Ihmiset ja suhteet

Kiusalliset käytöstavat

Teksti: Anna.fi

Kuolevatko kohteliaisuudet sukupuuttoon? Ovatko käsisuudelmat lähinnä kiusallisia? Kirjassaan Sivistynyt käytös Asfa-Wossen Asserate ei jaa käytösohjeita vaan pohtii, mitä oikein pidetään sivistyneenä käytöksenä ja miksi.

Kiusalliset käytöstavat

Mikä oikein on sivistymätöntä käytöstä, mikä sivistynyttä? Ennen kirjansa ”Sivistynyt käytös” kirjoittamista Asfa-Wossen Asserate pyrki listaamaan asioita, jotka olivat hänen mielestään sopimattomia. Listaan kertyi asioita kuten ”äimistely”, ”puikkelehtiminen teatterikatsomon penkkirivien välissä selkä istujiin päin” ja ”omasta painosta puhuminen”. Tästä lähtökohdasta Asserate ei kuitenkaan halunnut käytöskirjaansa kirjoittaa, koska muiden opastaminen olisi tuntunut hänestä naurettavalta. Asseraten kirja ei siis oikeastaan ole käytösopas, ainakaan se ei halua olla sitä. Pikemminkin Asserate haluaa vastata kysymyksiin: Millaisiin esteettisiin lakeihin käytöstavat perustuvat? Millaiset ihmiset pitävät käytöstapoja tärkeinä?

Hyvien käytöstapojen paradoksi on Asseraten mukaan se, että ne ovat välttämättömyys, mutta tapoja ei ole välttämätöntä tuntea. Itse asiassa koko käytöstavat ovat Assaraten mukaan oikea paradoksien kenttä. Aina oikeat tavat tunteville tärkeileville seremoniamestareille naureskellaan, jotta itse voisi suhtautua muodollisuuksiin itseironisesti ja keskittymättä.

Herttaiset ja nöyrät osaavat käyttäytyä

Asseraten mielestä huomaavaisuus on eurooppalaisten käytöstapojen yksi tärkeimpiä tekijöitä. Huomaavaisuudella hän tarkoittaa perusasennetta maailmaa kohtaan. Huomaavainen ihminen ottaa haltuunsa tilan, jossa hän milloinkin on, muistaa ihmisten nimet ja pitää heitä tärkeinä. Huomaavainen ihminen kunnioittaa muita, ja suhtautuu maailmaan nöyrästi.

Käytöstapoihin kuuluu Asseraten mielestä myös huolettomuus, jonka omaksuminen on vielä huomaavaisuutta vaikeampaa. Huoleton ihminen tarkastelee ympäristöään tyytyväisenä mutta tarpeeksi kaukaa. Hänen perusolettamuksensa on, että kaikki ovat yhtä itsenäisiä kuin hän. Hän ei muista kenenkään nimiä, mutta on huolettomuudessaan vastustamattoman herttainen. Eurooppalaisen tapakulttuurin perusaineosat ovatkin Asseraten mukaan tässä: jos ihmisestä löytyy sekä nöyryyttä että herttaisuutta, hän ei todennäköisesti ole koskaan tehnyt mitään väärää.

Vulgaaria on syyllisyyden puute

Miten Louis Vuitton -laukut oikein liittyvät sivistykseen? Asserate muun muassa luokittelee kirjassaan ihmisiä neljään luokkaan sen mukaan, miten nämä suhtautuvat Vuittonin laukkuihin. Kirjassa läpikäydään niin tervehtimisen, pukeutumisen, muodin kuin kielenkin historiaa sekä suhdetta siihen, mitä pidetään sivistyneenä. Erityisiä ohjeita Asserate ei kirjassaan anna, vaan suorastaan välttelee niitä. Muun muassa juopotteluun Assarate suhtautuu varsin rennosti. Käytöstapoihin kuuluu itsekontrolli ja itsehillintä, mutta toisaalta mukavissa juomingeissa kaikilla on sama aikomus mielessään.

Mikä sitten Asseraten mielestä on vulgaaria käytöstä? Vulgaaria on hänen mukaansa kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä ja kunnioitusta. Sivistymätön ihminen olettaa, että kaiken suuren, kauniin ja onnistuneen takana on jokin halpamainen juoni. Hän iloitsee toisen ilmiantamisesta tai naurettavaksi tekemisestä. Vulgaari ihminen saattaa olla perillä käytöstavoista, mutta käyttää niitä tehdäkseen toisten olon kiusalliseksi.

Ovatko käytöstavat tasa-arvoisia?

Assarate myöntää, että epätasa-arvo on käytöstavoille ominaista. Rivien välistä Assarate tuntuu puolustelevan sääty-yhteiskuntaa: siellä kun jokainen on ainakin tuntenut paikkansa. Toisaalta hyvien käytöstapojen ydin on, että vastapuolta on aina kohdeltava kaikella kunnioituksella ja ystävällisyydellä, mutta sen ei saa kuvitella asettavan toiselle osapuolelle mitään velvollisuuksia. Käytöstavoissa ihmiselle itsellään ei ole mitään oikeuksia, vaan pelkkiä velvollisuuksia. Toisilta ei saa vaatia käytöstapoja, vaan on huolehdittava vain omasta käytöksestään.

Viihdyttävän kirjan oudoin osuus on sen negatiivinen suhtautuminen feministeihin, jotka Assarate näkee ”tympeinä ja meikkaamattomina” naisina, jotka vastustavat ”luonnon ja Jumalan” tahtoa. Assaraten mielestä on muun muassa kauhistus, jos naiset eivät halua tulla kutsutuksi rouviksi tai neideiksi. ”Onnellinen on se, joka elää suhteessa, joka sallii hänen jättää tuollaiset politisoidut kurinpitotoimet omaan arvoonsa”, Assarate kirjoittaa.

Asserate osoittaakin kirjansa ennen kaikkea miehelle, ja naiset ovat hänelle lähinnä daameja ja äitejä. Ihannenainen on passiivinen, viehkeä ja kaukaa palvottava olento, joka seisoo ruusun ja nenäliinan kanssa korkealla yhteiskunnallisen pyramidin yläpuolella, mitään itselleen vaatimatta. Nykynaiselle jääkin muuten kiinnostavasta kirjasta hieman ikävä sivumaku: tasa-arvo kun ei tämän piilokonservatiiviksi paljastuvan sanailijan mielestä ole kovin tyylikästä.

Tasa-arvoinen nainen kun vie mieheltä mahdollisuuden olla sivistynyt herra.

Asfa-Wossen Asserate: Sivistynyt käytös.
Suom. Riitta Virkkunen. 400 s. OVH 29,90. Ajatus Kirjat, 2005.

Teksti: Veera Luoma-aho / A4 Media Oy
 

X