Kaverikateus – Ystävyyssuhteen kiusallinen tuholainen
Ystävien ihaileminen tuntuu hyvältä ja heidän puolestaan on mukavaa olla onnellinen samalla, kun on kiitollinen siitä, että tuntee niin upeita ihmisiä. Toisinaan itsensä yllättää ajattelemasta, miten paljon paremmin asiat jollain ystävällä itse asiassa ovat. Tällaisten ajatusten karistaminen onnistuu silti useimmiten suhteellisen helposti. Mutta entä, kun huomaa kadehtivansa ystävän omaa oikein kunnolla? Tai kun ystävä osoittaa kateuden merkkejä?
Ihminen on vajavainen ja kateus on eräs inhimillisistä, joskaan ei jaloimmista, tunteista. Menestyneen, onnistuneen, onnellisen, sosiaalisen, älykkään tai vauraan ystävän kadehtiminen voi sammuttaa ystävyydestä lämmön ja muuttaa ihmissuhteen katkeraksi kyräilyksi, olipa kateutta kumpaan suuntaan tahansa. Kateellisen lähellä ei ole hyvä olla – koska kateellisen ei ole hyvä olla – joten kateus voi toimia tehokkaana ystävien karkottimena.
Kateuden rikkaruoho omassa kukkapenkissä
Kukapa ei joskus ajattelisi, että voi kun tuollakin on noin upea asunto tai hieno, uusi auto. Taikka että toisella tuntuu olevan urallaan sellaista nostetta, jota omalle kohdalleen on ehtinyt toivoa. Ja että toisen valloittavat sosiaaliset taidot ovat aivan toista luokkaa kuin oma murjottaminen. Monesti moisista ajatuksista toipuu kohtuullisesti katsomalla ympärilleen ja toteamalla, että omassakin elämässä on lukuisia asioita, joista voi olla iloinen ja kiitollinen.
Kateuden rikkaruoho on kuitenkin saanut kasvatettua itselleen sitkeät juuret silloin, kun toisen saavutukset tai muut elämänosaset alkavat vaivata toistuvasti ja haittaavat molemminpuolista kanssakäymistä. Omaa kateutta voi olla vaikea paikallistaa ja se voi kohdistua hyvin monenlaiseen asiaan: materiaan, menestykseen, onnellisuuteen, luonteenpiirteisiin, puolisoon, perheenjäseniin tai taitoihin. Syitä kateuteen löytyy vaikka millä mitalla. Kateuden taustalla puolestaan ovat omat epäonnistumiset, huonommuuden ja alemmuuden tunteet sekä itsetunnon säröt.
Pesiytyessään kateus saa aikaan erilaisia reaktioita: puhumattomuutta, pisteliäitä kommentteja, kaverin välttelemistä tai suoranaista kiukkua ja vihaa. Kadehtijalle kadehtiminen tekee hallaa: oma vointi on huono, ja ihmissuhteet kärsivät. Myös muut kuin kateuden kohde saattavat reagoida negatiivisiin tunteisiin ja välttää kadehtijan seuraa. Harva meistä haluaa viettää loputtomasti aikaa yltiönegatiivisen energian piirissä.
Kun ystävä kadehtii
Omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella tilanne saattaa olla silloin, kun huomaa ystävän kadehtivan itseään. Toisen tunteille kun ei mahda mitään, ellei tämä itse halua niitä käsitellä. Miten selittäisi ystävälle, että omaa elämää on aivan turha kadehtia? Että vatsatauti iskee toisinaan tännekin, puolison kanssa tulee riideltyä kahden kesken varsin muikeasti eikä tuntipalkkakaan itse asiassa ole kovin korkea, kun työpäivät venyvät yötä myöten. Että saavutusten eteen on joutunut tekemään kovasti työtä, joskus jopa tiettyjen asioiden kustannuksella. Ja että paha mieli iskee kyntensä välillä myös tänne.
Asiasta voi totta kai yrittää keskustella ystävän kanssa. Jotenkin se tuntuu silti kovin vaikealta. Eikö kuulosta varsin omahyväiseltä aloittaa keskustelu kysymällä, mahdatko olla kateellinen jostain, mitä minulla on? Ellei toinen itse ilmaise sanallisesti kateuttaan, voi aihetta olla aika hankala ottaa esiin.
