavat hiukseni nutturalle ja ryhdyn pyyhkimään pölyjä, joita kevätaurinko armeliaasti paljastaa kodin pinnoilta.
PS. En minä vihaa miehiä. Nytkin ikävöin ja tarvitsen yhtä heistä viereeni.
Kommentit
’Aika monelta kommentoijalta on nyt tainnut hukkua silmälasit, kun eivät selkeää tekstiä näe, tai jos osataan lukea, puututaan epäolennaisuuksiin kuten tuohon tuoksujuttuun. Se tuskin oli tärkein asia Katin kirjoituksessa. Hänen tarkoituksenaan on ironisoida perinteisiä sukupuolirooleja, jotka kuitenkin määrittävät meidän elämäämme hyvin pitkälle. Vaikka kuinka olemme Suomessakin olevinamme tasa-arvoisia, naisilta ja miehiltä odotetaan hyvin eri asioita. Joka muuta väittää, ei seuraa, mitä ympärillä tapahtuu’
Valittaahan voi toki mistä vain. Todelliseen muutokseen tarvitaan vain sinä itse. Mukaellen Gandhia: Sinun täytyy olla se muutos, jonka haluat nähdä.
Monelta puuttuu rohkeus – inhimillistä toki – sekä valitettavan usein naisilta lojaalius muita naisia kohtaan.
Mitä kotitöihin tulee, sekä Suomessa että ulkomailla on onnistunut seuraava ratkaisu miesten kanssa:
– joko hommat jaetaan suht’tasan (tämäkin on toiminut viiden eri kansallisuutta olevan kanssa, joten ei ne suomipojat ainoastaan)
– tai rahatilanteen salliessa, kummankin ollessa töissä, palkataan siivooja
Kommentit
ENTINEN kulttuuriministeri. Entinen kulttuuriministeri.
No siivoamisessa KOMPROMISSI on aika kova juttu jos on PARIsuhteessa. Kirjoituksesta tuli maku että naisen siivous”standardit” ovat oikeita ja miehen vääriä. Olisiko kerran viikossa? Mihin asti ”Kalle” voisi tulla vastaan?
Ja tuostu miehen ”nimittelystä”. Ehkäpä miestä olisi hyvä kutsua sillä nimityksellä mikä MIEHESTÄ tuntuu hyvälle. Samoin naisia. Eihän miesystäväkään mielellään kutsu naistaan nimellä josta nainen ei tykkää??? Minä aikoinani kutsuin avovaimoani ”emännäksi” ja tarkoitin sitä hyvällä, rakkaudella. Minulle ”emäntä” tarkoitti parempaa puoliskoani ja tulevaa vaimoani. No, moni varmaan arvaa että ”emäntäni” ei pitänyt tästä. Joten en kutsunut häntä enää emännäksi. Keksin uuden nimen, jonka jätän nyt kertomatta kuitenkin…
Minä odotan KOVASTI sitä aikaa tulevaksi kun naiset ehdottaisivat oma-aloitteisesti seksiä. Mutta niin kauan kun naiset keskenään pitävät itseään huorina jos sellaista tekevät vaikka haluaisivatkin, en voi asialle mitään. Odottelen edelleen…
Noh mjahha, tuota joku saksalainen totesi joskus että suomalaismiehet ovat liian kilttejä, ts (lässyjä naisilleen).
Silti miehet ja naiset odottavat toisiltaan huomaavaisuutta ja uskollisuutta.
Jos joku ei tätä huomioi on ollut tapana luokitella henkilöt omaan kastiinsa, tosin intian mallista otsaleimaa ei käytetä, mutta silti kukaan kunnon kansalainen ei kajoa heihin. Se vaan on vakiintunut tapa ja sillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, mutta jotkut äärikommunistit tietenkin tasapäistyshoureissaan haluaisivat poistaa ko. ilmiön, koska ovat huomanneet itse pilanneensa jotain, mutta joka on kuitenkin aina jonkin toisen syy.
Niin kyllä miehet varmaan yrittävät kotitöidenkin kanssa aivan kuten naisetkin renkaanvaihdon. Toiset onnistuvat paremmin kuin toiset, edes mies ei ole täydellinen.
”Mitä, jos sinä olisitkin rohkaistunut illan päätteeksi antamaan ensimmäisen suukon? ”
onko tämä jollekin vieläkin ongelma?
”Nainen on äiti, sisar ja tytär, jonka ei voi kuvitella estottomasti ehdottavan, haluavan ja harrastavan seksiä ”
ai jaa, no mä olen sitten röyhkeä poikkeus.
