Kun lapsi pelkää

Löytyykö keskuudestamme lasta, joka ei pelkäisi yhtään mitään? Lapsi on erilaisien pelkojen piirittämä eri ikävaiheissa. Pelot ovat täysin luonnollinen osa lapsen kehityskulkua. Pienellä lapsella ei ole vielä selkeää käsitystä monestakaan asiasta, ja siksipä moni omituinen ja uusi tai jollakin tavalla vieras asia myös pelottaa ja ajaa säikähdyksen partaalle eri tilanteissa.

Lapsen pelkoa ei saa väheksyä, mutta sitä ei saa myöskään vahvistaa. Pelko on loppujen lopuksi oivallinen mittari: se paljastaa, mihin lapsi pystyy ja mihin hänen ei vielä kannata ryhtyä. Se kertoo lapsen osaamisesta ja kyvyistä. Kun lapsi on esimerkiksi vielä liian pieni liikkumaan kaupungilla yksin, hänestä onkin turvallista pitää vanhemman kädestä kiinni.

Haitallisia ja nautinnollisia pelkoja

Vaikkakin suuri osa peloista olisikin aivan normaaleja, pelko voi olla joskus myös haitallista. Lapsi on sattanut elämässään tai omissa mielikuvissaan kokea hyvinkin hankalia asioita, jolloin pelot kasvavat vasrin suuriin mittoihin. Pelot voivat olla silloin elämässä hyvinkin häiritseviä ja ahdistaa lasta – kuin sen myötä tämän lähipiiriäkin – kovasti. Jos lapsi on joutunut usein tilanteeseen, joka hänestä on ollut ahdistava, vaikkapa lääkärissä käynti kovien kipujen vuoksi, hän saattaa alkaa pelätä myöhemmillä käynneillä terveyskeskuksen valkotakkista hoitohenkilökuntaa. Joskus myös ahdistavassa tilanteessa kuulunut musiikki saattaa toisella kerralla kuultuna laukaista pelkoreaktion.

Pelko voi olla myös nautinnollista. Vinhasti pyörivät huvipuistolaitteet saattavat kiinnostaa lasta suunnattomasti, vaikka ne herättävät samanaikaisesti myös pelonsekaisia tuntemuksia. Jännittävät kirjat, joissa seikkailee niin aaveita, kummituksia kuin muitakin hurjia satuolentoja, saattavat innostaa lasta kiipimään jatkuvasti jännityksen keskiöön ja seikkailullisiin lukupuuhiin. On tärkeää, että pelkäämisen opettelu tapahtuu tutussa ja turvallisessa seurassa.

-Mä lainaan kirjastosta aina peikko- ja noitakirjoja, koska ne on kaikkein jännittävimpiä , 3-vuotias Satu selittää innoissaan.

-Mua pelotti kerran, kun yhdessä lastenohjelmassa oli tosi pelottavia menninkäisiä, mutta onneksi isä katsoi sen ohjelman mun kanssa ja se sanoi, ettei niitä ole ihan oikeasti olemassa, 4-vuotias Petteri muistelee vakavana.

Santeri on 6-vuotta ja kova poika keinumaan. Saa käyttää melkoisia kepulikonsteja, että pojan saa pihakeinuista välillä sisällekin ja kotiin.

-Mä keinun aina taivaisiin asti, vaikka äiti sanookin, että pitää olla varovainen, ettei mene ympäri. Ei mua pelota ollenkaan!

Vielä pari vuotta aikaisemmin poika kuitenkin pelkäsi keinumista ja keinulautoja yli kaiken. Hän ei suostunut nousemaan keinulaudalle, vaikka kaksin käsin olisi poikaa kannatellut. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä!

Pelko muuttaa muotoaan, kun lapsi kasvaa

Pelko muuttaa nopeasti muotoaan lapsen kasvaessa. Pieni vauva saattaa pelätä äkkinäisiä ja kovia ääniä ja kipua. Ensimmäisen ikävuoden kuluessa oudot kasvot saattavat aiheuttaa pelkoa – vierastamista. Toiselle ikävuodelle tultaessa läheisistä eroon joutumisen pelko saattaa kasvaa mittoihinsa. Lapsi ymmärtää äkkiä, että hän ja hänen äitinsä ovatkin kaksi erillistä yksilöä, ja näin hän myös oppii pelkäämään erilleen joutumista. Joskus äidin hetkellinenkin näköpiiristä poistuminen voi olla lapselle totisesti kova paikka.

Kun lapsen mielikuvitus kehittyy pimeys, oudot ihmiset ja asiat saattavat tuntua lapsesta suorastaan uhkaavilta. Hirviöt, kummitukset ja aaveet saattavat liihotella ajatuksista päivänvaloon. Kouluikään tultaessa pelot saattavat liittyä paljolti sosiaalisiin suhteisiin ja tilanteisiin. Kouluunmeno, uudet kaverit ja opettajat pelottavat, kuten myös isommat tuntemattomat koululaiset.

Tusinoittain suurempia ja pienempiä pelkoja

Lapsi saattaa pelätä outoja esineitä, joiden tarkoitusperää hän ei tunne. Pelkoa voi aiheuttaa asia tai esine, joka pitää omituista ääntä tai liikkuu epämääräisesti. Ääni voi olla äkkinäinen ja ennalta odottamaton. Pelon voi nostattaa pintaan hyvin vaikkapa vain jokin lelu, jonka sisältä pongahtaa vahdikkaasti korkealle kurottava vieteriukko nappia painettaessa. Säikähdyksen voi synnyttää kirja, joka päästää määkäisevän äänen, kun pienokainen koskettaa kuvaa.

– Minä pelkään ukkosta, kun se paukkuu niin kovaa, 4-vuotias Alisa sanoo heti varmantuntuisesti peloista kysyttäessä. 

-Joskus pelkäsin myös pimeää, mutta kun mun huoneeseen laitettiin yölamppu, ei mua ole pelottanut enää yhtään. Ai niin, pelkään mä vähän hämähäkkejäkin, varsinkin kesämökillä. Niin ja mua pelottaa, kun ihminenkuolee ja joutuu mullan alle. Mä en halua ikinä kuolla!

6-vuotias Sami sen sijaan ei juuri peloistaan puhele. Ainakaan hän ei aio niitä tunnustaa ääneen.

– Mä en pelkää yhtään mitään. En edes serkkujen koiraa, vaikka se onkin mua isompi. Mutta äiti sanoo, että kun mä olin pieni, niin mä pelkäsin aina naapurin setää. Sillä kun oli sellainen hirmuinen parta.

Mutta sekin lienee Samin elämässä hyvän aikaa elettyä elämää, koska nyt partasuutkaan eivät saa enää pikku miehen suuta kääntymään tuumaakaan pelokkasti ylösalaisin.  

Pelkoa aiheuttavia asioita lapsen maailmasta löytyy tusinoittain. Jokainen lapsi on oma persoonansa, ja siten pelkojen kirjokin on sitä myöten runsas. On pelottavia auki lävähtäviä sateenvarjoja, palosireenin korvia viiltävä ääni, ohitse kiitävä ambulanssin ujellus, kimeästi ja yllätten haukahtava koira, kukon kiekaisu, ohi jyskyttävän junan pillin vislaus, imurin mylvintä eteisessä tai vaikkapa jopa kahiseva koivunoksakimppu.

Vaikka pikkuiset vesipedot eivät ole harvinaisuuksia, on myös olemassa monia jo vuoden ikään ehtineitä pienokaisia, jotka pelkäävät vettä ja kylpemistä suunnattyomasti. Lapsi saattaa pelätä jopa veden ammeeseen laskemisesta aiheutuvaa kohinaa, jolloin hän joutuu melkeinpä suunniltaan pelosta. Hyvät keinot ovatkin tarpeen, jotta lapsi saadaan kuitenkin kylvetettyä eikä pesuhetkestä mudostu jollain lailla traumaattista. Jos amme tuntuu kauhistuttavan lasta kovasti, ammeen sijasta voi kokeilla hyvin vaikkapa suihkua. Jos veden loiskuttaminen kasvoille tuntuu lapsesta pahalta, voi pestessä kokeilla vaikkapa pesulappua. Veden määrän ammeessa voi pitää vähäisenä tai pesun voi tilapäisesti suorittaa myös pienessä pesuvadissa, mikäli se tuntuu lapsesta turvallisemmalta.

Maailma avautuu ajallaan – pelot haituvat tavallaan

Lapsen on hankala hahmottaa, onko äkillinen ääni tai liike hyvä vai huono asia. Hän ei tiedä, onko tilanne täysin turvallinen vai ei. Kun asiaa on hankala hahmottaa ja ymmärtää, siitä tulee helposti pelottava. Näin on myös usein aikuisella. Pienen elämää opettelevan lapsen maailmassa on kasapäin asioita, jotka eivät ole vielä ehtineet ollenkaan avautua hänelle saati tulla tutuiksi.

Pelottavia asioita voi tilapäisesti yrittää välttää, jottei lapsi joudu pelkäämään ehdoin tahdoin. Jos lapsi pelkää haukkuvia koiria, vanhempi voi muuttaa heidän yhteisiä ulkoilureittejään vaikkapa sellaisille poluille, joilla ei ole vaaraa törmätä koiraan joka pensaikon kohdalla. Olkoonkin ettei pelottavaa asiaa voi tai pidäkään kokonaan eliminoida lapsen elämästä. Iän myötä pelot kyllä yleensä haihtuvat ja kaikkoavat lopulta kokonaan, kunhan niistä ei tehdä suurta numeroa, joka vaikeuttaa elämää pitemmänkin aikaa.

Kun pelottava asia sattuu lapsen kohdalle, voi tilanteessa yrittää lohduttaa. Aivan elämänsä alkutaipaleella oleva ihminen ei välttämättä ymmärrä, vaikka vanhempi yrittäisi sanoin selittää lapselle pelon laukaissutta asiaa. Koska pienen ihmisen kehitystaso voi olla vielä hyvinkin kaukana monien pelottavilta tuntuvien asioiden ymmärtämisestä, ei aikuinenkaan saisi mitätöidä lapsen pelkoa selityksin tai yrittää lakaista pelkoa maton alle ja tehdä pelottavasta asiasta turhaa.

Nina