Kotiäiti: Havaintoja elävästä elämästä
Siinä missä vanhemmat kasvattavat lapsiaan, myöskin lapset kasvattavat vanhempiaan. Ja lapsiperheen arki opettaa eläjilleen uusia asioita lähes joka päivä.
Isoja asioita, kuten miltä tuntuu saada lahjaksi äitienpäivänä lapsen itse taikataikinasta askartelema sydän-kaulakoru. Pieniä asioita, kuten millainen ulkoiluhaalari on lapsella kätevin.
Iloisia asioita, kuten millaista on kun lapsi seisoo eteisessä reppu selässään, silmät innostuksesta tuikkien, valmiina lähtemään kerhoon ensimmäistä kertaa. Suloisia asioita, kuten miltä näyttää kun vauva nyrpistää nenäänsä ja niiskuttaa. Ja epämiellyttäviäkin asioita, kuten sen miten purukumin saa pois sohvakankaasta.
Seuraavassa on lueteltuna lisää ”viisauksia” ja havaintoja, jotka olen kantapään kautta oppinut viimeisen 2,5 vuoden aikana.
*Yhtä varmasti kuin pesukone syö sukilta parit, käy joku olento meillä öiseen aikaan sotkemassa sekä äidin, että lasten vaatteet. Niin sen täytyy olla, sillä puhtaita vaatteita emme tunnu omistavan ollenkaan, vaikka niitä jatkuvasti pestään.
*Jos on olemassa kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan voileipä tippuu aina maahan voipuoli alaspäin, niin samaa sääntöä mukailee kaikkien iloksi myös hoitopöydältä lattialle putoava kakkavaippa.
*Kun puhelin soi toisessa päässä asuntoa juuri silloin, kun vauva ruokailee rinnalla, ja vaivalla könyän ylös sohvalta vauva sylissä puolijuoksua puhelinta hakemaan, voin olla varma, että soittaja on puhelinmyyjä.
*Vaikka tuolien selkänojat, sohvan reunat, sänky, pöydät ja lattia suorastaan kukkisivat vauvan pukluharsoja, niin taatusti ainuttakaan ei ole lähettyvillä silloin kun sille olisi kiireellinen tilaus.
*Päiväunille meno on uhmaikäisen mielestä lähestulkoon yhtä miellyttävää, kuin aikuisen mielestä on astua legopalikan päälle paljain jaloin heti herättyään.
*Kun lapsi haluaa osoittaa pyyteettömän rakkautensa yhtäkkiä halaamalla, olen todennäköisesti juuri tullut korvanneeksi kadoksissa olleen nenäliinan.
*Lelujen valmistajat eivät pienessä, sadistisessa mielessään edes harkitse volyymisäätimen asentamista lasten leikkikaluihin.
*Epäonnen ilmentymät iskevät aina sarjoissa. Jos vessapaperi loppuu huonolla hetkellä, mitä luultavimmin vauvakin herää juuri silloin ja esikoisen yllättää pissahätä.
*Jos kerrankin saisin nukkua aamulla pitkään, herään varmasti kukonlaulun aikaan ihan virkeänä. Samainen kukonlaulu minä tahansa muuna aamuna tuottaa fyysistä tuskaa.
*Spontaani uloslähtö = pissatus, vaipanvaihto, laukun pakkaus, huutokonsertti, pukeminen x 2, oma siistiytyminen, tutin etsintä, hermoromahdus. Vain puoli tuntia ja olemme jo päässeet ovesta ulos.
*Jättimäinen hoitolaukku on nielaissut pienen käsilaukkuni, enkä osaa enää edes kävellä suorassa ilman painavaa vaippakassia olalla.
*Kannattaa muistaa silloin, kun kuumeisesti odottaa että lapsi oppisi puhumaan, että vielä tulee aika jolloin toivoo kaikella hellyydellä lapsensa olevan edes hetken hiljaa.
*Jos illalla etsimme koko perheen voimin kadonnutta paloautolelua, se ilmoittaa itsestään varmasti sänkymme jalkopäässä klo 3.45.
