Kun sain rukkaset
Miten kohdata ryppy rakkaudessa ja seilata selville vesille? Entä kun unelmien kumppani antaa rukkaset, vaikka vaikuttaa kiinnostuneelta? Kokeneet sen kertovat. Pettymysten yläpuolelle voi nousta, vaikka paljon se sattuu. Tule kertomaan kokemuksistasi!
Suullinen kosto
Eevi ihastui palavasti kollegaansa. ”Meillä oli ihan kivaa kahvituntisin ja pyysin häntä seuralaisekseni ystävän kesämökille. Miehen kommentti oli: Kyllä sun naama ihan menee, mutta kropassa on toivomisen varaa”, sanoo hän. ”Olin niin järkyttynyt, että tärisin! Ihan kuin myisin itseäni noin halvalla!”, Eevi muistelee. ”Minulla on tyypillinen suomalainen kroppa, pienehkö yläosa ja vähän suurempi alaosa, mutta ei mieskään ollut mikään Mr. Maailma, vaan ihan tavallinen suomalainen jöllikkä, sellainen supliikkimies vain”, Eevi miettii. ”Onneksi hän vaihtoi firmaa”, hän muistelee.
Puhelias Saaru ei jäänyt eron jälkeen hautomaan Juria. ”Kerroin kostoksi kaikille Jurista. Hän oli tyyppinä aivan kiva, mutta kyllä hyppäsi kattoon, kun kerroin puhuneeni asiasta lähipiirilleni. Totesin, että 27 ihmistä tietää asiasta. Puhuin, puhuin, puhuin ja se helpotti. Yritin myös kostaa kaikille miehille”, sanoo Saaru.
Seuraavaksi Saaru ihastui julkisuuden henkilöön, Rikuun, joka oli varattu. ”Olin kuulemma yksi monista sivusuhteista. Sekös helpotti. Hekottelin kun luin hänen parisuhdehaastatteluun jostain. Tärkeintä on perhe: Ai että, mikä sika!” ”Rikun mielestä mitä tahansa sai tehdä, kun ei vaan jäänyt siitä kiinni. Hän piti itseään täydellisenä herrasmiehenä, vaikka oli aika typerä nulikka. Kun kysyin häntä ulos, olin ymmärtänyt väärin. Mielestäni hän toimi kuten aito narsisti, peilasi itseään ympäristöstään”, Saaru miettii.
Myytävänä käyttämätön hääpuku
Katrulla oli lähes kaikki valmiina unelmahäitä varten. ”Kapea hääpuku, kokoa 36. Se oli pakko myydä netissä. Aloin syödä stressiin.” Menestyvä it-mies Jaakko lipesi aivan häiden alla. ”Hän ei ollut valmis sanojensa mukaan. Jaakko halusi nähdä maailmaa ja lähti sukeltamaan Aasiaan. Hän jäi sille tielleen. Ehken tuntenut häntä tarpeeksi hyvin. Oli aika raukkamaista vaan häipyä, minun piti kestää kaikki käytännön asiat ja päivittelyt. Luulin, että kyseessä oli meidän molempien unelma.”
”Toimin todella rationaalisesti, hoidin asiat. Mutta söin. Pyöristyin niin, että minua, ”nuorta rouvaa”, onniteltiin perheenlisäyksestä”, Katru muistelee. ”Jaakko kai paloi loppuun. Ihastuin hänen dynaamisuuteensa, energiaan ja karismaan ja hänen oli kai vaikea kertoa väsymyksestään. Emme ole enää juuri väleissä.”
”Kuulin vuosi sitten, että Jaakolla oli aasialainen tyttöystävä. Minä olen täysin toista tyyppiä ja Jaakko ihastui kuulemma vaaleisiin hiuksiini”, Katru ihmettelee. ”Niin moni eroaa. Ehkä vaihtoehtoja elää on niin monta”, Katru miettii.
