Ihmiset ja suhteet

Kouluunmeno on iso juttu

Teksti:
Anne

Kouluunmeno on monelle ekaluokkalaiselle iso elämänmuutos. Kesän aikana koulun aloittamisesta on varmasti puhuttu kotona ja ensimmäinen koulureppu on ehkä jo hankittu. Millaisia tuntemuksia kouluunmeno herättää lapsessa, vanhemmissa ja opettajissa?

Esiopettajana työskentelevän lastentarhanopettaja Noora Branderin mukaan vanhempien ja opettajien odotukset pikkukoululaisten suhteen ovat monesti hyvin erilaiset.

”Vanhemmat asettavat usein odotuksia lastensa akateemisiin taitoihin, opettajat puolestaan sosiaalisiin valmiuksiin”, Brander toteaa. ”Vanhempien odotukset saattavat kohdistua vain suorittamiseen ja he saattavat siinä sivussa asettaa kovat vaatimukset opettajaakin kohtaan.”

Lapsen odotuksia ei saisi unohtaa

”Vanhempien ja opettajan odotusten lisäksi olemassa ovat koulun aloittavan lapsen omat odotukset. Valitettavasti ne jäävät usein taka-alalle. Vanhemmat eivät välttämättä tule ajatelleeksi, miten paljon omia ajatuksia ja mielipiteitä kouluikään tulleella lapsella on.”

”Jos kouluun menemisestä puhutaan hyvin suurena asiana ja kysellään lapselta jatkuvasti, pelottaako ja jännittääkö tätä, saattaa lapsella syntyä paineita. Koulun aloittaminen on jokaiselle lapselle yksilöllinen asia, eivätkä suinkaan kaikki lapset jännitä koulua.”

Esiopetuksessa valmistaudutaan kouluun

Kouluun valmistava esiopetus on Suomessa kaikille maksutonta. ”Esiopetusvuoden aikana lapsia on tarkoitus valmistaa alkavaan kouluun. Keväisin tehdään tutustumisretkiä kouluun, ja ihannetilanteessa on jo selvillä tuleva luokanopettaja, johon lapset voivat tutustua.”

Aina tämä ei onnistu. ”Jatkumo toteutuu yleensä parhaiten silloin, kun lapset jatkavat esiopetuksesta lähikouluunsa. Kun lapset tietävät, mihin syksyllä ollaan menossa, ei koulun aloittamista tarvitse jännittää.”

Vanhemmat saattavat kuitenkin valita lapsellensa muun kuin lähikoulun. ”Kouluun siirtymisestä tehdyissä tutkimuksissa ilmenee lähes aina, että koulupelko on pienempi ja siirtymisen kynnys matalampi, jos samaan kouluun tulee edes yksi tuttu kaveri. Siten on varsin suositeltavaa, että lapset siirtyisivät pareittain uuteen kouluun.”

Onko ope tiukkis?

”Vanhemmat eivät saisi antaa opettajasta liian tiukkaa kuvaa. Joskus kuulee vanhempien jo etukäteen puhuvan lapselle, mitä asioita koulussa ei saa tehdä ja mistä opettaja suuttuu.”

”Olisi tärkeää, että vanhemmat puhuisivat koulun aloittamisesta realistisesti ja kuuntelisivat, miltä lapsesta itsestään tuntuu. Parhaassa tilanteessa lapsi saa tavata myös tulevan opettajansa ja kuulla, millaiset odotukset opettaja häneen koululaisena kohdistaa.”

Perunoita ja kengännauhoja

Tämänhetkiset kouluolot edellyttävät Branderin mukaan, että koulutiensä aloittava lapsi on varsin itsenäinen. ”Opettajalla ei yleensä ole aikaa huolehtia yli kahdenkymmenen lapsen pukemisesta, syömisestä ja vessassa käymisestä.”

Miten vanhemmat sitten voivat pohjustaa koulunkäynnin aloittamista? Pitääkö ne kuuluisat perunat osata kuoria tai kengännauhat sitoa?

”Toki ne ovat taitoja, jotka olisi hyvä osata. Tärkeää on, että lapsi osaisi huolehtia itse omista tavaroistaan. Ja kun itse osaa pukea ja riisua sujuvasti, ehtii välitunnille leikkimään.”

Sosiaaliset taidot ykkösenä

”Keskittymiskyvyn harjoittaminen kuuluu myös koulunkäynnille tärkeisiin asioihin. Keskittymistä avittaa tietysti, että lapsi on kiinnostunut ja innokas oppimaan. Yleensähän ekaluokkalaiset ovat hyvin innostuneita.”

Tärkeimpiä ovat silti sosiaaliset taidot. ”On tärkeää, että lapsi tulee toisten lasten kanssa toimeen ja osaa ratkoa ristiriitatilanteita sanallisesti. Omassa työssäni esiopettajana painotan erityisesti sanallisen riidanratkaisun taitoa.”

Kun koulu on mörkö

Jos lapsi kuitenkin pelkää koulun aloittamista tai sanoo, ettei halua mennä kouluun, on tärkeä purkaa tilannetta ja selvittää koulupelon syitä. Tarvittaessa vanhemmat voivat kääntyä koulun rehtorin, opettajan ja sitä kautta koulupsykologin puoleen.

”Lapsi saattaa esimerkiksi pelätä, että leikki loppuu koulussa kokonaan. Koulu saattaa näyttäytyä lapselle paikkana, jossa ei leikitä, koska siellä ei ole leikkikalujakaan. Lapsen kanssa on tärkeää keskustella ja kertoa, että esimerkiksi välitunneilla pääsee leikkimään. Ensimmäisten kouluvuosien liikunta ja muut taitoainetunnitkin rakentuvat leikille.”

”Leikin voimaa aliarvioidaan helposti, vaikka leikin avulla lapsi voi oppia aivan kaikkea. Leikin myötä lapset voivat kurkistaa aikuisten maailmaan, käyttää mielikuvitustaan ja kehittää ongelmanratkaisutaitojaan.”

Entä jos en osaa?

Pelot voivat liittyvä myös osaamattomuuteen. ”Moni lapsi osaa jo esikouluikäisenä lukea ja laskea yksinkertaisia yhteen- ja vähennyslaskuja. Lapsi, joka ei lukemista vielä hallitse, saattaa jännittää kouluunmenoa, kun kaikki muut tuntuvat jo osaavan. Tästäkin asiasta voi keskustella ja todeta, että koulussahan nimenomaan opetellaan lukemaan ja laskemaan.”

”Suurimmalla osalla lapsista ei ole pelkoja, mutta jos niitä on, auttavat keskusteleminen ja kouluun tutustuminen. Kaikkien tärkeintä on olla unohtamatta lasta vanhempien ja opettajan välisistä keskusteluista.”

Koulun aloittamisen jännityksessä vanhemmilta saattaa myös unohtua, että ekaluokkalaiselle tärkeimpiä asioita ovat kaverit ja leikki. ”Siinä sivussa opitaan lukemaan ja laskemaan. Vaikka ekaluokkalaisilla on kova halu oppia, on lapsen tärkeää saada leikkiä, käyttää omaa mielikuvitustaan ja luovuuttaan.”

Heihei vanhemmille

Kun ensimmäinen koulupäivä koittaa, ovat vanhemmat yleensä saattamassa pikkuisiaan koulutielle. Jossain vaiheessa vanhempien on osattava sanoa hyvästit. ”On hyvä asia, että vanhempi saattaa lapsen kouluun ja on tälle tukena ja turvana. Kun lapset pääsevät omaan pulpettiinsa istumaan, olisi hyvä, että vanhemmat sanoisivat hyvästit. Muuten huomio keskittyy vanhempiin eikä opettajaan ja luokkatovereihin tutustumiseen.”

Koulun ulkopuolella Noora Brander liputtaa perheen laatuajan puolesta. ”Toivoisin, että perheet olisivat enemmän yhdessä iltaisin, sulkisivat tietokoneet ja televisiot ja puuhaisivat yhteisiä juttuja. Vanhempien tulisi olla kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä, kysellä mitä koulussa on tehty, tutkia koulukirjoja ja auttaa läksyissä – olla aidosti läsnä.”

MLL: Lapsi aloittaa koulun

X