Niin, kaikkeen sitä tottuu, tehdessä oppii ja vahingoista onneksi viisastuu. Jokainen päivä on erilainen, vaikka välillä tuntuukin, että arki tullaa aina samaa rataa. Joka päivä voi huomata jotakin uutta, jos pitää silmänsä ja korvansa auki. Esimerkiksi itse huomasin eilen, että esikoiseni on jo melkoinen Picasso. Ensin hän esitteli ylpeänä lukuisat autopiirrustuksensa, jotka oli levitelty järjestelmällisesti lattialle, ja illalla varmemmaksi vakuudeksi ihastelin rätin ja Tolun kera keittiön pöytään tussilla taiteiltuja teoksia. Täytyy myöntää, olivat oikein hienoja.
Heli Koppila
Kommentit
Vitsit sentään että kaikki tuo on niin tuttua ! Samaan sarjaanhan voisi lisätä luke-
mattomat muutkin jutut. Kuten sen että kun laitat pienimmäistä ulos nukkumaan,
kaikkialla on NIIN hiljaista ja rauhallista, mutta odotas kun saat vauvan nukutettua
ja saat sisällä juuri kaivettua imurin esiin, niin Lennoston pojat päättää juuri sillä
samalla hetkellä pitää taitolentoesityksen talosi päällä. Arvatkaa nukkuuko vauva?
Tuli muuten mieleen tuosta Tolusta ja tussipiirustuksista, että olisko muuten aika
kova menekki sellaisella pöydällä joka olisi kehitetty juuri lapsiperheitä varten, ja jonka
pinta olisi sellainen että em.taiteet ja muut saisi vain yhdellä kädellä pyyhkäisemällä
pois. Nythän pöydän siivoaminen ruokailujen jälkeenkin on jo aika tiukassa. Jos et
ole ehtinyt esim. kaurapuuroa pyyhkiä pois välittömästi niin hetken päästähän se on
kuin liimattu siihen. Mukavia kesäpäiviä Helille ja kaikille muillekkin tv.Äityliini Pirkkalasta
Kommentit
Hauska kirjoitus ja niiin totta , tuotahan se oli minullakin kolmen pienen kanssa (: . Mukavaa mutta aika usein myös harmittavan väsyttävää , harmittavan juuri siksi että kaikesta ei aina jaksanut nauttia vaikka olisi pitänytkin tai pikemminkin voinut . Jouduin välillä oikein pysähdyttämään itseni jotta sain takaisin oman tyylini hoitaa tuota pienilapsiarkea ja yksi syy miksi en siihen aina nautinnollisesti kyennyt olivat ” nipot” ystäväni täydellisine aina tip top koteineen lapsista huolimatta . Aikataulut aina kohdallaan vaikka kotiäitejä kaikki olimmekin ja siksi juuri itse halusin ettei niitä ahdistavia aikatauluja vielä ole vaan mennään lasten ehdoilla .Toki jos jonnekkin olimme lähdössä oli joku aikataulu oltava .
Yhtä kaikki olen nyt jo mummi-iässä ja minulla on kolme ihanaa lasten lasta ja kuinka ollakaan ovat ( omasta halustanikin ) aika paljon täällä mummilassa. Saan siis elää uudelleen noita pienilapsiaikoja ja vaikka suhtautuminen nyt saakin olla eri ja visiitit ja hoitamiset ovat vain suht. lyhyitä niin samoihin hauskoihin pieniin arjen asioihin lasten kanssa sitä nytkin taas törmää. Vaatteet , tutit , rätit ym. aina kadoksissa tarvittaessa ja lelujen päälle taas astutaan ja manaillaan . Mutta voi miten silti ihanaa ((:: .
wiiih! päästiin heti aamulla taas lukemaan jotain kivaa 😀 Ronja nauraa tuossa vieläkin noille jutuille tyyliin, ”noilla on ihan kuin meillä” 😀
Hulvatonta!! 😀 Ja niin totta.. Lapset ovat opettaneet ja kasvattaneet minua enemmän, kuin mikään muu ikinä.
