Ihmiset ja suhteet

Kestääkö suhde kumppanien erilaisuuden?

Teksti:
Anna.fi
Erot

Toinen lukee mitä vain, toinen ei avaa koskaan kirjoja tai lehtiä. Toinen on himourheilija, toinen sohvaperuna. Voiko parisuhde toimia, jos mielenkiinnon kohteet ja harrasteet ovat täysin erilaiset?

Kysyin asiaa yhdeltä mieheltä ja yhdeltä naiselta.

Petra, 26, lukee paljon, on lukenut pienestä pitäen. Hänen poikaystävänsä ovat olleet myös aina kovia lukijoita. Paitsi Mikko, 28, jonka kanssa Petra seurustelee nykyään. Petra ihmettelee itsekin, miten hän saattoi aikoinaan ihastua Mikkoon, joka lukee enintään tietokoneiden manuaaleja.

– Alussa asiaan ei kiinnittänyt huomiota. Meillä riitti puhuttavaa muustakin kuin kirjoista. Mikko ei ole kirjallisuuden vastustaja, häntä ei vain kiinnosta se. Kun suhteemme syveni, asia nousi esiin. Mietin jopa onko se kynnyskysymys, koska kirjallisuus on minulle niin tärkeä asia, tiedottajana toimiva Petra kertoo.

Timolla, 32, on vaikeuksia hyväksyä avopuolisonsa Mian, 29, liki täydellistä

välinpitämättömyyttä urheilua kohtaan. Markkinointipäällikkö Timo harrastaa kilpapyöräilyä, pelaa kavereiden kanssa futsalia ja käy kuntosalilla.

– Kieltämättä suhteemme on joskus asian takia koetuksella. Kun tulen illalla kotiin pyörälenkiltä, Mia lojuu sohvalla. Yritin houkutella häntä alussa mukaan. Kun se ei tuottanut tulosta, annoin periksi, Timo sanoo vakavana.

Vaikka kuinka suvaitsisi, erilaisuus ärsyttää

Erot

On selvää, ettei yksikään suhde toimi ilman kompromisseja, mutta mihin vetää raja?

– Kyse on tietenkin viime kädessä siitä, tuleeko toinen vastaan ja miten paljon. Yritän ymmärtää Mikon haltioitumista tietokonepeleistä ja olen jopa opetellut pelaamaan joitakin. Mielestäni Mikko voisi lukea edes yhden kirjan, vaikka sen ”Da Vinci -koodin”. Jos hän ei näe vaivaa kiinnostua minun maailmastani, se loukkaa, Petra sanoo.

Sekä Petra että Timo ovat samaa mieltä siitä, että molemmilla pitää olla yhteisen maailman lisäksi omat yksityiset maailmansa. Ei ole kuitenkaan hyvä, jos ne ovat yksityisiä vain olosuhteiden pakosta.

Kun toinen on omasta mielestä liian erilainen, riidat ovat yleisiä ja ärsyyntymiskynnys matala.

– Huomaan piikitteleväni joskus Miaa laiskottelusta. Olen pitänyt itseäni aina rentona tyyppinä, mutta Mian kanssa olen löytänyt itsestäni nipottavan terveyssaarnaajan. En pidä siitä puolestani, aiemmin juoksijan kanssa seurustellut Timo sanoo.

Petra taas huomaa ilkkuvansa turhan usein Mikon tietämättömyydelle esimerkiksi kirjallisuuden klassikoista. Hänellä ei ole pienintäkään aikomusta osoittaa poikaystävälleen älyllistä ylemmyyttään, mutta siitä hän kuitenkin saa itsensä silloin tällöin kiinni.

– Muistan eräänkin kerran, kun vietimme iltaa akateemisten ystävieni kanssa ja Mikko ylpeili sillä, ettei ole lukenut yhtään kirjaa viiteen vuoteen. Ajattelin silloin, että kunpa maa aukeaisi allani kuunnellessani jäätävää hiljaisuutta, Petra kertoo.

Tilit tasoihin

Ovatko Petran ja Mikon tai Timon ja Mian väliset erot ylittämättömiä?

– Ehkä, jos se näkyisi yleisessä elämänasenteessa. Urheilu on kuitenkin vain yksi osa-alue. Vaikka Mia ei pidä urheilusta, hän on muuten reipas. Kunpa hän olisi niin reipas, että karistaisi vyötärön seudulle kasaantuneet ylimääräiset herkut, joita hän tv:n edessä mussuttaa, Timo naurahtaa.

Petra kokee olevansa pätevä kulttuurin alueella, mutta Mikko on sitä tietokoneiden suhteen. Niistä Petra ei ymmärrä mitään. Se tasoittaa tilejä.

– Kun ajattelen meidän eroja, on hyvä muistuttaa mieleen, miksi aikoinaan rakastuin Miaan. Se tunne ei ole kadonnut mihinkään. Miassa vetoaa edelleen joku, joka saa unohtamaan meidän eromme, Timo toteaa.

Omia yksityisiä intohimojaan voi myös jakaa ystävien kanssa. Petralla on kavereidensa kanssa lukupiiri, Timolla futsalporukka. Tekee myös välillä tosissaan hyvää viettää aikaa muidenkin kuin oman kumppanin kanssa. Molemmat ovat sitä mieltä, että jos jaettaisiin aivan kaikki, voisi saman tien olla klooninsa kanssa. Sellainen ahdistaisi.

Teksti: Herman Raivio

X