Ketkä ovat nykyajan vanhojapiikoja? Malin Lindroth, 53, on rakastunut ainakin 15 kertaa, mutta on yhä yksin

Vasten tahtoaan yksin elävä ruotsalaiskirjailija ja kulttuurijournalisti Malin Lindroth toivoo, että vanhoistapiioista puhuttaisiin enemmän. – Jos teemme tilaa kokemuksille, saattaa olla, että osa peloista laantuu.

Ruotsalainen palkittu kirjailija ja kulttuurijournalisti Malin Lindroth, 53, kertoo esseistisessä uutuuskirjassaan Vanhapiika oman kokemuksensa siitä, miltä tuntuu elää vasten tahtoaan yksin. Malin paljastaa kirjassa rakastuneensa vuoden 1989 jälkeen 15 kertaa. Jokainen mies sanoi hänelle ei.

Minä en ole sanonut ei yhdellekään. Siihen ei ole koskaan tarjoutunut tilaisuutta.

Moni pelkää vanhaapiikaa – Malin Lindroth tietää syyn siihen

Vaikka sanalla vanhapiika on ollut negatiivinen kaiku, Malin Lindroth haluaa ottaa sen takaisin käyttöön. Hän pitää itseään modernina vanhanapiikana.

– Vanhapiika-termillä on pitkä häpeän historia. Vanhapiika on henkilö, joka elää miehisen katseen ulkopuolella. Hänen elämästään ei koskaan puhuta, ja siksi hän on niin pelottava. Vanhapiika, josta minä puhun, on moderni versio stigmatisoidusta vanhastapiiasta. Haluan uudistaa vanhanpiian käsitteen moderniin kontekstiin, Malin sanoo.

Hän ei ihmettele, että moni nyky-yhteiskunnassamme kärsii vanhapiikafobiasta.

– Vanhapiikafobia on lamauttava pelko siitä, ettei olisi valittujen joukossa. Se on äärimmäisen yleinen ja lamauttava kokemus. Tietenkin on pelottavaa, jos meinaat joutua mustaan aukkoon, josta et tiedä mitään. Hiljaisuus on suuri ongelma, ei kokemukset asiasta.

Vanhapiika-sanan ottaminen takaisin käyttöön – sen valtaaminen – ei ole millään muotoa vaarallista, tuhoisaa tai surullista, päinvastoin. En ole vihkiytynyt elämään yksinäisyydessä, en väittänyt tulevaisuudestani mitään. Kutsuessani itseäni vanhaksipiiaksi ainoastaan tunnustan oman historiani. Otan itselleni oikeuden puhua siitä, mitä olen nähnyt ja mitä tiedän. Lisäksi teen sen tietoisena siitä, että sillä samaisella hetkellä, kun otan haltuun kertomuksen minusta itsestäni, voin päästä vapaaksi muista kertomuksista, kulttuurin kertomuksista, joista minulle ei koskaan ole ollut mitään hyötyä.

Puhuminen voi hälventää pelkoja

Elämme maailmassa, joka on täynnä romanttisia tarinoita. Tarinoita vanhoistapiioista kuulee harvoin, jos koskaan.

– Vanhapiika summaa monia pelkoja nykyaikaisessa yhteiskunnassa: pelon olla vanha, yksin, lapseton, epäviehättävä… Jos teemme tilaa kokemuksille, saattaa olla, että osa peloista laantuu. On monenlaisia reittejä, jotka voivat johtaa siihen, että ihmisestä tulee vanhapiika. Ja on yhtä monta tapaa olla vanhapiika kuin on tapoja olla vaimo, Malin muistuttaa.

Suru on alkuvuori. Niinä hetkinä, kun tunnen sen painon, minusta tulee ikivanha, ulkopuolisuuden ja tappion merkitsemä vanhapiika. Mutta se vanhapiika, joka minä haluan olla, ei voi olla täynnä pelkkää painolastia. Hänen on oltava liikkuvaista tyyppiä, jolla on älyä tunnistaa identiteetin ja position välinen ero.

Lue myös: Eri-ikäiset naiset kertovat, millaista on elää sinkkuna: ”Rakkaus tulee kohdalleni sitten, kun sen aika on”

Vastentahtoisesta yksinäisyydestä puhuminen on vaikeaa

Jos joku kertoo olevansa vanhapiika, tiedon vastaanottajalla saattaa olla vaikeuksia suhtautua asiaan. Tämän takia moni vanhapiika saattaa käyttää selviytymiskeinonaan vaikenemista. Se tekee kuitenkin ihmisestä lopulta näkymättömän, mikä on Malinin mukaan hyvin tuhoisaa.

– On erittäin vaikeaa puhua vastentahtoisesta yksinäisyydestä. Se on kuin heittäisi rotan pöytään. Useimmat ihmiset yrittävät vältellä asiaa, määritellä termin uudelleen tai puhua muuten itsensä ulos tilanteesta.

Malin toivoo, että vanhojenpiikojen kokemuksia ei yrittäisi muuttaa itselle mieluisaan muotoon.

– Yritämme usein kirjoittaa uudelleen toistemme kokemuksia, jotta ne mahtuisivat omaan maailmankuvaamme. Mielestäni on ratkaisevaa, että ihmisille sallitaan kokemukset, joita heillä on, ilman, että näitä kokemuksia yritetään selittää, kirjoittaa uudelleen tai sovittaa mahtumaan omaan maailmaan, Malin sanoo.

Yritän opetella puhumaan kuin vanhapiika. Se on vaikeaa. Eikä vähiten siksi, että hiljaisuutta vastaan on käytävä kahdella rintamalla. Pahinta tietysti on rikkoa se hiljaisuus, johon olen ihan itse ryöminyt. Mutta myös ulkopuolelta tuleva hiljaisuus on vaikeaa.

Ajatukset vanhanpiian elämästä voivat vaikuttaa myös pariutuneiden elämään

Ajatus vanhastapiiasta elää Malinin mukaan yhä syvästi sekä yksin- että kaksineläjissä.

– Kaksineläjien tulisi todella tietää, että vanhapiika on aktiivinen vaikuttaja heidänkin elämässään. Vaikka et eläisi vanhanapiikana, tämä hahmo voi olla elämässäsi aktiivisesti läsnä. Saatat pelätä sen kokemista ja kauhusi voi ajaa sinut häiriintyneisiin suhteisiin, Malin sanoo.

Vanhaksipiiaksi jäämistä pelkääville Malinilla on sanottavaa.

– Vanhanapiikana olemisessa ei ole mitään pelättävää. Meidän pitäisi pelätä hiljaisuutta. Se on monen kivun lähde.

Kursivoidut tekstit ovat lainauksia Malin Lindrothin kirjasta Vanhapiika (Atena, 2019). Kirjan on suomentanut Hannimari Heino.

Lue myös:

Rosa Meriläisen kolumni: Yksinäisyys on häpeä, jota piilotellaan viimeiseen saakka

Miessuhteiden sijaan työn valinnut Arja Saijonmaa: ”Mieluummin olen yksin kuin huonossa parisuhteessa”

Juttua muokattu 30.5. klo 10:41: Lisätty tieto suomentajasta.