Ihmiset ja suhteet

Lapsen välikorvan tulehdus

Teksti:
Anna.fi

Välikorvatulehdus on sairaus, jossa välikorvaonteloon kertyy märkää. Yleensä sen syynä on tavallinen viruksen aiheuttama hengitystieinfektio, jonka vaikutuksesta välikorvaa ilmastoiva, nenänieluun johtava korvatorvi tukkeutuu. Tällöin sitä pitkin välikorvaonteloon kulkeutuneille bakteereille tulee edulliset kasvuolosuhteet ja tauti alkaa. Joskus tulehdus voi olla myös kokonaan viruksen aiheuttama.

Lapsen välikorvan tulehdus

Välikorvatulehduksia esiintyy eniten alle kaksivuotiailla lapsilla. Syitä on useita. Pienten lasten korvatorven suoruus helpottaa bakteerien kulkeutumista välikorvaan. Toisaalta heillä esiintyy eniten tavallisia hengitystieinfektioita ja samalla niiden jälkitauteja.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kolmasosalla lapsista ei ole yhtään välikorvakorvatulehdusta, kolmasosalla niitä on korkeintaan muutama ja kolmasosa joutuu korvakierteeseen.

Oireet voivat olla moninaiset

Välikorvatulehdusta sairastavalla lapsella on lähes aina tyypilliset hengitystieinfektion oireet eli nuhaa, yskää ja kuumetta. Erityisesti korvatulehdukseen viittaavia oireita ovat korvakipu, yleinen kivuliaisuus, itkuun parahtaminen makuulle laitettaessa, syömättömyys sekä uudelleen pahentuneet tai pitkittyneet flunssaoireet.

Mikään yksittäinen oire ei ole kuitenkaan kovinkaan hyvä sairauden merkki. Esimerkiksi kaikkiin välikorvatulehduksiin ei liity kipua, ja toisaalta kaikki korvakipuiset eivät tätä tautia sairasta. Oireet ovat siis varsin epämääräisiä. Yksi luotettavimmista välikorvatulehduksen merkeistä onkin vanhempien tarkemmin erittelemätön epäily.

Varsinainen diagnoosi tehdään tärykalvon värin, pullotuksen ja heikentyneen liikkeen perusteella. Läheskään aina punoittava tärykalvo ei tarkoita tulehdusta.

Tulehdus paranee usein ilman antibioottia

Huomattava osa korvatulehduksista paranisi ongelmitta ilman hoitoakin. Etukäteen ei kuitenkaan voida tietää, mitkä niistä eivät parane, ja toisaalta antibiootit nopeuttavat paranemista. Sen vuoksi antibioottikuurin syöminen on yleensä perusteltua.

Luonnollisesti kivun tehokas hoito on myös tärkeää. Penisilliini olisi riittävän tehokas lääke, mutta makuongelmien vuoksi lapsilla käytetään ensisijaisesti amoksisilliinia. Paitsi että se aiheuttaa laajakirjoisia antibiootteja vähemmän resistenssiongelmia, se on yksittäisen lapsenkin kohdalla parhaiten tulehduksen aiheuttaneeseen bakteeriin tehoava lääke.

Ehkäpä tärkein osa välikorvatulehduksen hoitoa on korvakontrolli, jossa varmistetaan, ettei välikorvaontelo jää nesteilemään. Ns. liimakorvataudissa neste heikentää kuuloa, mikä taas pienellä lapsella vaikeuttaa puheen kehitystä. Tällä taas voi olla pitkällisiäkin vaikutuksia mm. lapsen oppimiskykyyn. Pitkittynyt nesteily hoidetaan ja kuulo-ongelmat vältetään ilmastoimalla välikorvaontelo tärykalvolle asetettavilla ilmastointiputkilla eli tuubeilla.

Välikorvatulehdusta voidaan jossain määrin estää

Parhaiten välikorvatulehduksia voidaan estää ehkäisemällä niitä edeltävien virustautien tarttumista. Siihen pyritään mm. huolellisella hygienialla (käsien pesu, ei hampaiden pesua päiväkodissa jne.), mahdollisimman pienillä päiväkotiryhmillä ja influenssarokotuksilla. Myös säännöllisen ksylitolipurukumin käytön on todettu ehkäisevän välikorvatulehduksia.

Tuubituksella voidaan katkaista korvatulehduskierre ja ennen kaikkea turvata korvakierteestä kärsivän lapsen kuulo. Kitarisan poisto ei nykykäsityksen mukaan ole yleensä hyödyllistä.

© Coronaria Media Oy

X