Akateemisia sutinoita
Sanna ihastui valtiotieteellisessä opiskellessaan nuoreen yliassistenttiin. ”Sain suullista palautetta tenteistäni ja lopulta huomasin juoksevani laitoksella tämän tästä. Hän oli ihanaa ja inspiroivaa seuraa! Olin käsittämättömän motivoitunut opinnoistani. Parin lasillisen ja ystävieni rohkaisun jälkeen uskalsin kertoa sähköpostitse tunteistani. Luulin, että ihastuminen oli molemmin puolista! Ei ollut! Miehellä oli myös avovaimo, joka odotti lasta. Olin aivan nolo ja loikin pusikkoon aina kun näin kaverin.”
Vielä nolompi Sanna oli, kun hän hoilasi hilpeänä ystäviensä kanssa vappuna biisiä ”Yhtä en saa” laitoksen tiloissa, jossa tarjoiltiin pientä suolaista ja kuohuvaa ennen lakitusta. ”Tietysti ihastukseni käveli sisään jonkun fuksitytön kanssa ja olin lentää pyrstölleni. Hän virnisti jotenkin machosti. Tätä voi oikeastikin tapahtua vain minulle”, Sanna sanoo ja varoittaa työpaikkaromansseista. ”Siitä vapusta tuli hyvin riehakas”, hän muistelee.
Mariaan teki vaikutuksen nuoren kollega tohtorin hyvä käytös ja viileän ystävällinen olemus. ”Olimme molemmat kiinnostuneita ruoasta ja puhuimme usein siitä. Hän kutsui luokseen kylään, jossa oli myös etelä- amerikkalainen poikaystävä, Luis. Olin aika nolo. Ehdin jo kuvitella vaikka mitä.”
”Olin tapaillut yhtä daamia, koska tarvitsin seuralaista. Vähän ennen RUK:n tanssiaisia sain tekstiviestin: Heippa! Ja hymyillään kun tavataan! Olin todella raivossani, koska oli liian myöhäistä saada uutta daamia”, sanoo teknillistä fysiikkaa opiskeleva Kalle. ”Kyseessä oli kaiketi jonkinlainen suunniteltu nöyryytys. Tyttö vietti välivuotta lukion jälkeen ja hänen ystävänsä olivat sanoneet hänelle, että jätä se mäntti edes tapaamatta minua”, hän sanoo. ”Tekstiviestit ovat romantiikan hauta”, Kalle sanoo.
Japania sielun haavoihin
Mikko sulkeutui viikoksi mökille juomaan, kun ihanainen Saara sanoi tuttavuuden irti. ”Hakkasin halkoja ja dokasin. Viikon jälkeen alkoi tuntua paremmalta”, hän muistelee. Muitakin seuraamuksia oli. ”Aloin lukea kauppiksessa japania. Ihan vain unohtaakseni.” Japanin kieli johti sittemmin mielenkiintoiseen työpaikkaan. ”Erotuin joukosta”, hän sanoo. ”En ole ainoa, joku on alkanut opiskella hindiä, venäjää tai puolaa. Yksi kaveri lähti YK-joukkoihin Balkanille.”
”Tapailin yhtä tyttöä, joka oli sellainen söpö ponityttö. Jossain vaiheessa hän sanoi, että hänen isänsä on alkoholisoitunut postimies ja että hän halusi nopeasti naimisiin. En halunnut nähdä häntä enää koskaan enää”, sanoo Matias. ”Kuva tytöstä särkyi täysin”, hän jatkaa. ”Jätin hänet. Tyttö aloitti fanaattisen lenkkeilyn. Hän luuli olevansa liian lihava makuuni”, Matias muistelee.
Laiskahkoa kotinörttiä Jaakkoa alkoivat luvut kiinnostaa siinä vaiheessa, kun unelmien tyttö antoi hänelle rukkaset päin naamaa. ”Kyse oli myös julkisesta nöyryytyksestä. En halunnut nähdä ketään ja hautauduin kotiin suuren kirjapinon kanssa”, Jaakko muistelee. ”Lopulta tentin fanaattisesti koko kevään.”
Ne tiskit, ne tiskit
Taideaineita opiskellut Liinu ihastui abikeväänä ollessaan Roomassa äitinsä kanssa komeaan matka-oppaaseen. ”Hän tiesi niin paljon, oli niin söpö ja huomioi juuri minua!” Liinu jäljitti yhteystiedot matkatoimiston kautta ja kirjoitti tälle kirjeen. ”Sain tietää hänen asuvan Roomassa jonkun pojan kanssa. Olin aivan shokissa. Äiti sanoi sen sijaan tienneensä koko ajan, että kerubinkasvoinen ihastukseni oli ”niitä miehiä”, Liinu huokaa kymmeniä vuosia abikeväästä.
Olli, 58, ei suostu vieläkään ymmärtämään naisia. ”Ehkä tarkoittaa kyllä ja ei huomenna joo. Naiset ajattelevat tunteella, mutta esittävät järkeviä ja puuhakkaita. Jos haluan vaikka halata, saan kuulla, että ei nyt, minulla on tiskit kesken. Hah, muka tiskit!”
Vaimoltaan hän ehti saada rukkaset kahdesti. ”Yritin hakea tanssimaan ja vastaus oli ei. Kerran sitten hain uudelleen, ja vänkäsin saatille. Saatille ei sitten päässytkään. En kuulemma ollut apelle sopiva vävykandidaatti, joku olisi voinut nähdä.”
”Miehet ovat hyvin yksinkertaisia”, hän evästää naisia. ”Ei tarkoittaa todella ei. Ja ne tiskit, mitä niistä.” Olli on nähnyt lähipiirissään monta surullista tapausta. ”Konkurssi ja avioero, niistä ei moni selviä. Rukkaset ovat vaan naisten päättämättömyyttä. Jo huomenna voi olla toisin. Sitkeyttä vaan.”
Laura
Kommentit
Joo, kotikasvatuksessa ois parantamisen varaa ainakin tällä kohdin, että opettais kohtelemaan toisia vähän paremmalla tavalla. Voi sitä sanoa vähän nätimmälläkin tavalla, ettei halua enää olla yhdessä. Kummallisia töksäytyksiä jotku on suustaan päästäneet tuon artikkelin tapauksissa. Mutta toisaalta: eihän siinä kerrottu koko tarinaa.
Kommentit
Aika sekavasti kirjoitettu juttu taas..eikö tosiaan löydy oikeita kirjoittajia kun aina on tämmöistä amatöörihöttöä nämä Ellien kolumnit.
Aivan samaa mieltä. Parempi olis jättää kirjoittamatta kuin keksiä näin hengettömiä raapustuksia.
”Hakkasin halkoja ja dokasin. Viikon jälkeen alkoi tuntua paremmalta”
Näin mullekin aina käy, elämä hymyilee viikon putken jälkeen.
No joo, seurustelu aiheuttaa noloja tilanteita tosiaan. Poika otti minuun yhteyttä, vietettiin mukavaa aikaa kaksin kunnes laittoi tylyn viestin että ”sinä et kiinnosta minua, minulla on tyttöystävä”. Että ei se miesten tulkkaaminen ole aina sen helpompaa.
Riku, Saaru, Katru..? Olisi edes oikeet nimet keksitty…
Viina ja halkojen hakkaaminen toimii. Lisäksi yhden miehen yli saattaa päästä hankkiutumalla toisen alle. Joskus ihmiset eivät vaan ole tarkoitettuja toisilleen.
Kotikasvatukseen tosin pitäisi sisältyä, että ero hoidettaisiin jotenkin sivistyneesti tai ainakin selkeästi. Joskus on joutunut päättelemään, että aha, me ei enää ollakaan yhdessä.
Joo, kotikasvatuksessa ois parantamisen varaa ainakin tällä kohdin, että opettais kohtelemaan toisia vähän paremmalla tavalla. Voi sitä sanoa vähän nätimmälläkin tavalla, ettei halua enää olla yhdessä. Kummallisia töksäytyksiä jotku on suustaan päästäneet tuon artikkelin tapauksissa. Mutta toisaalta: eihän siinä kerrottu koko tarinaa.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous