Ihmiset ja suhteet

Kun liikkuminen menee överiksi

Teksti: Anna.fi

Liikunta ja treenaaminen tuovat parhaimmillaan elämään iloa ja sisältöä. Mutta milloin pitää huolestua siitä, että liikkumisesta on tullut pakkomielle?

Kun liikkuminen menee överiksi

Ensin ihmisiä piti patistaa liikkumaan – nyt monia pitää jo toppuutella treenaamasta liikaa. Nykymaailman uusi sairaus on pakkomielteinen liikkuminen. Liikuntaholismi rajoittaa elämää ja kaventaa maailmankuvaa. Liikunnasta on tullut ongelma, jos ihminen kokee treenaamisen niin tärkeäksi, että sen kustannuksella voi jättää monia tärkeitä asioita tekemättä. Ystävät ja kumppanit jäävät usein paitsioon. Pakkomielteisesti liikkuvia on kuitenkin onneksi vain pieni osuus kaikista liikuntaa harrastavista.

”Enemmistö meillä kävijöistä treenaa normaalisti. Jotkut harvat käyvät joka päivä tai jopa kaksi kertaa päivässä. Parista tuhannesta ihmisestä voi kuitenkin laskea yhden tai korkeintaan kahden käden sormilla ne, jotka treenaavat liikaa”, kertoo Janne Pakarinen, joka toimii liikuntavastaavana ja liikunnanohjaajana Elixia -kuntokeskuksessa Helsingissä. ”Useimmiten nuorehkot naiset ovat niitä, joilla menee helpoiten överiksi.”

Kerro kerro kuvastin

Liikuntaholismille on monia syitä. Ulkonäköön liittyvät syyt keikkuvat kuitenkin listan kärjessä. Erilaisten paineiden ristitulessa moni luo kuvitelman, että ei voi olla onnellinen, jos ei näytä tietyltä.

”Luulen kyllä, että se lähtee ulkonäöstä. Ajatellaan, että mitä enemmän treenaa, sitä parempaan kuntoon pääsee. Kyse on siis tiedon puutteesta”, Pakarinen arvioi. ”Hyvänolon hormoni endorfiini saattaa myös aiheuttaa riippuvuutta. Mutta aika monella ulkonäkö on vahva motivoija, vaikkei sitä myöntäisikään.”

Ulkonäön liiallinen korostuminen juontaa juurensa erilaisiin itsetunto-ongelmiin. Pakkomielle voi myös liittyä vaikeaan elämäntilanteeseen: liikuntaan puretaan asiat, joita ei haluta käsitellä. Monesti pakkomielteisesti liikkuvat ihmiset haluavat hallita edes jotain asiaa kaoottisessa maailmassa.

Syyt ovat siis samankaltaiset kuin ortoreksiassa ja anoreksiassa. Ihmiset, joille liikunta on pakkomielle, kiinnittävätkin yleensä keskimääräistä enemmän huomiota siihen, mitä syövät. Joskus tästä kehittyy pakkomielle syödä terveellisesti eli ortoreksia.

Oikean tiedon välittäminen

Puututaanko asiaan henkilökunnan puolelta, jos asiakas selkeästi treenaa liikaa? ”Kyllä siihen puututaan, vaikka ne ovat aina herkkiä tilanteita. Meillä on kuitenkin hyvä ohjaus- ja seurantasysteemi. Paras tapa on välittää tietoa oikeasta treenaamisesta. Aika monta tapausta on onnistuneestikin ratkaistu. Mutta sitten kun se menee vahvasti henkiselle puolelle, siihen on vaikea puuttua”, Pakarinen valottaa.

Tiedon kautta sanoman välittäminen on usein paras keino. Monet ihmiset luulevat yhä, että mitä enemmän treenaa, sitä parempaa kuntoon pääsee. Totuus kuitenkin on tietyn pisteen jälkeen päinvastainen.

”Kun treenaat liikaa, kuntosi laskee. Kuntotestit ovat herättäneet muutamia ihmisiä huomaamaan asian. Toiset ovat niin tulosorientoituneita, että jos on mustaa valkoisella, on helpompi selittää syyt ja seuraukset”, Pakarinen tarkentaa.

Muista pyhittää lepopäivä

Liiallisesta treenaamisesta ja liian vähäisestä levosta johtuva ylikunto on vaarallista. Ylikunnon oireita ovat väsymys, ärtyisyys, päänsärky ja painon lasku. Unen laatu kärsii ja leposyke on jatkuvasti aamullakin korkealla. Ruumiinlämpö saattaa myös kohota.

Valveutunut treenaaja tietää huomatessaan kerrankin tavallisuudesta korkeamman leposykkeen aamulla, ettei keho ole palautunut ja pitää tällöin välipäivän. Ylikuntoa ei näin pääse muodostumaan. Pakkomielteinen liikkuja taas lähtee liikkumaan uudelleen. Sielun temppeli on kuitenkin herkkä kapistus. ”Kyllähän ihmisen keho jossain vaiheessa pysäyttää Olo on kerta kaikkiaan liian väsynyt, tai polvet tai olkapäät kipeytyvät niin, ettei voi treenata”, Pakarinen varoittaa.

Normaaliliikkujalle 2-5 harjoitusta viikossa riittää riippuen omista tavoitteista. ”Vähintään yksi lepopäivä täytyy pitää. Krapulapäivä ei ole lepopäivä, sillä se rasittaa kehoa vielä enemmän eikä keho palaudu.” Lepopäivänä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse maata sohvalla selällään. Silloinkin voi käydä kävelyllä, venytellä tai tehdä jotain muuta kehoa huoltavaa.

Liikuntapakkomielteestä voi parantua

Vakavaan liikuntapakkomielteeseen liittyvät vaikeat henkiset ongelmat, jolloin paras apu löytyy ammattiauttajalta. Useimmissa tapauksissa kuitenkin tieto ylitreenaamisen vaaroista tai uskallus pieneen itsetutkiskeluun riittää.

Jos puuttuvan sosiaalisen elämän on korvannut liialla treenaamisella, pakkomielle saattaa loppua saman tien, kun muu elämä korjaantuu raiteilleen. Toisista pakonomaisista liikkujista tulee kohtuuliikkujia. Ääripään ihmiset kuitenkin joskus lopettavat kaiken treenaamisen.

Aiemmin mainitut ylikunnon oireet ovat selkeä merkki siitä, että treenaamista pitää rajoittaa. Ei kuitenkaan kannata odottaa niin kauaa, että keho alkaa huutaa tosissaan apua. Milloin on syytä jo kiinnittää huomiota omaan liikkumiseensa?

”Jos liikunnan ilo on kaukana ja liikkuminen on muuttunut suorittamiseksi”, neuvoo Pakarinen. ”Jos spinningtunti ajaa kaiken muun edelle, on kyllä syytä huolestua.”

Teksti: Stiina Honkamaa / A4 Media Oy (11.7.)

X