Kasvattiko sinut narsistiäiti? Nämä asiat elämästäsi se selittää
Narsistiäidin vaikutus ei lopu siihen, että lapsi kasvaa aikuiseksi, itsenäistyy ja muuttaa kotoa. Moni narsistiäidin kasvattama aikuinen lapsi kamppailee samojen ongelmien kanssa.
Narsistiäidin vaikutus ei lopu siihen, että lapsi kasvaa aikuiseksi, itsenäistyy ja muuttaa kotoa. Moni narsistiäidin kasvattama aikuinen lapsi kamppailee samojen ongelmien kanssa.
Narsistiäiti vaatii lapsiltaan jakamatonta ihailua, mutta ei kykene empatiaan ja aitoon äidinrakkauteen. Tunnekylmässä kodissa varttumisella on hyvin kauaskantoiset seuraukset, joita voi olla tarpeen purkaa terapeutin vastaanotolla.
Jos sinut on kasvattanut narsistiäiti, saatat tunnistaa itsestäsi seuraavat asiat:
Sinulla on vahva tarve miellyttää ihmisiä
Narsistiäiti keskittyy omien toiveidensa toteuttamiseen eikä pohdi, mitä lapsi tarvitsee. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeillaan ei ole väliä. Ei siis ole ihme, että narsistiäidin lapsesta tulee usein toisten ihmisten miellyttäjä, joka tekee kaikkensa muiden eteen ja samalla unohtaa omat tarpeensa. On tavallista, että narsistiäidin kasvattaman lapsen on vaikea asettaa rajoja muille ihmisille ja luoda terveitä ihmissuhteita.
Itsetuntosi on heikko ja riippuvainen saavutuksistasi
Hyvin usein narsistiäidin lapset tuntevat riittämättömyyttä ja kokevat, että heidän täytyisi yltää vaikeisiin suorituksiin, jotta he tulisivat hyväksytyiksi ja rakastetuiksi. Tämä juontaa juurensa siitä, että narsistiäidit kertovat toistuvasti lapsilleen, että nämä tekevät asioita ”väärällä” tavalla. Lopulta narsistiäidin lapsi tulee siihen lopputulokseen, että hänessä on oltava jotain väärin, kun hän ei osaa tehdä mitään oikein.
Et tunne itseäsi
Narsistiäiti saattaa käyttää lastaan omien tavoitteidensa ja unelmiensa välikappaleena. Narsistiäiti ei anna lapsen ilmaista itseään ja omaa persoonaansa, vaan haluaa lapsen jakavan hänen ajatuksensa, arvonsa ja unelmansa. Siksi narsistiäidin lapsesta saattaa tuntua, että hän on vain heijaste äidistään. Vielä aikuisenakin saattaa tuntua, että oma minuus on hukassa.
Olet katkera sisaruksillesi tai kilpailet heidän kanssaan
Jos narsistiäidillä on useampia lapsia, saattaa joukossa olla syntipukkeja ja lellikkejä. Syntipukit saattavat tuntea katkeruutta lellikkien saamasta hoivasta ja huomiosta. Lellikit taas saattavat kantaa mukanaan suorituspaineita siitä, että heidän täytyy jatkuvasti olla toisia parempia.
Pelkäät itse olevasi narsisti
Terapeutit sanovat, että jos kasvaessa ei voi taistella vanhempaa vastaan, saattaa lapsi päättää, että hänestä tulee vanhemman kaltainen. Miksi? Se on helpoin vaihtoehto ja puolustusmekanismi, jonka avulla kodin vääristyneestä ilmapiiristä on mahdollista selvitä. Jos huomaat itsessäsi narsistin merkkejä, kannattaa kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Lähteet: The Huffington Post, OK Freud
Keskustele ja lue myös:
Keskustelu: Miten tunnistaa narsistinen äiti?
Narsistin lapsen tarina: Narsistiäiti tuhosi perheeni
Narsismi perheessä – Tällainen äiti narsisti on
Kommentit
Me oltiin saatanan sikoja jptka oltiin pilattu hänen mahdollosuudet ja elettiin kuin pellossa.