Eikä puhuminen aina edes auta. Muistan edelleen, miten avuttomana seisoin lukioikäisenä ystäväni huoneen ovella ja kuuntelin hänen lohdutonta itkuaan siitä, miten minä sain kokeista hyviä arvosanoja lukematta niihin juuri lainkaan. Hän puolestaan saattoi päntätä tunnollisesti koeviikkoa varten ja kantaa silti kotiin seitsemän ja kahdeksan arvoisia koepapereita. Yritin kertoa, miten minä puolestani arvostin hänen sosiaalisia taitojaan ja aurinkoisuuttaan, mutta puheeni kaikuivat onnettomille korville. Eikä ystävyydessä paljastunut särö kuroutunut oikeastaan koskaan umpeen.
Arvosta omaa elämääsi – Katse pois kateuden kohteesta
Hassua on se, että monesti kateuden kohde on autuaan tietämätön siitä, että häntä kadehditaan. Ihmiset, jotka pullistelevat kaikella mahdollisella, toivovat toki toisten ihailevan ja ehkä kadehtivankin heitä, mutta pelkäävät samalla, ettei näin tapahdu ja jatkavat siksi oman erinomaisuutensa paisuttelua.
Surullista kaverin kadehtimisessa on lopulta se, että siitä kärsii kaikkein eniten kadehtija itse. Kateuden kohde saattaa toki menettää kadehtivan ystävän, mutta jatkaa silti omaa elämäänsä ja iloitsee siitä. Kadehtija sen sijaan saa kantaa kateuden taakkaa päivästä toiseen mukanaan ja kateuden kaatunut mustepullo tahraa positiiviset tunteet ja aiheuttaa ahdistusta.
Jotkut jopa väittävät, että negatiiviset tunteet kuten kateus, voivat pahimmillaan aiheuttaa henkisten sairauksien ohella fyysisiä vaivoja. Karmea ajatus, mutta toisaalta varsin järkeenkäypä: edistäähän onnellisuuskin terveyttä. Negatiiviset tunteet ja ajatukset sen sijaan nakertavat ihmisen vahvuutta. Ulos kateuden kierteestä pääsee suuntaamalla katseensa suoraan omaan itseen ja omaan elämään todeten, että siinäkin on paljon iloisia asioita. Ehkä ei aivan samoja kuin toisella, mutta sellaisia, joista on syytä iloita ja olla kiitollinen.
Harvan elämästä positiivisuus on tyystin poissa. Jos siltä tuntuu, on ehkä syytä tehdä tarkistus omiin arvoihin ja elämään: Olenko kadottamassa kyvyn ajatella mitään positiivista? Mitä voin tehdä muuttaakseni elämäni kurssia siihen suuntaan, johon haluan? Löytäisinkö elämästäni edes yhden myönteisen asian päivässä?
Tasa-arvoinen ja tasapuolinen ystävyys ei joka tapauksessa kadehdi toista, vaan iloitsee toisen saavutuksista ja sattumuksista. Se, että epätasapainoon päätynyt ystävyys voidaan suoristaa, vaatii varmasti kummankin osapuolen panostusta.
Ninni
Kommentit
Kateus on täysin ok, kun sen tunnistaa ja myöntää itselleen sekä työstää asiaa. Se voi kannustaa tavoittelemaan parempaa elämää itselleen. Monesti tarve kadehtimiseen häviää, kun keskittyy olemaan onnellinen omassa elämässään ja tavoittelemaan omia unelmiaan.
Kateus voi olla kuitenkin myös myrkyllistä..Varsinkin jos sen koittaa kieltää ja piilottaa. Kadehtija voi tällöin alkaa käyttäytyä ilkeästi kateuden kohdetta kohtaan, jopa tiedostamattaan. Juuri tuo artikkelissa mainittu piikittely ja pahan puhuminen ainakin on se mistä asian laidan huomaa, sekä myös asioiden huomiotta jättäminen ja pelkästään ikävien puolien kaivelu ja kalastelu voivat olla sellaisia merkkejä..Se, että onnittelut jäävät väliin tai jotenkin poikkeuksellisen vaisuksi ja se ettei toisen saavutuksista iloita, vaan käännetään nekin ikäviksi asioiksi. Ikävintä tässä on, että piilotettua kateutta ei silti helposti aina tunnista ja kadehtijan käytös voi pahimmillaan nakertaa ystävyyssuhdetta vuosien ajan. Tai koko ystävyyssuhteen ajan. Se voi jopa nakertaa kadehdittavan itsetuntoa varsinkin pitkällä aikavälillä, kun ystävä ei olekkaan ollut kannustava, vaan lannistava ja piikittelevä. Onneksi kytkintä voi aina kääntää asian laidan tajutessaan. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Toista ei voi muuttaa, ei aina vaikka asioista pystyttäisiinkin keskustelemaan ja kummallakin olisi halu parantaa ystävyyssuhdetta. Joillakin oma paha olo voi olla niin tiukassa tai vaikeus rakentaa omaa onneaan niin haastavaa, ettei tasaveroiseen vuorovaikutukseen tulla koskaan pääsemään. Ainakaan sen päivän odottamiseen ei kannata uhrata omaa hyvinvointiaan.
Kommentit
Joka sana on niin totta…!
Suomalainen sananlasku sanoo: ”Kateus vie kalatkin vedestä”. Se pitää hyvin paikkansa.
Minua on kadehdittu, ja olen itsekin syyllistynyt kadehtimiseen. Se ei tosiaankaan saa aikaan mitään hyvää, vaan on omassa(kin) tapauksessani rikonut jopa ystävyyssuhteita. Tämä on toistunut aivan liian usein.
Karseista kokemuksistani viisastuneena nyt, keski-ikäisenä naisena, en ole kehittänyt läheistä ystävyyssuhdetta toiseen naiseen. Aviomieheni ei juoruile, vähättele, eikä mustamaalaa minua takanapäin. Eikä mollaa isoon ääneen kaikkien kuullen tekemistäni virheistä. Tai väitä että hänen kuusi lasta synnyttänellä äidillään ei ollut raskausarpia eikä ”jenkkakahvoja” kuten minulla…
Minun ei tarvitse kadehtia sitä että aviomieheni voi syödä melkein mitä vaan -lihomatta- kun itseni pitää ( tai pitäisi!) vahtia jokaista suupalaa, ja liikkua tuntikausia päivässä saavuttaakseni ja pitääkseni edes normaalipainon. Eikä surra keski-ikäistyvän ja vanhenevan kehoni ikääntymismuutoksia, ja kammottavia maksaläiskiä.
Ja etten millään opi tekemään oikein tiliristikoita, tms, kun joillekin (nuoremmille) opiskelukavereille ne ovat ”helppoa kauraa”… Toisiin naisiin verrattuna nämä kielteisiksi kokemani asiat tuntuvat jostain syystä vielä pahemmilta!
Hieno artikkeli monipuolista valotusta, kiitos siitä!
Jokainen kulkee kuitenkin omia latujaan ja tarvitsee matkalleen tukea
kanssakulkijoista. Valitettavasti erityisesti suomalaisten itsetunto on
yllättävän heikoissa kantimissa ja sen vuoksi tarvitaan jos minkälaista oman
arvon pönkitystä ja pintaliitoa. Muitten kustannuksella. Eurooppatasolla
tuntuu löytyvän syvällisempää ihmisyyttä ja reilua itsetuntoa sekä myös
toista arvostavaa mielen kohotusta, myönteisyyttä, joustavuutta…
Kateus on täysin ok, kun sen tunnistaa ja myöntää itselleen sekä työstää asiaa. Se voi kannustaa tavoittelemaan parempaa elämää itselleen. Monesti tarve kadehtimiseen häviää, kun keskittyy olemaan onnellinen omassa elämässään ja tavoittelemaan omia unelmiaan.
Kateus voi olla kuitenkin myös myrkyllistä..Varsinkin jos sen koittaa kieltää ja piilottaa. Kadehtija voi tällöin alkaa käyttäytyä ilkeästi kateuden kohdetta kohtaan, jopa tiedostamattaan. Juuri tuo artikkelissa mainittu piikittely ja pahan puhuminen ainakin on se mistä asian laidan huomaa, sekä myös asioiden huomiotta jättäminen ja pelkästään ikävien puolien kaivelu ja kalastelu voivat olla sellaisia merkkejä..Se, että onnittelut jäävät väliin tai jotenkin poikkeuksellisen vaisuksi ja se ettei toisen saavutuksista iloita, vaan käännetään nekin ikäviksi asioiksi. Ikävintä tässä on, että piilotettua kateutta ei silti helposti aina tunnista ja kadehtijan käytös voi pahimmillaan nakertaa ystävyyssuhdetta vuosien ajan. Tai koko ystävyyssuhteen ajan. Se voi jopa nakertaa kadehdittavan itsetuntoa varsinkin pitkällä aikavälillä, kun ystävä ei olekkaan ollut kannustava, vaan lannistava ja piikittelevä. Onneksi kytkintä voi aina kääntää asian laidan tajutessaan. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Toista ei voi muuttaa, ei aina vaikka asioista pystyttäisiinkin keskustelemaan ja kummallakin olisi halu parantaa ystävyyssuhdetta. Joillakin oma paha olo voi olla niin tiukassa tai vaikeus rakentaa omaa onneaan niin haastavaa, ettei tasaveroiseen vuorovaikutukseen tulla koskaan pääsemään. Ainakaan sen päivän odottamiseen ei kannata uhrata omaa hyvinvointiaan.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous