Ihmiset ja suhteet

Koti-isän päiväkirja, osa 2: Tiskikone on Marsista, silityslauta Venuksesta

Teksti:
Anna.fi

Kolmiosaisessa sarjassa akateeminen koti-isä kertoo valinnoistaan ja elämästään Itä-Helsingissä. Toinen luku käsittelee kotitöitä.

Koti-isän päiväkirja, osa 2: Tiskikone on Marsista, silityslauta Venuksesta

Kysyin kerran puolisoltani, miksi hän ei voi rentoutua ennen kuin kotityöt on tehty ja paikat on siistitty. Minulta se käy mainiosti. Aloittelen myös mielelläni isompia kotitöitä kaikessa rauhassa, keittelen vaikka kahvia ja istuudun välillä juomaan sitä, kun taas puolisoni mielestä tällainen kuuluu vasta palkinnoksi sitten kun työt on tehty. Minä olen valmis palkitsemaan itseäni myös etukäteen.

Puolisoni vastasi ihmettelyyni sanomalla, että jos molemmat puolisot ovat aikaisemmin tottuneet menemään paljon, niin koti paikkana muuttaa dramaattisesti luonnettaan lasten synnyttyä. Enää kotona ei vain pistäydytä. Ei ole miellyttävää viettää aikaa kaaoksen keskellä. Myönsin, että puolisoni puhui järkeä, mutta tämä ei poista tiettyjä eroja suhtautumisessamme kotitöihin.

Jotkut minun ja puolisoni mieltymysten erot sopivat molemmille. Jos minä esimerkiksi pidän enemmän likaisen tiskin käsittelystä ja vaimoni taas puhtaan pyykin käsittelystä, niin kumpikin voi tehdä sitä, mikä on itselle mieluisampaa.

Toiset erot häiritsevät yhtä aikaa työskentelemistä. Puolisoni esimerkiksi piiskaa itseään mielellään kotitöiden rytmiin soittamalla aivan liian meluisaa musiikkia, johon tuottajavelhot ovat kasanneet toinen toistaan hienompia ääniraitoja. Minä taas työskentelen mieluummin hiljaisuudessa tai lauleskelen korkeintaan itse jotakin, esimerkiksi Hiski Salomaan ”Tiskarin polkkaa”. Vaimo pitää kyseistä kappaletta jostain syystä mielenosoituksena. Sanotaanhan siinä esimerkiksi: ”… ämmät ne huutaa, juo ja mässää, minä vaan astioita tiskaan tässä…”, mutta puolustaudun sanomalla, että kyse on historiallisesta ajankuvasta.

Monet työt on kuitenkin helpompi tehdä silloin, kun molemmat ovat kotona. Esimerkiksi siivoaminen yksin on turhauttavaa, jos konttausikäinen samaan aikaan mättää tavaraa lattialle kaksin käsin tai pillahtaa itkuun pölynimurin nähdessään. Yksivuotiaallamme on myös vastustamaton halu tunkeutua avatun astianpesukoneen sisään.

Joissakin asioissa puolisoni pitää minua liian perfektionistisena. Esimerkiksi tiskaamiseen paneudun hartaasti ja karkotan päättäväisesti puolisoni, jos tämä yrittää tulla ”auttamaan” minua nopeuttaakseen toimitusta. Vaimoni mielestä minun ei tarvitsisi antaa jokaiselle astialle ja ruokailuvälineelle niin runsaasti yksilöllistä huomiota, varsinkin jos ne ovat esipesun jälkeen matkalla tiskikoneeseen.

Kolmas erimielisyys on pysyvän hankauksen lähde. Minun mielestäni WC-rättien pitää olla WC:ssä, kylpyhuoneen siivoukseen käytettävien rättien kylpyhuoneessa ja niin edelleen. Vaimoni mielestä kaikkien rättien paikka on siivouskomerossa. Minun mielestäni siivouskomerossa on aivan liian paljon tavaraa. Valitan vaimolleni sitä, että hän on kasannut siivouskomeron täyteen erilaisia pesuaineita yrittäessään löytää ihanteellisen tuoksuisia.

Eräät miehet motivoivat itseään kodinhoitoon paneutumalla siihen käytettävään tekniikkaan. Minua tällainen ei jaksa innostaa. Esimerkiksi juuri pesuaineisiin ja niiden pakkauksiin liittyvät detaljit ärsyttävät minua. Miksei pyykinpesuainepakkauksesta näe ilman pienten monikielisten tekstien huolellista lukemista, onko kyseisessä tuotteessa mukana valkaisuainetta vai ei? Ja miksi kaupoista ei ole vuosikausiin saanut shampoota, jossa lukisi, että se on rasvaiselle tukalle?

Kun kotitöiden hoitoon liittyvät jännitteet kärjistyvät miehen jäädessä hoitovapaalle, kyse ei siis ole aina siitä, että mies ei lisäisi riittävästi osuuttaan kodin ylläpidosta. Kyse voi olla myös siitä, että mitä useampia erilaisia asioita mies alkaa kotona hoitaa, sitä enemmän erot puolisoiden käsityksissä paljastuvat.

Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Lue lisää: Koti-isän päiväkirja, osa 1: Miksi olen kotona?

Teksti: Kari Forsström (10.11.2005)
 

X