Lapsen syntymä rasittaa parisuhdetta

Kaksi lasta on edelleen varsin vahvasti kannatettu suomalaisen perheen lapsiluku. Kuitenkin syntyvyys, vaikkakin se on kasvanut, on tällä hetkellä Suomessa 1,8 luokkaa. Miksi sitten ihanteet eivät kohtaa todellisuutta? Samalla kun mietitään Suomen syntyvyyttä, ollaan heräämässä myös uuteen ilmiöön, eli alle yksivuotiaiden lasten vanhempien erojen yleistymiseen.

Lapsi on riski avio-onnelle, vai onko kyse siitä, että ihmisten itsenäisyyden ja itsensä totuttamisen tarve on korostunut. ”Nuorelle vanhemmalle ero on valinta, joka ei ratkaisuhetkellä näytä mainittavasti huonontavan hänen elämäntilannettaan”, lataa Heli Vaaranen Väestöliiton perhetoimintojen johtaja. Itseään pitää siis päästä toteuttamaan, vaikka omien lasten kustannuksella.

Ero uutena mahdollisuutena

Perheneuvoloissa on havaittu alle yksivuotiaiden lasten vanhempien erojen yleistyminen. Usein puhutaan huolestuneena syntyvyyden laskusta, kun huomiota tulisi kiinnittää myös urbaaniin yhteiskuntamme, jossa ydinperheet ovat kohta harvinaisuus. Vaaranen kiinnitti huomiota tähän ilmiöön ja on tutkinut nuorten aikuisten parisuhteita.

”Yksilöiden valinnanvapaus on etusijalla, avioliitto ja vanhemmuus koetaan riskeiksi, joihin nuoret varautuvat.  Koska perhe ja parisuhteen loppuminen ovat yhtä todennäköisiä tulevaisuuden vaihtoehtoja, nuori panostaa ensisijaisesti itseensä ja omaan, henkilökohtaiseen onnistumiseensa. Molemmat nuoret vanhemmat yrittävät viimeiseen asti välttää muutoksia, mutta lopulta toinen lähtee suhteesta. Nuorelle vanhemmalle ero on valinta, joka ei ratkaisuhetkellä näytä mainittavasti huonontavan hänen elämäntilannettaan”, Vaaranen arvioi.

”Kun yhden vanhemman tradition kaipuu törmää toisen vanhemman yksilölliseen valinnanhaluun, lopputuloksena on ero ennen kuin lapsi on oppinut sanomaan ”äiti” tai ”isä”. Elämän rajattomat mahdollisuudet ovat nuorten mielestä houkuttelevampia kuin perhe-elämä, jota he pitävät säännönmukaisena ja kahlitsevana.”

Vaarasen tutkimuksen mukaan se, että pari rakastuu, muuttaa yhteen, saa lapsia ja pysyy yhdessä, on yhä epätraditionaalisempaa. Seksikumppaneiden moninaisuus on kehittynyt normaaliksi ilmiöksi. ”Tämä vaikuttaa valmiuksiin, joita nuori kehittää itselleen tullakseen aikanaan vanhemmaksi. Vauva on lahjomaton uusi ihminen, joka saa nuorten vanhempien välisen etäisyyden vain korostumaan.”

Jatkuvaa elämän suorittamista

Olemattomien tulevaisuudennäkymien ja epäsovun keskellä pari luottaa siihen, että arkirutiinit pitävät heitä yhdessä, mutta juuri ne aiheuttavat eniten kiistoja. ”On ollut hämmästyttävää nähdä molempien kumppaneiden elämänlaadun vain heikenneen häiden jälkeen”, Vaaranen sanoo.

Osuutensa tähän on sillä, että nuorilla loppuvat voimat suorittaessaan vaativan työelämän ja vapaa-ajan ihanteita. ”Omaisuus on tärkeä houkutin parisuhdemarkkinoilla, ja siksi nuoret aikuiset investoivat uraansa jopa enemmän kuin parisuhteeseensa. Jokainen yhteiskunnan jäsen johtaa omaa onnistumisprojektiaan.”

Vaarasen mukaan parisuhteen kehittäminen muuttuu nuorilla vanhemmilla helposti työksi, josta ei saada nautintoa. ”Raskauden myötä naisen on helpompaa muuttua hitaasti äidiksi ja kodista huolehtijaksi, mutta poikamieselämään tottuneen miehen on vaikeaa löytää motivaatiota kodin hoitoon. Nainen väsyy ja katkeroituu tilanteesta, jonka kokee arvostuksen puutteeksi.” Tarkoista elämänsuunnitelmista ja kunnianhimoisista tavoitteista koetaan tyytyväisyyttä, mutta käykö lopuksi niin, että havahdutaan siihen, että jatkuva suorittaminen ei tuo mukanaan onnellisuutta.

Lastenhankinnan ihanteet vs. todellisuus

Väestöliiton perhebarometrissa vuodelta 2002 selvitettiin suomalaisten lastenhankinnan ihanteita ja todellisuutta. Tuloksena oli, että ihanteellisena lapsilukuna pidetään keskimäärin 2,4 lasta. Ihanteellinen lapsiluku on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin todellinen syntyvyys, joka vuonna 2008 oli 1,85. Korkeakoulututkinnon suorittaneista ja pääkaupunkiseudulla asuvissa vastaajissa oli barometrin tulosten mukaan enemmän korkeintaan yhtä lasta kannattavia kuin muissa. Tärkeimpänä syynä siihen, että nykyään monet hankkivat vain 1-2 lasta tai ei lapsia ollenkaan, pidettiin sitä että ihmisten itsenäisyyden ja itsensä totuttamisen tarve on korostunut. Tähän on siis tultu: pääkaupunkiseutulaiset korkeasti koulutetut haluavat vain elää itselleen ja kuitenkin utopistisesti ihanteena pidetään kahden lapsen hankintaa. Ihanteet ja todellisuus eivät siis vastaa toisiaan.

Barometrin mukaan ihanteellisena ikänä saada lapsi oli naisille keskimäärin 25,4 vuotta ja miehille 27,4 vuotta. Ensisynnyttäjät ovat nykyään kuitenkin keskimäärin 28 vuotta. 2000-luvulla ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut 0,6 vuodella. Tärkeimmät syyt lykätä lastenhankintaa oli halua suorittaa opinnot päätökseen ensin. Tutkija Pirjo Paajasen mukaan tulokset heijastelevat 2000-luvun ilmapiiriä. Velvoitteet sitovat ihmistä heikosti, elämä yksilöityy ja epävarmuus kasvaa. Tutkija Brita Hoem on tutkinut Ruotsissa laman vaikutusta hedelmällisyyteen. Tutkimuksessa ilmeni, että syntyvyys laski Ruotsissa noin kahdesta 1,5:een vuosien 1992-1997  taloudellisen laman aikaan. Tämä antaa vahvan viitteen siitä, että työttömyys ja yleinen taloudellinen tilanne vaikeuttavat elämän suunnittelua ja ihanteiden toteutumista. Toistaiseksi syntyvyys on ollut nousussa Suomessa, mutta nähtäväksi siis jää miten tämän hetkinen taloudellinen taantuma tulee siihen vaikuttamaan.

Pysytään yhdessä

Julkaisussa ”Pysytään yhdessä” Väestöliiton perheverkon työntekijät tarjoavat avaimia ja työkaluja parisuhteen ymmärtämiseen ja hoitoon. Kirjassa käsitellään paljon erityisesti pikkulapsivaiheen asettamia haasteita parisuhteelle ja tutkitaan keinoja, jotka voivat auttaa ratkaisemaan parisuhteeseen syntyviä ongelmia.

Vaikka lapsen syntymä voi tuoda mukanaan euforiaa, kuitenkin ensimmäinen vuosi jokaisen lapsen syntymän jälkeen asettaa parisuhteelle kovan haasteen. Kumppanit kaipaavat toisiltaan paljon ymmärrystä, mutta ovat välillä kykenemättömiä antamaan sitä itse. Uhkana on, että asioita jää selvittämättä ja puhumatta, ja moni jatkossa vastaan tuleva vaikeus juontaa juurensa juuri tästä ajanjaksosta. Asioista voidaan kantaa ikuista pyhää vihaa ja katkeruutta.

Lapset ovat kaikessa ihanuudessaan uhka ja rasite parisuhteelle. Pienten lasten vanhemmat ovat usein väsyneitä ja monille kehittyy nukahtamisvaikeuksia. Väsymys kiristää hermoja ja alentaa stressinsietokykyä. Usein pikkulapsivaiheessa aikuisten kahdenkeskinen huomaavaisuus jää vähemmälle. Jos toisen huomioimiseen tulee liian pitkä tauko, sitä voi olla vaikea aloittaa luontevasti uudelleen.

Lapsi syntyy, puoliso unohtuu

Kasvatustieteen tohtori Tuula Pukkala on tutkinut kestävän avioliiton syitä. Pukkalan mukaan vanhemmuuteen kasvaminen kestää lapsen syntymästä eteenpäin noin 2-3 vuotta. Tässä vaiheessa parisuhdekeskeisyys muuttuu perhekeskeisyydeksi. ”Vaihe aiheuttaa monille pareille epävarmuutta ja pelkoa. Vanhemmuuden roolin myötä on riskinä, että pari unohtaa puolison roolinsa. Pikkulapsivaihetta pidetään parisuhteen kannalta erityisen haastavana aikana.”

On tutkittu, että kumppaneiden toisiaan kohtaan osoittama ihailu, me-henki ja kiintymys ovat parisuhdetta suojelevia tekijöitä. Negatiivisuus ja arvostelu taas kuluttavat parisuhdetta, ja näitä piirteitä sisältävissä suhteissa vauvan syntymä koettiin avio-onnea vähentäväksi. ”Lapsen syntymän jälkeen kasvanut itsenäisyys ja vastuunkanto lähentävät puolisoita, mutta joiltakin tämä vastuunotto ja jakaminen eivät onnistu ja uusi elämänvaihe aiheuttaa aiempaa suurempaa stressiä ja ongelmia.”, Pukkala kirjoittaa kirjassaan ”Pitkän parisuhteen salaisuus”.

Lapsen syntymä tuo ongelmia parisuhteeseen

Useissa tutkimuksissa on todettu, että parisuhdetyytyväisyys laskee lasten syntymien myötä. Joukko amerikkalaisia tutkijoita julkaisi tänä vuonna tutkimuksensa ”Avio-onni laskee, kun vauva saapuu”. Tutkimuksessa vertailtiin keskenään lapsettomien pariskuntien ja parien, jotka saivat juuri lapsen, kokemaa tyytyväisyyttä avioliitossa. Tuloksena oli, että lapsen syntymällä on välitön negatiivinen vaikutus jopa onnelliseen avioliittoon. Lapsen syntymä kasvattaa sekä miehen että vaimon stressitasoa ja vähentää tyytyväisyyttä.

Tutkijoiden mukaan lapsen syntymä kasvattaa ongelmia ja johtaa huonoon konfliktinsietokykyyn.  Myös varmuus parisuhteesta vähentyi äideillä heti lapsen syntymän jälkeen, kun taas isien omistautuneisuus parisuhteelle väheni merkittävästi. Noin 30 %:ssa suhteista äidit kokivat lapsen syntymän tuoneen enemmän ongelmia suhteeseen kuin isät. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska synnytys ja sen tuomat muutokset voivat olla erittäin rankkoja. Myös lapsettomien parien suhteissa havaittiin parisuhdetyytyväisyyden vähentyminen, mutta se tapahtui pidemmän ajan sisällä, kun taas lapsen saaneilla pareilla tyytyväisyys romahti äkisti lapsen syntymän jälkeen. Tutkijat huomauttavat myös, että lastensaanti kuitenkin kasvattaa perhe-onnea ja -tyytyväisyyttä.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että tyttölapsen saaneiden äitien tyytyväisyys väheni enemmän kuin poikalapsen synnyttäneiden. Tutkijat selittävät tätä sillä, että isien on helpompi luoda yhteys poikien kanssa kuin tyttöjen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että poikalapsen saaneet vanhemmat eroavat harvemmin ja ovat tyytyväisempiä avioliitossaan, kuin tyttölasten vanhemmat.

Naisten tuntemuksia parisuhteesta

”Joskus raskausaikana tuntui, että mies oli enemmän menossa kuin minä olisin halunnut. Kaksosraskaudessa tuntui, että mies ei tajunnut kuinka väsynyt olin alkuraskaudesta ja piti vain jaksaa tehdä työ ja kotihommat. Välillä olisin mieheltäni kaivannut enemmän helliä hetkiä ja läheisyyttä.  Kumppani ei unohtunut vauvan syntymän jälkeen, vaan mies joutui alusta lähtien osallistumaan vauvan/vauvojen hoitoon. Olin itse hoitanut jo paljonkin pieniä vauvoja joten arjen opettelu ei siltä osin tuntunut vaikealta. Ja kunhan ei ota liikaa stressiä kotitöistä ja siitä miltä kotona näyttää, pärjää hyvin. Välillä kumppani oli ihana ja toimi oma- aloitteisesti, mutta toisaalta löytyy myös se toinen puolikin. Kun on esikoinen ja kaksi vauvaa, joutuvat molemmat vanhemmat kyllä tekemään. Silloin ei pysty luistamaan hommista.”

”Molempien raskauksien jälkeen olikohan viikko taukoa seksistä. Tietyllä tavalla seksi on samanlaista. Ei voi ihan milloin vaan harrastaa missä vaan, välillä voi. Joutuu välillä kuulostelemaan, jos lapset hereillä ettei tule paikalle. Tunteet eivät mielestäni muuttuneet. Välillä tuntuu että mies ei ole osannut luopua omista harrastuksistaan samalla tavalla kuin minä olen luopunut. Kyllä kiinnostusta kumppanille riittää vielä, ja koen että jos ei ole kiinnostunut kumppanista ja siitä mitä hän tekee, se ei ole yhteiseloa ollenkaan. Miehen tunteet eivät ole muuttuneet, mutta käytös on ollut välillä ikävää minua kohtaan. Hän saattaa hermostua pienistäkin asioista. On aikoja jolloin riidellään enemmän ja aikoja jolloin seesteisempää. Riidellään nykyään enemmän omasta ajasta ja kahdenkeskisestä tai perheen yhteisestä ajasta. Kun lapset kasvaa niin sitten myöhemmin on taas aikaa myös itselleen ja kumppanilleen. Välillä kaipaisi enemmän kahden keskistä aikaa, mutta vielä tulee aika jolloin toivoisi lasten olevan enemmän vanhempiensa kanssa. ”Lapset ovat vain lainassa meillä.” Heidi 33 v. (Kolme lasta)

”Mies ei muuttunut raskauden aikana. Oli ehkä ”palvelualttiimpi” ja hellempi. Eniten yllätti se, ettei kasvava vatsa vienyt miehen seksihaluja. Odotusaikana erityisesti fyysisen läheisyyden tarve kasvoi. Oli kiva vain unelmoida vieretysten. Synnytyksessä koin rakkautta, ja onnea siitä, että hän oli siinä. Välillä toki hän huvittikin minua… siihen saattoi tosin vaikuttaa ilokaasukin. Synnytyksen kokeminen yhdessä lähensi meitä todella paljon. Se on jotain mitä ei sanoin pysty kuvaamaan. Syntymän jälkeen kumppani oli aivan niin kuin ennenkin. Noin kuukauden ajan ei tehnyt mieli edes ajatella seksiä, että joskus joku vielä koskisi alakertaan. Jälkitarkastuksen jälkeen halut kuitenkin palasivat ja seksikin alkoi kiinnostaa. Rakastuin mieheen vielä kiihkeämmin lapsen tulon jälkeen.

Mielestäni asioita on oppinut priorisoimaan. On opittu nauttimaan hetkistä. Suurin opettelu on ollut siinä, ettei itseään voikaan aina laittaa etusijalle vaan ensin tulee lapsi. Äitinä minun on ollut vaikea opetella astumaan taakse ja antaa isän tehdä asiat omalla tavallaan. Suhde on tullut läheisemmäksi ja vakaammaksi ja on tullut sellainen varmuus toisesta. Niin ja seksi paljon parempaa!!! Riidat ovat muuttuneet. Asioista on helpompi keskustella. On opittu ottaman paremmin huomioon toistemme tarpeet.” Nina 28 v. (yhden lapsen äiti)

Teksti: Tarja Vilén