”Me emme edes Suomen kaltaisessa vapaassa maassa hallitse täysin omaa seksuaalisuuttamme. Kun miehen aloitteesta lopulta sänkyyn pääsee, eikö meidän muka enää tarvitse miettiä, voimmeko ehdottaa asennon vaihtamista rakastelun aikana uskaliaampaan, jos siltä tuntuu? ”
nyt tuntuu, että luen mummon Reginaa, vuodelta -56!
”Tasa-arvoon kotitöissäkin tuntuvat pääsevän vasta myöhäisessä keski-iässä olevat parit, kun vaimo uskaltaa sanoa, että nyt on niin että hommat jaetaan tasan tai mies voi asua kodissa yksin. ”
-En tiedä, minkä lasikuvun alla Kati-toimittaja elää ja asuu, mutta vilkaise joskus nuoria perheitä. Siellä isä ulkoilee lasten kanssa hiekkalaatikolla, kantaa mattoja tottuneesti tuuletustelineelle, näyttää yhä useampi heiluvan keittiössä leikkuulaudan edessä silppuamassa pata-aineksia.
”kevätaurinko armeliaasti paljastaa kodin pinnoilta ”
mikä on tämä armelias kevätaurinko, jota vuosi vuoden jälkeen lainataan joka teksteihin. Ei ole olemassa armeliasta kevät- eikä kesäaurinkoa. Se on vain aurinko.Onko toimittaja lukenut hömppälehdestä kuvauksen ja saanut lähtemättömän päähänpiston auringon armeliaisuudesta?
Hoh hoijaa!
Ihanaa, että joku muukin ajattelee samoin kuin minä. Todellinen tasa-arvo ei vallitse Suomessa vieläkään. Eikä kehitystä tapahdu kovinkaan nopeasti. Pieniä poikia paapotaan edelleen liikaa eikä uskota, että hän voisi osata tiettyjä asioita. Esim. istua koulussa aloillaan tai pyyhkiä leivänmurut pöydältä.
Eipä sit aikuisenakaan miehet ehdottele siivouspäivää. Jostakin syystä naisen on otettava vastuu tällaisista asioista. Sit kun ehdottelee itse seksiä, niin mies saa kyllä väsyneenä kieltäytyä. Eipä siitä tehdä samanlaisia vitsejä kuin naisten päänsärystä.
Naispoliitikot osaavat Suomessa käyttäytyä paljon miehiä korrektimmin, mutta arvostusta on silti vähemmän.
Kahden lapsen äitinä yritän kasvattaa heidät niin, että tiedostan omat sukupuolistereotypiat mahdollisimman hyvin. Tasa-arvoon pyritään, vaikka mies ei niitä leivänmuruja pöydällä näekään… 😉
kyllä ainakin mun eka tyttöystävä ehti ehdottamaan ensin seksiä 😀
minä ehdotan kyllä seksiä jos sitä tekee mieli. jos ei mies sitä kestä saa puolestani mennä. seksi on molempien sukupuolten iloinen oikeus.
Kyllä se on ihan ok, jos on rakastunut ehdottaa seksiä.
Nämä Ellitin bloggaajat ovat hieman kömpelöitä tuossa, että toistavat jo menneitä ennakkoluuloja, jotka eivät pidä paikkaansa.
Tuoksu asia oli totta, minäkin kiihotun miehen tuoksusta. Mikään ei parempaa, kuin pitää kumppanin paitaa päällä, joka tuoksuu mieheltä sen ollessa poissa. Kaikenlaiset hajuvedet pilaavat miehen ominaistuoksun.
http://idanblogi.com/
Kyllä taitaa valitettavasti olla vieläkin niin, että sinkkunainen, joka harrastaa seksiä joka viikonloppu eri miehen kanssa on huora, mutta sinkkumies, joka tekee samaa, on pelimies.
Mieluimmin vähän hyvälle tuoksuva mies, kuin hielle ja paskalle haiseva.
Hienoa, että nykyään nuoret uroot osaa jo käyttää muutakin,
kuin partavettä.
Tasa-arvo on asia joka ei hetkessä kaikissa asioissa korjaudu.
Meillä voi kumpivaan ehdottaa seksiä, miksi ei voisi.
Ainakaan mieheni ei siitä pistä pahakseen.
Ihme kirjotuksia,kyllä puhdas ja tuoksuva mies on upee asia.
”Kyllä taitaa valitettavasti olla vieläkin niin, että sinkkunainen, joka harrastaa seksiä joka viikonloppu eri miehen kanssa on huora, mutta sinkkumies, joka tekee samaa, on pelimies.”
Harrasta ihan vapaasti seksiä joka viikonloppu eri miehen kanssa, mutta silloin ainakaan minä en muuta sinua sinkkunaisesta seurustelevaksi naiseksi. Naiset ne latelee kilometrin pituisia vaatimuslistoja miehille, mutta auta armias jos mies vaikka esittää yhden pienen toiveen, että nainen ei olisi jakanut puolelle kylälle…
Kauhea valitus asioista jotka on vain omassa päässään. ”En voi suudella ensin, kun hui sehän voi ajatella vaikka mitä”. Elä vaan rauhassa omassa maailmassasi onneksi minun ei tarvitse siinä elää.
Samalla tavalla se mies on huora, kuin nainenkin. Ainakin näin parikymppisten silmissä.
Tuosta tuoksusta, että ei se,että tuoksuu itselleen tarkoita hien ja paskan hajua. Kyllä puhdas hajusteeton mies on ihanan tuoksuinen ja on sellaisena pikkuisen hikisenäkin. Ei minusta meidän tarvitse vieraannuttaa itseämme hien ja ihmisen hajusta.
http://idanblogi.com/
’Meidän tyttöjen on edelleen oltava kilttejä. Nainen on äiti, sisar ja tytär, jonka ei voi kuvitella estottomasti ehdottavan, haluavan ja harrastavan seksiä. Me emme edes Suomen kaltaisessa vapaassa maassa hallitse täysin omaa seksuaalisuuttamme. Kun miehen aloitteesta lopulta sänkyyn pääsee, eikö meidän muka enää tarvitse miettiä, voimmeko ehdottaa asennon vaihtamista rakastelun aikana uskaliaampaan, jos siltä tuntuu? Onko meille naisille sopiva ikä estoista vapautumiseen 18, 28 vai 48 vuotta? Ja kuka tällaisia enää tasa-arvon kulta-aikoina kehtaa ajatella?’
Herranjestas, kuka tuollaista enää pähkäilee? Itse olen 45 v, 16 viimeistä vuotta ulkomailla elänyt. Sitten teinivuosien en ole moista miettinyt, eikä ole ollut esteenä riehakkaalle seksille sekä pitkässä avioliitossa keski-eurooppalaisen kanssa tai lyhyemmissä suhteissa ennen/jälkeen avioliiton, Suomessa, Euroopassa tai Ameriikan mantereella. Koskaan ei ole suhde kaatunut em. ’ongelmiin’, päinvastoin….
Mistä näitä nuoria estoisia oikein poikii? Ja miksi?
Aika monelta kommentoijalta on nyt tainnut hukkua silmälasit, kun eivät selkeää tekstiä näe, tai jos osataan lukea, puututaan epäolennaisuuksiin kuten tuohon tuoksujuttuun. Se tuskin oli tärkein asia Katin kirjoituksessa. Hänen tarkoituksenaan on ironisoida perinteisiä sukupuolirooleja, jotka kuitenkin määrittävät meidän elämäämme hyvin pitkälle. Vaikka kuinka olemme Suomessakin olevinamme tasa-arvoisia, naisilta ja miehiltä odotetaan hyvin eri asioita. Joka muuta väittää, ei seuraa, mitä ympärillä tapahtuu.
’Aika monelta kommentoijalta on nyt tainnut hukkua silmälasit, kun eivät selkeää tekstiä näe, tai jos osataan lukea, puututaan epäolennaisuuksiin kuten tuohon tuoksujuttuun. Se tuskin oli tärkein asia Katin kirjoituksessa. Hänen tarkoituksenaan on ironisoida perinteisiä sukupuolirooleja, jotka kuitenkin määrittävät meidän elämäämme hyvin pitkälle. Vaikka kuinka olemme Suomessakin olevinamme tasa-arvoisia, naisilta ja miehiltä odotetaan hyvin eri asioita. Joka muuta väittää, ei seuraa, mitä ympärillä tapahtuu’
Valittaahan voi toki mistä vain. Todelliseen muutokseen tarvitaan vain sinä itse. Mukaellen Gandhia: Sinun täytyy olla se muutos, jonka haluat nähdä.
Monelta puuttuu rohkeus – inhimillistä toki – sekä valitettavan usein naisilta lojaalius muita naisia kohtaan.
Mitä kotitöihin tulee, sekä Suomessa että ulkomailla on onnistunut seuraava ratkaisu miesten kanssa:
– joko hommat jaetaan suht’tasan (tämäkin on toiminut viiden eri kansallisuutta olevan kanssa, joten ei ne suomipojat ainoastaan)
– tai rahatilanteen salliessa, kummankin ollessa töissä, palkataan siivooja
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous