Ihmissuhteet

Kulttuurierot ovat koetelleet Petri Räisäsen ja Wambui Njuguna-Räisäsen liittoa: ”Pidämme kerran kuussa suhdepalaverin, jossa selviää, missä mennään”

Kahden erilaisen kulttuurin yhteentörmäys on laittanut Petri Räisäsen ja Wambui Njuguna-Räisäsen parisuhteen lujille. Heitä vie eteenpäin hyvin vahva tahto tehdä töitä suhteen eteen – ja halu elää yhdessä.

Teksti:
Anneli Juutilainen
Kuvat:
Niclas Mäkelä, Petri Räisäsen, Wambui Njuguna-Räisäsen Kotialbumi

Petri Räisänen ja Wambui Njuguna-Räisänen ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta, mutta opettelevat yhä ymmärtämään toisiaan. 

Kahden erilaisen kulttuurin yhteentörmäys on laittanut Petri Räisäsen ja Wambui Njuguna-Räisäsen parisuhteen lujille. Heitä vie eteenpäin hyvin vahva tahto tehdä töitä suhteen eteen – ja halu elää yhdessä.

Roikkuvat korvakorut tarrautuivat tiukasti kiinni toisiinsa. Suomalainen joogaopettaja Petri Räisänen ja kenialais-yhdysvaltalainen Wambui Njuguna olivat juuri halanneet toisiaan Petrin kodin eteisessä.

He eivät oikeastaan edes tunteneet­, mutta olivat nyt jumissa. Molempia nolotti. Vuoron perään he pyytelivät anteeksi samalla kun yrittivät irrottautua toisistaan.

Oli elokuu 2009. Abu Dhabissa englannin kielen opettajana työskennellyt Wambui oli saapunut Helsinkiin astangakoulua pyörittävän Petrin järjestämälle joogakurssille.

Koska Wambui olisi joutunut odottelemaan pääsyä majapaikkaansa tunteja lentokentälle laskeutumisen jälkeen, tapahtuman organisaattorina toiminut Petri kutsui hänet hetkeksi omaan kotiinsa.

– Uskon, että korvakorujemme yhteenkietoutuminen oli kohtalon tapa kertoa, että meidän kuuluu olla yhdessä. Se oli merkki välillämme vallitsevasta hiljaisesta, yhdistävästä ener­gias­ta, Wambui sanoo nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin perheen yhteisessä kodissa.

Suomalaisten hiljainen rasismi yllätti Wambuin

Petri Räisänen ja Wambui Njuguna-Räisänen istuvat joogasalin lattialla ja hymyilevät leveästi. 
Wambuin ja Petrin välille syntyi syvä yhteys heti ensitapaamisella.

Ensimmäisen kerran pariskunta oli tavannut jo alkuvuonna 2009. Tuolloin Wambui osallistui Intian Goalla joogaretriittiin, jonka yhtenä opettajana työskenteli Petri. Wambui vaikuttui siitä, miten rauhallisia Petri ja muut suomalaiset olivat. Heidän seurassaan hiljaisuuden saavuttaminen oli helppoa.

Wambuin ja Petrin välille syntyi heti yhteys, jonkinlainen syvempi yhteenkuuluvuuden tunne. Koska Petri oli opettaja ja Wambui oppilas, he eivät edenneet pidemmälle. Välit säilyivät ammattimaisina.

Elokuisen joogakurssin jälkeen Wambui päätti jatkaa lomailua Suomessa. Nyt Petri ei ollut enää hänen opettajansa, ja hiljalleen pari alkoi viettää aikaa yhdessä. Kahden viikon loman loputtua Wambui palasi Abu Dhabiin, ja pari aloitti etäsuhteen.

Hyvin pian kävi selväksi, että molempien tunteet olivat voimakkaat. Alkuvuonna 2010 Wambui irtisanoutui töistään ja lähti Petrin luokse Thaimaahan Koh Makin saarelle, jolla mies vietti talvea joogaa opettaen. Keväällä he palasivat Suomeen ja aloittivat yhteisen elämän.

Päätös Suomeen asettautumisesta oli selkeä, sillä Petrillä oli Helsingissä paitsi asunto ja aiem­masta suhteesta syntynyt, silloin vielä kouluikäinen poika, myös vuonna 1997 perustamansa Helsingin Astanga Joogakoulu.

– Se oli todella jännää aikaa ja etenimme hyvin nopeasti, Petri muistelee.

– Monien ystävieni mielestä etenimme liiankin vauhdilla. Vanhempani kehottivat minua hidastamaan tahtia, mutta kuuntelin sydäntäni enkä järjellisiä perusteluja. Onneksi kaikki ymmärsivät pian, miten tosissamme olimme, Wambui jatkaa.

Pian muuton jälkeen Wambui alkoi opiskella suomen kieltä, mutta sopeutuminen uuteen kotimaahan ei käynyt kivuttomasti. Hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi erityisesti ihonvärinsä vuoksi.

Keniassa syntynyt Wambui oli muuttanut kenialaisen isänsä ja englantilaisen äitinsä kanssa New Yorkin osavaltioon ollessaan 10-vuotias.

– On ihan eri asia olla tummaihoinen Yhdysvalloissa, jossa kansakunta on etnisesti hyvin rikasta. Suomessa olin ensimmäistä kertaa elämässäni hyvin homogeenisen valkoihoisen kansan keskellä, hän kertoo.

Petrin oli aluksi vaikea ymmärtää, mitä Wambui tarkoitti puhuessaan mikroaggressiivisuudesta, jota tummaihoiset ihmiset kohtaavat lähes päivittäin. Puolisonsa opastamana Petri alkoi ymmärtää rasismin syviä kaavoja yhteiskunnassa.

– Suomessa rasismi on yleistä epäluuloisuutta maahanmuuttajia kohtaan – kaikki ovet eivät ole auki heille samalla tavalla kuin kantasuomalaisille. Rasismi on poissulkevaa, näkymätöntä ja hiljaista. Vaikka ei kutsuta n-sanalla tai hyökätä kimppuun, ennakkoluulot kulkevat mukana ihmisten katseissa, ilmapiirissä ja yhteiskunnan rakenteissa, hän sanoo.

Myös suomalainen mentaliteetti erosi siitä, mihin Wambui oli tottunut. Alkuaikoinaan Suomessa Wambui muistaa kaivanneensa erityisesti julkista ystävällisyyttä ja avoimuutta. Ihmetellen hän seurasi, miten suomalaiset käänsivät päänsä pois vältelläkseen katsekontaktia liikennevälineissä, kaduilla ja harrastuksissa. Tutustuminen uusiin ihmisiin kesti pitkään.

Töitäkään ei tahtonut irrota. Wambui haki työpaikkaa englannin kielen opettajana mutta tuloksetta, vaikka hänellä on amerikkalaisessa yliopistossa suoritettu maisterin tutkinto englannin kielestä.

Petrin opastuksella Wambui alkoi syventää tietojaan ja taitojaan astangajoogassa. Pian hän ryhtyi opettamaan joogaa itsenäisesti.

Nykyään molemmat keskustelevat rasismista myös vetämillään kursseilla. Wambui opettaa useita bipoc-ryhmiä Helsingissä ja verkossa. Bipoc tulee sanoista black, indigenous and people of color eli mustat, alkuperäiskansat ja muut ei-valkoisiksi rodullistetut henkilöt.

Voiko valkoinen mies ymmärtää ruskeaa naista? 

Petri ja Wambui joogaavat salissa. 
Petri Räisänen ja Wambui Njuguna-Räisänen työskentelivät pitkään yhdessä joogaopettajina, mutta nykyisin urat ovat eriytyneet. Molemmilla on omat oppilaansa.

Kahden kulttuurin yhdistäminen on laittanut myös parisuhteen lujille.

– Vaikeinta molemmille on ollut sen ymmärtäminen, että tulemme eri kulttuureista ja taustoista ja ajattelemme joistakin asiois­ta eri tavalla, Wambui sanoo.

Hän suhtautuu etnisyyteen liittyviin kysymyksiin ja syrjintään voimakkaan tunteellisesti, kun taas Petri yrittää nähdä tilanteissa kaikkien osapuolten näkökulmat. Silloin syntyy helposti väärinkäsityksiä, erityisesti väsyneenä ja kiiressä.

Joskus Wambui saattaa tulkita Petrin puolustelevan valkoisia valtarakenteita, vaikka miehen tarkoitus on ollut päinvastainen.

– Wambui on kasvanut ruskeana naisena, minä valkoisena miehenä. On ihan selvää, että katsomme joitakin asioita eri perspektiiveistä, vaikka suurista linjoista olemmekin samaa mieltä ja vastustamme rasismia kaikissa muodoissaan, Petri selventää.

– Valkoisena suomalaisena miehenä Petri ei ole koskaan kokenut itseensä kohdistuvaa rasismia eikä hän pysty samaistumaan kaikkiin tunteisiin, ajatuksiin ja kokemuksiin kanssani. Se on tuonut suhteeseemme kitkaa, mutta myös kypsyttänyt sitä, Wambui summaa.

– Olemme oivaltaneet, miten tärkeää on kuunnella ja kun­nioit­taa toisen ihmisen elämää. Erilaisuus on todellinen rikkaus. Sen ei tarvitse erottaa meitä, Petri jatkaa.

”Eräänä päivänä poikamme yritti itse leikata tukkaansa, koska se oli kihartumassa afroksi”

Petri Räisänen istuu metsässä puusta tehdyllä penkillä poikiensa Sumun ja Sesamin kanssa. 
– Lapsemme ovat alkaneet ymmärtää suomalaisen kulttuurin moninaisuutta ja arvostaa omaa perintöään. Sitä on ollut mahtava seurata, Petri sanoo.

Etnisyyteen liittyvät kysymykset ovat seuranneet myös lastenkasvatukseen. Parilla on kaksi yhteistä lasta, Sumu ja Sesam, jotka ovat hyvin erinäköisiä keskenään.

– Sumun tukka on kihara ja kenialaiset piirteet ovat vahvemmat kuin veljellään. Sesamin tukka taas on suorempi ja iho vaaleampi kuin äidillään, mutta silti tummempi kuin tarhakavereilla, Petri kertoo.

Esikouluikäinen Sesam on jo huomannut olevansa erilainen kuin muut.

– Hän on havainnut olevansa ruskeampi kuin toiset eikä hän halua käyttää kenialaista kolmatta nimeään Njugunaa. Eräänä päivänä poika yritti itse leikata tukkaansa, koska se oli kihartumassa afroksi, Petri kertoo.

Tällaisina hetkinä vanhemmat tekevät kaikkensa saadakseen lapset ymmärtämään, minkälainen rikkaus oman kulttuurin ja perimän vaaliminen on. Molemmat haluavat lasten ymmärtävän, ettei kaikkien tarvitse ahtautua samaan muottiin – oli kyse sitten etnisyydestä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai ulkonäöstä.

Wambui pystyy palauttamaan mieleensä hetket omasta lapsuudestaan, jolloin hän haaveili suorasta tukasta. Hän yrittää samaan aikaan olla lapsille hellän myötätuntoinen, mutta jakaa heille myös omat arvonsa.

– Olen opetellut rakastamaan hiuksiani ja pitämään niitä kauniina. Tein pojallemme selväksi, että olen nähnyt paljon vaivaa sen eteen, että pystyn iloitsemaan hiuksistani enkä suostu häpeämään afrotukkaani, vaikka hän ei siitä pitäisikään.

Pari kuvailee poikiaan sosiaalisiksi ja iloisiksi tyypeiksi, jotka saavat helposti uusia kavereita. Silti välillä mieleen hiipii pelko syrjinnästä, jota lapset ehkä joutuvat tulevaisuudessa kohtaamaan.

Vanhemmat ovat käyneet keskusteluja rasismista päiväkodin työntekijöiden kanssa. Wambui on suositellut päiväkodille lukemista ja ohjelmia, jotka opettavat lapsia ymmärtämään eri kulttuureita ja ihonvärejä. Vinkit on otettu ilolla vastaan.

Perheen kotona luetaan paljon kirjoja, joissa esiintyy erivärisiä lapsia, erilaisia seksuaalisia suuntauksia ja ihmisiä monista eri yhteiskuntaluokista.

– Lapsemme ovat alkaneet ymmärtää suomalaisen kulttuurin moninaisuutta ja arvostaa omaa perintöään. Sitä on ollut mahtava seurata, Petri kertoo.

Lue myös: Hiukset kertovat kantajastaan – olisitko arvannut, mitä nämä naiset haluavat hiuksillaan viestiä?

Petri Räisänen ja Wambui-puoliso: ”Pidämme joka kuukausi suhdepalaverin, jossa selviää, missä mennään”

Petri ja Wambui Flow-festivaaleilla vuonna 2018. 
– Se on päätös, joka täytyy tehdä joka päivä: haluammeko olla yhdessä vai emme. Meillä on velvollisuus ja tahto pitää perheemme kasassa, Wambui sanoo.

Tarpeeksi omaa tilaa molemmille. Se on elinehto Petrin ja Wambuin avioliiton jatkumiselle. Jos toinen kaipaa omaa rauhaa, on täysin sallittua vetäytyä muutamaksi yöksi perheen vierashuoneeseen.

Kerran kuukaudessa pari lähtee pois kotoa ja viettää yhden yön kaksin. Se tekee suhteelle hyvää ja irrottaa arjesta, joka on täynnä yrittäjyyden ja lapsiperhe-elämän paineita: väsymystä, stressiä ja kiirettä.

Noin kerran kuukaudessa he istuvat alas ja pitävät suhdepalaverin. Se on kuin liikeneuvottelu, jossa käydään läpi tämänhetkinen tilanne ja pohditaan yhdessä, missä mennään.

Vaikeimpina aikoina he ovat käyneet parisuhdeterapiassakin, josta on jäänyt arkeen työkaluja.

– Toinen istuntomme on suhdeterapiahetki, jossa käymme parisuhdeterapiaan liittyvän tehtäväkirjan kautta läpi erilaisia asioita ja keskustelemme tunteistamme, Petri kertoo.

Puoli vuotta sitten tuli hetki, jolloin molemmat halusivat mietiskellä tulevaisuutta tahoillaan. Ensin Wambui vietti viikon vuokra-asunnossa, ja sen jälkeen Petri majaili kaksi viikkoa joogakoulun vierashuoneessa.

Ajatus erosta kävi tuolloin molempien mielessä. Mietintätauon jälkeen he halusivat kuitenkin jatkaa yhteistä elämää.

– Meillä on erilaiset rakkauden kielet. Se on ollut vaikeaa, koska molemmat odottavat toisen tekevän asioita samalla tavalla kuin itse tekee. Wambui kaipaa enemmän puhetta suhteessamme, ja minä yritän näyttää tunteitani teoilla. Yritämme yhä opetella ymmärtämään toisiamme, Petri analysoi.

Pariskuntaa vie eteenpäin hyvin vahva tahto tehdä töitä suhteen eteen – ja halu elää yhdessä.

– Se on päätös, joka täytyy tehdä joka päivä: haluammeko olla yhdessä vai emme. Meillä molemmilla on velvollisuus ja tahto pitää perheemme kasassa. Se on valtava voima, Wambui sanoo.

Yli kymmenvuotisen yhteisen elämän aikana Wambui ja Petri ovat oppineet toisiltaan paljon ihmisyydestä.

– Olen oppinut luottamaan rakkauteen aivan uudella tavalla. Petri on hyvin lojaali ja tekee paljon perheemme vuoksi. Hän antaa meille kaikille enemmän kuin ottaa ja laittaa aina muut itsensä edelle, Wambui sanoo.

Petri puolestaan kertoo omaksuneensa vaimoltaan hetkessä elämistä ja omistautumista.

– Wambui on luonnonlapsi. Hän saattaa yhtäkkiä kiivetä puuhun, juosta mereen tai tanssia kadulla revontulien hengelle. Wambui on myös puristanut minusta ulos kyvyn näyttää tunteitani. Hänen ansiostaan osaan nykyisin sanoa selkeämmin, miltä minusta tuntuu.

Lue myös: ”Opimme selvittämään riidat heti” – pariterapia palautti luottamuksen Helin ja Riikan suhteeseen

X