Aamulla ei todellakaan osaa nukkua pitkään, jos siihen olisi mahdollisuus. Eikä aamusta osaa edes nauttia enää, jos esikoisen puhetulva ei ala heti kun saan silmäni auki eikä kuopus ulvo nälkäänsä. Melkein puoleen päivään menee, että saan kaksi lasta ja itseni valmiiksi muuta maailmaa varten (tai edes puistoa varten).
Omaa aikaa kaipaan aika ajoin, mutta sitten kun sitä on, en osaa tehdä mitään, en edes nauttia löhöily hetkestä sohvalla.
Missään en osaa kulkea ilman vaunuja tai ilman että lapset roikkuvat käsipuolessa.
”Käsilaukku” on vaihtunut hermeettiseksi kassiksi, jossa kulkee tarvikkeita vaikka viikon ulkomaanreissua varten.. Jos joskus saa oikeasti otettua mukaan käsilaukun, niin olo tuntuu alastomalta.
Sekuntiakaan en vaihtaisi pois, viihdyn kotiäitinä paremmin kuin hyvin. Kauhulla odotan syksyä 2009, jolloin pitäisi palata työelämään..
Vielä kommentoin aikani ( näennäisen lomani ) kuluksi . Ja kysymys kuuluukin : Olenko ollut sittenkin liian ” ylityöllistetty ” omien lasten kanssa kun nyt vasta nautin siis aivan mahdottomasti mm. lasten lasten aamuisesta heräilystä ja imen suorastaan niitä ihania aamu-unisten pienokaisten höpinöitä sängyn pohjalta ennen kuin heitä haen aamutoimiin !!! Toki muistan omatkin mieheni kanssa naureskelut kun aikoinaan kuuntelimme lastemme aamuhöpinää mutta mikä onkaan kun nyt , näin mummina siihen kiinnittää vielä enemmän huomiota ja nauttii enemmän !!! On ehkä sitten aikaa ja malttia enemmän !
Terveiset vain teille ehkä tuleville mummeille ja ukeille tms. (: Voi olla että lapsista nauttiminen vain lisääntyy (: mummiuden ja ukkiuden myötä ja silti itsekin nautin aivan mahdotomasti lasteni kanssa kotiäitinä olosta enkä olisi vaihtanut sitä aikaa työssä käymiseen !!!
Herranjestas en kestäisi lapsen kanssa.
http://idanblogi.com/
Meilla on lapset 12 ja 7, ja ajateltiin lasten olevan jo ”tehtyina,” kunnes iltatahti ilmoitti 2kk. sitten tulostaan! Nyt sitten oksennellaan paivittain ja vahan hirvittaakin ajatus taas kakkavaipoista ja kaikesta tuosta kirjoittajan litaniasta, silla muistan edellisista lapsista etta ihan tottahan se on, JOKA SANA!
Taytyy yrittaa vaan nauttia heista, silla 30-vuoden kuluttua kun minakin toivottavasti olen nim. ”taysilla elamasta nauttivan” asemassa, niin varmasti on iloinen etta perhetta tuli perustettua ja lasten kanssa oltua, varsinkin pienena, koska kun he tulevat aikuisiksi, niin he ovat sitten ”sellaisia” miksi ovat kasvaneetkaan, luonteet sun muut – koko loppuelaman, mutta pikkulapsiaika on niin lyhyt, etta jos sina aikana ei ehtinyt olla heidan kanssaan, tai nauttia siita yhtaan, niin sita ei koskaan saa takaisin.