Hän oli ainoa joka ikinä osasi mitään ja siitä sai kuulla. Marttyyri oli myös. Haali hommat itselleen ja nautti siitä kun sai nalkuttaa kun kukaan ei tee mitään ja hän vaan on piikana ja renkinä sioille. Todellisuudessa hänelle ei kelvannut apu ja jos meni tekemään jotain oli se väärin tehty. Hän vei lastensa itsetunnon ja jopa elämänilon.
En väitä olevani sen parempi sillä viha nousee välillä pintaan hänen haukkuja kuunnellessa ja olen joskus räkäissyt päälle. Juttu alkaakin kääntyä siihen, että minä olen se hirviö. Hän alkoi käydä jopa terapiassa. Kertoilee siellä satujaan totuutena. No, ehkä se häntä helpottaa ja saa omalle tunnolleen vapautuksen ajettuaan yhden lapsensa itsemurhaan.
Kommentit
Äitini oli narsistinen. Hän kutsui meitä saatanan sikiöiksi ja kuristi pikkusiskoani ja työnsi sormet hänen kurkkuunsa,muka sen takia että ruoka menisi alas… uhkasi hirttãä meidät ja leikki ajavansa rekkaa päin sekä tieltä ulos. Kerran ”äiti” raahasi siskoani niin, että siskoni sai TIKATTAVAN haavan otsaansa, ja syytti pikkusiskoani siitä… kun suutuin äidilleni, niin siitä vasta sotku syntyikin…. plus että hän ”rakasteli” minua… uskomatonta mutta totta. En koskaan anna äidilleni anteeksi. Jotenkin lapsen pahoinpitely on liikaa, etenkin kun siskoni huusi avuttomana kun äitini oli TAPPAA siskoni…
Me oltiin saatanan sikoja jptka oltiin pilattu hänen mahdollosuudet ja elettiin kuin pellossa.
Hän oli ainoa joka ikinä osasi mitään ja siitä sai kuulla. Marttyyri oli myös. Haali hommat itselleen ja nautti siitä kun sai nalkuttaa kun kukaan ei tee mitään ja hän vaan on piikana ja renkinä sioille. Todellisuudessa hänelle ei kelvannut apu ja jos meni tekemään jotain oli se väärin tehty. Hän vei lastensa itsetunnon ja jopa elämänilon.
En väitä olevani sen parempi sillä viha nousee välillä pintaan hänen haukkuja kuunnellessa ja olen joskus räkäissyt päälle. Juttu alkaakin kääntyä siihen, että minä olen se hirviö. Hän alkoi käydä jopa terapiassa. Kertoilee siellä satujaan totuutena. No, ehkä se häntä helpottaa ja saa omalle tunnolleen vapautuksen ajettuaan yhden lapsensa itsemurhaan.
Ai kamala.. Aivan hirvittävää kuulla miten jotkut ihmiset kohtelevat toisia. Muista, että syy ja vika ei ole sinussa ja varmaan kulkee suvussa valitettavasti. Paljon voimia! Esimerkiksi äitisi on ehkä saanut samanlaista kohtelua omalta äidiltään ja on itse muuttunut samanlaiseksi. Katkaiskaa kierre. Jos ei muu auta, niin ehkä edes siteiden katkaisu siihen toksiseen ihmiseen, jotta edes itse saisit rauhan. Itselle auttaa etäisyys omasta perheestä.
Miksi tämä keskittyy äiteihin, kun samalla lailla narsistivanhempi voi olla isäkin.
Minut kasvatti narsistiäiti, mutta nuo väitteet eivät täysin pidä paikkaansa. Olin nuorena miellyttämishaluinen, mutta jo lasteni myötä joskus alta neljäkymppisenä se taipumus katosi. En koskaan ole tarvinnut saavutuksia, joilla päteä. Itsetuntoni ei ole koskaan määrittynyt saavutusten kautta. Olen aina tehnyt ratkaisuja, jotka tuntuvat itsestäni hyviltä, eivät välttämättä muista. En ole välittänyt mitä muut ajattelevat, itselleni tärkeiden asioiden kanssa. En ole katkera yhtään kenellekään enkä kyllä pelkää itse olevani narsisti. En esiinny uhrina, enkä manipuloi ketään. Lapsuudestani tunnen surua. Se oli niin epäoikeudenmukaista aikaa ja muistot eivät kaikkiaan olleet hyviä. Mutta siitä on selvitty hengissä.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous