Ihmiset ja suhteet

Kotiäiti: Tässä on Supervauva

Teksti: Anna.fi

Hiljaista yötä halkoo korvia viiltävä ääni. Ei hätää, vauva se siellä vaan valvoo. Valvoo, että kanssaeläjillä on kaikki hyvin. Vauvojen toimenkuvaan kuuluu superkykyjensä avulla pitää huolta vanhemmistaan, esimerkiksi taata heille riittävä määrä liikuntaa ja aisteja sekä reaktiokykyä kehittävää toimintaa.

Yksi vauvojen superkyvyistä on ilmiömäinen vaisto. He pystyvät sikeänkin unen läpi aistimaan milloin äidin kahvihammasta alkaa kolottaa. Silloin on parasta herätä heti valvomaan tilannetta lähietäisyydeltä, ettei äiti vaan vahingossa pääse juomaan koko kupillista, kofeiini kun on niin haitallistakin.

Vauvat ovat tietenkin myös supernopeita ja pyrkivät toimillaan parantamaan vanhempiensa refleksejä. Silmänräpäyksessä vauva ehtii läppästä kätensä keskelle puurolautasta, kiskaista alas pöytäliinan, sukeltaa pää edellä sängystä alas, pistellä poskensa täyteen kissanruokaa ja harventaa viherkasveja. Pieni käsi tarraa salamavauhtia myös äidin hiuksiin ja nykäisee itselleen muiston jos toisenkin. Varotoimi vain, eihän sitä tiedä jos joskus joutuu kloonaamaan äidin dna:n.

Vauvoilla on lisäksi erinomainen naamioitumiskyky. Peiteoperaation niin vaatiessa vauva piiloutuu paksun porkkanamössökerroksen taakse ja kätkee tunnistettavat piirteensä hetkessä. Hieman vanhemmat lapset suosivat naamioitumismateriaaleina erityisesti lakritsia ja suklaata. Edesauttaakseen maastoon sulautumista, he saattavat levittää niitä myös läheisiin huonekaluihin ja verhoihin.

Aisteista tehokkain on vauvan superkuulo, jonka avulla hän vahtii, ettei äiti pääse unen aikanakaan häviämään liian kauas. Sipsuttaminen, peruuttaminen, hiipiminen tai isojen askelien ottaminen huoneesta poistuessa vauvan nukahdettua on usein hyödytöntä, sillä pienikin nilkan naksahdus paljastaa katoamisaikeet armotta. Superkuulo voimistuu entisestään iän myötä ja leikki-ikäinen kuulee jo varmasti asunnon toisesta päästä karkkipaperin rapsahduksen.

Välillä vauvan täytyy tarkistaa lähialueet vanhemmille haitallisten objektien varalta ja tällöin hän käyttää supernopeuttaan hyödyksi. Kun äiti hetkeksi kääntää selkänsä, on vauva jo hävinnyt näköpiiristä. Hän jättää kuitenkin peräänsä kuolavanan, jotta äidin olisi nopeampi paikallistaa karannut kaveri ja näin äidille ei koidu erosta tarpeettomia traumoja.

Mikäli äidin huomio uhkaa liiaksi keskittyä haitallisiin asioihin, kuten esimerkiksi epäterveellisen aterian nauttimiseen, keskittää vauva kaiken energiansa laukaistakseen salaisen aseensa. Housuihin punnerrettu hajupommi saa äidin keskeyttämään puuhansa ja parhaimmassa tapauksessa pilaa hänen ruokahalunsa. Näin vauva on jälleen pelastanut äitinsä lihomiselta, tehtävä suoritettu.

Vauvat nauttivat ravinnokseen salaista voimanektaria, jonka he ovat huijanneet vanhempansa tarjoilemaan heille joko luonnonmukaisesta pakkauksesta tai kaupasta ostetusta mallista. Tämä makea aine kehittää samalla heidän aistejaan ja lisää heidän vastustuskykyään vihollisbakteereja vastaan. Jos kuitenkin vihollinen pääsee yllättämään ja vauva sairastuu, hänen superkykynsä heikkenevät merkittävästi. Siispä hän joutuu houkuttelemaan äidin paikalle tavallista useammin superäänellään, jotta voisi vahtia tätä ja hoitaa toimeksiantonsa kunnialla.

Vauvat puhuvat toisilleen salakieltä, jota aikuiset eivät ymmärrä. Siten he pystyvät rauhassa keskustelemaan suorittamistaan tehtävistä ja vaihtamaan kokemuksia. Vauvat puhuvat samaa kieltä myös aikuisille, tehden peiteroolistaan uskottavamman. Vanhemmat pyrkivät hyväuskoisina suojelemaan vauvojaan kaikilta vaanivilta vaaroilta, vaikka tosiasiassa asetelma onkin toisinpäin.

Kenellepä tulisi mieleen, että heidän avuton, suloinen pikkuisensa onkin Supervauva, valepukuinen enkeli.

Heli Koppila

X