Olen kiitollinen siita, etta voin olla kotona ja tehda aina joskus toita, silloin kun ”huvittaa” ja on mahdollisuus (lapset koulussa jne) teen projektiluontoisesti oman alani duuneja. Miehelleni siita suuri kiitos tietysti. Varsinkin nyt kun olen raskaana, niin en vointini puolesta jaksaisi kokopaivais-toita ensin kodin ulkopuolella, ja sitten paalle huushollin pyoritys! Aitiys-”loma” on tosiaan harhaanjohtava sana… 😀
Mutta joo, onhan se aika janna nahda miten kolmas lapsi tassa perheessa mellestaa! 🙂
Hauskaa tekstiä taas kerran 🙂 Meillä universaali totuus tuntuu olevan se, että vaikka faktaksi tiedän kodistamme löytyvän vähintään kaksikymmentä tuttia, ne kaikki ovat hukassa juuri silloin kun iskee pahin hätä ja suru. Rakas poikamme rakastaa paitsi tuttien piilottamista, myöskin esteratojen rakentamista; eilen kun olin ensin tallannut lattialle tippuneiden erinäisten ruokatarvikkeiden kuten korpun, näkkileivän ja banaaninpalan päälle, kompastuin imurinputkeen, tallasin leikkiauton päälle ja sen jälkeen survaisin jalkapohjani yhteen kadoksissa olleista tuteista. Lapsella ja isällä oli kovin hauskaa äidin könyilyä katsellessa 🙂
Joo ja universaaleista universaalein totuus on se, että sen kerran kun jätän puhelimeni laittamatta äänettömälle päiväunien/iltanukutuksen ajaksi, se soi aivan satavarmasti ja todellakin soittaja on joku niinkin tärkeä kuin lehtimyyjä tv.
Eli hengessä ollaan mukana joka kerta kun legopalikka pureutuu jalkapohjaan 😉
Ihan huba juttu, kliseinen toki, ja aika kaukaa haettua meidän kaksivuotiaan kanssa, ainakaan vielä… Ehkä sitten vähän isomman vissiin.
Mutta miten ihmeessä onnistuu VAIN PUOLESSA TUNNISSA pääsemään ulos, varsinkin vauvan ja sen kaksvuotiaan kanssa??? Aika nopeeta toimintaa, ja talvellahan pelkkään pukemiseen menee se puol tuntia, yhdenkin lapsen kanssa.
Ja oma siistiytyminenhän tarkoittaa varmaan tässäkin sitä, että oma tukka pikaponnarille ja se on siinä (TAI pipo päähän), eikö kuitenkin?
->
”Spontaani uloslähtö = pissatus, vaipanvaihto, laukun pakkaus, huutokonsertti, pukeminen x 2, oma siistiytyminen, tutin etsintä, hermoromahdus. Vain puoli tuntia ja olemme jo päässeet ovesta ulos.”
Totta, voi olla, että meni tuo puolen tunnin arvio vähän alakanttiin. Toisaalta, koko ajan tässä harjaantuu 😉
Kotiäiti on kyllä sellainen tehopakkaus että hyvänä päivänä puolituntia saattaa pitääkin paikkaansa 😉
Ja tuo kakkavaippa… voi luoja tosiaan! Kuinkahan monta kertaa se vaippa on tippunut ja vieläpä siinä tippuessaan hipaissut jalkaa ja mäjähtänyt lopulta puolittain lattialle ja puolittain sukalle 😀
Vitsit sentään että kaikki tuo on niin tuttua ! Samaan sarjaanhan voisi lisätä luke-
mattomat muutkin jutut. Kuten sen että kun laitat pienimmäistä ulos nukkumaan,
kaikkialla on NIIN hiljaista ja rauhallista, mutta odotas kun saat vauvan nukutettua
ja saat sisällä juuri kaivettua imurin esiin, niin Lennoston pojat päättää juuri sillä
samalla hetkellä pitää taitolentoesityksen talosi päällä. Arvatkaa nukkuuko vauva?
Tuli muuten mieleen tuosta Tolusta ja tussipiirustuksista, että olisko muuten aika
kova menekki sellaisella pöydällä joka olisi kehitetty juuri lapsiperheitä varten, ja jonka
pinta olisi sellainen että em.taiteet ja muut saisi vain yhdellä kädellä pyyhkäisemällä
pois. Nythän pöydän siivoaminen ruokailujen jälkeenkin on jo aika tiukassa. Jos et
ole ehtinyt esim. kaurapuuroa pyyhkiä pois välittömästi niin hetken päästähän se on
kuin liimattu siihen. Mukavia kesäpäiviä Helille ja kaikille muillekkin tv.Äityliini Pirkkalasta
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous