Ihmiset ja suhteet

Lähetsä mun kanssa kuuhun?

Teksti:
Anna.fi

”Mielestäni siinä, miten yhä useampi nainen käyttäytyy miesten kanssa etenkin yöelämässä, on kyse pikemminkin jännityksen, hauskuuden, säpinän tai huomion saavuttamisesta”, helsinkiläinen Linda, 23, miettii.

Treffeillä

Jussi, 24, kertoo myös, että huijaamisella on helpompi saada naisseuraa, kilpailu kun on kovaa.

”Helsingin keskustasta saa helpommin jatkoseuraa Ullanlinnaan kuin Itäkeskukseen. Siinä vaiheessa, kun tyttö on kiinnostunut lähtemään mukaan, on helppo keksiä syy, miksi mennäänkin vähän kauemmaksi.”

Jussi kertoo pyytäneensä tyttöjä kesäisin kavereiden kanssa veneilemään.

”Luvattu iso huvipursi on muuttunut kätevästi kaverin pieneen moottoriveneeseen äkillisen moottorivian vuoksi. Tallinnaan ei voida lähteä purjehtimaan pienellä veneellä ja Tammisaaren mökille on turha lähteä enää iltapäivällä”, hän muistelee parhaimpia vedätyksiään.

Avo-bemari ja shampanjaa

Linda, 25, muutti pikkukaupungista Helsinkiin, ja oppi nopeasti ison kaupungin tavoille. Yksin muutettuaan oli tarve tutustua ihmisiin nopeasti. Sinkkuna eläminen oli isoilla kulmilla täysin toisenlaista, kuin mihin Linda oli tottunut kotikaupungissaan. Uusille naisystäville hän oli rehellinen, koska halusi muodostaa syvempiä ystävyyssuhteita, mutta miehille Linda sepitti siansaksaa.

”Parhaimmillaan tapailin kolmea kundia samaan aikaan. Deittailulla tarkoitan lähinnä heidän rahojen tuhlaamista minuun ja puolestaan minun aikani tuhlaamista heihin. Ei seksiä kenenkään kanssa!”

”Kun tapailee kolmea herraa samanaikaisesti, on aikataulun suunnittelussa melko paljon hommaa. Kerroin työskenteleväni lentoemäntänä, sillä se oli kätevä tapa selittää aikatauluni kiireisyys ja se, etten ollut aina tavoitettavissa. Nimien muistaminen oli vaikeaa, joten ristin herrat aina tittelin, löytöpaikan tai asuinpaikan mukaan. Oli Nokian Insinööriä, Töölön Timoa, Pasi-Poliisia, Onnelan Ollia, Tapparan Teroa… Vaikeinta oli se, etten sekoittanut kundien juttuja keskenään.”

Linda kertailee pilke silmäkulmassaan viiden vuoden takaisia aikoja.

”Ullanlinnan Herran kanssa kävimme kalliissa ravintolassa syömässä shampanja-illalliset. Vietimme myös aikaa hänen kolmiossaan Tähtitorninmäen kupeessa. Seuraavana päivänä Haukilahden Herra tuli hakemaan minut uudella avo-bemarillaan. Bemarissa oli pienet lcd-näytöt takapenkillä leffojen katselua varten ja maalaistyttö oli ihmeissään. Kruisailimme pitkin Helsinkiä ja lounastimme miehen rahoilla hienossa ravintolassa. Samana iltana Kallion herra vei minut elokuviin, maksoi tietenkin liput ja karkit.”

Linda kertoo, että kolmen miehen samanaikaista tapailua jatkui kuukauden verran.
”Hauskinta siinä oli se, etteivät nämä herrat tienneet puuhiani. He luulivat tapailevansa kilttiä maalaistyttöä!”

”Olo oli kuin voittajalla. Olin pelannut ilkeää, mutta hauskaa peliä kolmea aikuista miestä vastaan ja voittanut heidät 6-0. Kun jutut miesten tahoilta alkoivat mennä vakavampaan suuntaan, poistuin tyylikkäästi kuvioista polttamatta siltoja takanani.”

Kun mopo karkaa täysin käsistä

Jussi kertoo todenneensa, että mikäli haluaa tuttavuudelta enemmän, ei todellakaan voi valehdella.

”Kun olin kertonut baarissa tapaamalleni tytölle asuvani Eirassa, ekoilla deiteillä jouduin taas valehtelemaan; tulin Keravalta kaverin luota, koska oma asunto oli remontissa. Seuraavilla deiteillä jouduin jälleen taas huijaamaan, miksi omaan asuntooni ei taaskaan voinut mennä.”

”Remontti venähtää, eikä sekasotkussa ole kiva olla. Lopulta olin niin pahassa jamassa, että minun oli laitettava välit täysin poikki.

Aina pelleily ei jää kevyen hauskapidon tasolle. Pahinta on, kun huijaamiseen sekoittuu vähitellen tunteita.”

Vantaalainen Julia, 24, muistelee parin vuoden takaista tuttavuuttaan. Hän tapasi baarissa kundin, joka herätti Julian mielenkiinnon oudoilla kysymyksillään, kuten ”kumman valitset, Aurinkorannikon vai Alpit”.

”Ajattelin, että vau, tässä kundissa on jotain! Tapasimme muutaman kerran kaupungilla, kunnes kundi pyysi minut luokseen.”

”Kimi kertoi asuvansa ystäväpariskunnan asunnossa heidän kolmen kuukauden matkansa ajan. Virallisesti hän asui kuitenkin äitinsä kanssa. Ihmettelin, miksi asunnossa oli ruusupuska, sillä kuka ostaisi ruusuja matkalle lähtiessään”, Julia muistelee. ”Kimi kertoi rakastavansa kukkia ja ostavansa niitä silloin tällöin itselleen.”

”Viihdyimme toistemme kanssa hyvin ja ihastuin Kimiin. Näimme aina asunnolla tai Kimin autossa. Kummastelin autossa lojuvia naisten kenkäpareja, mutta hän kertoi auton olevan äidin. Kimi antoi ymmärtää, että heillä oli läheinen suhde. Kimi lupasi viedä minut kotiinsa myöhemmin näytille. Hän ei uskaltanut sitä kuitenkaan vielä tehdä, sillä hänen äitinsä hullaantuisi täysin; ostaisi häälehtiä välittömästi ja alkaisi hössöttää.”

Julia kertoo ihmetelleensä, miksi asunnossa näytti olevan vain kahden ihmisen tavarat; siellä ei vaikuttanut olevan kenenkään ylimääräisen ihmisen, eli siis Kimin tavaroita. Välillä Kimin käytös oli omituista, eikä hän vastannut aina puheluihin. Julia ja Kimi tapasivat aina silloin, kun juuri Kimille sopi. Kimi kertoi olevansa rakastunut, ja että voisi kuvitella olevansa Julian kanssa loppuelämän.

”Eräänä aamuna Kimin nukkuessa katsoin taloon tullutta postia. Osoitelapuissa luki tosiaankin kahden ihmisen nimet; jonkun naisen ja Kimin.”

Supervalehtelijan erilaiset aivot

Jussi miettii, että valehtelu on varmaan peräisin tunteesta, että on muita huonompi. Lindan arvio on kepeämpi:

”Sitä voisi kutsua vaikka aprillipilaksi. Kunnolliseen pilaanhan kuuluu aina se, että uhri saadaan näkemään hieman vaivaa, annetaan hänen maksaa lasku tai drinkki. Mutta niin, ettei hän itse huomaa tulleensa huijatuksi, sillä se ei ole kivaa!”

Los Angelesin yliopiston magneettikuvaukset ovat kuitenkin todistaneet, että patologisten valehtelijoiden aivot poikkeavat keskivertoihmisten aivoista. Heillä on aivojen kontrolli- ja moraalikeskuksena toimivassa etuotsalohkossa huomattavan eri määrä harmaata ja valkeaa ainetta verrattuna ei-valehtelijoihin.

Psykologi Adrian Raine arvioi yliopiston tiedotteessa aineiden erilaisen sekoituksen virittävän aivot helpommin huijaamaan. Silloin myös ajatuskäännökset nopeutuvat, itsekuri ja moraali höltyvät.

Itsesyytöksiä

Julialle posteissa olleet osoitetarrat olivat kova paikka.

”Kimi myönsi kaiken; tyttöystävä oli kesän ulkomailla töissä ja asunto oli yhteinen. Hän ei ollut aidosti pahoillaan tunteideni loukkaamisesta, enemmänkin Kimiä huoletti se, että menettää minut täysin.”

”Olin niin pettynyt, eniten itseeni ja omaan sinisilmäisyyteeni. Kuinka en ymmärtänyt aiemmin? Mutta Kimi oli niin ovela ja fiksu, hän suunnitteli kaiken niin hyvin.”

Linda kertoo, että jälkeenpäin häntä säälittää miesten puolesta paljon.

”Kaiken sen panostuksen jälkeen minuun, he eivät saaneet minusta mitään! Luulen, etteivät miehet ajattele minua pahalla. Eivät he koskaan saaneet tietää, tai ainakin toivon niin.”

Jussi kertoo, etteivät hänen vedätyksensä ole aiheuttaneet huonoa omatuntoa, koska ei ole ollut kenestäkään aidosti kiinnostunut.

Joskus valehtelu on vain hauskanpitoa kavereiden kanssa; on hauska esittää jääkiekkojoukkuetta, turkulaista tai uusrikasta.

Jussi ei muista jääneensä koskaan kiinni, sillä tuttavuuksista ei ole syntynyt pidempiä, eikä valehtelua hänen hyvillä puhelahjoilla ole helppo huomata.

”Lopulta olen huomannut, että tytöt eivät välttämättä kuitenkaan ole kiinnostuneista niistä parhaista kundeista, joilla on rahaa, kunniaa ja mainetta. Enää en viitsi valehdella. Kerron ihan reilusti, että asun vuokra-asunnossa Pohjois-Helsingissä.”

Teksti: Kirsi Pitkäranta

X